tiistai 19. tammikuuta 2021

Tuulivoima ei ole kannattavaa eikä tule sitä koskaan olemaankaan

Formularbeginn

FormulTeollisuusala, jota ylläpidetään keinotekoisesti sääntelyn avulla


Alun perin yli kaksikymmentä vuotta sitten syntyi hyvä mutta valitettavasti kuitenkin huono idea: tuuli on ilmaista, ja sen hyödyntäminen on paras tapa tuottaa energiaa.

Se on osa ekologista toiveunta, aluksi sympaattista, ja jotenkin runollista… mutta josta totuus tekeekin etikkaa. Tämä on nykyisin aika tavallinen tilanne, ja poliittisten ympäristönsuojelijoiden reaktio on yleensä eksyä tietoiseen epäharmoniaan, eli kompensoida ideologisella hölynpölyllä se, mitä tosiasiat sanovat.

Teollisuudelle myönnetyt tuet ja alkuperäiset edut eivät sinänsä ole järkyttäviä. Kestävien kustannusten ja suorituskyvyn saavuttamiseksi kaikissa toiminnoissa tarvitaan kokemusta ja ymmärrystä asian mittakaavasta… mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

Näin ollen länsimaissa, joissa haluaisimme vapaiden markkinoiden toimivan, tuulivoima saakin seuraavanlaisia etuoikeuksia:

 

Ostovelvollisuus

Tämä on ratkaisevin etu ja kaikkein vierasta sellaisessa markkinataloudessa, joka väittää olevansa liberaali. Tarpeesta riippumatta, heti kun tuulimyllyt tuottavat, niiden sähkö syötetään verkkoon. Tämä pakottaa muut tuottajat vähentämään tuotantoaan, ja se lisää niiden kustannuksia, koska niiden kiinteitä kustannuksiaan ei ole samalla tavalla turvattu. Erityisen epäedullista se on ydinvoimalle, jossa kiinteät kustannukset ovat suurimpia polttoaineen hintaan nähden.

Mikä pahempaa, jos joissakin sopimuksissa pakotamme operaattorit sammuttamaan tuulimyllynsä (esimerkiksi jos kesällä tuulee enemmän kuin sähköä tarvitaan), tuulioperaattorit saavat vastikkeen, joka on yhtä suuri kuin mitä myllyt tuottavat suurimmalla tehollaan ja lisäksi hintaan, joka on heille taattu. Nämä operaattorit ansaitsevat siten enemmän rahaa silloin, kun eivät tuota.

 

Lisäkustannukset

Verkon on kestettävä epätasaisesti tulevaa sähköä ja siksi on lisättävä verkon teknisiä ominaisuuksia. Kustannukset ovat valtavia. Tuotannon jatkuva epätasaisuus eli sattumanvaraisuus edellyttää kaksinkertaista investointia hallittavaan tuotantoverkkoon – se on välttämätöntä palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi tuulettomina öinä. Se tosiasiallisesti tekee tyhjäksi näiden satunnaisten energiantuottajien hyödyllisyyden. Mikä pahempaa, niiden ominaisuudet tekevät niistä verkon häiritsijöitä, millä on teknisiä ja taloudellisia seurauksia.

 

Ostohinnat

Ne on tehty riipumattomiksi sähkömarkkinoista. Todellisen hinnan ja sovitun hinnan välinen ero korvataan. Mitä alhaisemmat markkinahinnat, sitä enemmän se veronmaksajalle maksaa. Ja mehän olemme nähneet, miten alhainen varsinaisen sähkön hinta voi olla.

 

Lupaviranomaiset

Operaattoreiden painostamana viranomaiset vähättelevät terveys-, sosiaalisia ja ympäristöhaittoja, jotta tuulimyllyt hyväksytään. Teoriassa on helpompi pystyttää viisi 250 m korkeaa tuulimyllyjä kuin rakentaa kodinkonevarasto. Vain vastustajien oikeustoimet hidastavat viranomaisten hysteriaa ja tuulivoimatoimijoiden markkinointia, joka onkin usein eettisesti hyvin kyseenalaista.

 

Todellisuus avaa silmiä

Mutta toiminta, jota on vielä tuettava keinotekoisesti yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua, ja vaikka kustannukset on ajat sitten maksettu, se aiheuttaa tietysti kiusallisia kysymyksiä. Varsinkin kun Saksa antaa meille armollisesti kunnon esimerkin siitä, mitä mekin aiomme saavuttaa. Saksa on rakentanut 72 GW tuulivoimaa. Tältä sitten näyttää viikko 11.-17. tammikuuta 2021. Kaikki löytyy verkosta Fraunhofer Energy charts -sivustolta:

 


 Tuulivoima - Wind - on merkitty harmaalla.

 

Tuulivoiman tuotanto vaihteli muutamassa päivässä 40 GW: stä 4 GW: iin! Ja missä on varastointi, jota koko ajan luvataan, jaksottaisuuden kompensoimiseksi? Sitä ei ole, ei ole tulossa eikä tule koskaan olemaankaan.

Joten, mitä se tarkoittaa markkinahinnoissa (sähköpörssissä, ei tuetuilla hinnnoilla). No, Fraunhofer-sivusto julkaisee ehdottoman selvän käyrän vuodelta 2020, joka voi analysoida.



Tästä käyrästä selviää useita tosiseikkoja:

• Pisteverkko on paljon tiheämpi välillä 0 - 20 GW, mistä näkyy hyvin, että vaikka ne pyörivätkin, tuuliturbiinit ovat yleensä kaukana nimellistehostaan.

• Valtavat hintaerot, yli 200 eurosta alle 75 euroon. Vaikka nämä tapahtumat ovat harvinaisia, ne viittaavat kuitenkin markkinoiden toimintahäiriöihin.

• Merkittävä lineaarinen antikorrelaatio markkinahinnan ja tuulivoiman tuottaman sähkön välillä; ilman tuulta 40 euroa, hintaan todennäköisesti vaikuttavat (pakotetut) ydinvoiman siirtohinnat. Noin 60 GW tuulen voimalla ollaan nollassa.

Tästä käyrästä näkyy, että hallitustemme päättely on täysin typerää. Talousoppilaitokset tuottavat kyllä merkittävää aivopesua, mutta eivät opeta tosiasioita.

Todellakin. Siitä saakka kun tuulisähköä tulee mukaan, tapahtuu seuraavaa: kun ei tuule ollenkaan, markkinahinta on korkea, koska tuotettua sähköä on vähän, mutta tuulivoimaloilla ei ole mitään myytävää. Tai sitten tulee paljon sähköä, ja siksi sähkön hinta putoaa rajusti, koska kaikki haluavat myydä. Tämä johtuu sähkön olemassa olevasta fysikaalisesta ominaisuudesta: tuotantoa täytyy joka sekunti olla yhtä paljon kuin kulutusta, joka puolella verkkoa. Ja aivan toisin kuin uusiutuvan energian toimijat puhuvat, tuulta on yhtä paljon joka puolella Euerooppaa, myös merellä, eli usein on koko Euroopassa pulaa tai päinvastoin ylituotantoa. Eikä verkostoituminen tuo siihen asiaan mitään muutosta.

 

Johtopäätös

Sähkön luonteen takia tuulivoima ei voi olla kannattavaa oikeasti vapailla markkinoilla. Sitä se ei tule koskaan olemaan. Se tuottaa vain, kun hinnat ovat kannattavuusrajan alapuolella. Ja asia sen kun vain pahenee: tällä hetkellä Saksalla on edelleen mahdollisuus viedä liikasähkönsä naapurimaihinsa. Entä mitä tapahtuu, kun nämä ovat samassa tilanteessa kuin Saksa itse?

 

Lähde: 18.1.2021

https://www.contrepoints.org/2021/01/18/389080-eolien-le-vent-nest-pas-et-ne-sera-jamais-rentable

Kirjoittaja Michel Negynas on seurannut tarkasti yhteiskunnan kehitystä 20 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut kirjan "Chroniques d’un monde éco fantasmé, 20 ans d’immersion dans la vague verte” (Ekofantasiamaailman aikakirjat, 20 vuotta uppoutumista vihreään aaltoon), seurauksena hänen ammatillisista kokemuksistaan ympäristöalalla.

 

 

torstai 7. tammikuuta 2021

Pariisin Notre Dame (jossa emme tällä kertaa voineet vierailla)

Kuninkaallisesta kirkosta kansallismuistomerkiksi


Kukapa ei tietäisi Pariisin Notre-Damen katedraalia, kellonsoittaja-kirjaa ja elokuvaa - ja katedraalin tulipaloa huhtikuussa 2019. 


Rakennustyömaa: Notre-Damen katedraalia korjataan, tilanne marraskuussa 2020 . Kuva: AFP

 

Katedraali on Ranskan varhaisgoottilaista tyyliä edustava rakennus, jonka peruskivi asetettiin vuonna 1163, ja vuosisatojen aikana se koki suuria tyylimuutoksia. Annenportaali on vanhin kolmesta länsiportaalista, jotka ovat peräisin katedraalia edeltäneestä kirkosta. Siinä on kuvattu Maria, "Notre-Dame" eli ”meidän äitimme” kirkon symbolina, jota myös kuninkaiden oli palveltava.

Kuningas Johannes Hyvän mukaan hänet kruunattiin vuonna 1350; ensin hänet voideltiin pyhällä öljyllä Reimsissä, sitten hänen oli vierailtava St. Denisin luostarikirkossa, joka on Ranskan kuninkaiden hautapaikka, ja vasta sitten kuningas sai mennä sisään katedraaliin, jonne hän astui viimeisen tuomion portaalin kautta. Siellä hänen täytyi vannoa, että hän kunnioittaa kirkon oikeuksia ja että hän tulee aina puolustamaan kirkkoa. 

 

Katoliset ja hugenotit

Hugenotit olivat Ranskan protestantteja. Hugenotit-nimitystä käytettiin Ranskassa 1500- ja 1600-luvulla protestanttiseen kalvinistiseen kirkkoon kuuluvista henkilöistä. Hugenotit joutuivat katolisten taholta uskonnollisen sorron kohteeksi ja Ranskassa käytiin useita sisällissotia hugenottien ja katolisten välillä vuosina 1562–1598.

"Kuninkaiden katedraalin" historia alkaa Navarran kuninkaan, hugenottien johtajan Heinrichin ja katolisen Marguerite de Valoisin upeista ja poliittisesti räjähtävistä häistä vuonna 1572. Tämä avioliitto, jota Notre-Damen piispa ei halunnut hyväksyä, solmittiin jalustalla katedraalin julkisivun edessä. Ainoastaan katolinen morsian osallistui juhlalliseen messuun, kun taas hänen aviomiehensä ja hänen seurueensa lähtivät katedraalista pois.

Tuo avioliitto liittyi siihen, että näin odotettiin sisällissodan ja katolisten ja hugenottien välisten aseellisten konfliktien lopettamista uskonpuhdistuksen aikakaudella. Kävi päinvastoin. Vain muutamaa päivää myöhemmin seurasi verinen Bartholomin yö, jonka uhriksi tuhannet hugenotit joutuivat. Vasta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Henri siirtyi katoliseen uskoon ja muutti Ranskan ja Navarran kuninkaana Henrik IV: nä pääkaupunkiin ja meni Notre-Damen katedraaliin messuun. Henrik IV:n Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden vuonna 1598. Kun kuitenkin kuningas oli luvannut suojella vain katolisia, niin kirkon kuorin kolmiosainen ryhmä täytyi muotoilla uudelleen. Tämä näkyy kuoron barokin uudelleensuunnittelussa kolmiosaisena veistoksena – siinä Ludwid XIV ja hänen isänsä Ludwig XIII kääntyvät siinä Pietàn - Marian, joka pitää sylissään kuollutta Jeesusta - puoleen.

 

Aurinkokuningas Ludvig XIV kuitenkin kumosi uskonnonvapauden vuonna 1685. Seurauksena oli noin 250.000 hugenotin maastapako. Pakolaiset siirtyivät muun muassa Brandenburgiin (siis Saksaan), Englantiin ja Alankomaihin. 

Lasteni isän täti on kertonut, että heidän sukuselvityksensä mukaan sekä suku että sukuimi periytyvät hugenoteilta, olivathan he katolisessa Saarlandissa harvoja siellä asuvia protestantteja ja siis kummajaisia. Katolisella seudulla protestanteilla ei ollut helppoa. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin suvun ”musta lammas” - sukunimensä ”Honecker” takia, joutui kääntymään katoliseksi, kun meni naimisiin katolisen naisen kanssa.  

 

Muitakin merkittäviä Ranskan historian tapahtumia

Ratkaiseva käännekohta oli Ranskan vallankumous, ja kirkosta tuli ”kansankirkko”. Mutta ennen kuin kirkon ja valtion ero saatiin lopullisesti voimaan sata vuotta myöhemmin, tapahtui toinen merkittävä tapahtuma, Napoleon I: n keisarillinen kruunajaiset vuonna 1804. Katedraali muutettiin niin loisteliaaksi, että siihenastisesta arkkitehtuurista ei ollut enää juuri mitään näkyvissä.

Notre-Dame säilytti asemansa kansallisen historian merkittävänä rakennuksena, mutta vuoden 1918 jälkeen eli kirkon ja valtion erottamisen jälkeen presidentti ja ministerit eivät enää ole osallistuneet messuihin. Romaanissa Pariisin Notre-Dame (1831)Victor Hugo kirjoitti, että jokainen sivilisaatio on alun perin teokraattinen ja johtaa lopulta demokratiaan. Esimerkkinä voidaan siis pitää Notre-Damen katedraalin historiaa.