maanantai 25. marraskuuta 2019

Mihin riittää yksi päivä Berliinissä?


 Näkymää Charlottenburgin kaupunginosassa sijaitsevan Berliinin teknisen yliopiston ruokalan ikkunasta. Etualalla näkyvä katu Straße des 17. Juni johtaa Brandenburgin portille. Kaukana kuvassa näkyy voiton pylväs (Siegessäule).

Ruokalan hintoja.
Charlottenburgin linna, Hohenzollernin suvun kesäpalatsi (1695-1791)
 
Potsdamin viikon jälkeen ehdimme viettää yhden päivän Berliinissä, lentokone kun ei lähde Potsdamista. Mitä yhden päivän aikana ehtii? Etenkin, jos on lokakuu ja sataa kaatamalla?

Ensin parkkipaikkaa etsimässä:

 Ajetaan voiton pylvään ympäri.
 Parkkipaikka löytynyt.

Ehtii ainakin kävelemään sateellakin eloisan Unter den Linden -kadun päästä päähän. Se on 1,48 kilometrin pituinen. Näkemistä riittää. Mutta sitten varmaankin jo väsyttää ja pitää ottaa bussi takaisinpäin...

Siellähän se - Brandenburgin portti. 

Katu alkaa Brandenburgin portista, ja heti sen vieressä on parlamenttitalo ja toisella puolella ihan lähellä – USA:n lähetystön takana - rauhan muistomerkki. Tällä kertaa piti kierrellä matkoja portin ympärillä, sillä siellä valmistauduttiin tuhansien ihmisten kansoittamaan muurin 30-vuotisen kaatumisen juhlintaan ja rakenteilla oli monenlaisia telineitä ja esiintymislavoja. 

 Parlamenttirakennus, Reichstag. Jos haluaa kiivetä kupoliin, kannattaa varata paljon aikaa. 

  Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. 

Muuri ehti olla paikallaan 28 vuotta, sen murtumisesta on siis nyt jo 30 vuotta. Itse muistan hyvin politbyroon jäsenen Günther Schabowskin vastauksen toimittaman esittämään suoraan kysymykseen ”milloin matkustusvapaus alkaa”… koska Schabowski ei oikeasti tiennyt vastausta, hän vastasi ”välittömästi”. Tuohon aikaan me Länsi-Saksassa katsoimme joka ilta televisiosta, mitä Itä-Saksassa ja Unkarissa tapahtuu ja itse asiassa pelkäsimme pahinta. Sotaa ei tullutkaan, ihmiset vain mursivat muurin.

Aivan toinen asia on se, ettei Saksa monenkaan itäsaksalaisen mielessä edelleenkään ole yhdistynyt, ihmiset ovat pettyneitä saatuaan ”ilmaiseksi” liian paljon, mutta tämähän on vain minun diagnoosini tyytymättömyyteen ja äärioikeiston kasvuun. Ihmiset ovat pettyneitä, he saivat kyllä lahjaksi vapauden, mutta samalla odottivat ihmeitä, ihan itse jättivät omat tuotteensa ostamatta ja pakenivat paremman elintason perään länteen, sillä vääjäämättömällä markkinataloudesta johtuvalla seurauksella, että Itä-Saksassa työttömyys kasvoi suureksi. Syntipukkia ei tietenkään etsitä itsestä, vaan ainahan löytyy joku ulkopuolinen, tässä tapauksessa maahanmuuttajat. Tätä samaa meillä ajavat perussuomalaiset ja samalla tavalla ihmiset Suomessakin menevät lankaan.

Olen viettänyt tänäkin vuonna monia päiviä Berliinissä, joten minun ei nyt juuri ihan välttämättä ihan kaikkea tarvinnut nähdä. Mutta taas näin myös uutta!

 Dussmann, kirjakauppa ja monitoimitalo. Pääkatu ja sivukadut täynnä isoja ja pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.


 Vuokrata voi vaikka tällaisia. 

 Terve terve!

 Humboldt-yliopisto. 






 Tuntemattoman sotilaan mausoleumi. 


 
 Humboldt-Forum: Euroopan kulttuurin näyttelykeskus, rakennettu uudelleen 1400-luvulla rakennetun Berliinin kaupunkilinnan näköiseksi, joka oli vaurioitunut sodassa ja purettiin DDR:n aikana 1950. Paikalla oli DDR:n aikana Tasavallan palatsi, joka puolestaan purettiin Saksan yhdistymisen jälkeen.


 Tuomiokirkko.



 
 
 

 Tuomiokirkon kryptassa makaavat Preussin kuninkaiden ja kuningattarien maalliset jäännökset.
   

 Ilta on tullut.
 

 Muurilla ammuttujen muistomerkki.
Katso myös http://pipa01.blogspot.com/2013/10/halusimme-olla-vapaita.html

 Ja yhä väki jonottaa päästäkseen parlamenttitalon kupoliin.


Ei kai ollut vaikeaa arvata,  mitä päivän päätteeksi...
berliiniläisten tyyliin Bier und Korn, olutta ja snapsia. 


Lisää muurista: http://pipa01.blogspot.com/2019/06/berliinin-muuri.html
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Potsdam, vanhan Fritzin kaupunki



Potsdam on Jyväskylän partnerikaupunki. Potsdamissa olen käynyt vuosien varrella – toki muurin kaatumisen jälkeen - lukuisia kertoja, ja joka kerralla kaupunki on ollut erinäköinen. Se johtuu siitä, että toisin kuin Berliinissä kaupunki on päättänyt rakentaa keskustansa samannäköiseksi kuin se oli ennen sotia, näin sitten poistaen DDR:n aikaiset rakennukset. Niitä onkin enää joitakin harvoja jäljellä.

Potsdam on Brandenburgin osavaltion pääkaupunki ja siellä on nykyisin noin 176.000 asukasta. Kaupungin  historia on monikerroksinen ja se näkyy katukuvassa. Lisäksi siellä sijaitsevat kuuluisat vuonna 1922 perustetut Babelsbergin filmistudiot, joissa tehtiin ja edelleen tehdään elokuvia ja televisiosarjoja. 


Potsdam on Saksan Brandenburgin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Havel-joen varrella Berliinin naapurissa, 26 kilometriä lounaaseen Berliinin keskustasta. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 156 021 asukasta.[1] Potsdam kuuluu Berliinin–Brandenburgin metropolialueeseen, jolla asuu noin 6 miljoonaa ihmistä.
Potsdamin merkitys lähti nousuun 1600-luvun loppupuolella, kun Preussin kuningasperhe alkoi rakennuttaa linnoja kaupunkiin. Erityisen tunnettu on Fredrik II Suuren rakennuttama Sanssouci. Potsdamin linnat ja puutarhat on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Toisessa maailmansodassa kaupunki vaurioitui pahoin liittoutuneiden ilmahyökkäyksissä ja siellä pidettiin sodan Euroopassa loputtua 17. heinäkuuta–2. elokuuta 1945 Potsdamin konferenssi, jossa määriteltiin Saksan sodan jälkeiset rajat. (wikipedia)

 
Jyväskylässä täysin yksityisesti monikulttuurikeskus Glorian tiloissa kokoontuvan saksan keskustelukerhomme vetäjä Michael on kotoisin Berliinistä ja tätä nykyä hänellä on paljon aikaa ja paljon harrastuksia, joten hän järjesti meille matkan yhteistyössä Potsdamin kaupungin kanssa, sekä lisäksi omien kontaktiensa ja harrastuksiensa kautta paljon yksityistä ohjelmaa. Virallisessa ohjelmassa auttoi myös paljon myös paikallinen opettaja ja kaupunginvaltuuston jäsen, johon sain tutustua keväällä Suomessa.

Potsdamissa on turistille todella paljon näkemistä. Aika meni jopa niin tiukille, että hädin tuskin ehdimme käymään ostoksilla… ja eiväthän kaupat ole edes auki sunnuntaisin. Kaupunkikuvassa ei näy suuria ostoskeskuksia kuten Suomessa, vaan pikkuputiikkeja joka makuun…

Saavuimme myöhään illalla Berliiniin Tegelin lentokentälle ja sieltä Michael haki meidät omalla tila-autollaan ja vei hotellille. Heti aamulla pieni ryhmämme sai kokea ensimmäisen iloisen yllätyksen: kaupungin kiertoajelun, mukanamme myös oma opas Evelyn. 


Potsdamin Brandenburgin portti. Tutumpi suomalaiselle on Brandenburgin portti Berliinissä.



 


Uusi linna


                                       Sans souci. Suomeksi: ei huolta.

 Alter Fritz. Frederik, jonka hautapaikkaa muutettiin moneen kertaan. Voltairen ystävä. Myös perunan ystävä - opetti "maalaiset" syömään perunaa. 



 


  
 Katolinen kirkko

 
 
 
 
 
Hollantilainen kortteli


Ranskalainen kirkko

Illan vietimme Suomen ystävien kutsumana Alexandrowka-ravintolassa. 


 

Seuraavana päivänä teimme risteilyn järvellä, Potsdamhan on saari eli järvien ympäröimä.  


 Mercur-hotelli - yksi niitä harvoja DDR-rakennuksia, joka on vielä paikallaan - ja josta kiistellään, puretaanko vai ei. 

 

 
 Kulttuuritalo
 
 

Glienicken silta,  jonka keskellä Itä- ja Länsi-Saksan raja - tunnettu valoilijavaihdoistaan




 Minä ja Evelyn
 
 

Kolmantena päivänä saimme kunnian tutustua kaupungintaloon, kahteen kaupunginvaltuuston jäseneen ja sen jälkeen osavaltion parlamenttiin ja kahteen edustajaan. 

 Kaupungintalo



 Tina, Micael, Isabell


 
 Kaupunginvaltuutetut Mathias Finken (CDU), Tina Lange (Die Linke)
 


 
 Edustajat Daniel Keller (SPD), Isabel Sandré (Die Linke)


 
Kyllä, olen pitänyt paljonkin puheita - mutta en täällä. 

 Alkuperäisen rakennuksen lattiamosaiikki on jätetty näkyviin lasin alle. 

 Parlamenttirakennuksen katolta näkyy hyvin naapurirakennus Nikolai-kirkko. 


 Paikalta ja juuri purettu DDR:n aikainen ammattikoulurakennus. 

Sitten tutustuimme Babelsbergin filmipuistoon kaikkine tunnettuine rekvisiittooineen ja näyttelyineen ja näimme myös filmistudioilla live-kuvauksen tunnettua televisiosarjaa varten. Siellä ei saanut kuvata...

 
 
 
 Marx ja Engels

                                                           Nukkumatti, DDR:n idoli


 Lukas veturinkuljettaja

 

 Kalliotkin styroxia...


 
 


Illemmalla kävimme katsomassa filmimuseossa vanhan filmin "Bagdadin varas" vuodelta 1940. Osa ryhmästä kävi jazzkonsertissa ja osa kulttuuritalolla illanvietossa. 


Yhden päivän vietimme linnoissa kuunnellen historiaa ja ihmetellen kuninkaallista loistoa. 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 


Cäcilienhof-linnassa pidettiin 1945 liittovaltojen neuvottelut Saksan kohtalosta kolmen tuonaikaisen suuren, Stalinin, Eisenhowerin ja Churchillin kesken. 

 
 
 
 
 
 


Illan vietimme linnan entisessä meijerissä, joka on nykyisin panimo. 

Tutustuimme myös Saksan ensimmäiseen kouluun, Heinrich-Kleist-kouluun vuodelta 1739, jossa on  nykyisin lukio aikuisille. 

 

   Opettajat esittelevät koulun toimintakonseptia.

 Täällä pitää  huolehtia hyvin paloturvallisuudesta. 

 
  
 Pihakivetyskin yhtä vanhaa.
  
Mielenkiintoinen oli myös tutustustuminen vanhuspalveluja tarjoavaan palveluyritykseen sekä yhdistykseen, joka kouluttaa "terveysbuddyjä" eli henkilökohtaisia avustajia vanhuksille, joiden toiminnasta on saatu erinomaisia tuloksia. 


 Gisela Gehrmann

Sunnuntain vietimme huonetoverini kanssa kahdestaan jumalanpalveluksessa Nikolai-kirkossa, sitten kirkkokahveilla ja  urkukonsertissa. Juteltiin monenkin kanssa; varmasti lupasivat tulla konserttiin sitten, kun Kuokkalan kantaattikuoro tulee Potsdamiin vierailulle.

 
 
 
 


Sen jälkeen kävimme tutustumassa taidemuseossa sekä paikalliseen taiteeseen että Van Gogh-näyttelyyn. Se tulee syksyllä 2020 myös Suomeen.









 
Illalla saimme kokea mahtavan teatteriesityksen samaisessa Nikolaikirkossa, näytelmä oli Hugo von Hofmannsthalin "Jokamies", näyttelijät Saksan tunnettuja nimiä ja valoeffektit vertaa vailla, ja kirkkosali olikin tälle näytelmälle paras mahdollinen paikka. 

Niin ja portaita paljon...




Sitten päiväksi Berliiniin ja sieltä takaisin kotiin...