Pirjon blogi

Miesten ilta lelukaupassa

2012-02-08T21:36:00.003+02:00

Miesten ilta „idee+spiel“-lelukaupassa!

Kaikkea sitä kuuleekin. Oikeamin lukee. Luen netistä saksahttp://www.blogger.com/img/blank.gifnkielisiä lehtiä; saan joskus vinkkejä myös. Poimin sieltä yleensä asioita, joita Suomen lehdistö mielestäni käsittelee puolueellisesti tai yksipuolisesti.

Sainpa jutun miehistä lelukaupassa. Siellä raavaista uroksista tulee lapsia! Hannoverissa on keksitty erinomainen keino viettää iltaa ja ideasta on tullut turistirysä.

Ehkä täytyy selventää, että sana "Spielen" on suomeksi sekä leikkiä, pelata että soittaa.

Philipp von Ditfurth kirjoittaa 6.11.2011 seuraavaa Hannoverin Allgemeine Zeitungissa. Lyhentelin ja selittelin tekstiä vähän.

Kuva lelukaupan kotisivulta:

Miehissä Carrera-autorata saa liikkeelle uskomattomia voimia. Jotkut suoltavat solkenaan upouusia haukkumasanoja ja loukkaavat kanssapelaajiaan vaikka millä nimillä. Toiset taas löytävät itsessään urheiluselostajan tai harjoittelevat sokeaa juoksua liikenteessä, ajavat surutta kaverin auton kylkeen ja heittävät hänet yli aidan suoraan helvettiin. Yksi ryhmä painaa kaasua niin kuin vain jaksaa, panee silmät kiinni ja sanoo kärsivänsä huimauksesta. Lopulta voittaa aina se, joka ajaa rauhallisesti eikä herätä huomiota, eli kuten Vettel tekee – ja se häviää, joka huutaa ja riehuu.

Andreas Klaube on sellainen rauhallinen kilpa-ajaja. Sen sijaan että haukkuisi kilpailijansa, hän yrittää pitää autonsa tiellä ja väistää kaverien kummallisia yllättäviä heittoja. Kaikki viettävät iltaa lelukaupassa! Yhdessä miehet yrittävät leikkiä ja pelata; yhteensä 11 eri lajissa on voitettava, tikanheitosta pokeriin. ”Siitä on yli 40 vuotta kun olen leikkinyt autoradalla”, sanoo Klaube. Hänen äänensä tuskin kuuluu metelin keskeltä. Miehet keskenään eivät ole mitenkään hiljaisia.

Tämän kaiken tietää Heinz Lehmann, joka keksi pari vuotta sitten kutsua noin 60 tuttua miestä pelaamaan ja leikkimään työpäivän jälkeen. Maksamalla pienen maksun jouluavustukseen miehet saivat leikkiä koko illan kauko-ohjattavilla helikoptereilla, pelata baccaraa lastenvaunujen seassa ja kuunnella lasten jännittäviä kasetteja. ”Ja mitä sitten kävi, on vallan uskomatonta!” sanoo lelukaupan omistaja. ”Media, lehdistö, televisio, radio kiinnostui suuresti, koko Saksa kiinnostui. Puhelin soi jatkuvasti, emmekä enää tienneet, mihin aikamme riittäisi.” Hänen silmänsä loistavat.

Vuoden alusta on joka perjantai miesten ilta. Lisäksi peli- ja leikki-iltoja on keskiviikkoisin ja torstaisin, jos kysyntää on. Vasta viime tuli ryhmiä eri firmoista ja ryhmistä. ”Jouluun asti kaikki illat on varattu”, Lehmann kertoo. Lisäksi on h iltoja miehille ja naisille. ”Mutta miehiä on enemmän, he haluavat ottaa mittää toisistaan, eivätkä halua yleisöä.”

Hannoverilainen matkailuyritys tarjoaa miesten iltoja paketisssa, johon kuuluu yöpyminen hotellissa sekä tutustuminen olutpanimoon seuraavana päivänä. ”Kukapa olisi uskonut, että vielä 61-vuotiaana aloitan uuden toiminnan”, Lehmann naurahtaa ja iloitsee uudesta turisteille tarjotusta paketista. Miehet tulevat kaukaa, ja Herbert Grönemeyerin, saksalaisen trubaduurin ja laulajan laulun ”Miehet” ja lyhyen esittelyn jälkeen he sinuttelevat heti toisiaan, Tarjolla on värityskirjoja ja toimintafiguureja, keinuhevosia, Harry Potteria Legoista ja Käthe-Kruse-nukkeja, Playmobilia, pienoislentokoneita, palloja. Miehet unohtavat, etteivät olekaan omassa kellaribaarissaan.

Juopottelu ei ole ongelma. Panimo on ihan tätä tarkoitusta varten valmistuttanut helposti avattavia korkkeja. ”Emme tarvitse olutlätäköitä lattialla, sillä lauantainahan on taas tavallinen myyntipäivä”, Lehmann sanoo, ja tarjoilee oluen lisäksi Brezeleitä, ja huolehtii samalla kauppansa siisteydestä. ”Vahinkoja ei valitettavasti voi välttää”, kertoo nuori apulainen, ”sillä jokaisessa miehessä piileksii myös pieni lapsi.”

Samana iltana vielä laittaa Lehmann kuvia nettiin. Usein vaimot lahjoittavat miehilleen tällaisen illan, ja haluavat nähdä, mitä miehet ovat illan tehneet. Äidit laittavat isät poikien kanssa leikkimään. Ihanaa, että isät ja pojat saavat olla yhdessä. ”Miesten illat ovat keino toimia suuria konserneja vastaan,” sanoo Lehmann. Hän toivoo, että joka kaupungissa olisi tuollaisia iltoja!

Fastnachtia ikävä

2012-02-05T21:52:00.003+02:00

Suomessa ajateltiin nyt vain presidentinvaaleja ja keskusteltiin siitä, onko parempi valtakunnan äiti nuori tyttö tai nuori ulkomaalaistaustainen poika. Minä ikävöin Saksan karnevaaleja. Oikeammin en edes karnevaalia siten kuin se Suomessa ymmärretään, vaan nimenomaan sitä eteläisen Saksan fastnachtia, aikaa ennen laskiaista.

Suu vaahdossa ja silmät innostuksesta hehkuen kerroin tuosta ajasta saksantunnillani, ja oppilaat eivät todennäköisesti ymmärtäneet mitään. Ei kielen puolesta, sitä he kyllä ymmärtävät. Sitä tunnelmaa ja tekemistä karnevaaliaikaan kun ei voi mitenkään ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut.

Muistan oman ensikosketukseni vallan hyvin. Lienee ollut päiväretki Rottweiliin. Siis sinne mistä rotweilerit ovat lähtöisin… sydän-Schwarzwaldista. Raskaita kelloja kantavat maskinsa alla hikoilivat, me turistit palelimme. Mutta lähtemättömästi jäi tunnelma mieleen!

Seuraavan kerran sitten tapahtui ensimmäisenä vuonna sen jälkeen kun olimme Allensbachiin muuttaneet, että mieheni lähti illalla hakemaan jotain työpaikaltaan Konstanzin keskustasta eikä tullutkaan takaisin. Tuolloin ei ollut kännyköitä joilla noin vain soittaa, eikä toisaalta hän ollut mikään kapakoissa viihtyjä, joten en ymmärtänyt missä hän viipyi. Hän tuli kotiin aamuyöstä innosta puhkuen, harvoin olen sellaista myöhemmin nähnytkään. Kertoi, että koko kaupunki on ulkona ja ”tekee tätä”, jolloin hän vippasi polviensa varassa ylös alas. En ymmärtänyt mitään. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin.. ja nyt on ikävä, ikävä takaisin etelään.

Ikävä on tauti, jota ei voi parantaa, se vain on. Ei minulla asiat huonosti ole - vallan päinvastoin. Siihen nähden, että oli todella vaikeaa palata Suomeen pysyvästi, ovat asiat nyt oikein hyvin. Mutta tulee aikoja, jolloin kaipaa entisiä aikoja takaisin. Sellainen aika on joka vuosi karnevaaliaika, siis aika ennen laskiaista. Saksalaiset sanovat, että se on ”viides vuodenaika”… Ei sitä pohjoisessa Saksassakaan olen, ja ne jotka sanovat tuntevansa Saksan ja ovat olleet vain pohjoisessa, tai vain Frankfurtissa, eivät tiedä karnevaalista mitään.

Ystäväni soitti viikko sitten Konstanzista ja pyysi katsomaan television suoraa lähetystä osoitteesta www.swr.de/fastnacht. Hänen oma ryhmänsä siellä marssi pitkässä kulkueessa… Sille joka saksaa osaa, tässä lisää: http://www.swr.de/fastnacht/lexikon/-/id=2675170/y8ig55/index.html

'S goht degege!
Ho narro!

Jokaisella eteläsaksalaisella karnevaaliseuralla on oma tervehdyksensä. Yllä oleva on Konstanzista. Jokaisella seudulla on myös omat runonsa. Meillä siellä runoiltiin muun muassa: „Hoorig, hoorig, hoorig isch die Katz, Und wenn die Katz nit hoorig isch, doo fängt se au kei Ratz.“ (Karvainen on kissa, ja jos kissa ei ole karvainen, se ei saa rottia kiinni…) Niin, tai naisten illassa laulettiin: ”Mir ham’n a Bom daheim der hat karierte Blätter”… (Meillä kotona on puu jossa on ruudilliset lehdet…”

Netistä ei muuten löydy suomeksi Fastnachtista mitään… Wikipediassa kerrotaan karnevaalista yleisesti, Selkouutiset kertovat Sveitsin karnevaaliajasta. Svaabilais-alemannien karnevaalista ei sanaakaan.

Saksan Piraattipuolue

2012-01-19T18:03:00.003+02:00

Tänään kerroin yhdelle maahanmuuttajaryhmälle Suomen poliittisesta järjestelmästä ja tietenkin presidentinvaaleista. Tilanteet elävät ja maailma muuttuu. Muistan hyvin sen ajan, jolloin vihreät olivat Saksassa protestipuolue... jolloin katkottiin sähkölinjoja, tapeltiin kadulla, heiteltiin kananmunua poliitikkojen päälle ja sitten istuttiin tenniskengissä parlamentissa ja kudottiin sukkaa...

Tässä ajankohtainen katsaus Saksasta. Kirjoittaja on Berliinissä asuva filosofian maisteri ja vapaa toimittaja Juha Vilo.
Artikkeli ilmestyi Kalevassa tänään, 19.1.2012.

Nörttipuolue löi valtaapitäviä korville Saksassa

Berliinin viime syksyn maapäivävaalien todellinen voittaja oli Piraattipuolue (Piratenpartei), joka nousi kuin tyhjästä saksalaisen politiikan kentälle. Puolue sai kertaheitolla Berliinin maaparlamenttiin viisitoista edustajaa ja kahmaisi lähes yhdeksän prosenttia kaikista äänistä.

Piraattien menestys pelästytti valtaapitävien ja vanhojen puolueiden edustaja. Keitä oikein ovat nämä piraatit, jotka vaativat ennen vaaleja ilmaista joukkoliikennettä, politiikan läpinäkyvyyttä, sensuurista vapaata internetiä ja riippumatonta perustoimeentuloa kaikille? Joukko epämääräisiä nörttejä?

Kaksi vuotta sitten Saksan liberaalipuolueen FDP:n puoluenohtaja Guido Westerwelle sanoi, ettei piraateilla ole mitään mahdollisuutta ylittää viiden prosentin rajaa, joka oikeuttaa pääsyn parlamenttiin.

Sosiaalidemokraatti ja Berliinin kaupunginjohtaja Klaus Wewereit varoitti ennen vaaleja äänestämästä piraatteja puhtaasta protestista.

Vihreiden pääehdokas Renate Künast sanoi ylimielisesti, että vihreät voisivat sopeuttaa hyvinkin piraatit omiin joukkoihinsa, jolloin he eivät enää olisi seuraavissa vaaleissa mukana.

Toisin kuitenkin kävi, vaikka television vaalitentissä piraattien ehdokas Andreas Baum ei osannut sanoa lähellekään oikein Berliinin velkataakan määrää. Isojen puolueiden julkinen vähättely kostautui vaalituloksessa.

Piraattien menestys vaaleissa söi erityisesti vanhojen puolueiden kannatusta. Liberaalien kannatus vajosi pohjalukemiin, jopa alle äärioikeistolaisen NPD-puolueen. Myös sosiaalidemokraatit ja vihreät menettivät ison osan äänestäjistään piraattipuolueelle. Vaalien jälkeen kaikki puhuivat protestista valtaapitäviä kohtaan.

Politiikan asiantuntijoita piraattien voitossa hämmensi se, etteivät he tienneet, mihin poliittiseen lokeroon piraatit olisi laitettava: ovatko he oikeistolaisia vaiko vasemmistolaisia?

Monelle piraatit olivat vain yhden asian puolue, joka intoili internetin mahdollisuuksista demokraattisessa päätöksenteossa ja jotka vastustivat henkeen ja vereen kaikenlaista nettisensuuria.

Protestiselitysten ohella piraattien vaalimenestystä selitettiin sillä, että vanhat valtapuolueet ovat laiminlyöneet nykyisyyden, Saksan poliittiselle kentälle oli syntynyt uusi äänestäjäkunta, joiden etuja muut puolueet eivät edusta. Valtapuolueiden ohjelma eivät puhuttele digitaaliajan sukupolvea, joka on kasvanut internetin valtakaudella.

Esimerkiksi vihreiden tekniikanvastainen imago ei vetoa nuorempaan sukupolveen. Vihreitä ei enää pidetä kapinallisina. Piraattien puoluejohtaja Sebastian Nerz sanoikin: ”Vastakohtana vihreille me haluamme tulevaisuudessa pysyä ihanteillemme uskollisina.”

Piraattipuolueen menestys tulevaisuudessa riippuu nyt paljolti siitä, miten puolue onnistuu pääsemään eroon yhden asian imagostaan, arvioi Die Zeit -lehti. Tulevaisuudessa piraatit eivät voi tuoda esille pelkästään internet-teemoja. Mielipidekyselyn mukaan lähes 50 prosenttia saksalaisista pitää puoluetta yhden asian puolueena.

Piraattien menestykseen vaikuttaa myös se, mitkä johtopäätökset vanhat puolueet vetävät vaalien lopputuloksesta ja miten he aikovat vastata niihin seuraavissa liittovaltiovaaleissa vuonna 2013.

Piraattien poliittinen alkutaival ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Skandaaleja on tullut jo lyhyessä ajassa, vaikkei työ maaparlamentissa ole edes kunnolla alkanut.

Piraatteja on mediassa syytetty naisvihamieliseksi miestenpuolueeksi, jossa naisilla ei ole sananvaltaa. Kukaan ei tiedä tarkkaan puolueen naisjäsenten määrää, mutta arvioiden mukaan se on erittäin vähäinen. Minkäänlaista naiskiintiötä piraatit eivät hyväksy. Piraattien mielestä perinteinen jaottelu naisiin ja miehiin on vanhanaikaista, piraateille sukupuoli on yhdentekevä.

Vaalivoiton jälkeen tuli esille, että piraattien joukoissa on muutamia entisiä äärioikeistolaisen NPD-puolueen jäseniä. Puolueessa kuitenkin päätettiin hyväksyä tällaiset ”nuoruuden synnit”.

Myös jotkut skientologit ovat löytäneet Piraattipuolueen omakseen, ja nyt puolueessa pohditaan, pitäisikö skientologeilta kieltää jäsenyys.
Eräässä valokuvassa nuori parlamenttipiraatti Simon Weiss vetää paperitötterön kautta valkoista jauhetta nenäänsä. Myöhemmin hän selittää sen olleen vain suolaa, ei kokaiinia. Piraattien omistamalta internetpalvelimelta on levitetty lapsipornoa. Parlamentin istunnossa piraatti Gerwald Claus-Brunner piti päässään niin sanottua palestiinahuivia, joka joissain piireissä tulkittiin juutalaisvastaisena tekona. Parlamentin avustajien tehtäviä jaettaessa piraatteja on syytetty sukulaistensa suosimisesta.

Joulukuun puoluekokouksessa Offenbachissa piraatit ottivat selkeästi etäisyyttä äärioikeistolaisuuteen. Puolue ei halua leimautua pelkästään vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi. Mieluummin he pitävät itseään liberaaleina.

Puoluekokouksen jälkeen piraatit vaativat kaikkien huumeiden laillistamista, vuokratyövoiman rajoittamista, kunnallisvaalioikeuden myöntämistä myös ulkomaalaisille, perustoimeentuloa kaikille sekä valtion ja uskonnon erottamista.

Viimeisimmän mielipidekyselyn mukaan Piraattipuolueen kannatus koko Saksassa on kuusi prosenttia.

Ensimmäinen työpäiväni monikulttuurisuuskoordinaattorina

2012-01-02T21:48:00.005+02:00

Tänään se sitten alkoi. Monikulttuurisuuskoordinaattori on kansantajuisemmin maahanmuuttaja-asiamies. Minun toimeni on osa Haapaveden opiston hallinnoimaa nk. TUPA-hanketta, jossa opastetaan ja autetaan maahanmuuttajia ja haetaan ratkaisuja maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan palveluiden järjestämiseen. Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien verkottumista ympäröivään yhteiskuntaan ja pienentää syrjäytymisriskiä. Lisäksi hankkeen tavoitteena on, että viranomaisten välinen yhteistyö tiivistyy ja monikulttuurisuusosaaminen kasvaa. Minun toimipaikkani on Kalajoki ja lähiympäristön kunnat ja kaupungit.

Aamulla ensimmäisenä kävin paikallislehden päätoimiuttajan puheilla. Hän otti minusta valokuvan kolumnia varten. Hän oli pyytänyt minua kirjoittamaan ensimmäiseen paikkakunnan ennen kahdesta lehdestä yhdistyneeseen numeroon kolumnin, ja kirjoitinkin sen kielikysymyksistä. Mielipidekirjoitukseni oli julkaistu viime viikon lehdessä.

Sieltä menin lähimpään kampaamoon, jossa sain hyvin ystävällistä palvelua - mutta näinhän Kalajoella on kaikissa palveluliikkeissä tapana.

Kaupungin tilavastaavan puheilla käydessäni löytyivät sopivat toimitilat sekä toimistolle että maahanmuuttajien kokoontumiselle - sillä uussuomalaiset ovat nimenomaan toivoneet sekä asiamiehen fyysistä läsnäoloa että tiloja omiin tapaamisiinsa. Kaupungin vastaanotossa oltiin myös kiitollisia tiedoista.

Sitten oman kyläni (Pitkäsenkylä) naisten aamukahville, jossa en ollut opetustyöni takia ehtinyt syyspuolella käymään lainkaan. Siellä oli paikalla sekä aktiivinen puheenjohtajamme, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, joka on kyläyhdistyksen jäsen kuten minäkin. Hän ehdotti, että pitäisin valtuustolle lähiaikoina tiedotustilaisuuden TUPA-hankkeesta. Ja toivoi, että molemmat osapuolet voisivat olla toisilleen avuksi.

Kirjaston vastaavan kanssa puhuimme monista asioista. Kun mainitsin maahanmuuttajien tapaamiset, hän tarjosi siihen kirjaston tiloja. Hän myös ehdotti julkista yleisötilaisuutta aiheesta, jossa ehkä myös pari uussuomalaista kertoisi kokemuksistaan.

Lopuksi kävin kansalaisopistossa ehdottamassa, että perustettaisiin ranskan kielen keskusteluryhmä. Kansalaisopiston johtaja äkkiä tajusi mistä puhun. Hän naurahti ja sanoi, että annoin hänelle eväät kansalaisopiston osuudesta Pyhäjoen voimalan valmisteluun: varmaa on, että seudulle tulee paljon uusia ulkomaalaisia. Jos - se on todennäköistä - hankkeen rakentaa Areva, yrittäjät tarvitsevat ranskan kielen taitoa.

Tapasin vielä sattumien summana muitakin, jotka ovat maahanmuuttaja-asioiden kanssa tekemisissä. Keskustelimme mahdollisista toimintakohteista. Näitähän ovat esim. viisumiasiat. Varsin nihkeää on kuulemma poliisin suhtautuminen uussuomalaisiin. Toinen iso kysymys on turkistarhoilla ulkomaalaisten palkkaus, josta välittäjä ottaa leijonan osan ja varsinaiselle työntekijälle jää melkein vain luut käteen.

Ja onhan näitä vaikka mitä. Pakolaisten asiat ja viranomaisten ja terveydenhuollon suhtautuminen heihin ei juuri naurata; pari akuuttia tapausta on työn alla. Ulkomaalaisten tutkinnot on saatava suomalaisia tutkintoja vastaaviksi; työvoimapula ainakin metalliteollisuuden ja terveydenhoidon alalla on huutava. Työpaikkoja on. Eläinlääkäri ei ole parhaimmillaan puusepänverstaassa eikä pappi turkistarhassa.

Kielikursseja ja kaikenlaisia muitakin kursseja tulen pitämään vastaisuudessakin. Olen aina yhtä iloinen siitä, että ne tuottavat tulosta. Yhteistyötä aivan kaikkien tahojen kanssa tarvitaan, toivotaan ja odotetaan. Minä haluan oppia muilta ja antaa apua tarvittaessa.

Uussuomalaisten oman kokoontumisen Kalajoelle olemme sopineet ensi viikoksi. Viidakkorumpu täällä on tehokas. Haluan oppia heiltä ja tietää tarkemmin, mitä tarvitaan. Tsasounahanke joka tapauksessa on koonnut slaavilaiset yhteen, ja sitäkin kautta olen saanut moniin heistä tutustua.

Kalajoki on kansainvälisempi kuin mitä osasin odottaakaan. Ei Kalajoelle merimieskirkkoa puuhattaisi, jos tarvetta ei olisi.

Samat kuin tänään sitten naapurikunnissa...

Olinhan minäkin maahanmuuttaja - jopa kahteen maahan. Olen myös paluumuuttaja, eikä sopeutuminen Suomeen ole ollut kovinkaan helppoa.

Haapavedellä muuten toimii monikulttuurisuusyhdistys, työnimenä Moni koti. Ei kun jäseneksi! Lisätietoja piakkoin.

Yrittäjyydestä Saksassa

2012-01-01T19:36:00.000+02:00

Olin minäkin yrittäjä Saksassa, 1999-2009, ja työntekijöitäkin oli. Alkuunpääsy oli sujuvaa ja helppoa. Kauppakamarilta on kaikenlaista apua saatavilla. Kauppakamarin jäsenyys on pakollinen. Suomen Yrittäjäsanomat kertoo nykypäivän tilanteesta näin:

.......................................

YrittäjäSanomat, N:o 9 • Marraskuu 2011. Teksti: Juha Europaeus

Rohkeus ja halu kateissa

•Yrittäjyysinto hiipuu Saksassa taloustaantuman jäljiltä.
Vähäinen uusien yritysten määrä huolettaa jo maan hallitustakin.

Saksalaisten into ryhtyä yrittäjäksi on lopahtanut. Vain neljä prosenttia Euroopan talousveturin väestöstä on joko perustamassa yritystä tai työskentelee aloittelevissa yrityksissä, kun esimerkiksi Suomessa vastaava luku on lähellä kuutta.
Düsseldorfin kauppakamarin johtaja Ralf Mittelstädt löytää monia syitä kiinnostuksen hiipumiseen.

Hänen mukaansa entistä useampi kokee rahoituksen saannin vaikeutuneen viime vuosien aikana, kun saksalaispankit ovat kiristäneet lainanantoaan taloudellisesti epävarmoina aikoina.

Toiseksi, verotus ja lainsäädäntö eivät suosi työllistämistä ja pääomasijoittamista. Epäonnistumisen pelko koetaan suurena. Saksan lakien mukaan esimerkiksi konkurssin tehnyt ei saa toimia enää toimitusjohtajan tehtävissä.

Myös perinteet vaikuttavat. Yrittäjyyttä ei ole jostain syystä pidetty Saksassa erityisen haluttavana urapolkuna.

– Saksalainen yhteiskunta perustuu järjestykseen ja selviin sääntöihin. Se on auttanut synnyttämään menestyviä suuryrityksiä, mutta meiltä puuttuu riskinottokykyä ja halua, Mittelstädt sanoo.

Periaatteessa yrittämiselle olisi Saksassa hyvät edellytykset. Saksalaisilla tuotteilla on ulkomailla hyvä maine, maan infrastruktuuri on kunnossa ja yrittäjille on tarjolla tukea ja neuvontaa.

– Taloutemme perustuu vientiteollisuuteen, jota hallitsevat suuret monikansalliset yritykset, Mittelstädt vahvistaa.

Kampanjat käyttöön. Saksan työmarkkinat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa aiempaa joustavammiksi.

Lyhennetyn työajan järjestelmässä (Kurzarbeit) oli pari vuotta sitten lähes neljä prosenttia työvoimasta. Edes työttömyyskorvausehtojen ja työn vastaanottovelvoitteen tiukentaminen eivät ole lisänneet kiinnostusta yrittäjyyteen.

Saksa on maailman neljänneksi suurin talous, jossa kilpailu markkinoilla on kovaa.
Uusien tuotteiden lanseeraaminen on kallista, samoin työntekijän palkkaaminen. Nimellisten palkkakulujen päälle yrittäjän on lisättävä karkeasti 40 prosenttia sosiaali- ja vakuutusmaksuja.

Kasvuyrittäjien vähäisyys huolettaa jo poliitikkojakin. Viime vuonna Saksan hallitus ryhtyi edistämään kansalaisten riskinottoa erityisellä yrittäjyyskampanjalla.
– Kampanjan ajatus on hyvä, mutta se on vasta ensimmäinen askel yrittäjyyden edistämisessä, Mittelstädt toteaa.

– Tarvitsemme sekä lukumääräisesti uusia yrittäjiä että kykyä innovoida ja kasvattaa yrityksiä.

Yritysten määrää tärkeämpää on yritysten elinkelpoisuus, hän jatkaa.

Raha ei motivoi

Kansainvälisen yrittäjyystutkimuksen, GEMin, mukaan saksalaisia aloittavia yrittäjiä ei motivoi vaurastuminen tai yrityksen kasvattaminen. Yrityksiä perustetaan itsensä työllistämisen ja oman paremman ajanhallinnan takia.

Ironista kyllä, Saksa käyttää julkista rahaa yrittäjyyden edistämiseen enemmän kuin muut Euroopan maat. Julkisella panostuksella ei ole kuitenkaan juuri uusia menestyviä yrityksiä synnytetty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkista tukea aloitteleville yrityksille on tarjolla huomattavasti vähemmän.

Saksassa yrityksen perustaminen kestää 15 päivää, mikä on hieman enemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Yrityksen perustamiskustannukset vastaavat keskimääräistä eurooppalaista tasoa.

Uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivä Saksassa

2011-12-31T21:13:00.006+02:00

"Silvester und Neujahr"

Vuoden viimeistä päivänä kutsutaan Saksassa Sylvesteriksi. Silloin nimittäin pyhällä Sylvesterillä on nimipäivä. Nimipäiviä sillä tavalla kaikilla kuten Suomessa ei ole muualla maailmassa kuin vain Ruotsissa. Nimipäivä on katolisissa maissa aina vain pyhimykselle nimetty päivä.

Ai että on se Sylvesteri... Sylvesteri (myös Sylvester) on Looney Tunes -animaatioiden kissahahmo, joka usein ajaa takaa Tipi-lintua. Nimi on sanaleikki metsäkissan latinalaisesta suvun nimestä, felix silvestris, eli suomeksi metsäkissa.

Pyhä Sylvester kuoli 31. joulukuuta 335 jKr. Roomassa, paavina. 31. joulukuuta kaikki liikkeket sulkevat puoleltapäivin. Kirkoissa pidetään jumalanpalveluksia, kiitetään menneestä ja pyydetään tulevalle siunausta.

Iltaa vietetään ystävien kanssa, pidetään kekkerit tai bileet, tai ilta vietetään ravintolassa tai käydään teatterissa. On tullut tavaksi katsoa "Dinner for one" televisiosta uudenvuoden iltana. Se tulee johonkin aikaan kaikilta kanavilta, eli teetpä mitä hyvänsä, aina voit filminpätkän nähdä...

"Dinner for one" on brittisketsi. Siinä esiintyy 90-vuotispäiväänsä viettävä yksin elävä naishenkilö, nimeltään Miss Sophie, ja hänen butlerinsa, henkilökohttp://www.blogger.com/img/blank.gifhtainen palvelijansa, joka ottaa Sopien jo kauan sitten kuolleitten ystävien roolin ja samalla humaltuu enemmän ja enemmän.

James: The same procedure as last year, Miss Sophie?
Miss Sophie: The same procedure as every year, James!

Hyvin suosittua on syödä ystävien kanssa yhdessä fondueta tai raclettea. Fondue on ruoka, jossa kuumassa öljyssä tai lihaliemessä kypsennetään lihaa padassa ruokapöydässä, sitten kasstetaan liha erilaisiin kastikkeisiin ja lisäksi tarjoillaan ranskanleipää ja salaatteja. Tai oikeammin: ranskan sana "fondue" tarkoittaa sulatettua, ja lihaahan ei voi sulattaa, vain juustoa, mutta sana on levinnyt tarkoittamaan kaikkea, mitä suoraan pöydässä kypennetään. Alkuperäinen fondue on siis juustoa, jota sulatetaan padassa pöydässä ja siihen kastetaan ranskanleipäpalasia. Jos joku hukkaa palasensa pataan, joutuu suutelemaan jotain läsnäolijaa...

Raclette on alunperin Sveitsistä. Pieniin pannuihin laitetaan kinkkua ja vihanneksia, päälle juustoa ja pannuset laitetaan sitten raclette-laitteeseen kuumenemaan ja juusto sulaa. Lisäkkeeksi tarjoillaan keitettyjä perunoita ja hapanliemivihanneksia.

Loppuaika yöhön asti vietetään pelaten seurapelejä. Keskiyöllä avataan samppanjapullo ja juodaan lasillinen toivotaen toisille hyvää uutta vuotta. Hauska toivotus on mielestäni "guten Rutsch" eli "hyvää liukua uuteen vuoteen". Lisäksi joskus annetaan toisille marsipaanista tehtyjä neliapiloita tai pieniä marsipaanipossuja.

Eikä tietenkään unohdeta ilotulitusta. Senhän on tarkoitus ajaa pahat henget pois. Tämä tapa on peräisin vanhoilta germaaneilta. Ammoisina aikoina pidettiin meteliä rummuttaen, pasuunoihin puhaltaen ja ampuen ampuma-aseilla. Ja nytkin kumisevat uuden vuoden yönä kirkonkellot .

Ilotulituksen jälkeen kurkistetaan tulevaisuuteen valaen tinaa, lukien horoskooppeja tai lukien korteista. Tämänkään jälkeen ei mennä nukkumaan, vaan vietetään yö valvoen - ja usein myös runsaasti alkoholia nauttien.

Seuraava päivä, uuden vuoden päivä, on pyhäpäivä, ja silloin nukutaan - tai tehdään pitkä kävelyretki. Ja katsotaan televisiosta Wienistä lähettevä uuden vuoden konsertti.

Prost Neujahr!

Vuorokausi suomalaista elämää

2011-12-25T18:34:00.003+02:00

Tilastokeskuksen juuri ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa tarkasti suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Vuosikirjan tilastot kertovat esimerkiksi, että jos vuoden 2010 tapahtumat jaetaan tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden vuorokauden aikana Suomessa...

- syntyi 167 lasta: 86 poikaa ja 81 tyttöä
- kuoli 139 henkilöä
- solmittiin 82 avioliittoa
- myönnettiin 37 avioeroa
- 12 ulkomaalaista sai Suomen kansalaisuuden
- tehtiin 2 403 muuttoa, joista 1 559 saman kunnan sisällä
- valmistui 30 uutta asuinrakennusta
- syttyi 41 tulipaloa, joihin hälytettiin pelastuslaitos
- aloitettiin 91 uutta yritystä ja lopetettiin 58 yritystä
- pantiin vireille 8 konkurssia
- peruutettiin maksuhäiriön takia 160 luottokorttitiliä
- maksettiin 2,8 miljoonaa euroa julkista kehitysapua
- kulutettiin asukasta kohti laskettuna
206 g lihaa, 154 g tuoreita vihanneksia, 87 g sokeria,
130 g tuoreita hedelmiä ja 502 g maitotuotteita
- juotiin yhteensä 1,1 miljoona litraa keskiolutta,
179 000 litraa viinejä ja 82 000 litraa väkeviä alkoholijuomia
- tehtiin 28 raskauden keskeytystä ja 11 sterilointia
- poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli yhteensä 1 183 rikosta:
mm. 58 rattijuopumusta, 54 huumausainerikosta, 91 pahoinpitelyä,
2 raiskausta ja 3 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä
- tehtiin 18 asuntomurtoa ja 37 moottoriajoneuvomurtoa
- lähetettiin 11 miljoonaa tekstiviestiä.

Suomen tilastollinen vuosikirja on tilastojen perushakuteos.
Tilastokeskuksen julkaisema Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 on laaja tilastojen kokoomateos, joka sisältää sekä ajankohtaista tilastotietoa että pitkiä aikasarjoja. Suomea koskevien tietojen lisäksi kirjassa on myös runsaasti kansainvälistä vertailutietoa. Vuosikirjaa on julkaistu jo vuodesta 1879 lähtien.

Vuosikirjan mukana on CD-ROM, joka sisältää julkaisun pdf-muodossa, sen kaikki taulukot Excel-muodossa sekä teemakartat. Vuosikirja on saatavana myös verkkopalveluna. Kirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen.

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus

Me tarvitsemme uusssuomalaisia

2011-12-18T16:18:00.006+02:00

Allaoleva teksti julkaistiin, vähän pitempänä, Haapaveden opiston juuri ilmestyneessä opiskelijalehdessä. Haapavedellä opetan yhtä maahanmuuttajaryhmää ja Kalajoella toista. Lisäksi minulla on muitakin opetusryhmiä. Maahanmuuttaja-asia on minulle henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen. Siksi lähetin tämän tekstin myös paikallislehteen, mielipiteenäni.

.............

Käväisin syyslomalla Saksassa. Jututin siellä eri tilanteissa kuutta saksalaista sekä itävaltalaista, suomalaista, venäläistä ja intialaista Saksaan muuttanutta suhtautumisesta Saksaan muuttaneisiin.

En käytä sanaa maahanmuuttaja, sillä muuttajahan on muuttaja vain silloin, kun hän muuttaa. Pysyvästi ulkomailta Suomeen muuttanut on jo täällä, ja häntä on parempi kutsua uussuomalaiseksi.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Suhtautuminen Saksaan muuttaneisiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En minäkään ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin. Työttömyys maassa on samaa luokkaa kuin Suomessakin, joskin varsin epätasaisesti jakautunut: entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa suuri, mutta lännessä ja etelässä kolmen prosentin luokkaa. Ilman suurempia luonnonvaroja!

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja kertoi minulle myös asioita historiasta, joita en ollut Suomessa koskaan kuullut... Varsin kansainvälinen on maailma jo ennenkin ollut.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääse työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella, eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä taas ei koske arabeja vaan turkkilaisia muslimeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi kunnolla maan kieltä. Lapsista tulee puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi: yhteiskunta jakautuu kahtia. Ongelman ydin on se, että heitä ei ole kotoutettu. Tätä virhettä meidän suomalaisten ei tule tehdä. Tietenkin tähän tarvitaan paitsi yhteiskunnan apua, myös sekä suomalaisten että uussuomalaisten omatoimisuutta.

Juuri ulkomaalaiset ovat se resurssi, jota länsimainen yhteiskunta nyt kipeästi tarvitsee. Meillä kun ei ole tarpeeksi lapsia tekemään töitä, ylläpitämään korkeaa elintasoamme eikä maksamaan ikääntyvän kantaväestön eläkkeitä.

Ulkomaalaiset eivät ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. He ovat täysin samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen kuin kuka hyvänsä meistä suomalaisista. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja. Me kaikki olemme silloin ulkomaalaisia, kun ylitämme oman maamme rajat. Ei ketään kotoutettu luovutetuilta alueilta? Ei kukaan lähtenyt 60-luvulla Ruotsiin? Eikä meistä kukaan ole käynyt Ruotsissa, ei Virossa? Emme tarvitse Pauligia, emme Sinebrycoffia, emme Gutzeitia? Ei toki Suomesta ole lähtenyt kuin jotain vaivaiset 20.000 ihmistä asumaan pysyvästi Espanjaan? Yksi Sveitsissä asuva suomalainen tuttavani sanoikin sarkastisesti, että ulkomaalaisongelma voitaisiin helposti poistaa siten, että kiellettäisiin kokonaan ulkomaalaisten tuleminen Suomeen. Ja tasapuolisuuden vuoksi suomalaisten lähteminen oman maan rajojen ulkopuolelle...

Väki heittää ulkomaalaiset valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt tänne muuttaneisiin. Se ei ole näiden ihmisten vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema. Kansainvälisyys ei ole itseisarvo.

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka muuttaa tänne syystä mistä hyvänsä ja joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Tiedän mitä on muuttaa Suomeen. En saanut opiskeluaikana mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Tein työni Suomen ja suomalaisten hyväksi ulkomailla.

Paluumuuttajana minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista.

Ja me suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

Saksalainen postikortti ilmaisee ulkomaalaisasiat näin:

Kirjaimesi latinalaiset,
numerosi ja lääketieteesi arabialaiset,
kahvisi afrikkalainen,
uskontosi juutalainen,
posliinisi kiinalainen,
autosi japanilainen,
vaatteesi turkkilaiset,
ruokasi italialainen,
mausteesi intialaiset,
bensiinisi venäläinen,
mutta naapurisi ”perkeleen ulkomaalainen”?

Pirjo Keronen
Paluumuuttaja

Sitä saa mitä tilaa

2011-11-21T12:00:00.002+02:00

Kun asun nyt Pohjois-Pohjanmaalla ja olen kotoutunut minäkin ja osallistun aktiivisesti seudun tapahtumiin, niin tiesin, että täällä vaikuttaa monipuolinen säveltäjä/pianisti Jouko Kantola.

Upeasta ihanassa kamarikuorossamme Chorus vallis, eli laaksojen kuoro, laulaa (ja soittaa) myös Pia Räihälä; hän esiintyy yhdessä Joukon kanssa laulamalla jazzia. Niinpä "tilasin", että voisin joskus tavata Joukon henkilökohtaisesti.

Kun sitten ujutin itseni Ylivieskan ammattikorkeakoulun tulkiksi ja olin mukana hyvin järjestetyssä iltatilaisuudessa miellyttävässä ilmapiirissä ja seurassa Alavieskan Kähtävällä Inter Sense-koulutuskeskuksessa, niin sinne tuli myös mies, joka tuli esittelemään minulle itsensä: "Hyvää iltaa, olen Jouko Kantola"...

Allaoleva kuva kyseisestä tilaisuudesta. Pia laulaa ja Jouko soittaa. Suosittelen!

Näin meitä narutetaan

2011-11-20T09:21:00.004+02:00

Sain sähköpostissa allaolevan viestin Espanjasta. Ei, se ei ollut spämmiä, vaan se tuli henkilöltä, jonka tunnen. Googlettamalla saa käännöksen. (Google tosin on epäluotettavin käännöskone jonka tiedän.)

En ole kirjoituksissani juuri politiikkaan puuttunut, tämänkin kopioin tähän vain siksi, että näette miten erilaiselta maailma eri puolilla näyttää ja miten se, mitä me pidämme itsesään selvänä (tässä tapauksessa polttoaineen hinta) ei muualla olekaan samalla tavalla kuin mihin olemme tottuneet.

Tämän hintajakauman olen tiennyt, kun olen eri maissa käynyt ja oppilaita on kaikista maailman maista. Euroopan maista Luxemburgissa polttoaine on huomattavasti
halvempaa kuin muissa maissa. Siellä käyvät naapurimaista tankilla. Minäkin, kun itse usein aikanaan Luxemburgissa ja sen rajoilla asioin.

No tässähän ei muuta voi tehdä kuin voivotella, vai? Suomalaiset ovat tottuneet olemaan rähmällään milloin minnekin päin. Mistäs meidän valtakunnan kuninkaat muuten itselleen lahjukset, Kreikalle lahjat ja virkakoneistoille palkat ottaisivat?

Maalla asuvana totean, että meidän valtiaat siirtävät palvelut niin kauas kansalaisistaan, että varmasti jokaisen on pakko omistaa auto, ja jokaisessa autossahan on - Suomessa ainoana maana maailmassa - luksusvero. Saksassa tehdään juuri päinvastoin: jokaisella paikkakunnalla on Bürgerbüro, asiointitoimisto, ja suurissa monta, joista saa samasta paikasta kaikki palvelut... Ja autoista vielä: Ostin Saksasta itselle auton (matkailuversio) vuosimallia 1985, ja maksoin siitä tuhat euroa. Autossa on pieni kone ja vielä paljon laittamista, puuttuu sitä sun tätä, se ja tuo ei toimi ja ruostettakin on, mutta me olemme tyytyväisiä kuitenkin. Mutta kuinka ollakaan: tulli yllätti meidät laittamalla sille melkein viisisataa tuontiveroa...!!!

Minun mielipiteeni on, että pääkaupunkiseudun terveyskeskukset on siirrettävä Lahteen, ja lähimmat sairaalat Kouvolaan ja Poriin, tasapuolisuuden vuoksi muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvia kohtaan... Ja pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulunkin voisi siirtää vaikkapa Tampereen tai Jyväskylän seudulle johonkin maalaiskylään. Kas kun ei ydinvoimalaa rakenneta Helsingin keskustaan. Miksiköhän??

.............................

Los precios de los combustibles en el planeta ...
Y ahora vienen los listillos de Bruselas a decir a los gobiernos del
Mercado Comun Europeo, que suban los impuestos en arburantes!!!
Resulta que si:
Los franceses…. Patatin!
Los ingleses….. patatan!
Los alemanes…. pepinin!!!

Fíjate en los precios de la gasolina en el planeta
.................Como nos engañan….

Portugal diesel € 1,405
España diesel € 1,318
Bélgica diesel € 1,222!
Francia diesel € 1,294!

Mientras tanto en el MUNDO, ESTOS SON LOS PRECIOS........
Azerbaiãn - Diesel 0,31 euros
Egipto - Diesel 0,14 Euros
Etiópia - Super 0,24 EUR
Gana- Normal 0,09 EUR
Bahamas - Diesel 0,25 EUR
Bolívia - Super 0,25 EUR
Brasil - Diesel 0,54 EUR
Ecuador- Normal 0,24 EUR
China - Normal 0,45 EUR
Gronelândia - Super 0,50 Euros
Guiana - Normal 0,67 EUR
Hong Kong - Diesel 0,84 Euros
Índia - Diesel 0,62 EUR
Indonésia -Diesel 0,32 EUR
Irak - Super 0,60 EUR
Kazaquistan Diesel 0,44 EUR
Qatar - Super 0,15 Euros
Kuwait - Super 0,18 Euros
Cuba - Normal 0,62 EUR
Líbia - Diesel 0,08 Euros!!!!!!!
Malásia - Super 0,55 Euros
México - Diesel 0,41 EUR
Moldávia - Normal 0,25 EUR
Omãn - Super mais 0,20 euros
Perú - Diesel 0,22 EUR
Filipinas - Diesel 0,69 EUR
Russia - Super 0,64 Euros
Arábia Saudita - Diesel EUR 0,07 !!!!!!
África del Sur - Diesel 0,66 EUR
Suazilândia - Super 0,10 ! Euros!!!!!
Síria - Diesel 0,10 Euros!!!!!
Trinidad y Tobago - Super 0,33 EUR
Tailândia - Super 0,65 EUR
Tunísia - Diesel0,49 EUR
EEUU - Diesel 0,61 Euros
Venezuela - Diesel 0,07 EUR!!!!!
EUA - Normal 0,18 Euros
Vietnam - Diesel 0,55 EUR
Ucrânia - Diesel 0,51 EUR

¡¡¡ Increíble verdad?
Los paises de la Union Europea y sus Ministros de Hacienda, realmente nos
tratan como idiotas ...
Manda este e-mail, para que los ciudadanos sepan como somos engañados por
los politicos (que viven con el dinero de los contribuyentes!)!!!
¡¡¡¡¡¡¡¡ YA ESTA BIEN CON ESTOS SINVERGUENZAS..... .!!!!!!!!!!!!
--
Saludos cordiales

Naisena Saksassa ja Suomessa. Sekalaisia sitaatteja ja huomioita

2011-11-19T19:05:00.005+02:00

Allaolevan on kirjoittanut Aira Kaun Dortmundista raportissaan naisten viikonlopusta Berliinissä 2006.

"Istuuko rooli? - Suomalainen vahva nainen Saksassa

Marketan mukaan vieraaseen ympäristöön muuttanutta vaivaavat aluksi epävarmuus, neuvottomuus ja pelko. Ajan mittaan oppii hallitsemaan kahta kulttuuria: saa välimatkaa moneen asiaan Suomessa, mutta tarkkailee myös saksalaista elämänmuotoa tietyltä etäisyydeltä.

Yhtenä peruspiirteenä todettiin, että suvaitsevaisuus erilaisuuksia kohtaan kasvaa, kun on itse läpikäynyt vieraana tänne tulleen kokemuksia. Kuitenkin todettiin myös, että ei suomalainen ole Saksassa "oikea" ulkomaalainen muihin verrattuna. Tähän vaikuttavat maantieteellinen asema ja toisaalta maiden vuosisatoja vanhat kiinteät suhteet.

Nimenomaan suomalaisen naisen asemaa pohdittaessa todettiin , että odotukset saksalaisten taholta ovat korkeat: hänen oletetaan olevan älykäs ja rohkea, osaava ja oma-aloitteinen. Mutta käsi sydämelle: suomalainen nainen itse asettaa omia suorituksiaan koskevat vaatimukset vielä hiukan korkeammalle!

Tämän keskustelun lopuksi oltiin yksimielisiä siitä, että on todellinen onnenpotku saada elää kahdessa kulttuurissa nauttien molempien rikkauksista ja ainutlaatuisuudesta. Täytyy vain huolehtia siitä, että sosiaalinen verkko säilyy tiiviinä myös vanhuusvuosia ajatellen. "

..................................................

Tanskalainen nettiportaali e-tysk.dk kertoo saksalaisesta naisesta näin:

"Saksassa tytöt koulutetaan yhtä hyvin kuin pojatkin. Koulun jälkeen he käyvät muutaman vuoden töissä, kunnes lapsia syntyy. Silloin he jäävät pois kodin ulkopuolisesta työstä. He luopuvat urastaan. Nyt heidän pitää huolehtia lapsistaan.

Naisista tulee kotiäitejä, osin koska he sitä haluavat, osin koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta. Saksan valtio nimittäin tarjoaa hyvin vähän hoitopaikkoja lapsille. Ne harvat paikat joita on saavat usein sosiaalisesti heikot perheet. Heikkoja perheitä ovat ne, joilla on paljon ongelmia - esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai rikollisuuden suhteen. Näillä perheillä on usein myös matalat tulot. Siksikään ei ole kovin miellyttävää laitta lapsi päivähoitoon.

Perheissä, joissa on kotiäiti, mies tekee tavallisesti enemmän töitä kuin mitä normaaliin työviikkoon kuuluisi. Niin mies tulee kotiin vasta seitsemältä, puoli kahdeksalta, kahdeksalta. Usein mies tekee töitä myös viikonloppuisin
Toki on Saksassa myös naisia, joilla on sekä lapsia että kodin ulkopuolinen työpaikka. Jotta tämä olisi mahdollista, he ottavat palvelukseensa lastenhoitajan tai kodinhoitajan. Jos kyseessä on lastenhoitaja, tämä hoitaa vain lapsia. Jos hän hoitaa lapset ja kodin, häntä kutsutaan kodinhoitajaksi. Kodinhoitaja myös siivoaa ja valmistaa lämpimän lounaan."

............................................

Sakari Hankamäki kirjoittaa blogissaan 8.11.2011 näin:

"Voiko miehen tehtäviä hoitaa nainen?

Amerikkalainen Forbes-lehti listasi jokin aika sitten maailman 70 tärkeimpänä pidettyä johtajaa. Helsingin Sanomat kutsui heitä ”mahtijohtajiksi”.
Merkittävää on, että suuruuksien listalle mahtui vain yksi nainen: Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ainakin hän sai tämän seikan johdosta yhtä paljon huomiota kuin kaikki miehet yhteensä.

Talous ja politiikka ovat kieltämättä patriarkaatin vallassa. Johtaminen on perinteisesti miesvaltaista myös suurimmissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja kirkoissa kautta maailman – moderneja ja maallistuneita protestanttisia kirkkokuntia lukuun ottamatta."

................................................

Wikipedia huomauttaa naisesta mm.:

"Monissa kulttuureissa on tapana erottaa puhuteltaessa naimisissa oleva ja naimaton nainen toisistaan. Rouva viittaa naimisissa olevaan, neiti puolestaan naimattomaan naiseen. Saksan kielessä on kuitenkin lakattu käyttämästä neitiä tarkoittavaa sanaa fräulein, koska sen käytön on katsottu vihjailevan siihen, ettei kyseinen nainen ole kelvannut kenenkään miehen vaimoksi. Ranskassa on arvosteltu naimattoman ja naimisissa olevan naisen erottamista puhuttelussa sen takia, että miesten kohdalla vastaavaa erottelua ei tehdä."

..............................................

"Saksalainen avioliitto kestää 14 vuotta – suomalainen yhdeksän

Saksalaiset viihtyvät naimisissa entistä pidempään. Eroon päätyneet avioliitot ovat pidentyneet Saksassa kahden viime vuosikymmenen aikana yli kahdella vuodella. Suomessa pyykit viikataan sen sijaan vuosi vuodelta aikaisemmin.

Avioliittokehitys kulkee Saksassa ja Suomessa täysin eri suuntiin. Saksassa vuonna 2010 eronneet avioparit ehtivät olla naimisissa keskimäärin 14 vuotta. Vielä vuonna 1992 avioliitto päättyi keskimäärin 11,6 vuodessa, raportoi Saksan tilastokeskus keskiviikkona.

Suomen vuoden 2009 tilastojen mukaan avioliiton auvoisuus oli ohi keskimäärin 9,4 vuoden kohdalla. Vauhti on kuitenkin ollut hurjaa, sillä vielä vuonna 2000 eronneet olivat olleet naimisissa keskimäärin 12,3 vuotta. Siitä lähtien suunta on ollut joka vuosi laskussa.

Mitä nuorempi nainen, sitä suurempi eronneisuus

Saksassa eroon päättyy 39 prosenttia avioliitoista, Suomessa joka toinen. Morsiamen ikä on suoraan verrannollinen avioliiton sataman rauhoittavaan vaikutukseen, sillä nuori nainen eroaa huomattavasti todennäköisemmin kuin varttuneempi.

Saksassa nainen on nykyään eron hetkellä keskimäärin 41,8 -vuotias ja mies 44,7 -vuotias. Vielä vuonna 1992 sormus irtosi sormesta naisella 36,1 vuoden ja miehellä 39 vuoden iässä.

Saksan tilastoista selviää myös, että useimmiten eron haluaa nainen. 52,9 prosenttia erotapauksista käynnistyy naisen aloitteesta, mies on aloitteen tekijänä 38,9 prosentissa tapauksista. Lopuissa Saksan viime vuoden lähes 190 000 avioerossa puolisot ovat päätyneet ratkaisuun yhteistuumin. "

Lähde: YLE, 14.9.2011

...............................................

"Suomalaisnainen päihittää ulkomaisen tasa-arvossa – mutta saa myös kantaa laukkunsa itse

Petri Saraste ja Tapio Nurminen kehuvat Kiinan ja Saksan miehiä vanhanaikaisiksi gentlemanneiksi.

Suomi on saanut tänä keväänä ylistystä tasa-arvostaan korkealta taholta. Naistenpäivän aikaan maassa vieraillut Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin kehaisi, että Suomi on maailman johtava maa naisten oikeuksien ajamisessa.

Naisten osuus johtotehtävissä on kuitenkin laskenut – sekä meillä että maailmalla. Ilman naisjohtajia toimivien yritysten osuus on kahdessa vuodessa noussut 35 prosentista 38 prosenttiin. Suomi sijoittuu maailmanlaajuisesti 19. sijalle johtotehtävissä toimivien naisten määrässä.

Muun muassa Saksaan verrattuna suomalaisnainen on edelleen tasa-arvon huipulla.

MTV3:n Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kertoo, että Saksan noin 160 pörssiin noteeratuista yrityksestä vain yhdellä on naistoimitusjohtaja. Yritysten hallituksissa naisten osuus on noin 6 %.

– Määrä olisi vielä pienempi, jos Saksassa ei olisi käytössä järjestelmää, jossa firman työntekijät saavat määrätä puolet edustajista suurten pörssiyhtiöiden hallituksiin. Työntekijöistä, eli käytännössä ammattiyhdistysten edustajista, aika moni on nimittäin nainen.

Politiikassa naisia näkee enemmän – onhan yksi Saksan korkeimmista virkamiehistäkin nainen. Myös hallituksessa on monta naisministeriä.

– Kun Angela Merkelistä tuli taannoin liittokansleri, se oli iso ratkaisu Saksan naisten tasa-arvoliikkeelle. Sinänsä onkin ollut ironista, että nimenomaan Merkel on yksi heistä, jotka ovat halunneet lopettaa keskustelun naiskiintiöistä taloudessa; hän ei halua sellaisia.
”Ai jaahah, lapsella on sentään äitikin”

Saksalaiskodeissa miesten ja naisten roolit ovat edelleen perinteiset. Jos miehellä on hyväpalkkainen työ, saksalaisnainen jää yleisesti kotiin hoitamaan lapsia.

– Myös monet naiset ovat itse sitä mieltä, että lasten kasvatuksen kannalta on hyvä, että nainen jää kotiin. On aika itsestään selvää, että kotitalous on muutenkin naisten vastuulla.

Enää uraa tekeviä äitejä ei paheksuta, kuten vielä 1990-luvulla.

– Jos lapsen haki lastentarhasta hoitaja tai au pair -tyttö, sitä katsottiin kieroon. Kun äiti sitten tuli käymään, kun töiltään ehti, siihen suhtauduttiin vähän että ”Ai jaahah, tällä lapsella on sentään äitikin!” Nyt tilanne on muuttunut. Naisia on yhä enemmän työelämässä ja myös korkeissa tehtävissä. Sille pannaan kuitenkin edelleen – myönteisessäkin mielessä – tietty arvo, että äiti jää kotiin ja pitää huolta myös kouluikäisistä lapsista.

Saksassa kaivataan parhaillaan lisää miehiä lisää sairaan- ja lastenhoitotyöhön.

– Täällä on puhuttu paljon siitä, että kun siviilipalvelus loppuu asevelvollisuuden myötä, hoitoalalta jää pois nuoria miehiä, jotka nyt suorittavat siviilipalvelusta päiväkodeissa ja vanhusten huollossa. Se aiheuttaa ison aukon, koska näille aloille ei hakeudu niin paljon miehiä muuten.

mtv3, 25.3.2011

.........................................

Sananlaskut ovat tasa-arvopolitiikan välineitä.

– Yksi sijaa vuoteen ja toinen makaa siinä. (Saksalainen)
– Missä vaimo käyttää housuja, siellä paholainen on talon isäntä. (Saksalainen)
– Naiset ovat neljän päivän kuume ja ainoastaan kuolema heistä vapauttaa. (Saksalainen)

Lähde: M. Schipper. (2006). Never Mary a Woman with Big Feet. Julkaistu sivulla http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/855852

Ja on muitakin. Esimerkiksi nämä:

- Herrat ja koirat jättävät oven perässään auki. (Saksalainen)
- Humalainen nainen on avoin ovi. (Saksalainen)
- "Hyve keskellä", sanoi piru kun kahden vanhan huoran väliin istui. (Saksalainen)
- Nuorina naiset rypäleitä, vanhoina rusinoita. (Saksalainen)
- Sammuta lyhty, niin kaikki neidot ovat yhtä kauniita. (Saksalainen)
- Mitä nainen tahtoo sitä Jumalakin. (Suomalainen)
- Vettäähä tammaki vaik on vittu, onk se ihme jos naine vettää. (Suomalainen)
- Nainen on miehen kunnia. (Suomalainen)
- Nainen on väkevä: se kantaa miehen sylissään ja sängyn selässään. (Suomalainen)
- Mies on kala, nainen kalastaja, rakhaus on koukku ja avioliitto on paistinpannu. (Suomalainen)
- Mies on luotu liikkujaksi nainen pirtin vaalijaksi. (Suomalainen)
- Nainen ensiv, vaikka rappuja ylös. (Suomalainen)
- Konstit on monenlaiset sano entinen akka ko kissala pöytää pyhki. (Suomalainen)
- Akka talossa tavat pitää. (Suomalainen)
- Merimieste vaimo ja kalamieste koera ne jäivä rannal itkemä. (Suomalainen)
- Vielä neitsyt neljännellä vasta vaimo viidennellä. (lasten määrästä) (Suomalainen)
- Oma mökki kullan kallis oma vaimo aina kaunis. (Suomalainen)

......................................

"Perinteisiä sananlaskuja käytetään hyväksi paitsi keskusteltaessa sukupuolesta yleensä, myös silloin, kun keskustellaan nimenomaan kielestä. Monet kirjojen ja artikkelien otsikot, jotka käsittelevät saksan kielen seksistisiä piirteitä ja antavat ohjeita sukupuolisensitiiviseen kielenkäyttöön tai puhuvat oletetuista eroista naisen ja miehen kielessä, muuntelevat perinteisten sananlaskujen muotoiluja esimerkiksi korvaamalla mieheen viittaavat sanat naiseen viittaavilla ja onnistuvat näin kiinnittämään huomion kielen mieskeskeisyyteen ja tuomaan naista näkyvämmäksi kieleenkin.

Esimerkkeinä voisi mainita uudismuotoilut: Eine Frau, ein Wort - Sanasta naista - muunnelmana sananlaskusta Ein Mann, ein Wort - Sanasta miestä, Übung macht die Meisterin, naiseen viittaava versio sananlaskusta Übung macht den Meister - Harjoitus tekee mestarin - sekä Es ist noch keine Meisterin vom Himmel gefallen sananlaskusta Es ist noch kein Meister vom Himmel gefallen - Kukaan ei ole seppä syntyessään.

...

Sveitsin naisliike turvautuu sanalaskuihin taistellessaan naisten poliittisten tai työelämäoikeuksien puolesta. Sveitsin liittopresidentti Micheline Calmy-Reyn viisi vuotta sitten pitämästä puheesta löytyy slogan Die Frau lebt nicht vom Lob allein - Nainen ei elä pelkästä ylistyksestä, muunnelmaa raamatullisesta sananlaskusta Ihminen ei elä vain leivästä.

Sananlaskunomaista ilmausta Kun nainen tahtoo, kaikki seisahtaa - Wenn (die) Frau will, steht alles still - käytettiin erään naisten lakon mottona ja ammattiyhdistysliikkeen iskulauseena 1990-luvun alussa Sveitsissä. Sitä on myös käytetty vaatimuksissa tasa-arvon edistämiseksi työelämässä.

Perinteisen sananlaskun mukaan Naisen paikka on kotona, saksaksi Frauen gehören in die Küche. Tämä on saanut sveitsiläiset tasa-arvon puolustajat muistuttamaan Frauen gehören ins Haus - ins Gemeindehaus, ins Rathaus, ins Bundeshaus - Naisen paikka on kunnantalossa, kaupungintalossa, liittopäivätalossa. Iskulause leikittelee sanan ”Haus” (’koti’, ’talo’) merkityksillä: alkuosa toistaa stereotypian eli perinteisen käsityksen siitä, mihin nainen kuuluu, mutta loppuosa kumoaa sen.

Saksankielisen kielialueen naisliike on kehittänyt muitakin sananlaskunomaisia iskulauseita.

”Mielummin x kuin y” tai ”Parempi x kuin y” on yleinen rakennekaava niin perinteisissä sananlaskuissa kuin sananlaskumuunnelmissakin. Lieber/Besser gleich berechtigt als später - Mieluummin oikeudet heti eikä vasta myöhemmin - jossa sanaleikki ja uusi merkitys on saatu aikaan pelkästään leikkimällä oikeinkirjoituksella eli kirjoittamalla alun perin yhteenkuuluvat yhdyssanan osat erikseen: sanaleikin avulla tasa-arvovaatimuksen (gleichberechtigt) rinnalle on
tullut vaatimus kiireellisyydestä (gleich).

Tämä sananlaskunomainen ilmaus esiintyy muun muassa keskustelussa naisten ja miesten palkoista Itävallan ammattiyhdistysliikkeessä ja Saksan vihreiden naisten iskulauseena.

Tutun Vaatteet tekevät miehen - sananlaskun muunnelmana eshttp://www.blogger.com/img/blank.gifiintyy toisinaan Frauen machen Staat - Naiset tekevät valtion. Muotoilua on käytetty niin iskulauseena ja esitelmäotsikkona kuin lehden teemana ja tapahtuman nimenäkin.

Tyypillistä sananlaskukaavaa hyödyntää myös muotoilu Ohne Frauen läuft nichts - Ilman naisia mikään ei toimi (ohne x kein y, ilman x:ää ei y:tä), joka sekin on ehtinyt saada vakiintuneen aseman kielessä, mikä näkyy myös useisiin eri tarpeisiin kehitellyissä muunnelmissa, olipa sitten kyse kirkosta tai talouselämästä: Ohne Frauen läuft auch in der Kirche nichts - Kirkossakaan ei mikään toimi ilman naisia tai Ohne Frauen läuft wirtschaftlich nichts- Talouselämä ei toimi ilman naisia."

Kirjoittajista Anne Männikkö on saksan kielen ma. lehtori ja Matti Wiberg valtio-opin professori Turun yliopistossa.
Lähde: http://www.soc.utu.fi/laitokset/valtio-oppi/oppiaine/henkilokunta/TS_28.8.08.pdf

..............................................

Osallistuin keskiviikkona Oulussa järjestettyyn seminaariin maahanmuuttajanaisten asemasta Suomessa. Esillä olivat paitsi Naisten koulu, Tyttöjen talo, Naisten pankki ja vuoden pakolaisnainen, myös muuta mielenkiintoista asiaa naisasioista maailmalta.

Suomi on tilastoissa maailmassa kolmanneksi tasa-arvoisin maa - mikäli siis tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jos 100% tasa-arvo on 1, niin Suomi saa arvon 0.8383 - eli yhä vielä puuttuu viidennes. Maailman Global gender gap 2011-listalla on 135 maata. Suomesta edellä ovat Islanti ja Norja, heti Suomen jälkeen Ruotsi, Irlanti, Uusi Seelanti, Tanska, Filippiinit, Lesotho ja Sveitsi; Saksa on sijalla 11. Viimeisenä Jemen arvolla 0.4873.

Yleisenä huomiona voidaan sanoa, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sen vauraampi se on.

Kun tilastoa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, Suomen arvot 135 valtion joukossa ovat seuraavanlaiset:

-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 12
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 26
-terveys ja elinikä: sija 1
-poliittinen valta: sija 2

Saksan arvot näissä samoissa asioissa:
-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 32
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 50
-terveys ja elinikä: sija 49
-poliittinen valta: sija 15

http://www3.weforum.org/docs/GGGR11/GGGR11_Rankings-Scores.pdf

Olenhan kirjoittanut suomalaisen naisen asemasta Saksassa aikaisemminkin...
http://pipa01.blogspot.com/2011/09/saksansuomalaiset.html

Mitä maahanmuuttajia vastaanottava maa tekee maahanmuuttajiensa kanssa?

2011-11-09T11:53:00.002+02:00

Käväisin siis syyslomalla Saksassa. Jututin nyt eritilanteissa kuutta saksalaista ja neljää muunmaalaista Saksassa asuvaa (Itävalta, Suomi, Venäjä, Intia) koululaitoksesta ja suhtautumisesta maahanmuuttajiin.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Koululaitos Saksassa on murrosvaiheessa ja koko ajan tehdään lisää muutoksia, siihen suuntaan kuin mitä Suomessa on tehty, mutta samalla törmäillään liian nopeiden muutosten takia vastarintaan. Opettajat eivätkä varsinkaan vanhemmat pysy mukana. Luokkakoot normaalikouluissa ovat suuria. Niin sitten periaatteessa hyvä asia kääntyykin päälaelleen: eritasoiset normaalioppilaat sekä eri tavoin vammaiset ja kehitysvammaiset samoin kuin muista maista tulevat tai tulleet tarvitsisivat kukin eri opetuksen ja opastajan, mutta opettajien koulutus eikä resurssit riitä kattamaan koko kirjoa. Erityisopettajia on liian vähän ja avustajia ei lainkaan. Opettajat ovat ylikuormitettuja.

Hyvä olisi, jos muutoksia ei tehtäisi muutosten vuoksi, vaan harkinnan tuloksena ja että siihen sitten myös sitouduttaisiin. Ei siis niin, että kun hallitus vaihtuu, vaihtuu suunta. Perutaankin se mitä juuri oli päätetty. Ei voi olla oikein, että koulujen ja koulutuskeskusten henkilökunta ei enää tiedä missä mennään!

Suhtautuminen maahanmuuttajiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin.

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja oli myös hyvin perillä historiasta, olin jokseenkin varma, että hänellä on hyvä koulupohja.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääsen työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä koskee etupäässä turkkilaisia, ei arabeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi muuta kuin turkkia. Lapsista tulee siis puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Eikä opettajilla ole mitään keinoa tai koulutusta tilanteen parantamiseksi.

Vierastyöläiset haluttiin aikanaan maahan maata rakentamaan. Kreikkalaiset, jugoslaavit, espanjalaiset ja portugalilaiset tulivat ja lähtivät taas. Ei osattu ajatella, että turkkilaiset tulisivat jäädäkseen. Saksalaisilla oli tuolloin kyllin tekemistä oman identiteettinsä kanssa, ei ajateltu ulkomaalaisia. Oma identiteetti oli kateissa hävityn sodan jälkeen, ja toistamiseen Saksojen yhtenäistymisen seurauksena. Yhteen kasvaminen vei voimat. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi, kahtia jakautunut yhteiskunta. Varsin Itä-Saksassa tilanne on vaikea, kun työttömyys on muutenkin aivan toisella tasolla kuin lännessä. Keskimäärin työttömyys koko maassa on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessakin, vain sillä erotuksella, että onneksi nuorisotyöttömyys on vähäistä, Euroopan alhain. Sen uskotaan johtuvan duaalisesta koulutusjärjestelmästä, joka antaa nuorille mahdollisuuden siirtyä joustavasti työelämään.

Ulkomaalaiset eivät siis ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja.

Väki heittää heidät valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt maahanmuuttajiin. Se ei ole maahanmuuttajien vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema.

Itsekin opiskelin Suomessa, mutta maksoin aikoinaan lukukausimaksua. En saanut mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Työni tein Saksassa kansainvälisissä kuvioissa, ja sen jälkeen ensinnäkin kielikoulujen aktiivijäsenenä ja vastuuhenkilönä ja toisekseen avustamalla suomalaisia yrityksiä viennissä olen hyödyntänyt Suomen valtiota ainakin ansiomitalin verran, saamatta valtiolta mitään avustusta tai palkkaa, joten olen opintoni Suomessa moninkertaisesti Suomelle takaisin tuonut. Paluumuuttajana, siis Suomeen palattuani minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista!

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Ja me muut suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

Vielä saksalaisesta ruoasta

2011-11-05T20:25:00.003+02:00

Palailen maisemiin. Jopa blogini olin ajanpuuttesta joutunut jättämään... Paitsi että Karjalan kuoro Oma Pajo oli konsertoimassa ja vieraanamme, olen puuhannut mamujeni kanssa... ja nauttinut joka hetkestä.
Käväisin myös Saksassa, ja ostin sieltä auton - tällä kertaa meille itsellemme.
Näistä kaikista lähipäivinä enemmän.

Tämän allaolevan kommentin haluan julkaista paitsi kommenttina, myös tässä, sillä se on niin naulan kantaan. Keittokirjana suosittelen Irmeli Kopisto-Menzelin "Saksalainen keittiö, herkkuja Badenista ja Elsassista", WSOY 1984. Sitä siis tuskin löytää muualta kuin kirjastoista ja divareista. Mutta kirja on todella erinomainen!

..........................

Ohhoh! Taisi unohtua käynti saksalaisessa lihakaupassa, Metzgereissa/Schlachtereissa ja maininta sellaisista lihavalikoimista, mitä Suomesssa ei tunneta lainkaan. Sieltä saa tarpeet kaikkiin mahdollisiin aterioihin, mutta pitää itse osata laittaa ruokaa. Olemme opettaneet tietyt lihakaupat tekemään suomalaisen joulukinkunkin, mikä tunnistetaan "prahalaiseksi kinkuksi".

Tyypillinen saksalainen ateria kotona ja ravintolassa on kolmiosainen: liha tai kala (perjantaisin), perunat tai nuudelit, vihannekset tai salaatti. Leipää ei aterialla syödä. Se on leikeleitten (kinkku, makkarat,juustot)kanssa täysi ateria sinänsä ja usein suosittu illalla.

Maitoa ei aterialla juoda. Suosituin ruokajuoma on mineraalivesi. Oluen tai viinin juonnissa arkipäivinä on se ongelma ja rajoitus, että niissä on alkoholia, mikä on haitallista työnteossa ja autolla ajaessa, alentaa keskittymiskykyä.

Lounais-Saksa (Pfalz) on Saksan suurin viininviljelyalue ja leudon ilmaston takia Saksan "puutarhaksi" kutsuttu vihannes- ja hedelmäviljelyalue, missä viljelijät elävät yksistään sillä. Reinin keskivaiheen tasangolla viljellään pelloilla hehtaarikaupalla silminkantamattomiin melkein koko vuoden salaatit, kaalit, retiisit, parsat jne. Aina saa tuoretta lähiruokaa. Sesonki varhennetaan harsolla maaliskuusta asti ja sitten on vuorossa mansikat, kirsikat, herukat, omenat, päärynät,aprikoosit, persikat ja siniset luumut. Kukin saa käyttää mielikuvitustaan, mitä näistä tarpeista osaa tehdä.

Tervetuloa Pfalziin katsomaan ja maistelemaan. Täällä on helppo opetella herkuttelijaksi.

Lopuksi todettakoon, että ehdottomasti eniten juotu juoma Saksassa on kahvi, mitä voi juoda koko päivän ja ilman lisukkeita. Kutsuilla kahvipöytään ei kuulu pikkuleivät ja pulla, mutta mitä ihanimmat täytekakut, hedelmäkakut/piiraat, jotka ovat emännän taidonnäyte.

Täyttävät saksalaisherkut

2011-10-01T12:36:00.012+03:00

"Saksalainen ruokakulttuuri ei rajoitu makkaraan ja olueen. Esimerkiksi sipulipiiras, käsijuusto ja Schwarzwaldin kirsikkakaku ovat eri alueiden perinneherkkuja. Tuhti sipulipiiras on perinteistä syysruokaa."

Allaoleva artikkeli ilmestyi Keskipohjanmaassa 29.9.2011. Se on kirjoittanut Anu-Elina Ervasti, ja kuva on Päivi Karjalaisen.

Tukevaa perinneruokaa
Saksalainen ruokakulttuuri ei ole pelkkää makkaraa

Kun puhutaan saksalaisesta ruoasta, mieleen tulevat ensimmäisinä makkara ja olut. Nämä ovatkin saksalaisen keittiön kulmakiviä, mutta yli 81 miljoonan asukkaan maa on ruokakulttuuriltaan mainettaan monipuolisempi. Jokaisella alueella ja osavaltiolla on omat erikoisuutensa, joista tässä voidaan esitellä pelkkä pintaraapaisu.

Saksalainen ruoka ei ole terveysruoan maineessa. Totta onkin, että perinneruoat ovat usein suolaisia, rasvaiaia ja lihapainotteisia.

Tämä pätee varsinkin saksalaisherkuista tunnetuimpaan, paistettuun makkaran eli Bratwurstiin. Sen lisukkeena tarjoillaan yleensä hapankaalia, perunasalaattia, vehnäsämpylöitä tai sinappia.

Varsinkin baijerilaisille maistuu myös keitetty ”valkomakkara” eli Weißwurst. Muita suosittuja makkaralaatuja ovat raakamakkarat (Rohwurst) ja keitetyistä raaka-aineista kootut makkarat (Kochwurst).

Pikaruokana makkara tarjoillaan yleensä joko sämpylän sisässä tai paloiteltuna currykastikkeessa. Jälkimmäistä kutsutaan Currywurstiksi, ja se tarjotaan yleensä sämpylän, ranskalaisten tai perunasalaatin kera. Kastikkeen tulisuus vaihtelee miedosta extra scharfiin, ja lukemattomat pikaruokayrittäjät väittävät, että juiri heidän currykastikkeensa on kaikkein korventavinta.

Toinen pikaruokasuosikki, kebab eli saksalaisittain döner, on puolestaan maan lukuisien turkkilaissiirtolaisten perua.

Liharuoista myös sianpotka, riista ja erilaiset leikkeet ovat tavallisia. Pohjois-Saksan rannikkoalueilla syödään mereneläviä, kana on suosittua koko maassa ja hanhi pyhäpäivien juhlaruokaa.

Knödelit, tai Klösset kujten Pohjois- ja Länsi-Saksassa sanotaan, ovat keitettyjä taikina- tai lihapalloja. Niistä voi löytyä lähes mitä ruoka-aineita tahansa. Esimerkiksi peruna- ja leipäpohjaisia palloja käytetään ruoan lisukkeena, lihapyöryköitä eli frikadelleja pääruokana ja taikinapalloja jälkiruokana vaniljakastikkeen kera.

Saksalaisia pastaerikoisuuksia ovat paksut Späzle-nuudelit ja raviolimaiset, lihalla ja kasviksilla täytetyt Maultaschenit eli ”kitataskut”. Niitä syödään etenkin Schwabenin alueella Etelä-Saksassa.

Perunoille saksalaiset ovat yhtä persoja kuin suomalaisetkin. Keittämisen ja paistamisen lisäksi niistä valmistetaan muun muassa perunasalaattia, perunakroketteja, keittoja pannukakkuja. Myös leipää syödään runsaasti.

Vihanneksista suosituimpia ovat erilaiset kaalilisäkkeet, kuten punakaali, valkokaali ja tietenkin hapankaali. Kasvislisäkkeinä syödään myös muun muassa sipulia, porkkanoita, pinaattia, herneitä ja papuja. Kasviksia käytetään erityisesti laatikko ruoissa ja paksuissa peitoissa.

Herkut huuhdotaan alas tietysti oluella. Valinnanvaraa riittää, sillä Saksassa on yli ^300 panimoa. Myös erilaisia oluttyyppejä on lukuisia, suosittuja ovat esimerkiksi lager-oluet, kitkerähkö Altbier ja vehnästä pantu Weizenbier. Useita paikkakunnat ylpeilevät omilla erikoisuuksillaan. näistä kuuluisimpia on Kölnissä valmistettu Kölsch.

Myös viini on suosittu seurustelujuoma varsinkin perinteisillä viininviljelysalueilla, joita löytyy etenkin maan lounaisosista.

Saksalaisilla on rikas kakku-, keksi- ja leivonnaisperinne, jossa ei sokerissa säästellä. Tunnettuja leivonnaisia ovat esimerkiksi hedelmäinen joulupulla Stollen ja pehmeitä pipareita muistuttavat Lebkuchenit. Makeat herkut nautitaan usein kahvin kanssa.

Myös munkit, juustokakut ja alun perin Baijerista lähtöisin oleva omenapiirakka (Apfelstrudel) ovat saksalaisten suosikkeja. Jäätelökojujen suosiossa näkyvät italialaiset vaikutteet.

Kakkujen kuningattareksi kutsuttu Schwarzwaldin kirsikkakakku ansaitsee sekin tulla mainituksi. Kerrosakku koostuu suklaisesta sokerikakkupohjasta, kirsikoista ja kermavaahdosta. Loraus kirsikkalikööriä antaa kakulle makua, ja se koristellaan kermavaahdolla, kirsikoilla ja suklaalastuilla.

Suolaisesta pitävien kannatta maistaa Brezeleitä eli suolarinkilöitä. Erityisen pidettyjä ovat ennen paistamista lipeäliuoksella sivellyt rinkilät eli Laugenbrezelit.

Kikan kerrotaan saaneen alkunsa huolimattomasta kokista, joka luuli lipeäseosta sokerivedeksi.
Saksalaiset ovat myös ranskalaisten tapaan juustojen ystäviä. Esimerkiksi hapanmaitojuusto Handkäse mit Musik, ”käsijuusto musiikilla”, on suosittu herkku etenin Hessenin osavaltion eteläosissa.

Juuston nimi juontuu siitä, että se on perinteisesti muovailtu käsin. Musiikilla taas viitataan joko tarjoillessa käytettävien etikka- ja öljypullojen kilahdusiin tai sipulisen ruokailutuokion seurauksena mahassa möyryävään ”musiikkiin”.

Tuhti sipulipiiras, Zwiebelkuchen, on perinteistä syysruokaa Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Siellä piiras syödään hieman jäähtyneenä, ja sen kyytipoikana juodaan vasta puristettua uuden sadon viiniä.

Piirasta voi halutessaan keventää jättämällä pekonin pois. Myöskään kumina ei ole välttämätön.

Sipulipiiras

Taikina:
250 g ( n. 4 dl) jauhoja
25 tuorehiivaa
1,5 dl maitoa
0,5 dl öljyä tai 50 sulatettua voita
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Täyte:
750 g sipuleita
200 g pekonia
1 rkl kuminaa
suolaa
pippuria
1,5 dl maitoa
n. 300 g ranskankermaa tai smetanaa
3 munaa

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot ja sokeri ja kohota taikinaa noin 15 minuuttia hyvin peitettynä lämpimässä paikassa.

Lisää taikinaan rasva ja suola. Sekoita ja kohota vielä 15 minuutin ajan.

Viipaloi sipulit ja pekoni. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla ja mausta kuminalla, suolalla ja pippurilla. Lisää pekoni seokseen ja jäähdytä.

Kaulitse kohonnut taikina ja levitä se uunipellille leivontapaperin päälle tai voideltuun, suureen piirakkavuokaan. Levitä sipuli-pekoni-seos taikinan päälle.

Vispaa kulhossa maito, munat ja ranskankerma tai smetana. Mausta seos suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä ja kaada se piiraan päälle.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuutin ajan, kunnes piiraan reunat ovat muuttuneet rapeiksi ja kullanruskeiksi.

Hyvinvointilapsia?

2011-09-27T22:05:00.002+03:00

Huomiota herättää, miten iloisia ja tyytyväisen oloisia sekä nykyiset että aiemmat maahanmuuttajaoppilaani ovat. He hymyilevät aina ja ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Ja ahkeria. Miten me? Onkohan meidän läntisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme sittenkin joku asia liian hyvin?

Minulla oli aikoinaan Saksassa paljonkin vierailevia oppilaita ulkomailta kotonani, kun lapset harrastivat kaikenlaista ja totta kai opiskelivat kieliä koulussa. Useimmat vieraat olivat ranskalaisia, koska lasteni ensimmäinen vieras kieli oli ranska. Vieraita meillä oli lisäksi maailman eri puolilta, sillä Konstanzin ammattikorkeakoululla on yhteistyökumppaneita eri maissa, ja kukapa muu kuin dekaanin vaimo siellä palveli... En kylläkään tehnyt sitä lainkaan kynsin hampain, vaan ihan mielelläni.

Muutettuani Frankfurtista Bodenjärvelle jätin tietenkin päivähoitopoikani entisille asuinsijoilleen, sinne Frankfurtiin. Hän kävi meillä Bodenjärvellä myöhemmin silloin tällöin, vaikka välimatkaa olikin nelisensataa kilometriä. Niinpä hän taas kerran tuli meille, kun vanhempansa käväisivät Sveitsissä.

Vierailleni näytin usein seutukuntaa. Lautalla yli Bodenjärven Meersburgin kaupunkiin ja vanhaan linnaan, tai Uhteruhdlingenin kivikautiseen paalukylään, tai Birnaun barokkikirkkoon, tai Sipplingenin pienoisrautatietä tai matelijamuseota katsomaan, tai Friedrichshafeniin Zeppelin-museoon, tai peräti Lindaun saarelle, tai Münsterlingenin luostariin, tai, tai. Bodenjärven rantaseutu on joka puolella täynnä vierailukohteita lapsille ja aikuisille. Tai mentiin muuten vaan uimarannalle uimaan…

Entisen murkkuikäisen päivähoitopoikani kanssa tein siis tällaisen matkan. Ostin pojalle muutaman matkamuistonkin. Illansuussa aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa, ranta piirtyi horisonttiin, laiva lipui hiljaa Konstanzin satamaan. Pojalle vaan ei mikään kelvannut. Kaikki oli huonosti, hän valitteli sitä tätä ja tuota. Rasittavaa – näin tätä retkeä kommentoi myös oma poikani.

Viikkoa myöhemmin sain vieraakseni samanikäisiä kuoropoikia Tsekinmaalta. Samat reitit ja nähtävyydet. Ostinpa pojille muutaman matkamuistonkin. Illansuussa aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa, ranta piirtyi horisonttiin, laiva lipui hiljaa Konstanzin satamaan. Yksi pojista alkoi itkeä. Huolestuin – mitä nyt? Ei mitään hätää. Hän sanoi, että hänestä tämä retki oli kuin joulu ja pääsiäinen ja syntymäpäivä samalla kertaa, ja että hän oli aivan liikuttunut siitä, miten ystävällinen olin häntä kohtaan, ja miten kiitollinen hän olikaan, ja siksi kyynelehti.

Niinpä. Saksalaispojalla oli kaikkea. Rahaa ja tavaraa ja matkojakin yllin kyllin. Tsekkiläispojalle matka Saksaan oli elämys.

Istuimme tänään maahanmuuttajaoppilaitteni kanssa kuuntelemassa esitelmää, josta tasan tarkkaan tiesin, etteivät he ymmärtäneet siitä oikeastaan mitään, koska suomen kieltä on opeteltu vasta kolmen viikon verran. Ja kuitenkin juuri he osasivat reagoida oikeaan aikaan – aplodit lähtivät juuri sieltä. Ja mistäpä luulette kiitosten järjestäjille tulleen…

Sadonkorjuujuhla

2011-09-23T08:25:00.007+03:00

Minusta kaunis tapa. Kiitollisuus ei ole koskaan vahingoksi. Sadonkorjuujuhla on monissa seurakunnissa muuten niin harmaan syksyn kohokohta. Kuolleitten muistopäivää ei kaiketi voi pitää kohokohtana… No, lokakuun kolmatta, Saksojen yhtenäisyyden päivää eli kansallispäivää kyllä voi pitää kohokohtana.

Vaikka sadonkorjuuta juhlitaankin kirkossa ja seurakunnissa, alkuperä on varsin maallinen, aivan kuten muidenkin kristillisten juhlapäivien. Päiväntasauksen aikoihin syksyllä tarjottiin veden ja hedelmällisyyden jumalille lahjoja, jotta nämä olisivat ihmiselle suotuisia. Tapaan liittyi, kuinkas muuten, kaikenlaisia taikoja. Lopuksi tanssittiin hedelmällisyyden takaamiseksi erityinen piiritanssi. Tarkoitus nykypäivänä on tuoda Luojalle kiitos peltojen, niittyjen ja hedelmäpuiden annista.

Saksan katolinen piispainkonferenssi päätti vuonna 1972, että sadonkorjuuta juhlitaan lokakuussa, mutta kukin seurakunta saa kuitenkin päättää itse juhlapäivän. Sekä protestantit että katoliset juhlivat sadonkorjuuta yhtälailla. Juhlan kunniaksi järjestetään jumalanpalvelus, jolloin kirkkoon tuodaan peltojen ja metsien viljoja, marjoja ja hedelmiä. Nämä ovat tavallisesti hyvin kauniisti aseteltuja. Ikivanhaa perua on edelleenkin se, että oljista ja kukista tehdään sadonkorjuukruunu, jota kannetaan juhlallisin kulkuein ympäri kyliä. Usein kulkuetta johtaa joku maatalousjuhta.

Muistan aikoa sitten naapurimme alakoululaisen saaneen tehtäväksi piirtää syksyn anti. Poika piirsi omenapuun ja pitkän vihreän ruohon. Ei omenia ollenkaan. Opettaja oli kysynyt, että missä sitten ne hedelmät. Poika hyvin loogisesti vastasi, että siellähän ne ovat pitkän ruohon seassa, eihän niitä voi nähdä…

Minusta muutenkin tuntuu, että Saksassa juhlitaan koko ajan jotakin! Ei ole viikkoa, jolloin ei jossain tapahtuisi jotain ja jossa ei olisi isot massat liikenteessä. Useimmiten kesät talvet ulkona kadulla ja puistoissa. Juoppoja en ole vielä siellä nähnyt, sillä on suuri häpeä olla julkisesti humalassa. En ole myöskään nähnyt järjetöntä roskaamista, vaikka ”luutakapakkoja” eli yksityisiä ruuan ja juoman tarjoajia syntyykin juhliin kuin sieniä sateella. Valtio pitää roskaamisen hyvin kurissa asettamalla pantit niin korkeiksi, että joka ikinen pullo tulee varmasti takaisin. Eikä ole olemassa – onneksi – pahvisia mäyräkoirakartonkeja. Kertakäyttöasioilla on niin korkea vero, että sapuskan ja juoman tarjoajat käyttävät mieluummin tavallisia astioita, joiden pantti taas on niin korkea, että astiat palautuvat… ja kunnat ovat hankkineet katujuhlien avuksi niille pesuvaunuja.

Kuvassa Mainzin kaupungin ”astiamobiili”.

Saksansuomalaiset

2011-09-11T12:50:00.003+03:00

Vuonna 1989 ilmestyi kirja „Saksansuomalaiset“ Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Tekijä on Outi Tuomi-Nikula, nykyisin professori Turun Yliopistossa. Kirja on hänen tekemänsä tutkimuksen tulos ja käsittelee suomalaisten sopeutumista Saksaan.

Muistan miten kysely aloitettiin; en ollut haastateltujen joukossa. Saksassa oli tuolloin noin 12.000 suomalaista. Myöhemmin, kun myös Suomen laki muuttui niin, että Suomen kansalaisuus periytyy myös äidin kansalaisuuden mukaan, suomalaisten määrä lisääntyi jonkin verran. Nykyisin Saksassa lasketaan olevan noin 15.000 suomalaista.

Vaikka Suomen naiset saivat äänioikeuden hyvin varhain, eivät muut Suomen naisten oikeudet ole olleet ensimmäisten joukossa. Tämä kansalaisuuslaki esimerkiksi muuttui vasta 1980-luvulla. Olin mukana siinä työryhmässä, joka tätä asiaa Ulkosuomalaisparlamentissa pui. Saksa sen sijaan on aina hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden, mikäli se toinen osapuoli on sen hyväksynyt.

Kirjassa kerrotaan tuhannen monesta asiasta, jotka ovat Suomen ja Saksan välillä erilaisia ja jotka aiheuttavat ihastusta, vihastusta ja konflikteja. Yhtenä esimerkkinä makuuhuoneen lämpötila. Saksalainen nukkuu mielellään ikkuna auki talvipakkasellakin, mutta lämpimän untuvapeiton alla. Suomalainen taas tarvitsee tavallisen täkin, mutta lämpimän huoneen. Yleensä puolisot kuitenkin löytävät kompromissin.

Mietimme kerran porukoissa, mikä oli se tekijä, mikä teki meidän kodistamme suomalaisen näköisen, vaikka siellä ei ollut yhtään suomalaista esinettä eikä huonekalua. Ne tekijät olivat: valkoiset seinät, suuret väripinnat, paljon huonekasveja. Siis täydellisesti poiketen saksalaisen mausta, johon kuuluvat plyysisohvat ja rimpsuverhot. Yksi tuttavani oli juuri rakentanut uuden talon ja tyttären opettaja oli sanonut luokalle ohi kulkiessa, että tuossa asuu köyhä perhe, kun heillä ei ole edes valoverhoja. Eipä tietenkään, ei suomalaisella sellaisia tavallisesti ole.

Kirjan yhteenvedossa sanotaan, että Saksaan asettuneilla suomalaisilla on neljä yhteistä tekijää. Totta kai poikkeuksia on, mikään ei elämässä ole sataprosenttista. Tendenssit kuitenkin ovat olemassa.

Ensiksikin: Saksaan tulleet suomalaiset ovat lähes sataprosenttisesti naisia, jotka tietenkin tavallisesti menevät naimisiin. Toiseksi: he ovat varsin korkeasti koulutettuja, mutta vähintään ylioppilaita. Kolmanneksi: he eivät jää kotiäideiksi kuin pakottavassa tilanteessa, vaan käyvät kodin ulkopuolella töissä.

Kaikki nämä kolme asiaa poikkeavat radikaalisti muiden kansalaisuuksien tai saksalaisten toiminnasta. Lähin vertailumaa voisi olla vaikkapa Ruotsi. Ei sieltä ole tullut pelkästään naisia, vaan noin puolet tulijoista on miehiä. Heidän koulutustasonsa on kaikkea mahdollista, ei pelkästään akateemikkoja. Saksassa taas nainen, jolla on perhe, ei tavallisesti käy töissä. Siitä pitää huolen tehokkaasti verotus, vakuutusjärjestelmät, koululaitos, täysin puuttuva tai puutteellinen lastenhoito, ja se tänäkin päivänä pitävä tosiasia, että miehelle on häpeä, jos vaimo käy töissä.

Neljänneksi sitten: kun lapset kasvavat, parit eroavat. Olen myös joutunut seuraamaan muutaman hyvin fiksun suomalaisen naisen alkoholisoitumista tässä tilanteessa, kun ei ole mitään ulospääsyä miehen ylivallasta. Itse sairastuin tuolloin masennukseen. Ehkä suomalaiset sitten myöhemmin avioituvat uudelleen, mutta lähtökohta on sitten täysin toinen.

Tutkimuksen tekijän johtopäätökset ovat seuraavanlaisia: suomalainen nainen on utelias ja lähtee maailmalle kielitaitoa hankkimaan. Mies lähtee ammattia oppimaan. Tietenkin nainen on nuori ja pariutumisvaiheinen. Tapaa koulutetun saksalaisen miehen, jolle Suomi on positiivinen, eksoottinen maa.

Saksalaiset naiset ovat paljolti äidin hoidossa ja isän valvonnassa, joten heillä ei ole samanlaista valmiutta uusiin asioihin kuin suomalaisnaisilla. Kun sitten liitto solmitaan, ei suomalainen nainen tietenkään jää kotiäidiksi kuten saksalainen tekisi, vaan tekee kuten on oppinut: jatkaa työssäkäyntiään. Siinä valmiina ensimmäiset isot ristiriidat.

Uskallan väittää, että kaikki kirjassa kirjoitettu pitää edelleenkin paikkansa, vaikka paljon vuosia onkin kulunut ja totta kai EU:hun liittyminen on tuonut kokonaisia perheitä töihin Suomesta Saksaan. Saksa kuuluu edelleenkin Ruotsin ja Venäjän ohella Suomen kolmen suuren kauppakumppanin joukkoon. Suomalais-suomalaisten perheiden tuleminen Saksaan vauhditti muun muassa suomalaisten kielikoulujen toimintaa ja aiheutti päänvaivaa aluksi siksi, että kouluihin tuli – aivan oikein – lapsia täysin suomalaisista eikä vain suomalais-saksalaisista perheistä. Minäkin kokeilin Kotiperuskoulun ohjelmaa, mutta se ei toiminut ollenkaan, vaikka opetusohjelma onkin erinomainen. Sekakoosteiset ryhmät ovat vaikeita hoitaa. Nykysuomeksi ”haasteellisia” ;-)

Tosin tästä kaikesta on omalta kannaltani tullut myönteisiä seurauksia: nyt opetan maahanmuuttajia Suomessa, joiden hyväksi voin käyttää kaiken Saksassa kokemani.

Miksi sitten vain naiset lähtivät/lähtevät Saksaan? Ovatko suomalaiset naiset esimerkiksi tyhmempiä tai hyväuskoisempia kuin ruotsalaisnaiset? Millä tavalla saksalainen yhteiskunta on vuosien myötä muuttunut, muutenkin kuin ottamalla käyttöön sähköpostin? Vai onko?

Toivoisin kovin, että kaikki edellä kirjoitettu aiheuttaisi pohdintaa ja mielellään myös kommentteja. Uskoisin, että kirjaa saisi edelleen Saksalais-suomalaisen seuran tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kautta. Tai ehkäpä joku peräti haluaa ajankohtaistaa tutkimuksen?

Hohner ja haitarit

2011-09-10T22:57:00.008+03:00

Harrastaa voi kaikenlaista, kuten vaikkapa rakentaa kirkon tai kerätä postikortteja. Teen molempia. Postikorttikokoelmani on pieni, koska keräilykohteita ei ole paljon: kerään postikortteja, joissa on haitarin kuva. Vuosia sitten tyttäreni teki korteille oman kodin, kauniin albumin.

Tokihan haitarinsoiton opettajanikin on päässyt albumiin. Samoin hänelle vuosia sitten antamani lahja: pienoishanuri… jonka valmisti Hohnerin harmonikkatehtaan entinen työntekijä, joka nykyisin korjailee hanureita harrastuksenaan. Häneltä ostin oman soittimeni, Hohner Atlanta IV:n.

Eihän se oikein kirkon soittimeksi sovi, sanovat jotkut. Entä sitten? Soitan kotona. Olipa kerran uskonlahko, joka kielsi...

Hohnerin tehdas sijaitsee Trossingenissa, Schwarzwaldissa. Sitähän minun ei tarvinne sanoa, että Schwarzwald on hyvin luonnonkaunista seutua?

Museossa esillä on harmoneita, hanureita, huuliharppuja sekä muitakin kielisoittimia. Erityisesti kannattaa käydä katsomassa maailman suurinta, 1,23 metrin korkuista mutta soittokelpoista näppäinhaitaria, ja sen lisäksi huuliharppuharvinaisuuksia ja sodan aikana läpiammuttuja huuliharppuja.

Tänä vuonna museo täyttää 20 vuotta. Sen kunniaksi esillä on erikoisnäyttely. Museo on ollut taloudellisissa vaikeuksissa, ja rahalahjoitukset ovat tehneet museon remontin mahdolliseksi ja museo avataan juhlallisesti uudessa asussa 11.9.2011.

Harmonikkojen maailma alkaa Kiinassa sheng-nimisellä soittimella, jota soitettiin kaukoidässä jo vuosituhansia sitten ja joka toimi samoin kuin nykyiset harmonikat. Euroopassa tunnettiin keskiajalla ”huuliharppu”, eli huulirumpu, jossa oli kieliä, jotka saatiin värähtelemään ilmapaineella. Huuliharppu ja hanuri syntyivät kuitenkin nykyisessä muodossaan vasta 1820-luvulla Wienissä leviten nopeasti koko Keski-Eurooppaan. Uudet soittimet houkuttelivat monenlaisia valmistajia. 1800-luvun aikana itäisen Saksan Klingenthalista Sachsenissa ja eteläisen Saksan Trossingenista Württembergissä kehittyi molemmista harmonikkateollisuuden keskus.

Museon hauskin osasto lienee markkinoinnin historia. Erilaisin ajan henkeen sovitetuin esinein esitellään markkinointikeinoja. Näin olivat syntyneet Beatles-huuliharput ja erilaiset tapahtumiin ja monien maiden tapoihin sovitetut pakkaukset.

Harmonikan historiaa 170 vuoden ajalta löytyy museon toisesta kerroksesta. Hohnerin tehtaan perusti Matthias Hohner vasta 1903. Kuuluisiksi huuliharput tulivat ennen kaikkea USA:n viennin takia. Kun harmonikkateollisuus kukoisti, alkoivat Matthiaksen viisi poikaa ostaa systemaattisesti kilpailijat pois markkinoilta. Pahimmat kilpailijat olivat olleet Ch. Weiss ja Andreas Koch. Näin Hohner sai maailmassa monopoliaseman, jota puolustikin varsin pitkään.

Tonava ja Tonavan aallot

2011-09-04T10:29:00.008+03:00

Tonava on pitkä joki, pituutta on peräti 2.857 kilometriä eli melkein kolme kertaa Suomen pituus. Tonava kulkee idästä länteen läpi Saksan, sitten Itävallan, sitten Slovakian, Unkarin, Serbian, Romanian, Bulgarian, Moldavian ja Ukrainan ja laskee Mustaan mereen. Korkeuseroa alkulähteiltä mereen tulee 1.078 metriä, siis kilometrin eli suomeksi vuoren korkeuden verran.

Tonava kulkee isojen kaupunkien kautta: Ulm, Ingolstadt, Regensburg, Linz, Wien, Bratislava, Budapest, Novi Sad, Belgrad, Russe, Brăila, Galați – tai sanoisinko mieluummin, että nämä kaupungit ovat syntyneet siksi, että Tonava on olemassa. En ole nähnyt Tonavaa koskaan koko pituudeltaan, mutta yksittäisissä kaupungeissa olen kyllä käynyt, ja Ulm on minulle varsin tuttu kaupunki.

Tonava on alkulähteiltään puronen – siellä seudulla missä minä aikoinaan asuin. Se häviää alkupäässä peräti kokonaan maan alle ja pulpahtaa noin vain esiin. Maaperä on siellä kalkkia ja niin vesi tekee kulkureittinsä itse helpomman tien kautta. Tonavan reitti toimii Euroopan vedenjakajana: eteläpuolella vedet laskevat etelään eli Mustaan mereen ja pohjoisessa tietenkin pohjoiseen eli Altantin valtamereen. Allaoleva kyltti löytyy Schwarzwaldista.

”Tonava kaunoinen” eli saksan kielestä käännettynä ”Kauniin sinisen Tonavan rannalla” on itävaltalaisen Johan Straussin vuonna 1866/67 säveltämä valssi. Oikeasti Tonava on kaikkea muuta mutta ei koskaan sininen! Romanialainen Iosif Ivanovici sävelsi vuonna 1880 kuuluisan valssinsa ”Tonavan aallot”… Mahtaako olla yhtään pianonpimputtajaa, joka ei sitä joskus olisi soittanut – minä ainakin olen. Ja mahtaako olla ketään, joka ei koskaan olisi kuullut Straussin kaunoista Tonava-valssia?

Lainaan sitten suoraan toisen postausta. Tässä ”Tonavan aallot”-kakun resepti. Kiitos Niina! Suosittelen! Ja lukekaapa ne muutkin reseptit sieltä sivustolta.

Posted on 15/02/2011 by niina
http://kirsikkapaikka.com/kirsikkablogi/2011/02/tonavan-aalto-kakku/

Ohje on reilu ja valmista torttua tulee pellillinen. Voit myös tehdä puolikkaan annoksen pyöreään kakkuvuokaan.

Saksalainen tonavan aalto -kakku.

Tumman ja vaalean taikinan sekä voikreemin ja suklaan muodostamat kerrokset erottuvat kakkuviipaleessa kauniisti. Kirsikat on leivottu sisälle kakkuun.

Taikina:
2 tlk säilöttyjä hapankirsikoita
250 g pehmeää voita
3 dl sokeria
8 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl levinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
4 rkl maitoa

Voikreemi:
noin 5 dl vanilijavanukasta tai paksua vanilijakastiketta jauheesta
200 g pehmeää voita
1 1/2 dl tomusokeria
Suklaakuorrutus:
200 g tummaa suklaata / taloussuklaata
2 rkl ruokaöljyä

Valuta kirsikat lävikössä. Lämmitä uuni 200 C ja vuoraa korkeareunainen pelti leivinpaperilla.
Vaahdota pehmeä voi ja lisää sokeri vähän kerrallaan. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut ja vaahto on tasaista. Sekoita munat joukkoon yksitellen, hyvin vatkaten. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vanilijasokeri. Siivilöi seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Levitä puolet taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille. Sekoita loppuun taikinaan kaakaojauhe ja maito. Levitä tumma taikina vaalean taikinan päälle ja nostele kirsikat pinnalle. Paina kirsikat varovasti taikinan sisään. Paista 20-25 min. Anna jäähtyä.
Valmista vanilijavanukas tai -kastike pakkauksen ohjeen mukaan noin 5 dl maitoa (ja anna jäähtyä huoneen lämmössä). Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita vanukas voivaahtoon vatkaten lusikallinen kerrallaan. Molempien seosten tulisi olla yhteensekoitettaessa saman lämpöisiä. Levitä valmis kreemi jäähtyneen tortun pinnalle ja laita torttu jääkaappiin vähintään tunniksi.

Valmista suklaakuorrutus sulattamalla paloiteltu suklaa varovasti vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Lisää ruokaöljy ja sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrutus tortun pinnalle ja levitä lastalla tasaiseksi. Kun suklaa alkaa hieman jähmettyä, voit halutessasi tehdä haarukalla aaltomaisia kuvioita kakun pintaan.

Säilytä kylmässä. Suklaa jähmettyy kovaksi kakun pinnalle ja viipaloiminen on helpompaa, jos kastelet veitsen kuumalla vedellä ennen leikkaamista.

VINKKI: Ylijäävän säilykepurkin liemen voit käyttää marjakiisselin pohjaksi tai laimentaa mehuksi.

Tilastotiedettä

2011-09-02T08:00:00.001+03:00

Tutkittua tilastotiedettä, vai?
Nyt olen taas eksynyt aiheestani, mutta en malta olla postaamatta allaolevaa. Sain tämän kiertokirjeenä. Sitä paitsi myönnän, että vaikka kiertokirjeisiin menee aikaa, niin joskus ne ovat niin hauskoja, että ne pelastavat päivän.

Jokainenhan koettaa aina pelastaa ensin oman nahkansa. Ja se, että suomalaiset olisivat maailman rehellisintä kansaa, on varsin kyseenalaista. Katso alla!

Tutkimusten mukaan vain 10% suomalaisista omistaa television. Yli puolella on kuitenkin kotonaan erittäin moderni akvaario.
Lähde: Telehallintokeskus, tv-lupatarkastusosasto

Joka kymmenennellä peruskoululaisella on kotonaan herätyskello, jossa on valmistusvirhe.
Lähde: Opettajain ammattiliitto

Mittavien tutkimusten jälkeen on todettu, että yli 60% uusilla urheiluautoilla ajelevista miehistä elää itse asiassa köyhyysrajan alapuolella.
Lähde: Liikkuvan poliisin nopeusvalvonta

Valtavan suuri enemmistö, yli 80% invalideista kokee ihmeparantumisen astuessaan ulos invapaikalle pysäköidystä autostaan.
Lähde: YTV, pysäköinninvalvontaosasto

Uutta biologian alalta: reilu 35% koirista käyttää pääravintonaan äidinkielen kotiaineita.
Lähde: Äidinkielen opettajien liitto

Havaintojen mukaan Aleksis Kiven katu on Suomen monimutkaisin katu. 28 % siellä liikkuvista miehistä joutuu pysähtelemään jatkuvasti kysyäkseen neuvoja paikallisilta kotirouvilta.
Lähde: Poliisi

Suomen nuorisoa mollataan suotta. Yli 60 % ns. skinheadeista on itse asiassa pesäpallon innokkaita ystäviä.
Lähde: Poliisin mellakantorjuntaosasto

69 % hukatuista lompakoista ei sisältänyt senttiäkään rahaa.
Lähde: Hki kaupunki, löytötavaratoimisto

..................

Vuokralaiseni ulko-oven sisäpuolelle oli teipattu lappu, jossa luki suurinpiirtein näin: "Ennen kuin avaat oven, muista että ovella saattaa olla lupatarkastaja."

Saksassa eikä Ranskassakaan ei parane parkkeerata invapaikalle. Siitä auto lähtee takuuvarmasti. Muutamankin kerran olen saanut avustaa suomalaista, joka on tämän virheen tehnyt. Auto löytyy poliisin varastoista ja kuluja tulee kolmisensataa euroa. Maksu käteisellä ja heti.

Se, ettei lompakossa ole rahaa, on sekin suomalainen ilmiö. Jos tietenkin unohdetaan tarinan huumoripuoli. Suomessa kaikki on kortilla. Saksassa maksetaan tavallisesti käteisellä. Monet ovat ihmetelleet, eikö isoakaan ostosta, useimmiten vaikkapa autoa voi mitenkään maksaa kortilla. Kyllä voi, mutta... ensinnäkään juuri kellään ei ole autonhintaista luottorajaa, toisekseen maksu on suoritettava heti, sillä tilisiirtoihin ei juuri ole aikaa - hyvällä autolla on heti monta ostajaa, ja auton saa se joka ehtii. Minullakaan ei Suomessa ole käteistä rahaa kuin kahvin verran. Saksassa sen sijaan ei pärjää ilman käteistä muualla kuin bensa-asemalla, isoissa hotelleissa ja matkatoimistoissa ja valtion rautateillä.

Korttimaksun palveluhinnat ovat Saksassa sen verran korkeat, että useimmat palveluntarjoajat eivät halua niitä maksaa. Saa nähdä miten Suomen jatkossa käy... Ostin kerran 7,50 euroa maksavan junalipun, kun ei aamuvarhaisella ollut sitä käteistä, ja halusin maksaa kortilla. Virkailija pyysi maksamaan käteisellä. Hän sanoi, että ohjeet ovat: aina mahdollisuuden mukaan käteisellä, sillä tämän 7,50 euron lipun korttimaksuhinta on rautateille 7,50 euroa...

Uusilla urheiluautoilla ajavat taitavat olla niitä, joilla on isot verovähennykset, joten tokihan he elävät tulorajan alapuolella...! Suomen verotussysteemi tekee tämän mahdolliseksi. On kuitenkin kuulemma demokratiaa, että pieniltä otetaan ja isoille annetaan... ;-)

Kaljuksi ajeltu pää tarkoittaa Saksassa yleensä sitä, että on uusnatsi. Suomessa hiljan vieraillut poikani ei ollut millään käsittää, että se on Suomessa pelkästään suomalainen muoti eikä poliittisen tahdon ilmaisu, ja että suomalaiset eivät tiedä, mitä se Saksassa tarkoittaa. Ei siis ihme, että saksalaiset käsittävät perussuomalaisuuden äärioikeistolaisuudesi, kun näkyvästi mulipäitä on joka toinen.

Kuten saksalainen sanoisi: Niemand weiß bescheid aber alle machen mit. Eli kukaan ei tiedä mistään mitään mutta kaikki osallistuvat.

Guten Tag! Tapoja ja tervehdyksiä

2011-08-31T00:30:00.004+03:00

Guten Tag. Virallinen hyvääpäivää. Kyllä sitä toki käytetään. Mutta useimmiten tervehditään ihan toisin!

”Moin” Pohjois-Saksassa ei ole sukua suomen ”moille”. Se ei myöskään ole lyhenne hyvästä huomenesta ”Guten Morgen”. Se on ihan oma sanansa, ja sitä voi käyttää milloin hyvänsä, kun tervehditään. Alasaksin sana ”moi” tarkoittaa kaunista, ja toivotus kokonaan kuuluu siis kaunista päivää, aamua, iltaa. Kuitenkin etelässä ensin asuneelta tuntui hassulta kuulla ”moin” illalla…

Etelä-Saksassa tervehditään täysin toisin. Svaabinmaassa sanotaan ”Grüßgott” eli suurin piirtein ”Jumalan tervehdys”. Vielä etelämmässä, Sveitsissä sanotaan ”Gruetzi”, joka tarkoittaa samaa, ja Baijerissa ja Itävallassa ”Servus”, joka on latinankielinen sana ”renki, palvelija”. Tarkoitus on sanoa, että "olen palveluksesanne".

Kaverit ja tutut sanovat toisilleen ”Hallo”. Puhelimessa haloota kuulee harvoin, siihenhän sanotaan oma nimi ja sitten mikä hyvänsä normaali tervehdys. Eikä tiedetä, mistä tämä alun perin on tullut, selityksiä on useita. Mutta kun kuulet sanat ”Aber hallo!”, sinulle sanotaan ”Johan nyt jotakin! Oikeassapa olet!”

Suomalaisen huomio kiinnittyy yleensä saksalaisen jatkuvaan kättelyyn ja toisaalta teitittelyyn. Ne ovat tapoja vain. Kättely todellakin on paljon yleisempää kuin Suomessa. Ammoisina aikoina sillä tavalla viestitettiin toiselle, että ei kanneta aseita. Teitittelyllä kunnioitetaan toista, vierasta tai vanhempaa ihmistä. Tämä tapa on pikkuhiljaa myös levinnyt takaisin Suomeen. Keskustelukumppanin nimeä pitää Saksassa toistella kyllästymiseen asti. Toisin sanoen: hyvää päivää herra se ja se, kyllä herra se ja se, niin herra se ja se…. Se joka antaa toisen puhua loppuun asti välillä sanomatta mitään, on epäkohtelias. Siis täysin toisin kuin Suomessa.

”Auf Wiedersehen” eli sanatarkasti ”näkemiseen” on tavallinen, mutta kömpelö hyvästely. Etelässä hyvästellään hauskasti ”Ade” eli ”Jumalan haltuun” ja svaabinmaalla vieläkin hauskemmin laittamalla sana diminutiiviin ”Adele”. Kuten kaikki muutkin sanat svaabinmaalla tahtovat saada tuon pienennysliitteen ”-le” peräänsä… Muualla Saksassa hyvästellään tuttavallisesti ”Tschüss” tai lyhentäen ”Tschü”, joskus myös ”Tschö” (ja ne lausutaan suhuässällä tšyss, tšyy ja tšöö). Sekin on samaa sukua kuin Ade, eli latinan ”ad deum”. Samaa sukua on ranskan Adieu, joskus myös saksassa käytetty. Samaa sukua eivät sen sijaan ole italian Ciao ja sen saksannos Tschau.

Tuo kummallinen kiemura ”ß” ei ole B vaan kaksi ässää, ja se kirjoitetaan, kun edellinen vokaali on pitkä, tai se on diftongi. Siis ”Straße” (katu) lausutaan ”straasse”. Minun mielestäni sen olisi voinut kirjoitusuudistuksen myötä vuosia sitten poistaa kokonaan, mutta sen sijaan viisaat kielenhuoltajat keksivät lisää hankalia kirjoitustapoja. Sveitsiläiset eivät käytä tuota kaksoisässää ollenkaan, eikä heillä ole ymmärtämisongelmia!

Kun firmoissa lähdetään lounaalle, joka on yleensä yhden ja kahden välillä päivällä, niin sanotaan ”Malzeit”. Alun perin tervehdys oli siunatun aterian toivotus. Aterialle käydessä toivotetaan aina hyvää ruokahalua, ateriasta sen sijaan ei sen päätyttyä kiitetä kuten Suomessa. Jos ruoka on hyvää, se sanotaan emännälle heti. Jos emäntä ei kuule mitään kommenttia ateriasta, hän saattaa kysyä, maistuuko.

Saksalainen toivottelee koko ajan jotain. Hyvästelyn jälkeen hän muistaa aina toivottaa kaunista päivänjatkoa, hyvää lomaa, mukavaa iltaa, tilanteen mukaan.

Saksassa tervehditään myös ventovieraita. Naapuri käytävässä tai pihamaalla, vastaantulija polulla, samaan hissiin noussut, samaan pöytään ravintolassa istunut, teatterissa vieressä istuja – kaikille näille hyvät päivät.

Pari kokemusta nousee mieleeni. Minulla oli vieraina kaksi suomalaista opiskelijaa ja etsimme Stuttgartin keskustasta ruokapaikkaa. Koska ravintolat olivat täynnä, istuimme sellaiseen pöytään, jossa oli yksi asiakas. Kumpikaan suomalaisista vieraistani ei edes nyökännyt pöytäkumppanillemme. Pyysin tätä häneltä anteeksi, kerroin että tämä ei ole Suomessa tapana. Tämä pöytäkumppanipa innostui ikihyviksi. Että Suomesta ovat! Ja sitten hän kertoi ummet ja lammet, miten on ihastunut Suomeen, ja sitä rataa…

Saksalainen tuttavani oli pelannut illalla opiselijakavereittensa kanssa Suomessa badmintonia. Aamulla samassa asuntolassa asuvat eilisen illan pelikaverit eivät aamulla tervehtineet, eivät koskaan muutenkaan tervehtineet. Saksalainen kyseli minulta hätääntyneenä, mitä hän oli mahdollisesti tehnyt väärin. Vastasin että ei mitään, nämä toiset ovat vain suomalaisia… Suomalaiselle on tärkeää, että hänen annetaan olla omissa oloissaan. Saksalaiselle tämä on vaikea asia käsittää.

Sitten kun on hienosti toivoteltu kuulemiin ja näkemiin, niin ovatko nämä sanat samaa sukua kuin naimisiin?

Kirmes

2011-08-30T23:09:00.005+03:00

Pohjanmaan venetsialaiset eli sesongin päättäjäiset muistuttivat minua Saksan syksyn juhlista. Radolfzellissä Bodenjärven rannalla juhlittiin sesongin päättymistä veden äärellä suurella kansanjuhlalla ilotulituksineen. Upeaa, kerta kaikkiaan: veteen peilautuvat valot rannalta ja sadoista veneistä ja laivoista sekä kansan käsissään kantamat lyhdyt… ja se iso ilotulitus. Se tosin ei ole Saksassa mitenkään harvinainen, olen nähnyt niitä niin monia satoja, että enää ei oikein jaksa innostaa. :-(

Kaikissa kaupungeissa ja kylissä juhlitaan aina jotain. Syksyllä kaupungeissa markkina-aikaan pystytetään huvipuistoja, juhlan nimi on Kirmes… tai milloin mitäkin: Eri murteilla: Chilbi, Kärwa, Kerwa, Kirwa, Kerb, Kerm, Kerwe, Kerwe, Kier, Kilb, Kilbe, Kilbi, Kilwi, Kirb, Kirbe, Kirwa, Kirwe, Kir(e)wei, Kirwi, Karkmess, Kemmes, Kermes, Kermese, Kermis, Kerms, Kermst, Kirmse, Kermse, Kirmes, Käada, Kiada, Kirda, Kirta… Valitse siitä. Saksan kielialue on suuri.

Oikeammin kyse on vain huvipuistosta ja markkinoista. Lapsista sellainen on mukavaa. Jokainen vimpain maksaa jotain, joten lasten vanhemmat pääsevät mukavasti eroon liioista kolikoistaan.

Kertaan varmaan itseäni, kun kerron tyttäreni tarinan, siltä ajalta kun hän oli alakoululainen. Hän lähti naapurien kanssa Konstanzin markinoille, tavoitteenaan vain yksi asia: voittaa arvalla iso joku täytetty eläin – se lila monsteri, minun mielestäni, jota en ollut suostunut hänelle ostamaan. Meni ja osti yhden arvan ja voitti sillä arvallaan sen monsterin. Eipä auttanut naapurien muuta kuin palata kotiin – tyttö oli saanut mitä halusi eikä suostunut mihinkään muuhun.

Vanhalla traktorilla Lappeenrannasta Kalajoelle

2011-08-21T11:41:00.008+03:00

Se kävi näin: tämä minun mieheni mietti, mistä voisi saada kuljetuspelin tsasounahankkeelle ja vähän omiinkin tarpeisiin, kun autossamme ei ole peräkoukkua ja lahjoitetut puut pitäisi jollain konstilla poimia metsistä. Heitin ilmoille, että onhan meillä perikunnalla Tuomojalla traktori, itse asiassa kaksi, mutta kovin vanhoja ovat. Mutta mieheni tuumasi, että katsotaan tilanne, ja ajamallahan ne pyörien päällä liikkuvat on ennenkin paikasta toiseen viety.

Pidin ajatusta hullun hommana. Toisaalta tunnen tuon miehen: kun se jotain päähänsä saa ja hyväksi havaitsee, niin se sen myös toteuttaa.

Kävi ilmi, että traktori on ajokuntoinen, pientä rassausta vailla vain, ja akku oli hankittava uusi. Hankittiin siirtolupa. Naapuri, ammattimies, tarkisti ajokunnon ja sitten vaan matkaan. Oli heinäkuun 28. päivä. Tuomojalta eli valtakunnan rajalta Lappeenrannasta Kalajoelle on yli viisisataa kilometriä…

Rekisteriotteesta kävi ilmi, että David Brown oli rekisteröity vuonna 1961, joten se on tasan puoli vuosisataa vanha. Äidin kertoman mukaan isä oli ostanut sen käytettynä. Tämä sopii hyvin yhteen minun muistikuvieni kanssa. Muistan olleeni pieni tyttö ja surreeni hevosen menetystä, mutta jäihän rakkaat lehmät ja lampaat ja kanat… Toinenkin traktori vajasta löytyi, vielä vanhempi, mutta äiti kertoi sen myydyn jo vuosia sitten, ostaja vain ei ollut sitä koskaan pois hakenut. Se olisikin ollut isompi työ saada se ajokuntoon, joten tämä ”uudempi” on aivan tarpeeksi mainio meidän tarkoituksiimme.

Laitoin viestiä lehdistölle, ja muuten niin nihkeä Etelä-Saimaa teki matkahankkeesta ison jutun. Samoin tekivät pohjalaislehdet perille tultua, sen tosin osasin arvatakin.

Lähdin aamuvarhaisella saattamaan miestä ja vanhaa ajopeliä, oikeammin ajamaan edellä Lappeenrannan liikenteen halki. Kaksikymmentä kilometriä tunnissa on aika vähän! Olin koko ajan karata edellä ajaessani liian nopeasti. Enkä osannut reagoida mitenkään, vaikka mies miten käsillä huitoi: nykyisin ei merkkejä näytetä käsin. Siihen ei matkan varrella kukaan muukaan kuulemma kunnolla osannut reagoida.

Sain sitten kuulla puhelimessa matkan sujuvan suunnitellusti. Alkumatkan lehtijutun takia aika moni oli selvästikin lukenut matkasta, sillä ihmiset olivat tulleet juttelemaan ja kannustamaan ja ohiajavat näyttivät hyvä-peukkua. Minä lähdin päivään myöhemmin Lappeenrannasta Kalajoelle Helsingin kautta, sillä hain Saksasta tulleen poikani lentokentältä. Sain yllätyksekseni puhelun paljon aiemmin kuin olin odottanut: ”Olen perillä! Ja meillä on hieno sauna!” Työporukka oli siis saanut saunamme valmiiksi poissaollessamme. Enkä sen jälkeen kuullut yhtään mitään. Mies oli nukahtanut sohvalle, ei ollut edes televisiota ehtinyt avata. 36 tuntia tien päällä oli vienyt voimat.

Me pojan kanssa ihmettelimme, kun Jyväskylää lähestyessämme vähän päästä tien varrella ihmiset istuivat kokoontaitettavissa tuoleissaan ja odottivat. Ensin oletimme joidenkin tekevän liikennelaskentaa. Sitten totesimme, ettei siihen työhön tarvita satoja ihmisiä. Poika kysyi, onko suomalaisten uusi kesäharrastus istua tien varrella ja seurata liikennettä. Olisihan se toki sopinut kuvaan, sillä Saksasta katsoen ainakin talvella suomalaisilla on vain yksi harrastus: käydä sunnuntaisin marketeissa pällistelemässä tavaroita.

Sitten muistimme Jyväskylän suurajot ja sen, että yksi reitti kulkisi ajamaamme tietä. Me olimme kuitenkin ajoissa pois jaloista. Sen sijaan traktorikuskille samaiset ajot olivat aiheuttaneet päänvaivaa: ei yösijaa missään, siitäkin huolimatta, että Jyväskylän seutu on hänelle hyvin tuttu. Hetkisen yösydännä oli mies viettänyt vaakasuorassa asennossa mansikkalaatikossa, mutta katsottuaan, että paleleminen riittää, oli jatkanut matkaa.

Oli kyllä myös miettinyt, miten voisi hienolla ajopelillään ottaa osaa suurajoihin, mutta ei ollut mistään löytänyt ilmoittautumispaikkaa…

Suomen kesäyöt ovat aina kylmiä. Sade sen sijaan ei katottomassa ajoneuvossa ollut haitannut muuta kuin aivan viime metreillä, mutta sen sitten senkin rajummin.

Perillä!

Meillä on menopelille mukavia suunnitelmia ensi kesälle, tavaran kuljetuksen lisäksi. Jääkää jännittyneinä odottamaan! – Väärin arvattu, ei meistä tule vanhojen kulkuneuvojen harrastajia emmekä perusta museoita. Perustamme vain ikoninäyttelyn. Tietenkin nyt jo alullepannun toiminnan lisäksi.

Akuutisti tarvitsemme pienen peräkärryn. Löytyykö sellaista lainaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi?

Muovia, muovia, ja maitoa

2011-08-20T18:35:00.006+03:00

Eikö vain olekin mainio nimi materiaalille, joka on muovailtu tarpeellisen muotoiseksi? Sana plastiikka tosin tarkoittaa aivan samaa, nimittäin muovailua.

Voisimmeko kuvitella maailmaa ilman muovia? Ostamme kaupasta muoviin pakattuja tavaroita ja juomia ja pakkaamme ne kotimatkalle muovipussiin. Kotona avaamme muovikahvaisen oven, laitamme valon lamppuun, jossa on muovikupu ja otamme keittiössä muovikulhon ja muovilastan… Saamme vihreiden mielestä aikaan hirveän jäteongelman… ”vihreä” muovikin tosin on onneksi jo keksitty, joten ei hätiä… :-)

Muovi ei syntynyt teollisen vallankumouksen tuloksena, kuten usein oletetaan. Muovi on paljon paljon vanhempaa perua. Vuonna 1531 saksalainen benediktiinimunkki Wolfgang Seidel Augsburgista totesi, että kevytjuustosta voi sen ensin lämmettyä tehdä hyvin muotoiltavaa ja sen jäähdyttyä kestävää materiaalia. Juuston hän ensin pitkällä prosessilla lämmitti ja sitten seuloi, kunnes siitä tuli tekosarvea eli kaseiinia. Hän sanoi tuloksena syntyneen materiaalin olevan ”kovaa kuin luu ja hienon läpinäkyvää”. Kaseiinista tehtiin sitten juoma-astioita ja koruja. Ja käyttämällä väriaineita materiaalista saatiin värikkäitä.
Oikeasti kesti sitten kuitenkin hyvin kauan, ennen kuin pystyttiin teollisesti valmistamaan makromolekulaarisia luonnontuotteita.

Kaikki alkoi vuonna 1860. Alexander Parkes ei ollut opiskellut kemiaa eikä fysiikkaa. Häntä kiinnosti luonnonkumin käyttö. Vulkanoinnin ja ensimmäisten valmistuskoneiden keksimisen jälkeen alalla tapahtui paljon edistystä. Parkesin mielenkiinto heräsi myös muita aineita kohtaan. Hän käsitteli Baselissa selluloosanitraattia ja keksi uuden aineen, jota voitiin käyttää muotoiltavassa ja nestemäisessä muodossa ja joka oli joko kovaa kuin norsunluu, tai läpinäkyvää, tai muotoiltavaa, tai vedenpitävää, tai värjäytyvää, ja jota voitiin työstää työkaluilla tai koneilla aivan kuin metalliakin.

Kansainvälisillä messuilla Lontoossa esiteltiin ensimmäiset tästä uudesta materiaalista valmistetut tavarat, ja se oli ensimmäistä muovia, josta sitten kehittyi polymeerien suuri perhe, johon tänään kuuluu useita satoja komponentteja.

Tiesittekö, että ensimmäinen varsinainen muovi kehitettiin jo vuonna 1870, kun etsittiin korvaavaa materiaalia biljardikuulien valmistukseen, jotka siihen asti oli aina tehty norsunluusta? Newyorkilaiset Hyattin veljekset olivat ottaneet osaa kilpailuun, jossa tämä oli annettu tehtäväksi. He olivat tehneet kamferista ja selluloosasta materiaalia, jota kutsutaan selluloosanitraatiksi tai selluloidiksi. Vähän tämän jälkeen, vuonna 1884, kehitettiin ensimmäinen tekokuitu, selluloosa-asetaatti. Mutta ennen kuin muovi yleistyi, meni vielä aikaa. Vuodesta 1930 vuoteen 1940 tehtiin saksalaisissa ja amerikkalaisissa laboratorioissa kuumeisesti kehittelytyötä. Tuolloin syntyivät muun muassa polyetyleeni ja polyamidi, tänään jokapäiväisiä materiaaleja. Lisäksi kehitettiin menetelmä, millä yhdistettiin muoveja muihin materiaaleihin kuten paperiin, pahviin ja alumiiniin. Muovin kehitys toi mukanaan myös keinokuidut. Tekolangan käyttöä helpotti koneiden kehittyminen. Ranskassa, Oyonnaxissa esimerkiksi otettiin käyttöön ensimmäiset ruiskuvalukoneet vuonna 1930.
Ensimmäiset taloustavarat ja lelut tulevat markkinoille vuonna 1936. 1960 pidetään Oyonnaxissa ensimmäiset muovimessut. Sana ”plasturgie” löytyy ensimmäisen kerran ranskalaisesta sanakirjasta ”Petit Laroussesta” vuonna 1989.

Lähteet: Kunststoffe - Werkstoffe unserer Zeit, Arbeitsgemeinschaft Deutsche Kunststoffindustrie
encarta enzoklopädie, microsoft corporation
www.sandretto.it/museo

Mutta että ei Suomikaan toki jälkeen jäänyt, joskin kilpailu maailmalta on ollut varsin raakaa. Emil Aaltonen tuntuu olevan yksi Suomen teollisuuden uranuurtajista. Aaltonen lähti osakkaaksi muun tekemisensä ohella myös 1920-luvun alussa perustettuun Sarvis Oy:öön. .”Maidosta norsunluuta” oli yrityksen motto. Tehdas käytti tuotteittensa materiaalina kuoritusta maidosta valmistettua galaliittia, guttaperkkaa. Maitoa taas herui Aaltosen omistaman Ylikartanon navetassa Mäntsälässä. Siellä oli monta sataa lypsävää ja myös oma meijeri. Maitoa kului parhaimpina aikoina 30.000 - 40.000 litraa päivässä. Ensin tehtiin nappeja, sitten työkalujen ja laitteiden osia ja taloustavaroita. Erilaisten hankaluuksien ja seuranneiden fuusioiden jälkeen tehdas suljettiin 1990. Sarviksen astiat ovat nykyisin kulttia - älkää hävittäkö!

Niitä on esillä mm. Emil Aaltosen museossa
– ja löytöjä voi tehdä vaikkapa kirpputoreilla. Meilläkin oli Saksassa Sarviksen valmistama retkiastiasto, varsin kätevä yhä vieläkin.

Tämä astiasto on Saksassa huutonetissä (www.ebay.de) myynnissä, mielestäni hintaan "arvokas"...

Saksassa muovimuseioita on peräti kolme… mutta olivathan saksalaiset myös alan uranurtajia.

Lukemisen tärkeydestä

2011-08-12T15:15:00.001+03:00

…ssä työskentelevät on opittava arvostamaan ja myös käyttämään. Kevyt, sivistynyt keskustelu on arvostettu taito monessa kulttuurissa ja se vaatii paljon tietoja eri alueilta; lukeminen on hyvä tapa kartuttaa tietojaan.

Kun haluat onnistua neuvottelukumppanisi kanssa, sinun on perehdyttävä hänen kulttuuriinsa, niin että välillenne syntyy yhteinen aaltopituus. Kulttuurituntemustaan voi pohjustaa lukemalla etukäteen, niin välttää pahimmat karikot: et kysy arabilta hänen ”Christian name:ään”, et tarjoa juutalaiselle sianlihaa, et puhu ranskalaisen kanssa päivällisellä muttereista, vaan päätätin olla kiinnostunut vaikkapa viineistä, jolloin opettajanasi on alan todellinen asiantuntija.

Jos liikkuu ostajana maailmalla, kaupan saa aina syntymään – eri asia on, millaisella sopimuksella. Myynti maailmalle onnistuu vain toisen kulttuurin ehdoilla ja kulttuuriin perehtyminen vaatii opiskelemista ja tietysti paikan päällä oloa. Tämä on jo Suomessa opittu viimeisen kymmenen vuoden aikana – usein kantapään kautta ja kalliisti. Yllättävän kova pala on ollut kotikenttänä pidetty Ruotsi, niin erilainen maa sekin on kulttuuriltaan. Maailmalle on menty torvet törähdellen ja tultu monta kertaa takaisin mahdollisimman vähin äänin.

Me suomalaiset ajattelemme helposti, että opetelkoot muut meidän kulttuurimme, kun kerran tekevät bisnestä meidän kanssamme, miksi meidän pitäisi aina sopeutua. – Suomi on tälle asenteelle ihan liian pieni ja syrjässä oleva maa. Sitä paitsi, kyllä ulkomaalaiset ottavatkin Suomesta selvää. Suomeen saapuva ulkomaalainen on esimerkiksi kuullut, että Suomi on eturivin oopperamaa maailmassa ja hän aloittaa päivälliskeskustelun suomalaisen liikekumppaninsa kanssa kysymällä: ”Mikä onkaan lempioopperasi?” ”Huh. Onhan siitä kotona aina puhuttu, että edes kerran meidänkin pitäisi käydä oopperassa tai Savonlinnan oopperajuhlilla, mitä ihmeen oopperoita sielläkin on esitetty kun sais mieleensä edes yhden niin selviäisi tästä kunnialla…” Keskustelu aiheesta jää lyhyeksi ja vieras siirtyy toiseen valmistelemaansa aiheeseen, urheiluun, kun kerran suomalaiset ovat urheiluhulluja. Tämän aiheen kuittaat vastaamalla: ”En ehdi seurata.”. Parissa minuutissa selvittiin niistäkin keskustelun aiheista ja päästiin puhumaan turvallisista työasioista jäljellä oleva kaksituntinen todennäköisenä lopputuloksena se, että niin selvästä näyttänyttä sopimusta ei synnykään.

Prof. Matti Klinge sanoo: ”Kansainvälisyyteen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Siksi vaaditaan taitoa vertailla ja ymmärtää eri kulttuureja. Kaupallisen ja teknisen koulutuksen saaneilla ei usein ole eväitä tähän… Aina pitäisi olla kirja käsillä. Suuret romaanit ovat opettavaisia etenkin käytösmielessä” (Kauppalehti Optio 14.6.1990).

Ammattimiehellä ovat sekä työkalut että ammattitaito kunnossa! – Nykyisin kaikki päälliköt pyytävät lyhyitä esityksiä, selontekoja ja raportteja. Miksiköhän? Siksi, että he ovat niin hitaita lukemaan niitä! Toki samalla kirjoittajan ajatuksin kirkastuu, kun joutuu tiivistämään.

………

En millään muista, mistä kirjasta yllä olevan otteen kopioin. Pyydän tuhannesti anteeksi; tapani on aina kertoa lähde. Muistan vain, että aihe siinä oli lukemisen tärkeys. Mutta allekirjoitan jokaisen sanan. Ranskassa esimerkiksi ei todellakaan aterialla keskustella työasioista. Ja kyllä taksikuskitkin ulkomailla esittävät Suomesta kiperiä kysymyksiä. Ulkomailta olen usein – valitettavasti - kuullut kysymyksen, ovatko kaikki suomalaiset juoppoja, ja miksi naiset pukeutuvat niin tyylittömästi, miesmäisesti… Näitä kysymyksiä selvästi leimaavat kysyjän kokemukset.

Meidän olisi hyvä muistaa, että aina, aina, aina ollessamme tekemisissä muunmaalaisten kanssa olemme oman maamme lähettiläitä. Tasan sellaiseksi maamme koetaan, millaisia me itse olemme ja miten käyttäydymme.

Sveitsi – puolueettomuuden, vaurauden ja ympäristötietoisuuden mallimaa

2011-08-08T10:03:00.002+03:00

Viime vuonna tähän aikaan käväisin Sveitsissä tutustumassa lähemmin mustekasettien kierrätykseen sekä baselilaiseen täyttöasemaan. Mustekasettien kierrätys on Suomessa yhä vieläkin aivan lastenkengissä; kierrätystä yleensäkin pidetään Suomessa edelleenkin naurun asiana ja isokenkäiset päättävät, kuka saa tehdä ja mitä. Mustekasettien kierrätys toimii Sveitsissä hyvin – kuten muuallakin Keski-Euroopassa, ja tämän sanon omasta kokemuksesta.

Jo ennen kuin olin ikinä kuullutkaan Muutos 2011-puolueesta ja puolueen ohjelmasta, olin sitä mieltä, että suomalaiset voisivat ottaa oppia Sveitsistä, ainakin mitä kansanäänestykseen tulee. Homma toimii siellä hyvin. Hassulta kyllä tuntui aikoinaan saada tietää, että kädennostolla kyläkokous asioista päättää, mutta tosiasia on, että näin saadaan aikaan demokraattisia päätöksiä, joista kaikki pitävät kiinni - vaikka se meistä miten keskiaikaiselta tuntuisikin. Ei kaikki se, mitä pidetään edistyksenä, ole edistystä lainkaan. Oma kokemukseni on se, että jos päätös on yhteinen, sitä myös noudatetaan. Jos taas tulee tunne, että joku muu päättää pääni yli, tulee hälläväliä-tunnelma ja sopimuksista laistetaan minkä ehditään.

Koska minä en ole missi, en urheilija, en laulaja enkä muutenkaan ansioitunut, minun mielipiteilläni ei ole Suomessa mitään painoa. Siksi siteeraan alla kunnallisneuvos Torsti Kalliokosken 27.7.2011 Kalajokilehdessä julkaistua tekstiä. Sveitsin sinänsä tunnen kokolailla hyvin, koska asuin 16 vuotta Saksan puolella mutta aivan Sveitsin rajalla, kahdella eri paikkakunnalla, Allensbachissa ja Hilzingenissä; työni puolesta olin Sveitsissä usein. Ymmärrän Sveitsissä puhuttua ”switzerdytsiä”, joka kyllä on sakan, tarkemmin alemannien murretta, mutta poikkeaa varsin huomattavasti tavallisesta saksasta. Ystäviä on Sveitsissä, suomalaisia ja sveitsiläisiä. Ja nuorin lapsistani on syntynyt Sveitsissä…
Alla olevaan voisi lisätä, että Sveitsissä tehdään töitä 40 tuntia viikossa, virkamiehet 42, ja se aika ei sisällä ruoka- ja kahvitaukoja, vaan ne tulevat työajan lisäksi. Vuosilomaa on kaksi viikkoa. Ja jokainen aikuinen mies on velvollinen osallistumaan oman kylänsä tai kaupunginosansa palokunnan toimintaan…

Eihän elämä oikeasti sillä tavalla mene, että kopioidaan tuosta vaan toisen maan tavat. Jokainen seutu on kasvanut sellaiseksi kuin se nyt on. Mutta minun mielestäni voisi kyllä hyväksi koetun ottaa itselleen. Me emme näes ole ainoita ihmisiä maailmassa.

…………………………………………………………

Kalliokoski kirjoittaa näin:

”Minulla on jo vuosikymmenien ajan ollut unelma. Eli toive päästä tutustumaan Sveitsiin. Television, elokuvien ja kirjojenkin kautta on muodostunut mielikuva mahtavien Alppien hallitsemasta maasta, jossa asuu omintakeinen itsenäisyyttään ja puolueettomuuttaan tarkoin varjeleva kansa. Siellä toteutetaan myös pitkälle menevää kansalaisyhteiskunta-periaatetta. Demokratia toteutuu siten, että kansanäänestyksien kautta kansalaisilla on mahdollisuus suoraan vaikuttaa lainsäädäntöön sekä liittovaltiossa että kanttoneissa.

Vaikka Sveitsillä on omia luonnonvaroja erittäin niukasti, niin siitä huolimatta se on yksi maailman vauraimmista maista. Itse asiassa keskimääräinen vauraus henkeä kohti on maailman suurin.

Olin jo luopunut tavoittelemasta tätä unelmaa, kun ehkä vähän yllättäen saimme kesäkuun lopulla vaimoni sisaren pojalta vierailukutsun Lausannen kaupunkiin.
Isäntäperheen opastama junaretki yli 2000 metrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristokylään sekä Alppien ylitys autolla osoitti todeksi maisemien jylhyyden ja suorastaan huikeat näköalat Alppien huipulta laaksoihin ja erittäin viehättäviin vuoristokyliin. Saimme kuulla, että vuoristoseutuja asutetaan taas uudestaan. väki pakeni sieltä aikaisemmin työn ja helpomman elämän toivossa kaupunkeihin. Nyt ihmiset tulevat taas viikonloppuisin ja lomilla ylös vuoristoon. Vanhoja rakennuksia korjataan, rakennetaan uusia vuoristoratoja, urheilukeskuksia, hotelleja ja loma-asuntoja.

Kalleimmat asunnot eräässä lomakeskuksessa maksoivat noin 13 miljoonaa Sveitsin frangia eli noin 10 miljoonaa euroa. Käsittämätöntä, vaikka maa onkin eräs maailman kalleimpia ellei kallein.

Kylien ja kaupunkien viehättävyys ja siisteys suorastaan mykistää vierailijan.
Tiukka lainsäädäntö ja valvonta, mutta myös kansalaisten tuntema perinteiden arvostus johtaa siihen, että vanhasta kyläkuvasta pidetään huolta. Perinteiden arvostus näkyy siinäkin, että maassa on yli 700 kotiseutumuseota. Saavutukset säilytetään ja olemassa olevaa hoidetaan.
Tässä olisi todella meille kalajokisillekin paljon opiksi otettavaa. Lainsäädäntö Suomessakin on toki olemassa, mutta valvonta on riittämätöntä. Ja kansalaisten asenteissakin on korjattavaa. Tässä ympäristölautakunnalla, kansalaisjärjestöillä ja mm. kyläyhdistyksillä olisi paljon tehtävää.

Toisaalta kaavoituksen osaltakin pitäisi jälleen kerran miettiä, että mikä on realistinen Kalajoen asema ja rooli tässä kuntakentässä ja mikä on kaavojen oikea, tarpeesta lähtevä mitoitus. Olemmeko viihtyisä maaseutukaupunki vai pyrimmekö jonkinlaiseksi bisnes-cityksi korkeine kerrostaloineen? Vain todellisista tarpeista lähtevä kaava voi käytännössä edistää rakentamista.

Toinen asia, joka niin ikään jäi matkalta mieleeni on se, että Sveitsissä rakennuksen käyttäjän katsotaan olevan 150-200 vuotta, ehkä enemmänkin. Tämä perustuu juuri kiinteistöjen lainmukaiseen huolenpitoon ja hoitoon. Suomessa rakennusten käyttöikä on huomattavasti lyhyempi. Asenne on paljolti sellainen, että vanhaa ei kannata korjata, vaan mieluummin rakennetaan uusin ja nykyaikainen. Näin kyläkuvasta muodostuu helposti sekava rykelmä rakennuksia ilman yhtenäistä kyläkuvaa ja miljöötä. Joitakin poikkeuksia toki onneksi on.
Isäntämme oli ostanut läheltä Lausannen kaupunkia sijaitsevasta idyllisestä kylästä asunnon. Se on maan tavan mukaan vanhaan kiinteistöön peruskorjattu ja varustettu nykymukavuuksin. Tontilta on erinomaisen mahtava näköala Geneven järvelle ja taustalla näkyvät majesteettiset Alpit. Kauppahinnasta ostajan on rahoitettava omavastuuosuutena vähintään 20 %, minkä jälkeen pankki on valmis rahoittamaan loput. Kun isäntämme suomalaisen tavan mukaan meni pankinjohtajan puheille sopiakseen lainan lyhennysohjelmasta, niin pankinjohtaja kyseli kummastuneena, että haluatko sinä maksaa lainan pois. Eihän siinä ole järkeä. Hoidat vain lainan korot 2,5 %, niin asiat ovat kunnossa. Eli tässäkin tuli esiin se, että kun kiinteistö on lainan vakuutena ja sen kunnossapidosta huolehditaan asianmukaisesti, sen arvo säilyy, eikä pankilla ole mitään tarvetta periä lainaa takaisin. Jos taas tulee tarve myydä kiinteistö, niin sekin on helppoa, koska lainaosuus on jo valmiina.

Lopuksi voisi todeta, että Sveitsi on pieni, mutta varsin moni-ilmeinen maa, josta riittäisi paljonkin kirjoitettavaa. Eräs merkittävä asia on, että kun Suomessa kuntien määrää ollaan jopa pakkotoimin supistamassa, niin Sveitsissä on noin 2700 kuntaa, joiden merkitys paikallisen demokratian, aktiivisuuden ja paikalliskulttuurin edistäjinä nähdään aivan keskeiseksi.

Siksi Suomessakin kuntien vähentämisen sijasta olisi mahdollista seurata Sveitsin esimerkkiä ja siirtää laaja-alaiset tehtävät maakuntaitsehallinnolle kanttonien tapaan ja jättää paikalliset asiat kuntien harteille.”

Vaikeat työolot

2011-08-04T16:53:00.001+03:00

Muutin Saksasta Suomeen kesällä 2008. Olin koko ikäni tehnyt työtä ja saanut jopa paljon aikaakin. Työpanokseni olin myynyt kansainvälisiin tehtäviin, ja suomalaisille ja Suomen hyväksi, mutta veroni olin maksanut Saksaan. Kertaakaan minulta ei Saksassa kysytty papereita, ei edes silloin, kun Saksan valtio maksoi palkkani.

Kun palasin Suomeen, sain todeta, että en ole mitään. Suomessa kukaan ei ole mitään ilman papereita. Täällä ei työkokemuksella eikä osaamisella ole mitään merkitystä. Pitää olla papereita. Ensimmäisenä vuonna hain tyhmyyttäni saksan opettajan tilapäistä sijaisuutta Imatralta, mutta en sitä saanut, koska ei ollut pedagogista pätevyyttä. Tiedän, että olisin tuohon aikaan ollut mitä parhain saksan opettaja - ja olisin sitä vieläkin.

Hain Jyväskylään suorittamaan sitä pedagogista pätevyyttä, mutta en päässyt, koska… ei ollut tarpeeksi niitä papereita.

Kyllä minä pärjään, mutta kysyn, mitä varten täällä otetaan aina työhön ”sopiva”, eikä osaavaa? Olin ennen luullut, että Saksa on virkamiesvaltio. Melkoiseksi yllätyksekseni totean, että virkamiesvaltio ei olekaan Saksa, vaan Suomi.

Allaolevan kirjoitti Ilkka Pohjalainen Etelä-Saimaassa 17.9.2010. Hyvä! :-)

- Herra Jeesus?
- Puhelimessa.
- Poliisista päivää. Meillä on täällä läjä teitä koskevia ilmoituksia. Olette toiminut lääkärinä ilman papereita?
- Mutta sokeat saivat näkönsä ja rammat kävelivät.
- Se on resurssien väärää kohdentamista ja vastoin pitkäaikaissairaiden hoitosuosituksia. Olette myös rikkonut alkoholijuomien valmisteverolakia muuttamalla vettä viiniksi, epäiltynä ryöstökalastuksesta ylivoimaisilla pyyntimenetelmillänne ja hygieniarikkomuksista, kun jaoitte ruokaa kansanjoukoille. Direktiivin mukaan kalojen kylmäketju ei saa katketa ennen loppukäyttäjää. Niin, ja olette liikkunut veden päällä ilman turvaliivejä.

Lapasen psyykkinen kehitys

2011-08-03T16:49:00.002+03:00

On todettu, että jos sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat kohdallaan, niin vaikka muut kirjaimet olisivat aivan sikin sokin, lukija ymmärtää tekstin.

Minäpä väitän, että jos yksikin kirjain puuttuu, niin pieleen menee… ja mitäpä tässä muuta voisi kuin nauraa!

Henna Erkintalo kirjoittaa näin:

Tässä taas kokoelma koottuja kirjoitusvirheitä vuosien varrelta...

KAUPASSA:
- Gogacolaa, 1,5l pullo
- Mämmiä saatana! (saatavana) mainos kaupan ikkunassa
- Gifu -aski (Sisu -aski)
- Mansi- ja mustikoita
- Äidinpakastus pusseja
- Roilerinleike
- Naistennahka hanskat
- Kodinkoneliike mainostaa: Pakastinarkku ja ruhonleikkaaja
- lasten päästä vedettävä sänky
- Abbelsiinit
- Joulukusimyynti
- Mahdolliset puutteet ja virheet hinnassa huomioitu
- Tamppoonitarjous, koot mini, maxi ja meedio
- Äitiys-hortsit
- Kissanliha pullia
- Torin kalamyyjä mainostaa: Tuoretta mulkkua (muikkua)
- Torin kahvilanpitäjä mainostaa: Luteeton piirakka (Gluteeniton)
- Kukkiva ruukkupervo, pekonia (kukkakaupassa)
- mainos tienvarressa: "Poikkeaville kukkia"

KIRPPARIMYYJIEN KOOTUT:
- Lasten pori, lasten podi (Body)
- Fleesy-paita, fliitsi-pusero (Fleece)
- golitsi -pusero
- rotteepyyhkeitä

RAVINTOLA- JA KAHVILASANASTOA
- Kasvisgranaatti (gratiini)
- Reindeer Balls (Poron pallit!! Eli siis lihapullia haettu)
- Mummonliha pullia lapsille
- Välilihapihivi (välikyljyspihvi)
- Pitsalaissi ja cocis (pizza slice)
- pitsa-clisee (pizza slice)
- Jättipäivän pizza (Päivän jättipizza)
- Ilmoitus turkkilaisten ravintolan ikkunassa: "Sulettu, ei kanata!"

KOULUN RUOKALASSA:
- Saatana Hyla (saatavana)
- Ruohoripuliperunoita
- Paistettua tuskaa (turskaa)
- Kalaa ja vakokastiketta

MAINOKSIA, LEHDISTÄ, TV:stä
- Kuolinilmoitus lehdessä: Syvästi kaivaen, lastenlastenlapaset
- Lehti: "Lindhin murhasta pidätettyä vartioidaan itsemurhan
ehkäisemisen välttämiseksi"
- Asuntoilmoitus: 3 huonetta, keittiö, kakkahuone ja kylpyhuone (olisiko kuitenkin takkahuone...)
- TV: "Kursk edelleen merenpohjassa. Ankkureina Leena Kaskela ja Urpo Martikainen."
- Lehden otsikko: "Siniristipillumme liehuivat itsenäisyyspäivänä"
- Mainos lehdessä: "Yllätä vaimosi, lähde matkalle!"
- Lehden kuvateksti: "Timo TA Mikkonen ja hänen perseensä" (Perheensä)
- Mainos lehdessä: "Nyt saavat mulkut kyytiä!" (muurahaiskarkoitetta mainostetaan)
- Mainos TV:ssä (Mummot ja papat siemailevat kahvia puutarhassa): "Päättäkää päivänne K-kaupan kahvilla!"

MUITA mainos- ja uutismokia
- Panssarimies Susanna Nieminen ohjaa ensimmäisenä naisena
taistelupanssarivaunua valtakunnan itsenäisyyspäivän paraatissa sunnuntaina Jyväskylässä. Kansalaiset saavat varautua liikenneruuhkiin ja erityisjärjestelyihin koko viikonlopun ajan.
- Etenkin ensimmäinen euromissi, Ester Toivonen, hiveli todella nuoren kansakunnan itsetuntoa. Vaikutus oli sama kuin Paavo Nurmen olympiakullilla. (IltaSanomat 24.6.1997)
- Naisten messuilla ei kainostella. Tavaraa on tarjolla jokaiseen makuun.
- Mika Häkkinen pääsi purkamaan formulaviikonlopun pahimmat paineensa palkintopallille ja suoraan Belgian GP:n voittajan,Michael Schumacherin suuhun.(Kuvateksti Turun Sanomissa 25.8.1997)
- Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle. (Otsikko Tamperelaisessa 20.4.94)
- Lemmikkieläimille Serti koiranmuna 9 kg 59,-. (Ilmoitus Itä-Savossa 15.1.94)
- Morsian päivän kaunotar. Meikki. Tilaa ennen hääpäivää: kuorinta, hieronta, naamio, kulmien siistiminen - myös sulhanen.(Ilmoitus Turkulaisessa 18.3.94)
- Sonkajärven Työttömien ruokala on toistaiseksi kiinni työvoimapulan vuoksi.(Ilmoitus Miilussa 8.3.95)
- Voit myös tulla neuvottelemaan hiusongelmistasi, jotka henkilökuntamme toteuttaa Sinulle myöhemmin. (Kampaamoilmoitus Satakunnan Kansassa 14.4.95)
- Humalaiset häiriköt ja presidentti Tarja Halonen koettelivat Porin poliisin voimavaroja jazzviikonlopun aikana Porissa.
- Karsikossa vuonna 1954 pöytään sammahtanut mies löi herättelemään tullutta vuonna 1973 syntynyttä tarjoilijanaista.
- Edestakainen matka Finnairin suihkukoneella. Ohjaaja on mukana kaikilla matkoilla.
- Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla. Seppo Ojalan Kutomo ky.
- En juhli vaimoni sairauden vuoksi.
- Löytyykö vielä 40 jättäneelle leskim. yksinhuoltajalle tosiystävää. Nimim. "Jo kerran petetty"
- Puheenjohtajavalintaa venytti se, ettei tällä kertaa ollut yhtään selvää ehdokasta.
- Annetaan poikakissan pentu hyvään kotiin.
- Lähes 300 neliömetrin pappilassa kahden vaimonsa kanssa asuva kirkkoherra Lavaste pitää pappilakulttuuria tärkeänä vielä nykyisinkin.
- Kuudesta ällästä hän on tietysti iloinen. Iloa korostaa vielä se, että hän joutui talvella auto-onnettomuuteen, jossa katkesi niin käsi kuin jalkakin.
- Veteen ammuttaessa on varottava kimmokkeita ja veneestä on turvallisinta ampua yksi metsästäjä kerrallaan.(Pitäjäläinen 18.8.1997)
- Huhtikuussa 1998 menehtynyt Linda meni myöhemmin naimisiin Beatlesin Paul McCarthyn kanssa.
- Kiitos kaikille, jotka autoitte auton ojaan ajossa tiistaina 5.1.
- Nainen synnytti presidentin helikopterissa
- Palo syttyi hieman ennen klo 19:ää. Palokunta sai lastenhuoneen syttymään nopeasti pienellä vesimäärällä. Syttymissyytä tutkitaan.
- Liiviviikko. Osallistu asiakaskilpailuun, jossa arvomme joka päivä rintaliivit. Voittajat nähtävissä liiviosastollamme.
- Ensiaputaitokin kuuluu erätaitoihin. Erkki ja Pasi Tuunanen paikkailivat kirveellä jalkansa loukannutta potilasta.
- Niin että metsään ja sieneen tällaisena syksynä! Mikä onkaan komeampaa näin syksyllä kuin päättää päivänsä limanuljaskasopalla.
- Eräpuukko. Terä puukkoterästä, pituus n. 10 cm.Pää nahkaa,hela uushopeaa,tuppi vuotaa.
- Isänpäivän lounas tänään klo 11-15. -- Lapsille mummonlihamureke.
- Nahkapusero, hirveä 100,-
- VR kaavailee toisen miehen pudottamista veturista.
- 12.25-12.50 Bon Appétit. Herkkuja mädistä ja makeista
sitrushedelmistä.(TV-ohjelmaa Helsingin Sanomissa 15.2.1997)

MUUALTA:
- Esitelmä koulussa: Lapasen psyykkinen kehitys (lapsen)
- Esitelmä koulussa: Mikro-orgasmit (organismit)
- Konsertin ohjelmalehtisessä: Panokoulu esiintyy (pianokoulu)

EU-tukipaketti

2011-07-31T12:30:00.001+03:00

Allaolevan ajankohtaisen tekstin sain s-postitse ystävältäni, saksankielisenä. Tekijä tuntematon, alkuperämaa Ukraina.

....................................

On pilvinen päivä Rodoksella.
Sataa. Kaduilla ei ole ketään.
Ajat ovat huonot, kaikilla on velkoja ja kaikki elävät velaksi.
Sinä päivänä Rodokselle saapuu rikas saksalainen ja pysähtyy pienen hotellin kohdalle.
Hän sanoo hotellin omistajalle, että hän haluaisi mielellään nähdä huoneet, ehkä hän jäisi yöksi, ja jättää tiskille pantiksi sadan euron setelin.

1. Omistaja antaa hänelle joitakin hotellin avaimia.

2. Heti kun vieras on noussut portaat ylös, hotellin omistaja ottaa setelin, juoksee naapuriin, joka on lihakauppias, ja maksaa tälle velkansa.

3. Lihakauppias ottaa sadan euron setelin, juoksee katua pitkin ja maksaa maanviljelijälle velkansa.

4. Maanviljelijä ottaa satasen ja maksaa osuuskunnalle velkansa.

5. Osuuskunnan mies ottaa satasen, juoksee kapakkaan ja maksaa avoimet laskunsa.

6. Kapakan omistaja työntää setelin vaivihkaa huoralle, jolla on ollut vaikeaa ja jolle kapakan omistaja on tehnyt muutaman palveluksen velaksi.

7. Huora juoksee hotelliin ja maksaa avoimen hotellilaskunsa sadan euron setelillä.

8. Hotellin omistaja laittaa setelin takaisin tiskille.

Juuri silloin matkailija tulee portaita alas, ottaa setelinsä ja sanoo, että hän ei oikeastaan haluakaan mitään näistä huoneista – ja lähtee Rodokselta.

Kukaan ei valmistanut mitään.

Kukaan ei ansainnut mitään.

Kenelläkään ei ole enää velkaa, ja kaikki katselevat taas optimistisina tulevaisuuteen.

No niin, nyt tiedätte, miten EU-tukipaketti toimii!

Suomen kansa - mitä se on?

2011-07-30T09:06:00.001+03:00

"Suomen kansa ei ole mikään yhtenäinen genealoginen kokonaisuus, vaan niin kuin muutkin kansat, alueellinen kokonaisuus; Suomeen on muutettu ja Suomesta on muutettu. Suomalaisilla on sukulaisia moniaalla, ajateltiinpa muinaishämärää tai viime aikojen muuttoliikkeitä sekä maahan että maasta. Verenperintö ja suomen kielen semantiikka pääosin ja sanatokin suureksi osaksi on germaanis-itämerellistä, suomen kielen struktuurin pääosa itämetsäistä. Mutta kansan olemukseen ei vaikuta vain rotu ja verenperintö, vaan olennaisesti kulttuuri, laki, uskonto ja tavat.

Kristinuskosta ja kahvinjuonnista on tullut suomalaisuuden perusmääreitä, vaikka toinen on välimerellistä, toinen taas eteläamerikkalaista perua, ja kummatkin saksalaisten meille jalostamia – edellinen Lutherin, jälkimmäinen Pauligin!"

Matti Klinge, Suomi-myytti
Suomi – Maa, kansa, kulttuurit, toim. Markku Löytönen ja Laura Kolbe, SKS, 1999

Suomen kansan ja kielen juuret

"Mistä suomalaiset ovat kotoisin? Kuinka vanha on suomen kieli ja miten se on kehittynyt? Kielitiede sekä monet muut tieteet valottavat suomalaisten menneisyyttä monin tavoin. Suomalais-ugrilaisia kieliä yhdistää se, että kaikki ne voidaan johtaa samaan, niin sanottuun uralilaiseen kantakieleen, jota yhteiset esi-isämme ovat kenties joskus puhuneet. Suomen kansa on myös perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan.
...
Suomalaisille tehdyt geneettiset tutkimukset todistavat, että Suomen kansa on perimältään hyvin yhtenäinen: lähes kaikki polveutuvat samasta pienestä alkuväestöstä, joka on elänyt varsin tiivisti omissa oloissaan. Geeniperimämme on varsin suurelta osin läntistä: suomalaisten ja indoeurooppalaisten kansojen, kuten vaikkapa ruotsalaisten, välillä ei ole ratkaisevia geneettisiä eroja. Tämä herättää monia kysymyksiä, sillä suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, ei suinkaan indoeurooppalaisiin kieliin. Näihin kysymyksiin vastaamisen helpottamiseksi on muistettava eräs tärkeä seikka: geenit periytyvät molemmilta vanhemmilta, mutta kielen voi oppia kummalta tahansa tai joltakin aivan muulta taholta.
...
Kansan tärkeimpänä identiteettiperusteena pidetään yleensä kieltä: jokapäiväisen kommunikaatiomme välineenä kieli onkin erittäin merkittävä yhtenäistävä tai erottava tekijä. Koska suomen kieli todistetusti kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen yhdessä mm. saamen, viron ja unkarin kanssa, katsotaan suomalaisten olevan suomalais-ugrilainen kansa, ja muut suomalais-ugrilaisten kielten puhujat ovat sukulaiskansojamme.
...
Artikkelin lopuksi voin siis todeta, että nykyisten suomalaisten esi-isät saapuivat Suomeen pitkän ajan kuluessa ja kaikista loogisilta tuntuvista suunnista: joka tapauksessa merkittävimmät väestön siirtymät tapahtuivat ennen historiallisen ajan alkua, mikä mahdollisti suomalaisten geeniperimän kehittymisen aivan omanlaisekseen. Esi-isämme puhuivat monia eri kieliä ja murteita, mutta lopulta suurin osa kuitenkin päätyi puhumaan alkuperältään suomalais-ugrilaista kieltä, johon toki lainattiin paljon sanoja ja aineksia muualta. Laajan Suomenmaan alueella asunut kansa ei ennen aivan uusinta aikaa ole ollut kovinkaan yhtenäinen, vaan eri heimoihin kuuluneet ja eri murteita puhuneet väestöryhmät ovat selkeästi erottuneet toisistaan."

Jenni Sahramaa

Rohkaise itse itseäsi!

2011-07-25T08:04:00.000+03:00

Tähänhän sinä tunnet: sinulla on hankala tehtävä, joka pitäisi saada valmiiksi, aika kuluu, päivämärä lähestyy, eikä ole ketään, joka rohkaisisi oikealla hetkellä, kun tuntuu oikein vaikealta.

Kokeilepa silloin seuraavaa apukeinoa: lähetä itsellesi tekstiviesti tai sähköpostiviesti, jossa ihan lyhyesti itse rohkaiset itseäsi. Esimerkiksi: ”Kyllä sinä tämän osaat", tai, vieläkin paremmin: "Kaikki onnistuu erinomaisesti!" Kun sitten saat tällaisen viestin, ja luetkin sen vasta hetkisen kuluttua, niin sillä on psykologisesti nähtynä sama vaikutus, kuin jos viestin olisi sinulle lähettänyt paras ystäväsi.

Meidän psyykellemme on nimittäin aivan sama, onko asia oikeasti totta, vai pidämmekö sitä vain totena. Ensinäkeminen saa aikaan ensireaktiomme. Tuollainen rohkaiseva viesti on aikoinaan saanut meidät uskomaan, että kyllä me pärjäämme. Ehkä tämä ei ole jokaisen asia, mutta se, joka uskaltaa kokeilla, saa tällä tavalla toimivan, helppokäyttöisen työkalun itserohkaisuun.

Totta kai voit päätellä, että sillä tavalla vain valehtelet itsellesi. Jos näin on, niin sitten kysyn, että jos kerran olet niin varma siitä, että et kuitenkaan onnistu, niin miksi ylipäänsä teet sen, mitä aiot tehdä?

Siispä: avoimin mielin kokeilemaan!

©One&OnlyEdi
08.2007

Saksalaiset kaipaavat jo D-markkaa takaisin

2011-07-23T22:20:00.002+03:00

Allaolevan artikkalin kirjoittaja on Berliinissä työskentelevä suomalainen toimittaja Jorma Mattila; artikkeli on julkaistu 23.7.2011 Etelä-Saimaan Mielipide-palstalla osastossa ”Taustat”. Tämä artikkeli on mielestäni kirjoitettu täysin naulan kantaan, asian ytimeen osuvasti. Niin kauan kuin muistan, olen kuullut erinäisten saksalaisten haikailevan D-markan perään. Kuin muuten myös suomalaisten mummonmarkan perään. Nyt tämä asia näkyy taas heränneen yleisen keskustelun alaiseksi. Saksassa hinnat oikeasti nousivatkin euron tulon myötä – toisin kuin Suomessa! – mutta myöhempiä aikoja on mahdotonta verrata, kun ei ole vertailukohteita. On täysin älytöntä kertoa, mitä joku tavara maksoi joskus, ja verrata sitä nykyiseen, sillä aika tekee aina tehtävänsä.

"Suurimmassa euromaassa Saksassa lisääntyvät valuuttaunionin tulevaisuutta koskevat epäilyt.
Uudet mielipidetiedustelut osoittavat, että valtaosa saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta, ja yli puolet haluaisi palata takaisin vanhaan D-markkaan.

Jopa liittohallituksen talousneuvonantajat varoittavat eurojärjestelmän sortumisesta.
Tavalliset saksalaiset ovat koko valuuttaunionin ajan suhtautuneet yhteisvaluuttaan ja sen vakauteen epäilevästi.

Nyt kun pahimmin velkaantuneiden euromaiden ahdingon todellinen syvyys on paljastunut, ja Ranskan ja Saksan valtiojohtajien yhteisen Berliinin hätäistunnon jälkeen kreikan velkapaketin uusimmasta versiosta on sovittu, ovat monet saksalaiset jo valmiita ryhtymään tositoimiin.

Esimerkiksi pienessä Laufenburgin kaupungissa Lounais-Saksassa voi syyskuun 12. päivästä lähtien neljän viikon ajan maksaa vanhoilla D-markoilla.

Kaupungin 22 liikkeenharjoittajan tempausta voi tietenkin pitää leikkisänä mainostemppuna, mutta samalla se kertoo laajemminkin ilmapiiristä Saksassa.

Kölninäisen Expressen-lehden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 86 prosenttia saksalaisista pelkää jo säästöjensä puolesta. Sama kysely osoittaa, että 60 prosenttia suurimman eurotalouden veronmaksajista, jotka siis joutuvat kantamaan suurimman vastuun myös velkamaiden pelastamisesta, ovat valmiita siirtymään takaisin läntisen Saksan entiseen valuttaan D-markkaan.

Laufenburgin valuuttatempauksessa ovat mukana myös paikalliset pankit, Sparkasse Hochreihin sekä Volksbank Rhein-Wehra.

Entinen valuutta ei Saksassa ole kadonnut sen enempää ihmisten mielistä kuin keskuspankin varastoistakaan. keskuspankki Bundesbankilla on edelleen yli 13 miljardia D-markkaa seteleinä ja kolikkoina.

Mutta ei Saksassa nousevassa eurokauhussa ole kysymys ainoastaan pikkukaupungin liikkeenharjoittajien kampanjasta, vaan kaikkein korkeimmissa talouden asiantuntijapiireissä on havahduttu etsimään rakenteellisesti entistä jyrkempiä ratkaisuja.

Jo lähes puolitoista vuotta on poliitikkojen linja ollut rakentaa velkamaille, kuten nyt jälleen Kreikalle, pelastuspaketti toisensa perään.

Kautta maailman uutisoidaan hektisistä öisistä neuvotteluista ja niitä seuraavista jättimäisistä tukijärjestelyistä, joiden summien giganttista suuruutta on veronmaksajien yhä vaikeampaa käsittää.

Saksan liittohallituksen talouspoliittisen päätöksenteon tukena on käytetty ns. viiden viisaan ryhmää. Tämä puolivirallinen talouskollegio julkaisee yleensä vain kerran vuodessa katsauksensa Saksan taloudenkehityksestä.

Viime viikolla jopa tämä asiantuntijajoukko painoi kriisinappulaa: ryhmä julkaisi yhteistuumin arvostetussa Frankfurter Allgemeine Zeitung -sanomalehdessä kirjoituksensa, jossa vaaditaan liittohallitukselta uusia toimia – ja nopeasti.

Asiantuntijat latelivat kylmää tekstiä: on aivan turha toive, että kriisimaat, Kreikka, Irlanti ja Portugali voisivat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa maksaa takaisin niille myönnetyn taloudelliset tuet.

Saksan vastuut Euroopan kriisimaiden veloista alkavat nousta jo niin mittaviksi, että äänenpainot Saksan valtion luottoluokituksen pudottamiseksi voimistuvat. Saksan osuus Euroopan vakausmekanismissa nousee jo 168 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä kaikkiaan 620 miljardin euron potista on 11 miljardia.

Johtavan finanssilaitoksen Lloydsin johtava markkinastrategi Charles Diebel lausui taannoin TV-yhtiö CNBC:n haastattelussa, että Saksan luottoluokitusta pitäisi pudottaa parhaasta AAA-luokasta. Diebel viittasi lausunnossaan siihen, että Saksan on sitoutunut kriisimaiden pelastamisessa niin valtaviin osuuksiin, apupaketeista, että liittotasavallan oma luotettavuus ei enää kestä parhaan luokituksen vaatimuksia. Suomen asema tässä parhaassa luokassa on vastikään varmistettu kolmen eri luottoluokittajan analyyseissä.

Asialla on myös toinen puolensa. Koko eurojärjestelmä hyödyttää ennen muuta jättimäisestä viennistään elävää Saksaa takaamalla sen ja koko valuutta-alueen rahapolitiikan – käytännössä korkotason ennustettavuuden. Sen varassa on kehittynyt Saksan vientivetoinen voimakas kasvu ja ulkomaankaupan ylijäämä. Ja siksi liittokansleri Angela Merkel on valmis neuvottelemaan loputtomiin uusista euroalueen pelastuspaketeista.

Kreikan ja muiden euroalueen kriisimaiden apuohjelmien tehoa odotellessa valmistautuvat nyt kuitenkin eteläisen Reininmaan asukkaat D-markkaostoksille Laufenburgissa. Vuolaan Reinin ja Niebelungin myyttien alkulähteillä voi maksaa silmälasit ja uuden television niillä piirongin laatikoon talletetuilla vanhoilla tutuilla Saksan markoilla."

Hugenotit ja Friedrichsdorf

2011-07-18T21:29:00.004+03:00

Ranska on katolinen maa. Katolisten ja protestanttien oli aikoinaan lähes mahdotonta tulla toimeen keskenään. Ajatelkaapas, että Timo Soinia vainottaisiin Suomessa uskontonsa takia…
Hugenoteiksi kutsutaan noin vuodesta 1560 ranskalaisia protestantteja. Tämä nimi syntyi jo ennen aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n, siis ennen Ranskan vallankumouksen aikaa. Hugenottien uskon suurin vaikuttaja ja esikuva oli Johannes Calvin.

Protestantteja alettiin syrjiä ja sitten vainota Ranskassa noin vuodesta 1530. Kirkkoja ryöstettiin, hävitettiin ja poltettiin. Tämä aiheutti tuohon aikaan hyvin suuren, noin neljännesmiljoonan ihmisen pakolaisvirran Ranskasta protentanttisille seuduille, Saksaan ja muihinkin Euroopan maihin.

Vuodesta 1791 näitä pakolaisia alettiin kutsua protestanteiksi. Siksi nimitys hugenotit on säilynyt vain Ranskan kalvinistien nimenä näiden paetessa Ranskasta. Nykyisin protestantit kuuluvat Ranskassa reformoituun kirkkoon.

Saksan kreivi Friedrich II antoi noin 200.000:lle näitä ahkeria pakolaisia vuonna 1687 uuden kodin Hessenistä. He nimesivät uuden paikkakuntansa Friedrichin mukaan Friedrichsdorfiksi (”Friedrichin kylä”). Älä sekoita toiseen lähes samannimiseen kaupunkiin, Friedrichshafeniin (”Friedrichin satama”), joka sijaitsee Bodenjärven pohjoisrannalla, jossa pidetään vuosittaiset isot kansainväliset venemessut ja jossa valmistetaan zeppeliinejä ja lentokoneen moottoreita. Ylläolevasta kartasta Friedrichsdorf löytyy Frankfurtin pohjoispuolelta.

Hugenotit toivat mukanaan tietotaitoa ja aiheuttivat valtavan taloudellisen kasvun uudella kotiseudullaan. He osasivat tektiilinkäsittelytaidon, ensin valmistaen flanellia ja siitä tuotteita kuten sukkia ja hattuja, ja sitten englantilaisen teollisen tekstiilituotannon kasvettua heidän erikoisalaansa oli tekstiilien värjäys. ”Homburger” tietynlaisen miesten hatun nimenä on peräisin tältä ajalta. Taloudellinen vauraus taas toi mukanaan Friedrichsdorfille kaupunkioikeuksien myöntämisen vuonna 1771.

Myöhemmin friedrichsdorfilaiset keksivät varastoida viljatuotteita kuivaamalla, ja näin syntyi pastatuotteita sekä yhä nykyisinkin kuuluisa sokerikorpputuotanto. Kaupunki tunnetaankin Saksassa nimellä ”korppukaupunki”. Siitä sitten syntyi myös jatkojalostuksena varsin kuuluisa Saksan vauvaruokatuottaja Milupa, jonka tuotanto on kuitenkin nykyisin siirretty Puolaan. Aina – kerran viikossa – kielikouluun (1986-89) ajaessani nenässä tuntui vauvanruoka vahvana paikallisena tuoksuna.

On olemassa kolme eri versiota siitä, mistä nimitys hugenotit on lähtöisin. Kaksi niistä on muunnoksia tai väännöksiä sveitsinsaksasta ja ranskasta, kolmas vuodelta 1309, etunimestä Hugo, joka vanhagermaanissa on ajatus, järki, mieli. Hugenotit itse eivät kutsu itseään hugenoteiksi.

Minua hugenotit kiinnostavat siksi, että on käynyt ilmi, että lasteni isoisän isän puoleinen suku on hugenottien jälkeläisiä. Nimi Werkle ei olekaan svaabilainen, kuten saksalaiset yleensä luulevat, vaan on tullut Elsassin (nykyisin Alsace) kautta Saarlandiin, jonne siis sinnekin täyskatoliselle seudulle hugenotteja oli siirtolaisina tullut. Tokihan oletan heidän sekoittuneen kantaväestöön, kuten yleensä kaikkialla käy. Protestanttina elämisen vaikeuden katolisella seudulla olen nähnyt sekä ex-mieheni sukulaisten että myöhemmin Bodenjärven asukkaiden kertomana. Lasten isän äidin puolelta ainoa tunnettu sukulainen, joskaan ei kovin läheinen, sen sijaan on surullisenkuuluisa Erich Honecker…

Firedrichsdorf on vielä tänäänkin uskonnollisen suvaitsevaisuuden kaupunki. Siellä on 1987 valmistunut Frankfurt-temppeli, toinen Saksassa sijaitsevista Myöhempien päivien pyhien Jeesus Kristuksen temppeli. Pääsin minäkin kerran siihen sisältäpäin tutustumaan. Mormonit ovat minua kohtaan olleet aina kaikkein suvaitsevaisin uskontoryhmä. Siihen lienee syynä läheinen kosketus mormonien toimintaan lapsuudenystäväni kautta. Frankfurtin seudulla toimimme yhdessä myös toisen kotikaupunkini kasvatin kanssa, joka on mormoni ja sittemmin siirtyi USA:han.

Pienenä kuriositeettina mainitsen Friedrichsdorfista vielä varsin viehättävän Suomi-kaupan, ”Little Finlandin”, nykyisin ”Little Skandinavien”. Nettikauppoineen tietenkin. Käykääpä tutustumassa! Liike syntyi Saksan Askon ajauduttua konkurssiin 1980-luvulla ja suomalaisten tuotteiden myynnin näin Askon liikkeiden kautta kokonaan lakattua. Nykyisin tämä kauppa on varsinainen paratiisi. Käykääpä tutustumassa! Se sijaitsee Friedrichsdorfin Köppernissä, osoitteessa Köpperner Straße 111.

Suomen markan arvo oli ennen kelluntaa ja devalvaatiota verrattuna muihin valuuttoihin ylikallis ja designartikkeleiden ja huonekalujen myynti vaikeaa. Meille Saksassa rahamme ansainneille se tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että Suomen matkat harkittiin tarkoin tai niistä peräti luovuttiin kokonaan, samoin kuin suomalaisten tuotteiden ostamisesta. Alkoholista sen sijaan en ole sen kummemmin ikinä piitannut, maksakoon mitä hyvänsä…

Kuka keksi puhelimen?

2011-07-16T21:37:00.011+03:00

Kuka keksi puhelimen?

Ei, se ei ollut Bell. Bell kaupallisti sen. Toki sekin oli aikamoinen suoritus ja vaati ensin melkoisesti kehittelytyötä.

Eikä se ollut Jorma Ollilakaan... ;-)

Philipp Reis syntyi vuonna 1834 Gelnhausenissa, Hessenin osavaltiossa Keski-Saksassa. Hänet kastettiin evankelis-luterilaiseksi. Tämä täytyy mainita erikseen siksi, että tuohon aikaan katolisten ja protestanttien välillä vallitsi tämän päivän eurooppalaisille täysin käsittämätön ristiriita. Protestanttien elämä katolisilla seuduilla oli hyvin vaikeaa. Ristiriitaa ei tosin tarvitse edes Suomesta kaukaa hakea: samanlaista vainoa ja painostusta kokivat sodan jälkeen Karjalasta tulleet ortodoksit.

Philippin äidin ja pian myös isän kuoltua hän joutui sukulaisensa hoiviin protestanttiseen Friedrichsdorfiin, jossa nuori Philipp kävi koulunsa. Opiskelemaan hän lähti kauppakouluun Frankfurtiin. Samanaikaisesti häntä kiinnostivat luonnontieteet, joita hän pääsi syventämään polyteknisessä koulussa Frankfurtissa. Hän pääsi kuuluisan frankfurtilaisen fyysikkoseuran jäseneksi vuonna 1851. Hänen aikomuksensa oli jatkaa opiskelua sillä alalla, mutta hän saikin yllättäen fysiikan, matematiikan, kemian ja ranskan kielen opettajan paikan juuri Friedrichsdorfista.

Hän avioitui ja osti Friedrichsdorfista talon ja asettui sinne asumaan. Siellä hän kehitteli paitsi puhelimen, myös rullaluistimet, jotka nykyisin tunnetaan nimellä inline-skates, sekä polkupyörän esiversion. Mekaniikka ja sähkötekniikka tulivat hänen oppilailleen tutuiksi hänen monien hyvin käytännöllisten opetusmateriaaliensa kautta.

Vuosina 1858-63 hän kehitteli kontaktimikrofonin. Hän kutsui keksintöään nimellä ”telephon”, ja tämä sana onkin vakiintunut puhelimen kansainväliseksi nimeksi. Keksintöä hän esitteli vuonna 1861 kuuluisan Frankfurtin Fysikaalisen seuran jäsenille; esitelmän nimi oli ”Äänien siirtäminen mille tahansa etäisyyksille galvaanisen virran avulla”. Sen lisäksi keksintöä esiteltiin monissakin aikakauden julkaisuissa ja tilaisuuksissa. Reis sai esitellä keksintönsä myös Itävallan keisarille vuonna 1863.

Vaan Saksan tuonaikainen teknologiavastaisuus sai aikaan sen, että keksintö ei saanut Saksassa laajempaa kannatusta. Joitakin kappaleita tosin tehtiin kaupalliseen käyttöön ja ne levisivät Venäjälle, Englantiin, Irlantiin ja Yhdysvaltoihin. Reis itse kehitteli laitettaan myös edelleen, mutta valitettavasti kuoli tuberkuloosiin jo 40-vuotiaana.

Kuvassa Reisin asuinttalo, Hugenottenstraße 93, jossa on nykyisin Philipp Reisin museo.
Laitteesta kiinnostuivat useat amerikkalaiset keksijät ja vuodesta 1868 kehittelytyötä jatkettiin USA:ssa. Alexander Graham Bell tutustui laitteeseen vuonna 1862 ja isälleen antamansa lupauksen mukaan jatkoi kehitystyötä ja kaupallisti puhelimen.

Paljon on kehitys kulkenut Reisin jälkeen. Kerran myös Google kunnioitti Reisin keksintöä.

Miksikö minua Philipp Reis kiinnostaa? Koska Reisin museo eli hänen kotipaikkansa oli Friedrichsdorfissa, Taunus-vuoristossa. Asuin kahdeksan vuotta hugenottikaupungin Friedrichsdorfin naapurikunnassa Rosbach-Rodheimissa, viralliselta nimeltään Rosbach-Rodheim v.d.H., joka häntäpään lyhenne tarkoittaa sanoja ”korkean paikan edessä” eli Taunus-vuoren edessä. Lasteni isoisän puolen sukujuuret taas juontavat hugenotteihin…

Frankfurt-Hahn

2011-07-12T22:34:00.009+03:00

Suomi24:n keskustelupalstalla kysytään yhä uudestaan samoja kysymyksiä, vaikkapa että: ”Minulla on lento Frankfurt-Hahniin ja jatkolento Frankfurt am Mainista. Voiko Frankfurtissa käväistä kaupungilla koneen vaihdon välillä?” Vastailin aikanani, että mikä matkatoimisto ei osannut tuohon vastata? Ja: riippuu koneiden tulo- ja lähtöajoista, sillä toki aivan samoin Tampereelta koneen vaihdon välillä voi käväistä Helsingissä, vain sillä erotuksella, että Tampereen ja Helsingin välillä on moottoritie, mutta Hahnin lentokentän, joka sijaitsee Hunsrückin kukkulajonon laella, ja Frankfurtin välillä ei ole moottoritietä. Hahnin kentälle ei pääse junalla, mutta ei Tampereenkaan.

Hunsrück taas sijaitsee Rheinland-Pfalzin osavaltiossa ja Frankfurt/Main Hessenin osavaltiossa. Frankfurt-Hahnin lentokenttä sijaitsee 503 metrin korkeudessa, noin 140 kilometriä Frankfurtista länteen. Maalla, ei-missään. Frankfurt am Main taas on oikeasti iso metropoli, parin miljoonan asukkaan seutukunta. Tiet tosin ovat erinomaisessa kunnossa ja bussiyhteydet Frankfurtiin hyvät.

Miksi Frankfurt am Main? Siksi, että paitsi tämä iso Frankfurt Main-joen varrella, on olemassa toinenkin Frankfurt, Puolan rajalla Oder-joen varrella.

Nimi Frankfurt-Hahn on monen monen käräjänkäynnin tuloksena saanut pitää nimensä, vaikka sillä ei ole Frankfurtin kanssa mitään tekemistä. Tai no, on sentään: alun perin lentokentän piti avustaa Frankfurtin täysin ylikuormitettua lentokenttää. Ja avustaakin, joskaan ei ihan siten kuin oli ajateltu. Kaupunkikentillä on Saksassa yölentokielto, mikä jotakuinkin tehokkaasti estää kaupunkien lähellä sijaitsevien lentokenttien laajenemisen.

Tähän ongelmaan Saksasta poistunut US-armeija oli antanut oivat lääkkeet. Ranskan armeijan vuonna 1951 aloittama ja Yhdysvaltojen armeijan pian jatkama armeijan lentokenttä rakennettiin Hunsrückille. Se oli US-armeijan seitsemänneksi suurin asema Saksassa. Asuntoalueella oli 672 asuntoa, 25 kasarmirakennusta, 22 toimistorakennusta, 52 työpajaa ja 51 leiriä, 343 lentokonehallia, 23 kauppaa, 32 erilaista vapaa-ajan laitosta kuten tennis- ja golfkentät, stadion, jalkapallokenttä, ampumarata. Lisäksi viisi koulurakennusta ja sairaala hammasklinikkoineen. Asemalla työskenteli ja asui noin 13.000 henkilöä.

Sitten Yhdysvallat päättivät luopua asemistaan Saksassa ja koneet, jotka 1991 lähtivät Irakiin, eivät enää palanneetkaan Saksaan. Pari vuotta myöhemmin kaikki amerikkalaiset sotilaat ja armeijan henkilökunta olivat poistuneet Saksasta. Saksalaiset näkivät tyhjät alueet ja päättivät hyödyntää niitä. Ensimmäinen saksalainen siviilikone lähti Mallorcalle vuonna 1993. Kenttä on nykyisin etupäässä Rheinland-Pfalzin osavaltion ja pienemmältä osalta Hessenin osavaltion omistuksessa.

Nimi ”Hahn” (kukko) on peräisin amerikkalaisilta. Paikkakunnan oikeat nimet Lautzenhausen ja Büchenbeuren olivat heille liian vaikeita ääntää. Nimiä oli kentällä aluksi muitakin. Ryanairin ja Lufthansan välisten riitojen saatua laantumaan kentän nimeksi vakiintui nykyinen Frankfurt-Hahn.

Ryanairille se on Lontoon Stanstedin jälkeen tärkein asema Euroopassa. Työpaikkoja kentällä on tätä nykyä noin 10.000. Hahnin kenttä on Saksan 11. suurin, sen kautta käy siviilimatkustajia vuosittain nelisen miljoonaa (Helsinki: 5 miljoonaa, eilinen uutinen; Frankfurt am Main: 5 miljoonaa). Kenttä on myös tärkeä rahtikenttä, Saksan viidenneksi suurin, ja sitä käyttävät hyvin monet kansainväliset rahtilentoyhtiöt, jotka lentävät kaikkialle maailmaan. Rahtia oli vuonna 2009 noin 72.000 tonnia. Lisäksi Saksaan tulevat sotilaat käyvät Hahnin kautta; vuonna 2008 heitä oli yli 55.000; heidän matkansa jatkui Irakiin tai Afganistaniin.

Hahniin voi lentää Suomesta Tampereelta. Itse olen lentänyt Hahnista ja Hahniin useamman kerran. Viime kesänä sieltä tuli yksi ryhmä vieraita sukujuhliin, kolme henkeä edestakaisin alle sata euroa… siinä ei sitten erikseen ja pitkään mietitä, varataanko sellainen lento vai ei. Hahnin kentältä puuttuvat kaikki hienoudet, aivan kuten halpalentoyhtiöiden imagoon kuuluu, mutta hyvin tulivat perille, ja Ryanair on tätä nykyä maailman täsmällisin lentoyhtiö! Ihan eri juttu ovat sitten valituksen aiheet. Vaan kysynpä vaan, saako Ladan hinnalla Mersun? Ja molemmat vievät perille.

Tässä en paneudu lainkaan ympäristöasioihin. Lentämisen ympäristöhaitoista voisi keskustella loputtomiin. Ihmisten matkustamishalua tuskin kukaan pystyy enää hillitsemään.

Saksa on erittäin hyvä matkailumaa. Hahnin läheltä löytyvät kauniit Reinin ja Moselin laaksot. Ruoka ja majoittuminen edullista, erinomaiset liikenneyhteydet, kulttuuria ja harrastusmahdollisuuksia ja ihanaa luontoa yllin kyllin...

Ajan kanssa oppii etsimään edulliset reitit ja matkustustavat. Monelle olisi hyötyä siitä, jos julkaisisin ne tässä. On olemassa oikoteitä säästämiseen. Tässä asiassa suomalaiset nettiportaalit ovat ajastaan jäljessä. Vertaa.fi tekee matkat kalliiksi!

Pihatonttu

2011-07-11T01:26:00.010+03:00

Paitsi joulutonttu, joka on joulupukin apulainen, suomalainen kansanperinne tuntee saunatontun, myllytontun, riihitontun, aittatontun, navettatontun ja tallitontun. Nämä ilmestyivät suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvulla. Eivät siis ole järin vanhoja perinteitä. Ja sitten kansanperinne tuntee myös kotitontun. En tarkoita tohvelisankaria, vaan kodin haltijaa, huolenpitäjää.

Perinteet ovat kulkeneet eri suuntiin. Saksassa voi nähdä omakotitalojen pihoilla tonttuja jos jonkinlaisia. Nämä ovat useimmiten krääsää parhaimmillaan. Gartenzwerg eli suomeksi puutarhakääpiö on alun perin marmorista, hiekkakivestä, poltetusta savesta tai nykyisin muovista tehty kääpiön tai tontun näköinen olento, joka laitetaan etupihalle koristeeksi. On kuulemma laskettu, että näitä olisi Saksassa peräti 25 miljoonaa.

Puutarhatontut ilmestyivät Keski-Eurooppaan noin 1800-luvun puolivälistä alkaen ensin ylhäissukujen pihoille. Niiden esikuvina käytettiin kaivostyöläisiä; tontuilla oli usein lapio, lyhty tai kottikärryt.

Tonttuja löytyy germaanisesta ja kreikkalaisesta mytologiasta ja myöhemmältä ajalta Grimmin saduista. Alkuperä oli ruhtinaiden huvitukseen käyttämät oikeat kääpiöt. Vanhimpia pikku veistoksia löytyy barokkiajalta Salzburgista vuosilta 1690-95. Niitä oli barokkipuutarhoissa Itävallassa, Saksassa, Tsekinmaalla, Pohjois-Italiassa ja Sloveniassa. Vuoden 1800 alkupuolella niistä tuli vähemmän toivottuja, mutta uusi tontturenessanssi alkoi kukoistaa pikkuporvareiden pihoilla 1800-luvun lopulla. Ja sitten tapa levisi Englantiin, koko Saksaan ja Itävaltaan, Sveitsiin sekä myös moniin muihin Euroopan maihin.

Hienoja posliinitonttuja tehtiin Meissenin kuuluisassa posliinitehtaassa, samoin kuin Keisarillisessa posliinitehtaassa Wienissä 1740- ja 1850-luvuilla. Massatuotanto 1800-luvun lopulta alkaen mahdollisti pihasuojelijan jokaiseen taloon.

Moderneja versioita olisivat sitten vaikka kaikille tutut Smurffit.

Monesti saksalaiset käyttivät poliittisia tapahtumia ja tunnettuja henkilöitä tonttujen muotoisina. Ihan kaikkea ei sentään voi pihalleen laittaa. Esimerkiksi tonttu, jolla on alaslasketut housut ja jonka takapuoli on naapurin suuntaan, on kunnianloukkaus ja rangaistava teko. En siis suosittele.

Baselissa Sveitsissä perustettiin vuonna 1981 pihatonttujen suojeluyhdistys, jonka tarkoitus on suojella perinteisiä tonttumalleja. Tonttu saa olla korkeintaan 69 senttimetriä korkea, ja sillä pitää olla hiippalakki, parta ja sen on oltava miespuolinen. Itävaltalainen työtoverini kertoi aikoinaan joku päivä tekevänsä tontun, joka on aikuisen miehen kokoinen ja jonka aikoi laittaa parvekkeelleen. Kun kävin häntä jokunen vuosi sitten tapaamassa, ei ollut parveketta eikä yhtään pihatonttuakaan. ;-)

Katselin tässä päivänä muutamana pihatonttuja suomalaisessa rautakaupassa. Tonttuja pidetään yleisesti poroporvariuden symboleina, huonon maun osoituksena ja parhaana kitschin muotona.

Sana kitsch tulee saksasta, jossa se tarkoittaa lähinnä roskataidetta, jonkun taidemuodon huonolaatuista kopiointia. Sana otettiin käyttöön Münchenin taidemarkkinoilla 1860- ja 1870-luvuilla tarkoittamaan halpoja esineitä. Sanan ulottivat laajempaan käyttöön 1930-luvulla saksalaiset avantgardistit, jotka halusivat korostaa avantgarden ja tusinataiteen eroa.

Kuitenkin ne ovat varsin yleisiä. Makuasia, sanoisin. Katselkaapa saksalaisia pihoja…

Ostaa tontun voi vaikkapa täältä:

Ja voihan sitä perehtyä tonttujen maailmaan vaikkapa animaatiofilmin kautta.

Muotinainen Aenne Burda

2011-07-05T10:35:00.009+03:00

Tämän talon ohi olen ajanut sata kertaa. Ainakin siltä tuntuu, sillä tieni Saksasta Ranskaan eli idästä länteen, Strasbourgiin ja siitä eteenpäin, vei usein Offenburgin kautta, samoin kuin Saksassa etelä-pohjoissuunnan rautatie, ja junanvaihtokin tapahtui useimmiten juuri Offenburgissa. Koska olin liikenteessä joka viikko, se tekee vuodessa 52 ja kymmenessä vuodessa…

Kesävaatteeni ovat kaikki väärässä paikassa. Sitä se muutto tekee. Ajattelin siis elvyttää joskus muinoin opitut taidot ja tehdä vanhasta uutta. Kouluaikana minulla oli käsitöissä seiska, ja opettaja oli sitä mieltä, että en osaa mitään. Onneksi ex-anoppi ja uudet tutut Frankfurtissa sanoivat, että kaikkea oppii, joten opin sitten myös ompelemaan. Ja sitten oli aikoja, jolloin tein kaikki omat ja lasten vaatteet itse, ja ompelin toisillekin sekä opetin toisiakin. Poolokaulukset, nappilistat, hihan istutukset, miesten housujen vetoketjut eivät olekaan mahdottomia maallikon toteuttaa. Eikä ole tarvinnut hävetä. Eikä ollut yhtään kallista vaatekappaletta. Aika aikaa kutakin.

Tuli siis mieleen, että onhan Burda. Ajat ovat muuttuneet. En ostanutkaan nyt lehteä, vaan tilasin netin kautta Burdalta kaavan, ja hyvin meni. Se toimitettiin A4-kokoisina arkkeina sähköpostiini, jotka tulostin ja kokosin ja siinähän se – ei tarvittu ratasta eikä liitua, vain liimaa ja sakset. Ja hyvä tuli!

Burda Moden ei ole vieläkään kuollut eikä kaavoihinkaan kangistunut, vaan elää nyt juuri kasvun aikaa.

Kolme lasta, kotiäiti, 40, etsii tehtävää kustantamon johtotehtävissä. Miten monta työpaikkatarjousta tällainen nainen saisi tänään? 62 vuotta Saksan liittotasavallan perustamisen ja kolme vuotta kestäneen äitiysloman jälkeen odottavat nykynaiset yhä pääsyä sellaiseen johtotehtävään, joka vastaisi heidän koulutustaan ja kokemustaan.

Burda Moden, kansikuva vuodelta 1959.

„Voi miten se olikaan ihanaa aikaa”, sanoi Aenne Burda kerran menneitä muistellessaan: ”Minä olen sen kokenut, sen talousihmeen. Se oli elämäni parasta aikaa!” Vain muutamassa vuodessa Burda Moden-yrityksestä tuli oman alansa markkinajohtaja ja vuonna 1977 Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoittaa: ”Burda Moden on maailman suurin tämän alan lehti.”

Aenne Burda syntyi Offenburgissa, Baden-Württembergin osavaltiossa, vuonna 1909. Hän meni naimisiin vuonna 1931 ja sai kolme poikaa. Mieheltään Franz Burdalta hän sai vuonna 1940 nelikymppisenä hyvitykseksi miehensä syrjähypystä ja aviottomasta lapsesta varsin velkaantuneen pienkustantamon - ja teki siitä muodin keskuksen. Vuonna 1989 Aenne Burda myi 70 miljoonaa julkaisua ja kymmenen miljoonaa kaavaa, ja työntekijöitä oli 570.

Burda Moden ilmestyy 120 maassa. Uran kohokohta lienee pääsy Venäjän markkinoille vuonna 1987: lehti oli ensimmäinen länsimainen julkaisu Neuvostoliitossa. Muulla medialle kuva Aenne Burdasta ja Raissa Gorbatsovasta yhdessä Moskovassa oli oikea sensaatio.

Aenne Burdan idea itsetehdystä muodista on antanut miljoonille ja taas miljoonille naisille itseluottamusta sodan jälkeisinä vuosina. Jo vuonna 1957 puoli miljoonaa julkaisua, vuonna 1965 miljoona. Neuvostoliittoon menon aikoihin nelisen miljoonaa. Aenne Burda johti maailman suurinta muotitaloa. Hän kuoli vuonna 2005.

Franz Burda vanhempi perusti vuonna 1908 pienen kirjapainon. Hubert Burda on Franz ja Aenne Burdan nuorin poika ja johtaa nykyisin miljardisuurta mediayritystä Saksassa, toimipaikkoina Offenburg, Hampuri ja München. Burda Moden on nykyisin osa Burdan mediakonsernia. Lehtiä ilmestyy 268 erilaista, liikevaihtoa oli 2.078 miljoonaa euroa ja työntekijöitä 7.118 vuonna 2009.

Brezel - saksalainen rinkeli

2011-07-03T17:35:00.009+03:00

Viipurinrinkelileipurien tyttärenä olen toki jonkin verran perehtynyt rinkelin historiaan.

Sen ilmeisesti toivat Viipuriin, luostariin, keskiajalla saksalaiset munkit. Siitä tuli vähitellen juhlaruoka. Sodan jälkeen perinne siirtyi Lappeelle ja nykyisin rinkeliä saa markkinoilta sekä veljeni leipomon tuotteita herkkukaupoista Lappeenrannasta, Imatralta, Joutsenosta, Haminasta, Kotkasta, Porvoosta, Helsingistä ja Espoosta.

Viipuristakin saa nykyisin taas viipurinrinkeliä: Knut Possen patsaan juuressa Linnansillan päässä on pieni kahvila, josta sitä saa. Se on varsin erilainen kuin Suomessa leivotut…

Brezel on kuitenkin Saksassa aivan jotain muuta, vain muoto on sama kuin Suomessakin. Se on leivonnainen, joka tehdään sokerittomasta taikinasta, heitetään mutkille, keitetään soodaliuoksessa ja paistetaan sitten, päälle sirotellaan suuria suolarakeita. Rinkeli on varsin tavallinen eri puolilla Etelä-Saksaa varhaisaamiaisena tai suolaisena purtavana kahviaikaan tai ihan muuten vaan pieneen nälkään. Päälle toki oikeaa voita! Tuoreena hyvin herkullista!

Brezelin syntytarinoita on monenlaisia. Ensimmäisen kerran asiakirjoista löytyy leipurien ammattikunnan vaakunasta rinkelin kuva, vuodelta 1111. Se löydettiin Lausitzista, rakennuksen seinältä.

Miksi sitten leipurit valitsivat tunnuskuvakseen juuri rinkelin, selittää seuraava, rinkelin tarina. Rinkelit olivat antiikinajan ja varhaiskristillisen ajan symbolileipiä. Nimi ”Brezel” on peräisin vanhan yläsaksan kielen sanasta ”Brezitella”, ja se taas latinankielisestä sanasta ”Brachiatellum”, joka tarkoittaa suurinpiirtein käsivartta. Rinkeli siis symbolisoi rukoukseen ristittyjä käsivarsia. Roomalaisten pyöreästä leiväst, jota käytettiin varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisleipänä, syntyi aluksi tämä hieman muutettu muoto, jossa yksi käsivarsi – kuten numero kuusi – ulottui ympyrän ulkopuolelle. Tämän päivän muotoon siirryttiin, kun yhdistettiin kaksi ”yhden käden” rinkeliä.

Tämä historia sekä läheinen yhteys kristinuskoon selittävät, miksi rinkeliä pidettiin „pyhänä leivonnaisena“ ja miksi uskottiin sen parantavaan voimaan.

Rinkeli on Saksassa myös paastonajan leivonnainen. Samoin joillakin seudulla se kuuluu uudenvuoden yön perinteeseen.

On myös makeita versioita. Koulun alkaminen on Saksassa aina perhejuhla. Hessenissä, kun tyttäreni lähti ensimmäiselle luokalle, hän sai ensimmäisenä päivänä paitsi koulutötterönsä, myös suuren makean rinkelin. Maku vaan ei ollut lainkaan sama kuin suomalaisessa rinkelissä. Mutta ihmekös tuo. Jo hiivataikinan leipomista pidetään Saksassa vaikeana ja siitä taidosta sain siellä paljon kiitosta ja kunnioitusta.

Lisää leipomisesta ja leivonnaisista leipurimuseosta, joka sijaitsee Ulmissa, Tonavan rannalla. Valitettavasti museo ei ole juuri nyt avoinna, netistä tietoa toki löytyy. Kävin museossa paitsi leipurintyttärenä, myös siksi, että oma tyttäreni asui ja vaikutti vuosia Ulmissa.

Miten rinkelit sitten tehdään ja millainen keittoliemi on kemialliselta koostumukseltaan, voi lukea vaikkapa Wikipediasta.

Tietokilpailu poliittisista asioista

2011-07-02T22:08:00.006+03:00

Minä en tätä kaikkea tiennyt. Enkä pyri tällä kirjoituksellani erikseen mihinkään. Zeit.de:n sivustolta löytyy tietovisa, jossa kysytään kaikenlaista, mitä yleistietoon tulee. Muun muassa, mitä tiedät Saksan poliitikoista.

Ensinnäkin: Angela Merkel on koulutukseltaan fyysikko. Hänen väitöskirjansa otsikko on ” Der Einfluß der räumlichen Korrelation auf die Reaktionsgeschwindigkeit bei bimolekularen Elementarreaktionen in dichten Medien“. Googlen käännös: „Vaikutusvalta paikkatietojen korrelaatio on reaktio korko alkeis bimolecular reaktioita tiheässä media”. Siis jotenkin näin: ”Moniulotteisen korrelaation vaikutus reaktionopeuteen bimolekulaarisissa alkeisreaktioissa tiheissä aineissa.” Tätähän tarvitaan valtion politiikassa?

Kuva: Zeit.de

Ainakin tietoa on siis tältä alalta. Ei, en todellakaan aliarvioi suoritusta, toteanpahan vain, että useimmat ihmiset tekevät työkseen aivan muuta kuin mitä ovat opiskelleet. Suomessakin on myös presidentillä tutkinto. Tarja Halonen on oikeustieteen kandidaatti. Se tuntuu jotenkin maanläheisemmältä… :-)

Meidän valtiossamme asiat ovat näin: Pääministeri on yhteiskuntatieteiden maisteri, valtiovarainministeri kansakoulun opettaja, ulkoministeri valtiotieteen tohtori, kevään vaalit voittaneeiden Perussuomalaisten puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri.

Saksa on liittovaltio. Liittovaltion parlamentti on nimeltään Saksan liittopäivät. Liittoneuvosto taas on sellainen perustuslaillinen elin, jonka kautta Saksan osavaltiot perustuslain pykälän 50 mukaisesti osallistuvat valtion lainsäädäntöön ja hallintoon. Osavaltioissa on omat parlamenttinsa (osavaltiopäivät). Tämän lisäksi kansalla ei ole valtaa pelkästään valitsemiensa kansanedustajien kautta, vaan myös kansanäänestysten kautta.

Saksan liittovaltion parlamentissa on 622 jäsentä. Siis noin yksi edustaja per 131.833 kansalaista. Suomessa yksi edustaja per 26.000 kansalaista. Tämän saman laskuopin mukaan Suomessa riittäisi 40 kansanedustajaa, tai käänteisesti Saksassa pitäisi olla 3.154 kansanedustajaa.

Kuva: Wikipedia

Saksan parlamentin jäsenistä kaksi ilmoittaa olevansa kotiäitiä tai –isiä. Verotus- ja vakuutussysteemit ja ennen kaikkea lähes täydellinen järjestetyn pikkulastenhoidon puuttuminen, sekä puolipäiväkoulu ja kouluruokailun puuttuminen aiheuttavat sen, että kun perheessä on lapsia, äiti jää yleensä kotiäidiksi. Suhde väestöön ei siis ole oikea.

Muuta mielenkiintoista tietoa. Saksan parlamentin jäsenistä edelleen yksi ilmoittaa olevansa maanviljelijä. Vuonna 2007 maataloudesta sai elantonsa 530.000 henkilöä (mikä koostuu 1,2 miljoonasta osa-aikaisesta työpaikasta); se on väestöstä 0,64 prosenttia. Tavallista on, että jos perheessä on lapsia, naiset tekevät osa-aikatyötä. Saksassa kodin ulkopuolella työskentelevistä osa-aikatyötä tekeviä miehiä vuonna 2007 oli 8,5% ja naisia 45,3, Suomessa vastaavat luvut ovat 8,3% ja 18,8%.

Nyt kun Suomen hallitusta tehtiin tekemällä ja siitä jäi ulos vaalien ainoa voittajapuolue, tulee katsottua myös Saksan median suhtautumista tähän asiaan. Tilannetta seurataan jännityksellä. Kaatuuko hallitus heti, eikö kaadu?

Saksan media on sitä mieltä, että perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Samanlaista väestön tyytymättömyyttä maassa vallitsevaan oikeistopolitiikkaan kuvaa Saksassa vihreän liikkeen valtaisa nousu.

Jos populismin määrite on se, että populisti ottaa huomioon kansan tahdon, niin kaiken järjen mukaan jokaisen puolueen pitäisi olla sellainen!

Saksan suomalaiset kielikoulut ja niiden ensimmäinen kotisivu 1996

2011-06-28T13:53:00.005+03:00

Vuosi taisi olla jotain 1996. Olin jossain muistaakseni suomalaisten kielikoulujen opettajien päivillä Suomessa kuulemassa esitelmää nettisivuista ja siitä, miten tärkeää on olla esillä ja että mahdollisimman moni saisi tiedon kielikoulujen olemassaolosta. Taisi olla kyse ryhlmätöistä. Vetäjä kertoi, että Otaniemen teknillinen korkeakoulu tarjoaisi mahdollisuuden nettisivun ylläpitoon. Minulla kerrottiin, miten asia hoidettaisiin ja ostinpa omin nokkineni kirjankin, jossa kerrottiin, miten tämä kaikki tehdään. Asia kuulosti jännittävältä, ja maailmanlaajuinen kielikoulujen esilläolo ja tulevaisuuteen suuntautuminen minusta täysin loogiselta.

Otaniemessä oli olemassa tuolloinen ”opinportti” sivustoineen, kahviloineen, keskustelukanavoineen. Teknillinen korkeakoulu, siellä tietotekniikan osasto ylläpiti suomalaisten opinahojen yhteyttä.

Vanhempi poikani oli tuolloin 14-vuotias, surffaili ahkerasti netissä ja tunsi ja tiesi internetistä enemmän kuin me muut yhteensä. Yhdessä hänen kanssaan teimme siis kielikouluille sivuston. Samoihin aikoihin muistan tehneeni Konstanzin ammattikorkeakoululle käännöksen heidän kotisivujaan varten.

Emme sitä kielikoulujen sivua kuitenkaan ihan noin vaan voineet tehdä! Muistan vallan hyvin, millaiseen vastustukseen törmäsin. Olin kuulemma hörhö, tein täysin tarpeettomia asioita joita ei kukaan tarvitse… ja sitä rataa. Ainoana kielikouluna Rhein-Neckarin koululla oli tuolloin oma kotisivu, ja sieltä puollettiin hanketta.

Silloin ei ollut ikkunoita, windowsia. Aika yksinkertainenkin sivu oli. Teknisistä asioista en tiedä mitään.

Sitten ajat muuttuivat… ja hups, joku sai tehtäväkseen oikein rahasta hoitaa kielikouluille kotisivut. Kuten niin monet muutkin kielikouluasiat, jotka olin alulle pannut, ovat tänään itsestään selviä...

Vaan olihan itse Bill Gates sanonut aikoinaan, että sellaista aikaa ei tule, että jokaisella olisi oma tietokone!

Vuonna 1998, kun silloinen saksalainen mieheni vietti sapattivuottaan opettaen lujuuslaskentaa Delhissä, Intiassa, meidän kommunikaatiomme Saksan ja Intian välillä toimi jo oikein hyvin internetin välityksellä, s-postitse. Ja nyt tänään kun katselen tämän blogini lukijoita, heitä on totisesti ympäri maailmaa. Missä meitä suomalaisia siis onkaan, hyvänen aika!

Rengas.de on Saksassa toimivan Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen nettisivusto, ja järjestelmällisesti kielikoulut ovat sen alaisia. Sivusto on minusta nykyisellään varsin onnistunut, selvä ja helppokäyttöinen.

Aalto-yliopisto sen sijaan ei olekaan se maailmankuulu laitos, jonka edellinen hallitus ja suomalaiset olettavat sen olevan. Tokihan tämä on mielipide, mutta ei minun, vaan sen olen kuullut muutaman kerran ulkomailta. Aalto-yliopistohan muodostettiin entisistä tunnetuista ja maineikkaista laitoksista - siis myös osana tuo Otaniemen teknillinen korkeakoulu - yhdistämällä ne mm. siksi, että saataisiin säästettyä yhteiskunnan varoja. Liitos on maksanut maltaita ja kansainvälinen tulos huonontunut. Nyt kolmea taidekorkeakoulua ei yhdistetä siksi, että se maksaisi liikaa. Skitsofrenista toimintaa Suomen hallitukselta, sanoisin.

Perunaruokia

2011-06-26T15:10:00.001+03:00

Juhannus tuli ja meni. Facebook-sivustolla oli useita sovellutuksia teemanaan juhannus ilman alkoholia, ilman känniä ja niin edelleen. Miksi ihmeessä hankkisin kännin ylipäänsä, ja miksi ihmeessä juuri juhannukseksi? Ja saksalaiselle olisi iso häpeä esiintyä julkisesti humalassa.
Saksassa ei ole juhannusta, joten voin siirtyä kevyesti seuraavaan teemaan: perunoihin.

Nythän asun perunapeltojen laidassa. Lähin naapuri kertoi: ”...ei sillä karjankasvatuksella oikein elä, mutta onhan meillä 25 hehtaaria perunaa...” Kalajoella sellainen on tavallista; perunaa on hyvin monella ja tässäkin kylässä isoja perunatiloja useita ja pari perunatehdastakin. Siellä tehdään perunasta tuotteita, muun muassa ranskalaisia, joita voi sitten ostaa vaikkapa mäkkäristä tai marketista.

Kun lähdin Suomesta vuonna 1974, vannoin etten ikinä enää syö perunaa. Iänikuiset keitetyt perunat tulivat korvista ulos. Huvitti, kun nuorin poikani Suomessa koulussa ollessaan ja sitten Saksaan 2009 palattuaan sanoi lähes samat sanat: ettei ikinä enää söisi keitettyjä perunoita.

Ymmärrän siis. Myöhemmin opin, että peruna on mitä monipuolisin ruokalaji! Esimerkiksi paistetut perunat tehdään kuten wokkivihanneksetkin, siis raa'at perunat leikataan siivuiksi tai tikuiksi ja paistetaan, eikä keitetä niitä ensin. Maustetaan muskottipähkinällä. Paistettu kananmuna on mainio lisä. Perunasose tehdään kuten Suomessakin, mutta laiskana emäntänä ostin valmiin muusijauheen ja lisäsin siihen maidon ja kananmunan ja kuorrutin uunissa… taivahan hyvää.

Todistan perunan monipuolisuuden listaamalla tähän perunareseptejä, joita nyt poimin satunnaisesti netistä, mutta jotka tulivat minulle tutuiksi Saksan vuosinani asuessani eri puolilla Saksaa ja Ranskassakin. Useimmat julkaistu sivulla www.chefkoch.de. Sirottelen tekstien joukkoon omia kommenttejani ja kokemuksiani. Saksassa on kouluruokailu ilmestynyt joihinkin kouluihin vasta sen jälkeen, kun kaikki lapseni lähtivät kouluistaan. Äidit pysyvät tehokkaasti kotona, kun lapsille on laitettava joka päivä ruokaa.

Painotan, että en ole armoitettu kokki, mutta oppiihan sitä kaikenlaista elämän aikana. En olemyöskään minkään suunnan terveysapostoli. Tiedän, että listani ei ole täydellinen.

Kaikki tietenkin nyt maahanmuuttokeskustelun aikana tietävät, että peruna on perisuomalainen ruokalaji, Suomessa syntynyt ja suomalaisten oma. Vai? Yhtä perisuomalainen kuin kahvikin. ;-)

Useimpia alla olevista saa Saksassa puolivalmiina tuotteina marketeista, ja siihen nähden Suomen Lidlin valikoima on perisuomalainen. Asuinhan myös kaksi vuotta Maggin tehtaan vieressä Sveitsin rajalla. Valikoima Saksassa on laaja ja hinnat tavallisen tallaajan rahapussille sopivat. Einesruokaa sen sijaan ei ole Saksassa lainkaan.

Perunaa kutsutaan Saksassa myös nimillä maaomena, maamarja tai tupsu (Erdapfel, Grumbeere, Tüfte) – kaikkine murrevariaatioineen, tietenkin. Tokihan pasta ja riisi ovat vallanneet perunalta paikan hyvinkin monissa talouksissa, mutta peruna on silti edelleenkin suosittu, ja varsinkin siksi, ettei sitä tarjoilla enää pelkästään kuorittuna ja keitettynä, vaan siitä tehdään ranskalaisia, tai perunapyöryköitä, joiden kaverina vaikkapa punakaalia. Peruna kuuluu tärkeimpiin energiaa antaviin ruokiin.

....................

Svaabilainen perunasalaatti – eli ”märkä perunasalaatti” (Schwäbischer Kartoffelsalat)

Annos neljälle. Valmistus n. 15 min.
Perunasaattiin ei Stuttgartin seuduilla kuulu majoneesi, vaan lihaliemi.

500 g perunaa, kiinteäksi keitettävää
2 keskisuurta sipulia, hienonnettuna
1 ruokal. sinappia
125 ml kuumaa lihalientä, mutta katso ettei salaatti ui liemessä!
1 ripaus muskottia
suolaa
pippuria
Keitä perunat kuorineen, ja kuori kypsänä.
Leikkaa vielä lämpimät perunat hienoiksi siivuiksi ja sekoita joukkoon sipuli. Lisää lihaliemi, sitten öljy, sinappi ja etikka. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla. Tarjoile lämpimänä.

....................

Saarlandin perunakeitto (Saarländische Kartoffelsuppe)

Tämän reseptin olen kirjoittanut aiemminkin.

Kahdelle. Valmistusaika n. 30 min.

6 suurta
perunaa, lohkottuna
1 nippu keittovihanneksia
3 ruokal. kanalientä
puoli purkkia kermaa
30 g voita
1 ripaus sokeria

Leikkaa perunat ja vihannekset pieniksi paloiksi. Lisää kanaliemi ja keitä 20 – 30 minuuttia. Soseuta perunanuijalla tai vatkaimen soseuttajalla ja lisää vähän voita.
Vatkaa vaahdoksi kerma, johon lisäsit sokeria. Täytä lautanen perunakeitolla ja sekoita joukkoon kerma varoen ja ympyrän muotoon.

....................

Taivas ja maa (Himmel und Erde)

Saarlandista. Omenat ovat taivaan vertauskuva ja perunat maan.

Annos neljälle. Valmistus n. 30 minuuttia.

800 g perunoita
400 g omenia, happamia
suolaa
pippuria
2 suurta sipulia
80 g savustettua silavaa
Pese perunat, kuori ne ja leikkaa kuutioiksi. Pese omenat, kuori, leikkaa neljään osaan ja poista siemenkota.
Keitä perunat ja omenat vedessä, johon olet lisännyt suolaa ja pippuria, n. 25 minuuttia kannen alla. Vettä on oltava niukanlaisesti. Voit kaataa liian veden pois.
Soseuta, mausta.
Kuori ja pieni sipulit. Paloittele silava, käristä paistinpannussa, ja paista sitten pannussa sipulit kullankeltaisiksi. Lisää pataan silava-sipuli-seos.
Tämän ruuan kanssa maistuu erinomaisesti musta makkara.

....................

Raastetut paistetut perunat, perunaletut (Reibekuchen)

Tämän perunaruuan kanssa syödään useimmiten omenahilloa.
Annos neljälle. Valmistus n. 20 min.

12 suurta perunaa
3 sipulia
8 ruokal. vehnäjauhoa
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
öljyä

Raasta raa’at perunat isolla raastinraudalla, mausta runsaalla suolalla ja pienellä määrällä pippuria. Lisää munat ja hienonnettu sipuli. Ripottele päälle niin paljon jauhoa, että perunamassa peittyy (saattaa olla enemmän kuin 8 ruokalusikallista, tai vähemmän). Sekoita kaikki keskenään.
Paista pannussa pieniä kakkusia, anna niiden uida öljyssä. Laita valumaan talouspaperin päälle.

....................

Perunagratiini (Kartoffelgratin)

Tämä soveltuu pääruoan lisukkeeksi. Annos kolmelle, valmistus n. 50 min.

30 g voita
1 kananmunan keltuainen
perunoita
60 g crème freaîche
200 ml maitoa
2 valkosipulin kynttä, hienonnettua
1 hyppysellinen suolaa ja pippuria
110 g kermaa
muskottipähkinää

Sekoita kananmunan keltuainen, crème fraîche ja kerma. Mausta pippurilla, suolalla ja muskotilla.
Voitele n. 20 cm:n vuoka voilla ja puristetulla valkosipulilla. Leikkaa peruna noin 2 mm paksuiksi siivuiksi ja asettele ne kattotiilimäisesti ympyräksi (vain yksi kerros!). Peitä sitten perunat nesteellä. Jos lisäät pinnalle valkosipulia, saat aikaan sen suuren makunautinnon.
Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen ja paista gratiinia n. 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.

....................

Perunapallot (Kartoffelknödel)

Minusta tämä ruoka on erityisen herkullinen, jos pyöryköihin on sisälle laitettu täyte (esim. jauhelihaa, juustoa) ja/tai ne tarjotaan vihreiden papujen kanssa.
Neljälle, valmistus n. 25 min.

½ kg perunajauhoa
1 paketti perunamuusijauhetta
1 teel. suolaa
½ l vettä
Sekoita kaikki keskenään. Muodosta kosteilla käsillä pyöryköitä ja keitä suuressa määrässä suolaista vettä n. 20 minuuttia. Sopii lisukkeeksi kaikkiin liharuokiin, joissa kastike.

....................

Paistettu perunaraaste (Rösti)

Rösti on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa pannussa paistettua.

Neljälle, valmistus n. 30 min.

1 kg kuorineen keitettyjä perunoita
1 sipuli
suolaa
pippuria
vähän voita tai muuta rasvaa

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne sitten, anna jäähtyä ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita raastettujen perunoiden joukkoon sipuli, suola ja pippuri.
Voitele massa annoksittain sulalla voilla tai rasvalla ja paista kummaltakin puolelta 5-10 minuuttia. Tarjoa kuumana.

....................

Ranskalaiset perunat (Pommes frites)

Saksalainen ei sano mitään Ranskasta, vaan sanoo yksinkertaisesti „pommes“. Lausutaan kuten kirjoitetaan.
Pomme on ranskaa ja tarkoittaa omenaa. Frite on suomeksi friteerattu. S kummassakin sanassa on monikon pääte.
Jos en muuta Ranskassa oppinutkaan tekemään, niin ainakin ranskanperunoita ja ranskalaiset salaattikastikkeen – jossa ei muuten ole sokeria!
Burgerketjut käyttävät kemiallista (en muista mitä) rasvaa paistamiseen, ja jotkut saavat siitä vatsanväänteitä. Kotitekoisissa ranskalaisissa ei tätä vaaraa ole.

Neljälle. Valmistus n. 20 min.

750 g perunaa
öljyä friteerauspataan
suolaa

Pese ja kuori perunat ja leikka noin sentin paksuisiksi tikuiksi. Pese tikut vielä kerran ja kuivaa hyvin. Kuumenna korkeassa padassa tai friteerausastiassa öljy. Se on tarpeeksi kuumaa, jos puulusikalle, joka kastetaan öljyyn, ei enää nouse kuplia.
Friteeraa perunatikut kolmessa, neljässä osassa jokainen osa parin minuutin ajan. Ota pois padasta ja laita talouspaperille valumaan. Kuumenna rasva uudestaan ja friteeraa perunatikut noin neljän minuutin ajan, kunnes ne saavat rapean kuoren. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

....................

Täytetyt uuniperunat (Gefüllte Ofenkartoffeln)

Neljälle, valmistus noin 20 min.

4 suurta perunaa
30 g pekonia tai silavaa
1 sipuli
2 ruokal. öljyä
200 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
2 teel. kuivattua tinjamia
2 kananmunaa
50 juustoa (raastettua emmentalia)
hapankermaa

Pese perunat huolellisesti ja keitä melkein kypsiksi, 20-30 minuuttia. Puolita pituussuunassassa ja ota varovasti osa keskustasta pois.
Paloittele sipuli ja pekoni hyvin pieneksi ja ruskista öljyssä. Lisää jauheliha ja paista liha sekoittaen sitä koko ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Lisää lopuksi perunan keskustasta otettu osa perunaa joukkoon ja ruskista lyhyesti.
Sekoita kulhossa lihaseos ja juusto. Mausta.
Voitele uunipelti tai vuoka, laita sille perunat ja täytä täytteellä. Paista uunissa 180 asteessa.
Tarjoile hapankerman kanssa.

....................

Marinoidut uuniperunat ruohosipulirahkan kanssa (Marinierte Ofenkartoffeln mit Schnittlauchquark)

Kolme annosta, 30 min.

1 kg perunoita
1 chilipalko
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta, voimakasta
oreganoa
tinjamia
rakuunaa
500 g maitorahkaa
2500 g kevytrahkaa (40%)
maitoa
nippu ruohosipulia

Pese ja halkaise perunat pituussuuntaan. Pieni chilipalko, jätä siemenet jos haluat ruuasta voimakkaan makuisen. Ehdotan, että otat ne ensimmäisellä kerralla pois. Muserra valkosipulin kynsi haarukalla. Lisää öljyyn yrtit, suola, pippuri, chili ja valkosipuli. Kaada marinadi perunoiden päälle. Anna vetäytyä noin tunnin verran.
Laita perunat suureen vuokaan tai uunipellille, jolle on laitettu leivinpaperia. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.

Laita rahka kulhoon ja lisää vähän maitoa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Pieni ruohosipuli ja lisää kulhoon.
Rahka voidaan valmistaa samalla kun tehdään perunoiden marinadi. Silloin sekin saa aikaa vetäytyä ja maistuu paremmalle.
Paras lisuke: kurkkusalaatti.

Vaihtoehto:
Marinoi perunat öljyssä, johon on lisätty suolaa ja pippuria, 3-4 rosmariinin vartta ja 2-3 valkosipulin kynttä (muserra haarukalla ja poista ruuan kypsyttyä).

Onko saksalaisilla huumorintajua?

2011-06-19T17:44:00.011+03:00

„Emme vastaa naulakkoon jätetyistä vaatteista“ on lause, joka ylipäänsä on naurattanut minua eniten. Mieheni (joka on suomalainen) taas ei naura sille lainkaan. Hänelle paras juttu on ollut tämä: Ville käskettiin hakemaan toisesta huoneesta housut, ja Ville ujosteli. Häntä neuvottiin menemään sisään vain muina miehinä. Aikansa ujosteltuaan Ville meni ja sanoi: ”Päivää, minä olen Otto.”

Savon Sanomat julkaisi jutun tutkimuksesta, jossa arvioitiin, minkämaalaiset ovat vähiten huumorintajuisia. Nettisivu Badoo oli tehnyt 30.000 viidentoista eri kansallisuutta edustavan ihmisen keskuudessa kyselyn, mikä maa on vitsikkäin. Sen kilvan voittivat ehdottomasti amerikkalaiset, seuraavina Espanja, Italia, Brasilia, Ranska ja Meksiko. Suomalaiset eivät olleet mukana kyselyssä, eivät kysyttyinä eivätkä ovatko huumorintajuisia. Saksa oli kyselyn vähiten hauska maa.

Mark Twain oli väittänyt, että saksalainen vitsi ei ole naurun asia. Tämä huomautus johtunee siitä, että saksalaiset Amerikkaan tulokkaat olivat erityisen ahkeria ja tunnollisia, ja näitä ominaisuuksiahan ei tunnetusti liitetä huumorintajuun.

Englanninkielinen huumori perustuu suurelta osalta siihen, että vitsin huippu laitetaan lauseen loppuun. Saksan kieli tekee tämän lähes mahdottomaksi. Siitä johtuen saksankielinen huumori usein pohjautuukin eleisiin ja ilmeisiin.

Keihäänheittäjä Seppo Rädyn lausahduksen ”Saksa on paska maa” voi vallan rauhassa jättää omaan arvoonsa. Harmittihan häntä toki, kun ei voittanutkaan, ja Saksahan siihen oli syynä. Ainahan syynä on joku muu kuin itse. Rädyn muutkin lausahdukset eivät juuri hänelle kunniaa tuota, saati sitten, että kukaan suomalainen olisi niistä ylpeä.

Saksalainen ei kuulemma osaa nauraa itselleen. Juuri tällä itselleen nauramisella saksalainen Britanniassa menestynyt koomikko Henning Wehn huomauttaa: ”Saksalaiset nauravat vasta sitten, kun työt on tehty. Britit nauravat sen sijaan, että tekisivät työtä.” Saksalaisen erottaa britistä se, että vitsikkyys ja nokkelat huomautukset eivät kuulu jokapäiväiseen työelämään. Työaikana tehdään työtä. Vitsit katsotaan televisiosta. Niitä se sitten tarjoileekin yllin kyllin. ;-)

Stand-up-komiiikka on Saksassa kutakuinkin nuori ilmiö. Suomalaisesta stand upista puolet on humalassa örveltämisen ihailua ja nauramista sille. Saksalaiset eivät suostuisi moista kuuntelemaan, he yksinkertaisesti marssisivat tilaisuudesta ulos – sillä on todella paha häpeä esiintyä humalassa julkisuudessa.

Saksalainen huumori on erilaista, vähemmän ironista, hitaampaa, mutta myös lämpimämpää, sydämellisempää ja vähemmän julmaa. Vain Wilhelm Buschin Max ja Mortiz olivat julmia…

Seuraava teksti on Laura Nordströmin 2010 tekemästä tutkimuksesta ”Suomalaisen ja saksalaisen yrityskulttuurin kohtaaminen yhteisyrityksessä".

”Yleisesti katsoen maailmassa on Lewisin mielestä kaksi kansaa, jotka välttelevät vitsejä ja muita huumorin muotoja liikeneuvotteluiden aikana; saksalaiset ja japanilaiset. (....) Tätä tukee myös se, että kansainvälisissä vertailututkimuksissa on käynyt ilmi, että saksalaisten huumorintaju on koettu vähäiseksi. Lisäksi useissa saksalaista liike-elämää käsittelevissä oppaissa kerrotaan saksalaisen neuvotteluilmapiirin olevan asiallinen, eikä vitsejä tulisi kertoa. (....) Myös Marx toteaa, että saksalaisen liikekulttuurin olevan hieman tosikkomainen ja vakava ja kehottaa jättämään vitsit kertomatta (....). Suomalaiset ja saksalaiset ovat huumorin suhteen osittain samanlaisen uskotontaustansa vuoksi samoilla linjoilla, sillä Mikluha on sitä mieltä, että suomalaisten luterilainen perintö vaikuttaa siihen, että työasiat ovat suomalaisille vakavia asioita, eikä silloin puhuta joutavia (....). Suomalaisessa liike-elämässä ei silti ole tabuja huumorin alueella, kuten eräissä muissa kulttuureissa (....). Eräässä tutkimuksessa (....), jossa kartoitettiin liike-elämään liittyvää huumoria, Saksa sijoittui aivan ”harvoin – joskus – usein” -asteikolla vasempaan laitaan (harvoin) ja Suomi likelle keskikohtaa (joskus). Vaikka saksalaisuus monissa tutkimuksissa todetaan liike-elämän osalta huumorittomaksi kulttuuriksi, liikeelämän ulkopuolella Saksassa kuitenkin viljellään huumoria yhtä yleisesti kuin missä tahansa muualla.”

Jos ette muuta saksalaista huumoria ikinä ole kuulleet – senhän tehokkaasti rajoittaa suomalaisten varsin vaatimaton saksan taito – niin katsokaa TV-koomikko Hape Kerkelingin parodia suomen kielestä.

Goethe-Institut kirjoittaa: ”Kerkeling on pidellyt ja pitelee yhä lempeän humoristisesti peiliä saksalaisten kasvojen edessä ja saa maan nauramaan omille ennakkoluuloilleen tai vaikkapa sille kiihkolle, jolla täällä ihaillaan muiden maiden kuninkaallisia. Mutta se, että hän ei niin tehdessään nolaa ketään, nostaa hänet Saksan viihdyttäjien kärkikaartiin.”

Karnevaaliaikaiset tapahtumat ja tilaisuudet ovatkin sitten kokonaan erikseen. Huumori on täysin paikallista. Muistan Frankfurtin aikaisen naistenpiirin naistenillat: paikalliset nauroivat ensin, selostivat sitten jutut meille muualta tulleille ja sitten me nauroimme… kaikki naurettiin kahteen kertaan. Aivan kuten nyt maahanmuuttajaryhmilleni: ensin kerron vitsin, sitten seuraa kulmakarvojen kieputtelua ja sitten pienen tauon jälkeen se naurunhöräkkä. Kieli kun on täynnä kommervenkkejä sille, joka niitä ymmärtää.

Minä henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon Bastian Schlickin kielivitseistä. Kieli kun on täynnä sellaisia, myös saksa. Sitä rataa, että naulakkoon jätetyistä vaatteista ei vastata. Zwiebelfisch-kolumnia (sipulikala) julkaistaan Spiegelin nettilehdessä.

Laitan tähän kuuluisan turkkilaisjutun. Saksantaitoisille. Turkkilaiset kun ovat Saksan suurin mamu-ryhmä ja puhuvat – sanotaan- saksaa takellellen. Aldi taas on Saksan suurin laatikkokauppaketju. Turkkilainen siis haluaa ostoksille Aldiin ja kysyy tietä. ”Wo geht es hier nach Aldi?” hän kysyy. Vastauksena tulee, ettei sanota ”nach Aldi” vaan ”zu Aldi”, johon turkkilainen: ”Was, Aldi schon zu?”

Facebook-sivustolta lainaan seuraavia kommentteja.

”Saksassa on erityisen hauskaa, kun tiedustelee suomalaiselta elintasopakolaiselta saksaksi vointia ja vastauksena tulee aina: "koskettelen itseäni".”

”Miinakenttä uuden tuttavuuden kanssa on laaja. Vastaaja kuvittelee sanovansa, että on kuuma (Mir ist heiss), mutta sanookin olevansa kiihottava/kiimassa (Ich bin heiss). ”

”Ja koska Baijerissa on oikeastikin liian kuuma, uhoamme tietenkin muuttavamme pois: "Ich werde ausziehen", mutta sanommekin vahingossa: "Ich werde mich ausziehen", aion riisuuntua.”

Niin, ja eihän Roman Schatzin jutut oikeasti naurata ketään?? Lue vaikkapa ”Suomesta, rakkaudella”.

Loriot'sta olen kirjoittajutkin jo aiemmin.

Xing-bisnesportaalin Suomi-ryhmässä, jonka kanssamoderaattorina toimin aikoinaan, keskusteltiin mm. siitä, kumman maan asukit ovat huumorintajuisia/-empia, saksalaiset vai suomalaiset. Saksalaiset olivat sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole huumorintajua, suomalaiset taas sitä mieltä että saksalaisilla ei ole huumorintajua... esimerkkejä tuli pilvin pimein. Mene sitten ja ymmärrä...

Jotkut rakastavat Suomea, jotkut Saksaa. Huumori on aina kieli- ja kulttuurisidonnaista. Eikä toinen välttämättä kulttuuria kummemmin tuntematta näe toisen vitsissä mitään vitsiä. Suomi on rähmällään Amerikkaan, kuten useimmat muutkin Euroopan maat. Ei siis ihme, että kaikki mikä tulee Amerikasta on "hienoa", eikä mietitä onko se oikeasti sitä vaiko ei.

Kulttuurin tunteminen vie aikansa. Siihen ei valitettavasti riitä suomalaisen matkailu Saksassa eikä surullisenkuuluila ”olen ollut paljon tekemisissä saksalaisten kanssa”. Asuin Saksassa 34 vuotta ja uskon ymmärtäväni saksaa melkoisesti, tulkkinakin kun toimin siellä… Eikä tylsää ollut yhtään.

Ikonikartelli?

2011-06-10T22:33:00.007+03:00

Ikoni on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa alunperin vain kuvaa. Kreikkalaiskatolisessa uskonnossa sanan merkitys on laajentunut käsittämään nimenomaan pyhää kuvaa, ja ikonimaalausta pidetään eräänlaisena jumalanpalveluksena. Se on siis hartauden harjoittamisen muoto.

On todellinen vahinko, että ikonien maalaus ja ikonitaide pyritään pitämään pienen sisäpiirin omana asiana.

Tunnen tapauksen, jossa koulutusyhtiö pyrki järjestämään ikonitaiteen peruskurssin. Vaikka kurssin tarkoitus oli tukea ortodoksista hanketta ja sen alullepanija on itsekin ikonostiikasta hyvin perillä oleva ortodoksi, ei kurssille löytynyt opettajaa. Opettajia kyllä oli, mutta jotenkin vain rivien välistä paistoi toteamus "väärä järjestäjä".

Voin olla väärässä, mutta siltä se tuntui. Kun kuulee yhden sanovan yhden asian, sen voi jättää sikseen. Kun kuulee saman asian yhä uudelleen, herää kysymys, missä vika. "Viikossa ei tule ikonimaalariksi", oli yhden opettajan lakooninen huomautus. Miten on, onko kukaan ikinä päässyt yhtään mihinkään ottamatta ensin ensimmäistä askelta?!

Jumalanpalvelus ei ole kilpailutilanne.

Suomen ikonimaalaireiden julkaisema opetussuunnitelma ei 1. ja 2. jaksossaan pidä erillään mitään sellaista, jota useimmat ortodoksit eivät hallitsisi. Tässä vaiheessa kyky opettaa on paljon tärkeämpää kuin ikonostiikan tuntemus.

....................................

Sille, joka lisätietoa hakee, suosittelen piispa Arsenin "Ikonikirjaa".

Ikoni 1500-luvulta Karjalasta, Petroskoin taidemuseo.

Vanerille vesivärein maalattu "kuva".

Sperrmüll - kookkaat jätteet: kierrätystä Saksassa

2011-06-06T21:49:00.006+03:00

Sperrmüll. Mikähän suomen sana tätä asiaintilaa oikein kuvaisi?

Onko totta, että Saksassa voi poimia hyvää tavaraa ihan vain kadulta?

Kyllä on. Kyseessä on nk. isojen tavaroiden kierrätys- ja poistopäivä. Riippuen kaupungista tai kunnasta noin kerran kuussa tai harvemmin sellaiset tavarat, jotka eivät mahdu tavalliseen isoonkaan roskapönttöön, voi jättää kadulle ja illalla sitten jäteauto vie tavarat pois ja siivoaa kadut. Joissakin kunnissa pitää ilmoittaa etukäteen, mitä aikoo kadulle tuoda.

kuva: Landkreis Karlsruhe

Jos sen sijaan jotain tarvitsee, kannattaa käydä katsomassa, mitä kivaa löytäisi. Ennen iltaa, mielellään jo aamuvarhaisella! Parhaat palathan viedään aina ensin. Tavara on tosiaankin varsin usein hyvinkin hyvässä kunnossa ja käyttökelpoista. Kuten Suomessa kirpputoreilla.

”Viemme kaiken mennessämme. Mutta haluatteko varmasti, että teemme niin?”
Anoppi…? (Münsterin kaupungin jätehuollon mainos)

Toinen asia, mikä kaduilla silloin tällöin näkyy, on kierrätettävän materiaalin keräys, eli nk. keltaiset säkit. Jätteiden lajittelu on pakollista ja sitä myös valvotaan. Keltaiseen säkkiin tulee kierrätettävä muovi ja vastaavat materiaalit, kaikki missä on kierrätysmerkki (yllä). Tietyin väliajoin säkit voi jättää kadulle ja jätehuolto hakee ne pois.
Paperit, lasit, sähkölaitteet, iso vihermateriaali sekä ongelmajätteet tietenkin kerätään erikseen. Se jolla ei ole omaa kompostia, laittaa kompostoitavat vihreään pönttöön, muut jätteet harmaaseen.

Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni eli täällä Suomessa olen nyt tilanteessa, jossa kaikki jäte pannaan samaan pönttöön. Aluksi se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. Joten ainakin se komposti pitää laittaa…

Frankfurt am Main

2011-06-05T14:29:00.013+03:00

Frankfurt am Main on kaupunki, josta luullaan vaikka mitä, mikä ei aina sitten pidäkään paikkaansa.

Tuskin kukaan uneksii kaupunkilomasta juuri tässä kaupungissa. Usein Frankfurtia kutsutaan ”Bankfurtiksi” (ja onhan siellä oikeasti 228 pankkia); se on Saksan talouselämän keskus ja siellä on runsaasti pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanissa konsanaan. Siksi kaupunkia kutsutaan Saksassa myös nimellä ”Mainhattan” – sehän sijaitsee Main-joen rannalla. Main taas on Reinin sivujoki. Korkeita ovat, aina Sir Norman Fosterin 259-metrinen Commerzbankin pääkonttorista (rakennettu 1997) alumiinilla pinnoitettuun Dresdner Bankin hopeatorniin, jonka suunnittelivat ABB:n arkkitehdit. Paras näköala kaupungin yli on 200-metrisen Main-tornin huipulta.

Franfurt on erilaistan maailmanlaajuisten tapahtumien kaupunki. Näistä tunnetuimmat ovat Franfurtin kirjamessut ja Frankfurtin automessut.

Kaupungin nimi on varsin vanha. Nimi sanoo, että frankkien heimo kulki joen matalan kohdan yli. Sama nimi on toisellakin saksalaisella kaupungilla ja samasta syystä. Siksi kaupungin nimeen liitetaan lisä ”a.M.” eli Mainin varrella, erotukseksi itärajalla olevasta pienemmästä Frankfurtista ”a.d.Oder” eli Oder-joen varrella.

Frankfurt mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa vuonna 795. Kuitenkaan historiallista arkkitehtuuria et juuri näe. Vanha kaupunki ja koko keskusta tuhoutui melkein kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa. Useimmat nykyisin vanhalta näyttävät rakennukset ovat vanhojen kopioita. Näihin kuuluu myös kaupungin ehkä kuuluisimman asukkaan, Johann Wolfgang Goethen talo. Frankfurt voisi olla myös Saksan ”oikea” pääkaupunki, sillä siellä kruunattiin Saksan ensimmäinen keisari vuonna 1562.

Yksi Frankfurtia varsin hyvin kuvaava asia on sen sijainti kaikkien reittien risteyksenä. Kansainvälinen lentokenttä on Euroopan vilkkaimpia; 54,2 miljoonaa matkustajaa kulkee sen kautta vuosittain. Lentoja on yli 300 kohteeseen. Mutta samalla tilastot kertovat, ettei Frankfurt ole se kaupunki, minne turistit haluavat. Keskimääräisesti yövytään vain pariksi yöksi korkeintaan. Siksi hieno hotelli Villa Kennedy tarjoaa pieniä komeroita, jonne mahtuu vain yksi matkalaukku, sillä monet matkustajat eivät halua edes laukkuaan purkaa!

Moottoriteitä on joka suuntaan ja liittymiä paljon. Ennen kuin lähdet matkaan, ohjelmoi navigaattori tarkasti. Tarkista mistä liittymästä menet ja minne. Ja ota huomioon, että missään ei voi kääntyä vasemmalle. On kiekautettava ensin oikealle ja ylitettävä sitten se katu, jolta juuri tulit. Paljon olen ajanut Euroopassa, mutta Frankfurt on mielestäni niitä autoilijalle vaikeimpia. Ja juuri siellä opin ajamaan autoa…

Frankfurt-Hahn ei sitten ole missään lähelläkään Frankfurtin kaupunkia, aivan kuten ei Huittinen tai Jalasjärvikään ole ihan Tampereen vieressä, eikä siellä voi noin vain vaihtaa koneesta toiseen. Hahn on vanha Amerikan armeijan lentokenttä, ja amerikkalaisten joukkojen poistuttua Saksasta kaukana keskuksista olevan sijaintinsa takia siitä tuli uusiokäytössä halpalentoyhtiöiden kenttä. Toki lentomäärät ovat kasvattaneet Hahnin isompiin mittasuhteisiin, ja bussi- ja maantieyhteydet ovat nykyisin hyvät. Hotelleja ja palveluja löytyy. Lisäksi Rheinland-Pfalzin maaseutu on varsin viehättävä nähtävyys sinänsä, eikä Moselille ole pitkä matka.

Huolimatta kaikista ennakkoluuloista kaupungin innovatiivista luonetta ei saa aliarvioida. Bisnismatkalle kannattaa ottaa mukaan omaa aikaa. Kulttuuritarjonta on runsasta. Frankfurtista on tullut monen tärkeän taiteenkeräilijän kotipaikka. Tähän huomasivat kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Tavoite oli tehdä kaupungista myös kulttuurikeskus. He ovatkin onnistuneet hyvin: Mainin rannan pitkä ”Museumsufer” eli museoranta on täynnä erilaisia museioita. Kaupungin 40:stä museosta Mainin rannalla on peräti kahdeksan.
Mainitsen niistä upean Städel-taidemuseon. Itse kävin säännöllisesti kuulemassa maailman huippuja "Alte Oper"-konserttitalossa.

Franfurtista löytyy myös varsin mittava luonnontieteellinen museo, Senckenberg, josta tulen kertomaan enemmän myöhemmin.

Jos tarvitset panoraamakuvia Franfurtista, voi kääntyä poikani puoleen. Hän harrastaa pienoislentokoneita ja kuvausta ja myy kuvia myös eri tarkoituksiin.

Frankfurtin eteläpuolen matkailukohteena voisi olla vaikkapa jugentyylinen Darmstadt. Puolen tunnin matkan sisään mahtuu sitten vaikka mitä, esimerkiksi Heidelberg. Tai Koblenz. Frankfurtin seudulla kasvaa paljon viiniä, varsinkin rieslingiä. Eberbachin luostari viineineen ansaitsee oman blogijuttunsa.

Frankfurtin omia ruokia ja juomia ovat Sachsenhausenin kaupunginosan omenaviini, ”Äppelwoi” (Apfelwein), ja ”Handkäse mit Musik” (käsijuustoa musiikilla), eli käsintehty hyvin kypsytetty kotijuusto, jonka päällä ranskalainen kastike ja sipulia. Sipulihan tunnetusti aiheuttaa suolistossa tiettyjä reaktioita. Täytyy tosin sanoa, että saksalainen sipuli on erimakuista kuin suomalainen, sillä se ei ole lainkaan kitkerää. Eikä ranskalainen kastikekaan ole sitä mitä Suomessa: siinä nimittäin on vain etikkaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Ei sokeria! Frankfurtin seudun ruokiin kuuluu vihreä kastike, joka tarjoillaan perunoiden kera.

Vapaasti mukaellen ja vähän omiakin lisäellen osa tekstiä on käännetty sivustolta www.anothertravelguide.com . Suosittelen tätä sivustoa, jos olet kiinnostunut matkailusta yleensä!

Asuin aivan Frankfurtin lähellä kahdeksan vuotta. Rhein-Mainin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Frankfurtin väkiluku on noin 700.000, mutta siellä on myös 700.000 työpaikkaa. Kaupunki on monipuolinen, mutta minua ei viehättänyt se tosiasia, että ensimmäisellä sijalla siellä on aina raha. Toisaalta kaupungin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pitkä kävelykatu Zeil keskustassa tarjoaa mitä ikinä sielu halajaa. Älä kuitenkaan erehdy kävelemään siellä yöllä yksin!

Lapsistani keskimmäinen kuitenkin valitsi kaikista Saksan kaupungeista juuri Frankfurtin, ja on valintaansa varsin tyytyväinen.

Minusta tuntui seudulta pois muutettuani, ettei mistään saa oikein mitään. Vasta Hampurissa tunsin olevani taas ihmisten ilmoilla. Suomessa esimerkiksi raut- tai kukkakaupan valikoima tuntuu varsin vajavaiselta. Kuitenkaan ihminen ei totisesti kaikkea tarvitse, näinkin elää vallan hyvin ja voi olla tyytyväinen.

Frankfurtin väestöstä noin neljännes on ulkomaalaisia – ja se totisesti katukuvassa näkyy!
Saksansin aikoinaan yhden frankfurtilaisen suuryrityksen toimeksiannosta yhden franfurtilaisen pilvenpiirtäjän paloturvallisuussäännökset, ja selvästikin rakennus on vieläkin pystyssä…

Jöröjukkakin on Frankfurtin poikia. Struwwelpeter-tarinat kirjoitti ja piirsi lääkäri Heinrich Hoffmann omalle pojalleen 1845, kun ei löytänyt sopivaa valmista lahjaa.

Volkswagen - sananmukaisesti kansan auto

2011-06-03T16:10:00.007+03:00

Sekalaisia mietelmiä kansan autosta

Suomalainen mieltää volkkarin kestäväksi saksalaiseksi laatukulkuvälineeksi. Volkswagen on edelleenkin yksi eniten myytyjä automerkkejä. Vuosittain niitä valmistetaan huikaisevia määriä: vuonna 2009 6,310 miljoonaa kappaletta. Volkswagen-konserni on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin autojen valmistaja. Konserniin kuuluvat Audi, Bentley, Bugatti, Lamborghini, Porsche, Seat, Skoda, Volkswagen, Volkswagen hyötyautot ja Scania.

Nykyisen konsernin alku oli Ferninand Porschen kehittämä „kansan auto“, Volkswagen. Tämä tapahtui vuonna 1937. Toiminta alkoi ensin Braunschweigissa, ja jatkui oikeassa omassa tehtaassa Fallerslebenissä. Sodan jälkeen toimintaa valvoi brittien sotilashallitus.
Vuonna 1960 yhtiö muutettiin Volkswagenwerk GmbH:ksi, siis rajavastuuyhtiöksi. Tehdas oli Saksan liittovaltion perustamisen jälkeen Niedersachsenin osavaltiossa. Vuonna 1985 yhtiöstä tuli osakeyhtiö. Nykyisin toimintaan kuuluvat myös rahoitus- ja logistiikapalvelut.

Volkswagenin päätehdas on Wolfsburgissa. Sinne on perustettu varsin näyttävä automuseo. Esillä on 140 autoa ja museon pinta-alaa on 5000 neliötä.

Volkswagen toimitti ensimmäiset kuplamallinsa liikkeisiin vuonna 1946. 60 vuotta sitten. Ensimmäiset kauppaliikkeet olivat Gottfried Schulz Essenissä ja Raffay & Co Hampurissa, Altonassa. Alku oli sodan seurausten takia kaiken puuttuessa enemmän kuin vaikeaa.

Brittien sotilashallitus, joiden hallussa Volkswagenin tehtaat olivat vuodesta 1945 vuoteen 1949, oli antanut pahoin kärsineelle Volkswagenin tehtaalle elokuussa 1945 toimeksiannon valmistaa 20.000 autoa. Kun viidenkymmenen viiden kuplamallin valmistus oli alkanut joulukuussa 1945, tehdas toimitti aluksi vain suoraan voittajavaltioiden virastoille.

Lokakuussa 1946 antoi brittien sotilashallitus omalla miehitysalueellaan luvan rakentaa myyntiverkoston, joka koostui aluksi 10 pääliikkeestä ja 28 kauppiaasta. Koska asiakaskunta kasvoi rajusti heti valuuttareformin jälkeen, tuli kolmelle miehitysalueelle 16 pääliikettä ja 31 tukkuliikettä, 103 kauppiasta ja 812 sopimuskorjaamoa. Tuona vuotena myytiin Saksassa 38.666 kuplaa.

Jaa, että montako ihmistä mahtuu kuplaan? Kas kolme taakse, kaksi eteen, ja aika monta tavaratilaan.

Vuonna 1974 markkinoille tuotiin Golf. Sitä valmistetaan vuosittan 25 miljoonaa kappaletta, ja se on valmistusmäärältään toinen heti Toyotan jälkeen.

Ja mikäpä hienompaa kuin tuunattu kupla? Oettinger sijaitsee Taunuksessa, Bad Homburgissa, ja siitä ajoin ohi aikoinaan lähes joka päivä… Vaan minulla oli Ford Taunus, Taunuksessa kun asuin…

Mikäli nyt pääsit käsitykseen, että minulla olisi jotain Volkswagenia vastaan, olet väärässä. Varsinkin T5:stä pidän siksi, että se on sekä kestävä että erittäin hyvä ajaa.

"Made in Germany" – hieman käsitteen historiaa

2011-05-25T15:52:00.005+03:00

Noin 120 vuotta sitten Lontoossa, elokuussa 1887. Kun Marks Actin oli määrä poistua kaupparekisterilaeista, tuli pakolliseksi ilmoittaa kaikkien Englantiin tuotavien tavaroiden kohdalla, missä maassa tuote on tehty. Toisin sanoen: „valmistettu ….“, eli siis "Made in ...".

Tuolloin "saksalainen" tarkoitti huonoa ja halpaa.

Ja samalla syntyi "Made in Germany". Sillä juuri saksalaisia tuontitavaroita vastaanhan laki Englannissa oli tehty. Mutta 1800-luvun alussa Saksa kehittyikin maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. 1800-luvun puolivälistä saksalaiset kopioivat paljon englantilaisia tuotteita ja käyttivät jopa usein englantilaisia tuotemerkkejä. Nämä kopiot olivat halvempia kuin brittiläiset alkuperäistuotteet ja useimmiten huonompilaatuisia. Sehän oli englantilaisten tuottajien ongelma: ei vain, että halvemmat tuotteet veivät ostajat – saksalaisten kopioiden huono laatu vahingoitti myös brittiläisten alkuperäistuotteiden maineen.

Tuolloin saksalaisilla teollisilla tuotteilla oli oikeutetusti huonon ja halvan maine.

Etenkin kotitaloustuotteista saksalaiset olivat vallanneet brittimarkkinat. Miten hyvin saksalaiset olivat onnistuneet, näkyy siitä, että monet tuotteet, joita britit ilman muuta olivat pitäneet kotimaisina, kantoivatkin leimaa "Made in Germany". Britit säikähtivät ja kuluttajat olivat varsin hämmästyneitä. Englannissa tavalliset tuotteet, kuten vaikkapa kellot, keittiötarvikkeet ja työkalut olivatkin saksalaisia. Saksalaiset tuotteet eivät olleet vain halvempia, vaan kävi ilmi, etteivät ne olleetkaan maineensa mukaisesti huonoja, vaan hyvälaatuisia.

Ja niin kävi, että ennusteiden vastaisesti britit valitsivatkin halvemman ja paremman tuotteen, joka sitten olikin saksalainen.

Varoituksesta tuli laatumerkki. "Se mikä toimii Englannissa, toimii varmaan muuallakin", ajattelivat tuottajat. Tämä johti siihen, että saksalaiset laittoivat tuotteisiinsa leiman "Made in Germany". Tästä tuli kansainvälinen tuotemerkki, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus varoittaa saksalaisesta tavarasta. Saksan talous kukoisti 1900-luvun alussa, ja vaikka välissä onkin ollut kaksi maailmansotaa, niin edelleenkin "Made in Germany" merkitsee laadukasta tuotetta.

Saksa investoi laatuun ja kehitykseen. Ei vain kotitaloustuotteisiin, vaan sähköalan ja kemian teollisuuteen. Syinä tähän olivat Saksan matalat palkat ja sen mukana halvat hinnat. Toisaalta tehtailijat investoivat tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yliopistoissa hyvin koulutettuun henkilökuntaan ja heidän innostukseensa tutkia ja kehittää voi luottaa, ja niinpä he eivät ainoastaan parantaneet jo olemassa olleiden tuotteiden laatua, vaan kehittelivät jatkuvasti myös uusia tuotteita.

Lähde: http://www.hr-online.de/website/specials/wissen/index.jsp?rubrik=6558&key=standard_document_23693340

Hessische Rundfunk on Saksan Hessenin osavaltion radio- ja televisiokanava. Asuin Hessenissä kahdeksan vuotta.

Schwarzwald

2011-05-24T14:32:00.012+03:00

Mustassa metsässä kasvaa leveäoksaisia pihtakuusia sekä douglaasiaa. Kuusten matalista oksista ja niitten varjoista johtunee sana Schwarzwald, musta metsä. Maasto on jyrkkää, tiet mutkaisia serpentiinejä, toki pohjois-eteläsuunnan pääteitä lukuunottamatta, ja rakennukset upeita, monikerroksisia ja ristirakenteisia tai hirrestä veistettyjä.

Schwarzwald on 11.500 neliökilometrin alue Lounais-Saksassa, joka rajoittuu lännessä Reinin laaksoon. Joen laakson länsipuolella sijaitsevat Vogeesit. Se on hyvin samanlainen metsäinen vuoristoalue kuin Schwarzwaldkin, vaan moniko suomalainen on koskaan edes kuullut siitä?

Korkein Schwarzwaldin kohouma, Feldberg, on 1493metriä korkea. Laskettelumahdollisuudet ovat mahtavat. Kesällä patikoidaan, erittäin hyvin merkittyjä reittejä pitkin.

Schwarwaldista alkavat joet Tonava, Enz, Kinzig, Murg, Neckar ja Rench.

Kuva: Wikipedia

Kuuluisimpia kaupunkeja lienee Freiburg (217.000 asukasta). Kaunis, monipuolinen, lämminhenkinen yliopistokaupunki.

Kuva ja lisää kuvia täällä.

Muita mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoisia isompia kaupunkeja ovat Rottweil ja Villingen. Rottweilin ja Villingenin karnevaali, Fastnacht, on nähtävä! Sehän on katujuhla muutamaan päivää ennen Suomen laskiaista ja huipentuu laskiaisena.
Ja olisikohan rottweiler jotenkin tuttu sana?

Pieni Titisee, järvi keskellä metsää, vetää tursteja tuhatmäärin.

Glottertalissa on "se" kuuluisa vuoristosairaala. Tribergin kotiseutumuseo sekä vesiputous on nähtävä! Tosin on järviä muitakin. Lasinpuhallusta voi käydä katsomassa vaikkapa Alpirsbachissa. Tyypillisin tuliainen taas lienee käkikello, tai hunaja.

Olen asunut Schwarzwaldin sekä pohjoisrajalla, Karlsruhessa, että etelärajoilla, Hilzingenissä. Jatkuvasti kuljin sinne tänne ristiin rastiin alueen halki.

Rakennukset ovat lumikuorman varalta hyvin suojattuja sekä ilmansuunnan että kattokaltevuuden osalta. Tasakattoa et näe!

Kesällä seutu on kuin paratiisi: vehreää maastoa, eikä yhtään ikkunaa ilman parvekekukkien runsautta.

Kansakunnan tila

2011-05-20T15:27:00.001+03:00

Paavo Haavikko kirjoittaa kirjassaan „Ei, siis kyllä“ (WSOY, 2006) näin:

”Ei tullut tästä kansankotia, kansan kotia.
Tuli vuokrahuone.
Vuokraisäntä nostaa vuokraa, vastikkeeksi kalustaa huoneen vuokran kanssa yhteensopivaksi.
Ei tullut tästä Ruotsia, tuli ameriikka, sarjafilmimaa.
Matkijoiden reservaatissa kauppojen kyltit on jo käännetty englanniksi että löytää miehittäjä palvelut.”

Autonhakujuttuja 7. Mersu Saksasta. Lyypekissä

2011-05-17T10:14:00.009+03:00

Taas Saksassa. Ja kiire oli. Kiire tuli siitä, että oma aikataulu oli tiukka, ja siitä että kun joku toivottu auto on myynnissä, pitää toimia rivakasti, muuten se meni jo. Kierto on nopea.

Kävinpä siis Saksassa auton hakemassa. Edelleenkin minua ihmetyttää, miten harvat ostavat käytetyn autonsa Saksasta. Kymppitonni ei suomalaiselle näköjään olekaan käypää rahaa. Suomalaiset tietenkin ostavat suomi-autoja, mutta mikä on suomi-auto? Mitä autoja suomalaiset valmistavatkaan?

Jotta kuitenkaan ei kielitaidoton kaadu Saksassa nenälleen, on hyvä antaa toimeksianto sellaiselle, jonka tietää asian hallitsevan eikä lähteä itse seikkailemaan. Paitsi tietenkin jos lähtee lomalle, ja säästää siinä sivussa kymppitonnin.

Ja taas kerran sain todeta, että saksalaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä, ja varsinkin Mersun liikkeet; siellä tekevät mahdottomia asioita mahdollisiksi.

Kiire kun oli, eli kun oli vain yksi päivä aikaa ja siinä ajassa saatiin etsittyä sopiva toivottu auto, hankittua kilvet ja vakuutukset, hoidettua kaupat ja hankittua talvirenkaat, ja saatiin kauppiaalle selväksi, että pariin tuntiin on saatava auto matkaan, jonka aikana liikkeessä tehtiin huolto ja hoidettiin katsastus, jouduin vielä hakemaan Lyypekistä kyseisen Mersun omistusasiakirjan.

Näillä on niin paljon Mersuja, että joutuvat myymään pois… Ja kun kerran Lyypekissä olimme, kävimme Bockhausissa syömässä. Se on aivan Holstentorin vieressä. Wautsi – suosittelen! Hinnatkin kohdallaan, häränpihvi 13 eurolla. En tosin juonut siellä montaa pitkää kylmää, koska olin lähdössä ajamaan vieraalla autolla Ruotsin kautta Suomeen…

Joka reissun jälkeen päätän, että en tätä enää tee ikinä. Joka kerran kun kysytään, lähden heti. Onhan noita autoja tullut tuotua erinäisiä kymmeniä vuosien varrella, vaikka nainen olenkin. ;-) Ja Hampuriin menen kuin kotiin, vaikka Hampurissa ja ympärillä onkin neljä miljoonaa asukasta.

Olen karjalainen. Kahden karjalaisen kunnianhimoinen unelma

2011-05-15T11:34:00.007+03:00

Saksassa asuessani jouduin selittelemään jatkuvasti, mitä on karjalaisuus. Nyt vasta kun asun Pohjanmeren rannalla, olen tajunnut itse olevani oikea karjalainen.

Karjalaisuudella ymmärtävät eri ihmiset kolmea eri asiaa.

Tavallisimmin Karjalalla ymmärretään sitä Neuvostoliitolle luovutettua aluetta, jossa nykyisin asuu etupäässä venäläisväestö.

Karjalan tasavalta on se suuri alue, joka kuuluu Venäjän federaatioon, rajoittuu Suomeen ja jossa asuu karjalaisia, itäkarjalaisia, suomen heimon läheisiä sukulaisia. Heitä ei ole siellä kovin paljoa, he puhuvat karjalan kieltä äidinkielenään ja myös valtakunnan kieltä eli venäjää jokapäiväisessä elämässään.

Ja sitten on Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjala. Niiden asukkaat ovat samanlaisia karjalaisia kuin nekin, jotka joutuivat lähtemään Suomelle kuuluneesta suuremmasta Karjalasta.

Petroskoissa minua pidetään suomalaisena, ei karjalaisena. Pohjanmaalla sen sijaan minua pidetään nimenomaan karjalaisena!
Petroskoista kotoisin olevaa karjalaista ystävääni pidetään Suomessa venäläisenä.
Mene ja ymmärrä.

Karjalaiset ortodoksit, jotka nyt asuvat eri puolilla Suomea, joutuivat kokemaan sodan jälkeen raskasta syrjintää myös uskontonsa takia, ja siksi useimmat kääntyivät valtakunnan valtauskontoon, luterilaisuuteen. Siksi ortodoksiseurakunnat ovat pieniä ja kirkot alueellisesti kaukana toisistaan.

Tämä allaoleva artikkeli ilmestyi Karjala-lehdessä 12.5.2011.

En esittele tässä itseäni sinänsä, koska olen rivikansalainen kuten kuka hyvänsä. Mutta toivon sydämestäni mahdollisimman monen osallistuvan hankkeeseemme, ja siksi julkisuus hankkeelle on hyvästä.

Suomea maahanmuuttajille

2011-05-12T17:31:00.000+03:00

Esittelen ylpeänä opetusryhmäni Ylivieskasta. Ammattiopisto tarjoaa heille monipuolisen ammattiin valmistavan koulutuksen; minun osuutenin on suomen kieli, toistaiseksi eli sijaisena. Kielitaito on tietenkin kaiken muun oppimisen avain. Tätä opetustyötä teen mielelläni. Oppilaat ovat äärettömän ahkeria ja mukavia, aivan kuten maahanmuuttajaoppilaani Lappeenrannassakin olivat. Suomi voi olla tyytyväinen näihin uusiin asukkaisiinsa.

Ruumiiden maailma / Körperwelten / Body worlds

2011-05-10T15:08:00.008+03:00

Kuvat: http://sepp-live.blogspot.com/2009/03/besuch-in-den-korperwelten.html

Saksassa ja näköjään myös muissa maissa kiertää näyttely nimeltään „RUUMIIDEN MAAILMA ja elämän kierto“. Sivulta http://www.koerperwelten-deutschland.de/ löytyy tieto, että näyttely on juuri nyt nähtävissä paitsi Berliinissä, myös Kööpenhaminassa.

Olen käynyt katsomassa tämän näyttelyn peräti kahdesti, ensimmäisen kerran Baselissa ja toisen Hampurissa. Olin jotakuinkin järkyttynyt. Näyttely kertoo ihmisen elämästä ja pakottaa miettimään elämän kulkua.

Lääkäri ja tiedemies Gunther von Hagens ja toinen lääkäri, Angelina Whalley, ovat säilöneet, preparoineet oikeita ihmisiä ja heidän ruumiinosiaan. Hagens teki teemasta näyttelyn. Aluksi varsin kiistellyn!
http://www.koerperwelten.com/de.html

Se mitä näet, on muistutus käyttää omaa ruumistaan järkevästi ja ottaa itse vastuu omasta terveydestään.

Varsin pahalta näyttää nähdä vierekkäin terveet ja tupakan saastuttamat keuhkot. Tupakoineen keuhkot ovat pikimustat, verrattuna viereisiin terveisiin vaaleanpunaisiin keuhkoihin ne vaikuttavat pelottavilta, kauhistuttavilta. Jos olisin tupakoinut, olisin lopettanut siihen paikkaan.

Myös ihmisen kehitys on esitetty eri raskauskuukausien ajalta. Hyvin tulee selväksi, miten nopeasti sikiö juuri alkuvaiheessaan kasvaa ja kehittyy.

Olin aina tiennyt, millaisia verisuonet ovat. Sen sijaan olin aina luullut hermojen olevan pieniä hauraita johtoja ihmisen sisällä. Nyt tiedän, että ne ovat varsin vahvoja köysiä haarautuen yhä pienimmiksi ja miten niitä on aivan joka puolella ihmisessä.

Jos sinulla on mahdollisuus nähdä tämä näyttely, käy ehdottomasti katsomassa. Ja ota runsaasti aikaa matkaasi.

Kotisivuja tekemässä

2011-05-09T14:50:00.002+03:00

Kaikkea sitä ihminen keksii vapaaehtoisesti tehdäkin. Minäkin olen päättänyt opetella ohjelmoimaan. Voi sylvi sentään. Tähän viisi huutomerkkiä… siis laittaisin, jos oikeinkirjoitussäännöt sen sallisivat. Suomen opettajana ei auta mahtailla, ei varsinkaan tilapäisen… :-)

Sen lisäksi päätin opetella jotain helpompaa tietokoneasiaa: päätin opetella tekemään kotisivuja.

Kipinää kylille –hanke Kalajoella teki jälkimmäisen mahdolliseksi. Tarkoitus on siis tehdä Kalajoen kylille kotisivuja. Vesa-Pekka Pasasen johdolla me muutamat harvat uskaltauduimme kokeilemaan, millaisia hengentuotoksia saamme tietokoneella aikaiseksi. Myönnän auliisti olevani aikamoinen tumpeloinen.

Mutta kas! Tuloksethan ovat ihan laadukkaita. Minä laitoin nettiin Pitkäsenkylän kotisivut, www.pitkasenkyla.blogspot.com – ja kuin taikaiskusta tai johdatuksesta, miksi sitä sitten nimetäänkään, myös kaupunki päätti samanaikaisesti päivittää yhdistystiedot. Niin olen nyt kaupungin palvelimella peräti kahteen kertaan.

Sitten seurasi se varsinainen hämmästyksen aihe. Jopa Picasa-kuvasivuani seurataan. Saati sitten blogia! Aivan joka puolelta maailmaa! Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan, että kestää noin vuoden, ennen kuin näkyvyyttä alkaa tulla. Yhdellä kurssilaisellamme se näkyvyys kesti kokonaista kymmenen minuuttia… Katselijoita blogillani oli viimeisen vuorokauden kuluessa Espanjasta, Keniasta, Koreasta…! Saksa ei ollut niin suuri yllätys, sillä Saksassahan minä lähes koko aikuisikäni asuin. Yhdysvallat sen sijaan oli jonkinlainen yllätys, on vain muutama harva jonka sieltä tunnen.

Maailma on avoin, eikä Suomi ei autio saari.

Isoäiti - äiti -lapsi - lapsenlapsi

2011-05-08T13:57:00.003+03:00

Tuomasmessussa Kalajoen kirkossa eilen oli esillä myös alttari, jonka teema oli äitienpäivä.

Kauniisti oli esille pantu sukupolvien kierto. Ohuilla langoilla yhteen liitetyt helmet tekstinään ”isoiäidin äiti, isoäiti, äiti, lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi…” Isoäidin keinutuoli, vanhanaikaisesti kukkia ruukuissa, teksteinä vanhojen tuttujen virsien ja laulujen sanat, otteita kirjoista, joissa kehotetaan rakastamaan, ja myös vanhan katekismuksen aukeama, jossa esillä neljännen käskyn selitys. Siinähän kehotetaan kunnioittamaan vanhempiaan.

Hyvä näin. Omalle äidilleni olen aivan kaikesta äärettömän kiitollinen.

Olen kuitenkin myös tallentanut mieleeni lastenkirjailija Astrid Lindgrenin palkintojakotilaisuudessa sanoman, jotakuinkin näin kuuluneen lauseen: ”Aivan varmasti lasten on kunnioitettava vanhempiaan. Mutta yhtä varmasti vanhempien on kunnioitettava lapsiaan!”

Eikö tähän sisällykin kaikki: Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.

Khalil Gibranin kuuluisa runo on yhä ajankohtainen:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.

- Kiitän alttarin asettelijaa ja spontaanisti löytynyttä kuvaajaa!

Kaksataa markkaa mä päivässä hankin

2011-05-07T18:26:00.004+03:00

Menimme vuosia sitten lomalle Suomeen. Anoppi matkusti – appi kun oli rautatieläinen – edullisesti ja teki meidän autossa Ruotsin läpi ajaessamme saman matkan yöjunassa Tukholmaan asti.

Junassa nukkuessa anopilta oli viety 200 deemarkkaa. Se oli tuolloin sen kokoinen raha, että sitä ei heitelty ikkunoista ulos noin vain.

Helsinkiin saavuttuaan anoppi suri menetettyä rahasummaa suuresti. No, mitäpä me muuta kuin ”tilaamaan” samat rahat takaisin.

Haimme anopin eteläsatamasta. Pääsimme satamasta Espalle, kun ensimmäisiin liikennevaloihin pysähtyessämme kuului pieni tömpsähdys. Me katsomaan, että mitä oli tapahtunut. Nousimme autostamme. Takana puskurissa kiinni iso bemari ja kuljettajana nuori, ilmeisen hyvin toimeen tuleva oloisesti pukeutunut nainen. Tämä pahoittelemaan ja kysymään, sujuvalla saksan kielellä rekisterinumeromme nähtyään, että kelpaisiko meille raha poliisin sijaan… Totesimme, ettei autollemme ollut käynyt isompaa vahinkoa, vaikka se suhteellisen uusi olikin, vain pieni lommo puskurissa. Siksi mieheni sanoi, että kyllä käy. Nainen avasi rahapussinsa ja tarjosi kahtasataa ja sen deemarkkoina suoraan käteen.

Mies otti rahat vastaan, kiitti ja ojensi ne tilannetta henkeä haukkoen seuranneelle anopille…

Soili Autio palkittiin Mikael Agricola -mitalilla

2011-05-06T18:15:00.003+03:00

Luokanopettaja Soili Autio palkittiin 10.4.2011 "Suomalaisia suurmiehiä" -sarjan pronssisella Mikael Agricola -mitalilla pitkäaikaisesta työstään musiikin ja kuorotoiminnan hyväksi.

Soili Autio on luokanopettajan työnsä lisäksi johtanut koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikkiryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien musiikkiproduktioita. Soili Autio johtaa tällä hetkellä kolmea kuoroa: Kalajoella Fermaatti-nuorisokuoroa sekä Soilat-viihdekuoroa ja koko Kalajokilaakson Chorus Vallis-kamarikuoroa. Fermaatti- ja Chorus Vallis -kuorot on palkittu kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Soili Autiolle on myönnetty Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus ja Nuorten Kuoroliiton kultainen kunniamerkki sekä sen korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali.

Olen iloinen Soili saamasta palkinnosta ja ylpeä siitä, että saan itse uutena kalajokisena laulaa Soilin johtamassa kamarikuorossa. Kaikki kuorolaiset olivat yhtä mieltä siitä, että palkinto meni oikealle henkilölle.

Kaikki harjoitukset ovat kuin auringonpaistetta elämässä. Esiintymisiäkin on mahtunut jo useita siihen aikaan, jonka olen ollut mukana. Soili on aina hyväntuulinen, vetää mukaansa kuin magneetti, ja kuorossa vallitsee ihana yhteishenki. Ei ihme että kauas kuuluu…

Viimeisimmät Chorus vallis-kuoron esiintymiset tänä vuonna:
20.3. Ylivieskan kaupungiksitulon 40 v. juhla, Ylivieskatalo Akustiikassa
3.4. "Valepukuinen Jumala", Vieska Sinfonietan kanssa Kalajoen kirkossa ja Ylivieskatalo Akustiikassa
20.4. pääsiäisajan lauluja ja virsiä Kalajoen kirkossa
Tulossa:
Toukokuussa:
22.5. jumalanpalvelus Alavieskan kirkossa

Ja sitten vuoden mittaan… vaikka mitä!

http://www.chorusvallis.fi/

Median ristitulessa. Hirsirakennuskurssi Kalajoella 2011 - 2012

2011-05-05T14:56:00.009+03:00

KalajoenSeutu 4.5.2011

Kalajoki-lehti 4.5.2011

Kalajokilaakso 30.4.2011

Keskipohjanmaa 30.4.2011

Oikeastaan lehdistötilaisuus oli Kalajoen ammattiopiston tiedotustilaisuus, mutta lehdistö toki halusi tietää tsasounahankkeesta. Olen erittäin ylpeä ammattiopiston avusta. Asiat edistyvät hyvin!

Lisää kotisivulla www.kalajoenrukoush.nettisivu.org.

Koululaisen/opiskelijan mietteitä

2011-04-30T22:36:00.003+03:00

Vuodessa on 365 päivää.
Vähennämme niistä ensin 122 päivää, koska kerran vietämme yhden kolmanneksen elämästämme vuoteessa.
Sitten vähennämme 45 päivää, eli ne kolme tuntia, jotka käytämme joka päivä syömiseen.
Jäljelle jää 198 päivää, josta vähennämme 90 päivää eli kesäloman osuuden ja sitten 21 päivää eli joulu- ja pääsiäislomien osuudet.
Jäljelle jää niin vähän päiviä, ettei niistä voi enää vähentää edes lauantai- ja sunnuntaipäivien osuutta...

Lähde: Darrell Huff: "Kuinka tilastoilla valehdellaan"

Varsin opettavaista luettavaa. Oletko lukemasi jälkeen enää ihan varma mistään, mitä tilastotiede sanoo? Mitä tarkoittaa vaikkapa kliinisesti testattu? Sana "instituutti" ei nimittäin ole suojattu, se voi olla mitä vaan. Onko varmaa, että voin syöminen on vaarallista? Kyllä totisesti Pohjois-Karjalan väestö tervehtyi, kun rasvan määrää vähennettiin. Niin kyllä tervehtyi myös kontrolliryhmä eli muu väestö, vaikka rasvan määrää ei vähennettykään... jne jne jne jne...

Ortodoksinen pääsiäispalvelus Kalajoen luterilaisessa kappelissa

2011-04-29T15:23:00.003+03:00

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ja ortodoksinen seurakunta järjestivät yhdessä ortodoksisen jumalanpalveluksen Kalajoen luterilaisessa kappelissa 26.4.2011.

Tilaisuuden piti matkapastori Isä Aleksej ja kanttorina toimi hänen vaimonsa Marita. Pääsiäisaiheisessa kaksikielisessä jumalanpalveluksessa oli läsnä sekä ortodokseja että luterilaisia.

Nyt pidetyn jumalanpalveluksen on tarkoitus olla alkuna jatkuvalle jumalanpalveluskäytännölle. Aluksi jumalanpalvelukset pidetään luterilaisen seurakunnan tiloissa ja myöhemmin vuonna 2013 tarkoitukseen siunattavassa Hiekkasärkkien tsasounassa.

Iloinen olen Maritan lupauksesta opastaa kirkkolauluissa sekä maallikkotilaisuuksian pitämisessä. Torstaina 9. kesäkuuta kokoonnumme sitä varten harjoituksiin Kalajoelle.

Saksaan matkaaville: Freizeitspezialist!

2011-04-26T21:01:00.011+03:00

Kaikille Saksaan menijöille, sekä matkalaisille, lomalaisille, eteenpäin etelään menijöille tai Hannoverin messuvierailijoille haluan antaa lämpimän suosituksen: yöpyä tai viipyäkin Marja-Leena ja Peter Winklerin luona, huoneessa tai loma-asunnossa. Hyvä majapaikka, edullinen, ja runsas, maukas ja kauniisti katettu aamiainen sekä lämminhenkinen palvelu ja ilmapiiri.

Kevät on Saksassa pitkällä, jollen sanoisi täysi kesä! Marja-Leena muistaa minua, entistä kielikoulun opettajaa tervehdyksillä ja ihanilla valokuvilla. Meillähän onkin yhteistä taivalta ja yhteistä menneisyyttä kielikoulujen tiimoilta monenlaista.

Marja-Leena lähetti allaolevat kuvat ja viestitti juuri, että juhannusruusut ja mustikka kukkivat jo! Varsin ihana on Keski-Euroopan kukkaloisto juuri keväällä. Puitakin on monenlaisia ja monenvärisin kukinnoin.

Majapaikan löytää Steinhudesta, joka on hieman Hannoverista länteen. Steinhuder Meer on lomalaisten suosiossa Keski-Saksassa. Netistä paikan löytää osoitteesta

http://www.freizeitspezialist.de/.

Piha- ja puutarhatöitä. Bundesgartenschau

2011-04-24T21:39:00.008+03:00

Uudella pihallamme kevätsiivousta tehdessä muistui mieleen vuosien takainen tapahtuma.

Rakensimme Frankfurtin lähelle 1982 uuden talon ja totta kai piha piti kevään tullen laittaa myös johonkin järjestykseen. Keväällä 1983 kuoputtelin ja kääntelin multaa ja ihmettelin, mistä rahat puutarhan laittamiseen. Uusi talo ja sen mukaiset kulut, joten ei rahaa liiennyt mihinkään ylimääräiseen. Eipä muuta kuin odottelemaan parempia päiviä.

Saksassa järjestetään joka toinen vuosi jossain kaupungissa puutarhanäyttely, Bundesgartenschau. Se on iso tapahtuma, sisältää yleensä kokonaisen kaupunginosan maisemallisen uudelleensuunnittelun, tapahtumia on jos vaikka minkälaisia. Tapahtuma maksaa kaupungille miljoonia, mutta myös vetää väkeä monia miljoonia. Tänä vuonna näyttely on Koblenzissa.

Kaikkien aikojen eniten vierailijoita veti Mannheimin näyttely 1975: 8,1 miljoonaa. Olin siellä tuolloin minäkin ja näin ensimmäistä kertaa hologrammin…

Vuonna 1983 tämä näyttely oli Münchenissä. Appivanhempani olivat matkustavaista väkeä, kiinnostuneita puutarha-asioista ja tietenkin lähtivät Müncheniin.

Heti portilla heitä odotti iloinen yllätys: he olivat senvuotisen näyttelin miljoonas vierailija ja siitä johtuen heille annettiin kuudensadan d-markan shekki puutarhan kaunistamiseen, ja lisäksi muutakin, muistaakseni kukkalahjoja. Kuusisataa oli tuolloin iso rahasumma, ja tuon verran olimme kaavailleet istutustemme maksavan.

Koska heidän oma pihansa ei vaatinut kaunistamista, sillä se oli jo varsin kaunis, he toivat suoraan meille tuon kuudensadan lahjoituksen. Ja me ostimme rahalla kaikki kasvit ja siemenet… ja siellä Rodheimissa se pihan on tänäkin päivänä.

Töihin Venäjälle?

2011-04-22T11:49:00.009+03:00

Siis jos lähdet töihin Venäjälle, se käy näin. Tässä tarkennan aiempaa kirjoitustani.

Työlupaa varten tarvitset ajan lääkärille, joka antaa lähetteen laboratorioon, jossa pitää tehdä seuraavat testit: lepra, kuppa, tuberkuloosi, klamydia, AIDS. Tarvitset siis ajan lääkärille. Mikäli sairautesi ei ole kiireellinen, ajan saa Suomessa noin kolmen kuukauden kuluttua. Hyväksi on, jos puhuu kieliä, ainakin viroa ja venäjää, sillä suomenkielistä lääkäriä ei ole ihan helppoa Suomesta löytää. Laboratoriotutkimusten tulokset toki myös vievät aikansa.

Eivät Lappeenrannan eivätkä Kalajoen lääkärit suostuneet tätä lähetettä antamaan. Lappeenrannassa sentään tehtiin HIV-testi. Oli monimutkaista saada terveyskeskuksen koneeseen yksityislääkärin lähete, siihen tarvittiin peräti kolme terveyskeskuksen virkailijaa. Testituloksen saaminen sitten vaati lukemattomia peräänkyselyjä, puheluita kokonaisen kuukauden ajan, eikä testin tulosta ollut löytyä mistään. Minulle oli luvattu tämä testi ilmaiseksi, ja vieläpä venäjän kielellä. Peräänkysyminen eli palvelunumeroon soittaminen sekin maksoi erikseen (tarkalleen 5,98 euroa plus vero 23%). Vihdoin sitten sain paperin suomen kielellä. Hoidin paperin Venäjälle. Kun tämä kaikki oli tehty, sain yllättäen Lappeenrannan terveyskeskuksesta kyseisen todistuksen, venäjäksi – kokonaista kaksi kuukautta myöhemmin siitä kun milloin testi oli tehty! Testistä sitten Lappeenrannan terveyskeskus laskutti kahteen kertaan: ensin 50 euroa ennen kuin olin saanut minkäänlaista todistusta, ja kahta kuukautta myöhemmin vielä 16 euroa.

Kun nämä testit sitten on tehty, tarvitaan uusi aika lääkärille, jotta tämä kirjoittaa todistuksen, että näitä kyseisiä tauteja ei ole.

Sen jälkeen kaikkiin papereihin on haettava apostillat, eli maistraatin notaarin vahvistus siitä, että paperit ovat alkuperäisiä. Samoin apostilla tarvitaan todistuksiin työhön sopivuudesta eli ammattikoulutuksesta. Apostillat maksavat 21 euroa sivu.

Minä maksoin näistä 89 euroa. Jos sattuu asumaan isohkossa kaupungissa, niin siellähän on maistraatti. Jos sen sijaan sattuu asumaan maalla, pitää lähteä lähimpään isompaan kaupunkiin. Kalajoelta siis Raaheen, 64 km suuntaansa.

Sitten tarvitaan värillinen passikuva. Senhän saa noin 13 eurolla.

Nämä kaikki paperit pikapostina Venäjälle. Itellan pikaposti kestää noin puolitoista viikkoa Lappeenrannasta Petroskoihin ja maksaa 9,10 euroa.

Itellan kautta tavallinen posti Helsingistä Petroskoihin kestää noin puolitoista viikkoa. DHL:n pikalähetys Petroskoista Kalajoelle kesti päivää vaille neljä viikkoa ja heille piti ilmoittaa vastaanottajan osoite peräti kolmeen kertaan.

Tällä välin on haettava kertaviisumia. Se maksaa noin sata euroa. Sen voi hankkia vaikkapa matkatoimisto. Lisäksi on hankittava matkavakuutus, sillä viisumia ei saa ilman sitä.

Monella vakuutus sisältyy johonkin toiseen vakuutukseen. Minulle vakuutus maksoi erikseen 90 euroa. Tosin olin hakenut bisnesvuosiviisumin, kun tarvitsen sellaista muihin tarkoituksiin. Hakemuksen käsittelyaika Venäjän konsulaatissa on noin kuukausi, ja maksoihan sekin yli sata euroa.

Olisin mielelläni tehnyt töitä laskulla suomalaisen yrityksen kautta, jolloin olisin tietenkin vero- ja sosiaalimaksuvelvollinen Suomeen, mutta venäläinen työnantaja ei suostunut siihen, koska olisi muuten menettänyt lupansa saada ottaa töihin ulkomaalaisia. Tähän on syynä se, että Venäjä ei halua verojen menevän ulkomaille.

Näiden kaikkien papereiden kanssa venäläinen työnantaja menee paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoo ulkomaalaiselle työntekijälle työlupaa. Kun lupa annetaan, ja käsittelyaikaahan tietenkin on, Venäjän maahanmuuttovirastossa pari kuukautta, niin hakijalle lähetetään kutsu, jolla viisumin voi vaihtaa työviisumiin. Eli hakija ottaa uudelleen yhteyttä Venäjän lähetystöön tai konsulaattiin.

Sillä luvalla voi sitten Venäjällä tehdä töitä kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen luvan voi uusia toiseksi kolmeksi kuukaudeksi.

Mutta koska maahanmuuttovirasto ei aluksi hyväksynyt lääkärini todistusta, koska todistuksesta puuttuivat niiden tautien numerot, joita minulla siis ei ole – tautien nimet kyllä paperissa olivat – lääkärin piti kirjoittaa sama todistus uudestaan ja postittaa se Venäjälle. Siitä taas maahanmuuttoviraston mukaan puuttui apostilla, joten maahanmuuttovirasto sitten vaati HIV-todistukseen apostillan. Toki tämä kaikki vei aikaa ja rahaa. Kun sitten vihdoin viimein kaikki paperit olivat kunnossa ja Venäjältä oli tullut kutsu, oli kiitos Petroskoin maahanmuuttoviraston, Lappeenrannan terveyskeskuksen ja DHL:n kulunut niin paljon aikaa, että ne kaavaillut luvanalaiset kolme kuukautta olivat kuluneet umpeen.

Kysyn nyt tämän kaiken jälkeen, millä tavalla Suomen virkailijoiden (Lappeenrannan terveyskeskus), yksityisen yrityksen (saksalainen DHL) ja Venäjän maahanmuuttoviraston toiminta poikkeavat toisistaan? Millä perusteella moititaan vain Venäjää huonosti toimivaksi?

Suomen muusta viranomaistoiminnasta seuraavissa blogeissani. Ne tarinat ovat kuin suoraan dekkareista. Olin aina luullut, että Saksa on byrokraattinen maa, mutta nyt kun asun Suomessa, tiedän varsin karvaan kokemuksen kautta, että Suomi onkin paljon byrokraattisempi...! Ainoat asiat, jotka tässä Venäjän työlupa-asiassa toimivat mallikelpoisesti, oli yksityislääkäri sekä Tohmajärven matkatoimisto, josta olen hakenut viisumini. Lämmin kiitos heille!

Oppilaat Petroskoissa yhä odottavat. Mitä nyt? Ehdin opettamaan Venäjällä yhden rupeaman, oppilaani innostuneita ja mukavia, kaikki paikan päällä mitä parhaiten. Vain palkkaa en voinut enkä voi saada, kun ei ollut virallista työlupaa. Kaikki meni humanitäärisen avun piikkiin. Työnteosta sain siis taas kerran rangaistuksen. Nyt minua rankaisee työnteosta TE-toimisto ja Kela, mutta se on eri tarina...

Tapahtumia nykypäivän Suomessa 1. Nettiyhteydestä ja postin kulusta

2011-04-19T15:50:00.003+03:00

Elämä ilman nettiyhteyttä on kuin olisi leikattu pois ulkomaailmasta. Sehän ei toki oikeasti ole lainkaan totta, sillä elämä pyörii ympärillä, on työtä ja touhua ja on tuttuja ja tuntemattomia. En ole kuitenkaan kuukauteen kirjoittanut mitään blogiini, ja nyt päivitys tuntuukin lähes ylivoimaisen hankalalta.

Netittömän elämän mahdollistavat Kalajoen huonot verkot. Joulukuusta asti olin valittanut jatkuvasti Saunalahdelle siitä, että minut heitettiin netistä jopa viiden minuutin välein. Tekninen tuki ei reagoinut mitenkään. Toisaalta alkoi tulla Justiinalta karhulaskuja, mutta laskujakaan en ollut saanut yhtäkään, en vanhaan enkä uuteen osoitteeseen. Valitin valittamistani, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.

Yhden hyvin epäystävällisen vastauspuhelun sain kyllä, jossa asiakaspalvelija kehoitti minua ottamaan yhteyttä postiin, ja kysymään sieltä kadonneita laskujani. Siis kysymään postista sellaista postia mistä en tiedä että se on ylipäänsä lähetetty, milloin se on lähetetty ja mistä minne!

Sitten vihdoin kirjoitin toimitusjohtajalle kirjeen ja liitin siihen mukaan kaikki valituskirjeeni ja kerroin tapahtumien kulun. Sitten vasta alkoi tapahtua. Elisan ja Saunalahden palvelupäällikkö soitti. Teknisen tuen kanssa kokeiltiin sen jälkeen kaikki mahdollisuudet, ja lopputulos oli, että palvelua, josta olin maksanut, ei pystytä minulle tarjoamaan.

Kävi ilmi, että laskuttamattomuus ei ollut postin hävikkiä, vaan Saunalahden sisäinen vika: laskut eivät jostain syystä olleet koskaan päätyneet tulostettaviksi. –Ei, en ota vastaan väitettä, että netissähän ne. Miten olisin ne netistä saanut, kun kerran nettiyhteys ei toiminut? Toisekseen, olin nimenomaan sopinut, että ne lähetetään minulle postitse.

Hieman kutkutti KalajoenSeudun pääkirjoitus viitaten viestintäministerin vierailuun Kalajoella. Eipä sitä nettiyhteyttä nimittäin ole muillakaan… Vaan olipa myyjä Lappeenrannassa osannut myydä ja minä menin lankaan. Lisäsi hän myi minulle Elisa Vahdin, jolla minulla ei ole mitään käyttöä. Lähdin näes siitä, että se kuuluu nettipalvelun hintaan, vaan kas, siitä pitää maksaa nyt lähes vuoden loppuun vielä 14,90 euroa kuukaudessa. Harmittaa niin vietävästi!

Ammattiopistolla on toki pääsy nettiin, mutta opistolle täällä kehäkolmosen ulkopuolella on kotoa 35 kilometrin matka, enkä ole siellä joka päivä. Kirjastossakin on internetpalvelu, mutta heidän koneillaan en pysty kuuntelemaan luentojani - kiitos palomuurin, turvapalvelun.

Eihän toki olisi ollut kovinkaan ihmeellistä, jos posti, jonka nimi on nykyisin ”tee-se-itse” eli itella, olisi hukannut lähetykset, niitähän minulle lähetettyjä viime vuoden kuluessa hävisi tietymättömiin peräti neljä. Posti kuitenkin vakuutti kyselyni jälkeen, että kaikki on toimitettu perille mitä on saatu toimitettavaksi. Kysyn nyt kuitenkin, minne ne neljä ovat hävinneet… tulee mieleen, että onkohan joku silloin tällöin heitellyt ne jonnekin mustiin aukkoihin…?

Nyt sitten ihmettelen, miten tästä eteenpäin. Siis huomio: tämä tapahtuu Suomessa vuonna 2011.

Inkerin kirkossa Petroskoissa

2011-03-21T20:05:00.005+02:00

Kun ryhdyin järjestämään konserttia Kalajoen tsasounahankkeen hyväksi, otin yhteyttä kahteen kuoroon Petroskoissa. Toinen on Karjalan kuoro, toinen inkeriläiskuoro. Jälkimmäisessä laulaa Petroskoin vuokraemäntäni ystävä, joka asiasta kuultuaan hetimmiten tulikin minua tapaamaan. Kerroin hänelle, että haluaisin käydä suomenkielisessä jumalanpalveluksessa, ja heti hän lupautui lähtemään sinne kanssani. Inkerin kuoron ohjelmisto on klassinen, Karjalan kuoro laulaa etupäässä kansanmusiikkia. Karjalan kuoron puheenjohtajan luona sitten taas herkuteltiin oikeilla karjalaisilla karjalanpiirakoilla… (vehnäkuoreen, perunatäytteellä ...missä muuten ovatkaan Karjalassa riisipellot?)

Varhain kylmänä sunnuntaiaamuna vuokraemäntäni lanko kävi varmistamassa, että autoni lähtee varmasti liikenteeseen. Ihan vasiten minua varten hän oli noussut ylös varhain aamulla ja tullut parkkipaikalleni. Sitten vähän myöhemmin tämä emäntäni ystävä tuli minua hakemaan ja ajoi edelläni kauas kaupungin laidalle, Dvardevskaja-kadulle vanhaan kirkkoon, missä inkeriläisten jumalanpalvelukset pidetään. Aamupäivällä suomeksi, iltapäivällä venäjäksi.
Varsin viehättävä, vanhanaikainen karjalainen puurakennus. Täysin toimiva, mutta kaukana keskustasta.

Olimme kirkossa hyvin etuajassa. Siellä kanttori istui urkujen ääressä ja soitti virsiä, ja väki veisasi. Vähän päästä kanttori sanoi, että opetellaanpas taas tämä virsi, ja taas laulettiin. Välin joku joukosta ehdotti milloin mitäkin virttä.

Kirkossa oli kolmisenkymmentä ihmistä, enimmäkseen eläkeikäisiä naisia, kuten niin usein Suomessakin. He lauloivat suomalaisen korvaan hyvin kimeällä, korkealla äänellä, kuten Venäjällä on tapana. Samalla tavalla lauloi Kantele-yhtye kansallisteatterissa, jonka esitystä kävin kuuntelemassa.

Minua huvitti ja huvittaa talvinen pukeutuminen Venäjällä. Kenellä millainenkin tötterö päässä ja turkit tietenkin hienoimmasta päästä. Sain vaivihkaa kuulla, että minua pidetään köyhänä, minulla kun ei ole turkkia, vain tuiki tavallinen talvitakki. Onneksi sentään on ketunnahkainen kaulus ja hihansuut. :-)

Jumalanpalvelus oli kuitenkin enimmäkseen venäjäksi. Rukoukset ja virret suomeksi. Myöhemmin kuulin, että seurakunnan pappi oli katkaissut jalkansa ja että toistaiseksi nuori venäläinen pappi piti jumalanpalvelukset. Hän oli hyvin ystävällinen ja sanoi, että kun tulen seuraavan kerran, hän antaa minulle puheenvuoron, voin tuoda seurakunnalle Suomen terveiset. Inkerin kirkon Petroskoin seurakunta Karjalassa on Kalajoen rovastikunnan ystävyysseurakunta.

Myös kirkkoväki oli utelias tietämään, kuka minä olen. Tervetulleeksi toivoteltiin moneltakin taholta. Jumalanpalvelus sinänsä oli aivan samanlainen kuin meidän luterilainen jumalanpalveluksemmekin.

Tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Menen uudestaan.

Uusi kirkko keskustassa ei ole vielä valmis. Milloin valmistunee?

http://www.ylivieskanseurakunta.fi/index.php?pid=petroskoin_suoma
http://www.inkeri.spb.ru/inkerinliitto.shtml

Petroskoissa juteltua

2011-03-19T16:31:00.008+02:00

Huomiota herättää venäläisten kaunis käsiala. Pidän sitä paitsi suorituksena sitä, että he kirjoittavat latinalaiset kirjaimet kauniisti, siististi – toisin kuin minä. Saattaa tosin olla, että minun kirjoittaman venäjä on myös kaunista, koska minun on kiinnitettävä, ainakin vielä, huomiota jokaiseen kirjaimeen, että osaan itse myöhemmin lukea mitä olen kirjoittanut.
Varsin otettu olin aikuisoppilaiden selvistä tavoitteista. Ne ovat hyvin erilaisia, mutta suunta on selvä: halutaan olla mahdollisimman paljon tekemisissä sukulaiskansan kanssa. Monet oppilaista ovat jollain muotoa inkeriläistä tai karjalaista alkuperää.

Petroskoissa ei päivitellä suomen kielen vaikeutta kuten Saksassa. Tuntuu siltä, että suomalaiset päivittelevät enemmän venäjän ja Suomen sisämaalaiset varsinkin ruotsin kielen vaikeutta. Selvästi näkyy, että kysymys ei ole vaikeudesta, vaan – kuten kaikissa asioissa – asenteesta.

Tässä karaokea venäjäksi :-)

Pyysin petroskoilaisia oppilaitani kertomaan, mitä he pitävät Petroskoista. Yksi tyttö sanoi, että Lappeenranta on kaunis kaupunki, koska se on järven rannalla. Sanoin siihen, että onhan Petroskoikin järven rannalla. Hän vastasi että kyllä, mutta Lappeenranta on siisti ja Petroskoi likainen! Totta. Kyllä kaupungilla on puhtaanapitolaitos, mutta selvästikin puhtaanapito on taloudellinen kysymys. Petroskoi ei ole varakas kaupunki, Karjala kuuluu Venäjän köyhimpiin osavaltioihin. Tämä muistuttaa minua lähinnä siitä kehityksestä, jonka olen nähnyt tapahtuvan Ranskassa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Kun sinne piikomaan menin, siellä oli likaista ja tiet huonokuntoisia. Nyt on aivan toisin.

Mitä ensimmäiseksi näkee Venäjällä, kun taloihin sisään menee, on tietenkin takapiha ja porttikäytävä. Suomessa otettaisiin ohjat omiin käsiin, järjestettäisiin talkoot ja siivottaisiin ja maalattaisiin. Saksassa siivoamiseen ja puhtaanapitoon velvoittaa osavaltioiden laki. Katu on lakaistava ja taloyhtiöiden säännöissä sanotaan, että vuorotellen on porraskäytävä pidettävä siistinä, muuten tulee häätö. Kukaan ei täällä näköjään vieläkään tunne omaa kerrostaloaan ja omaa kerrostalopihaansa omakseen. Tottahan se onkin eri asia kuin pitää pieni omakotitalopiha siistinä. Ja talo remontoidaan ja maalataan kun siihen on varaa, niinhän kaikkialla maailmassa tehdään.

Ylimpiä päättäjiä pelätään – aivan kuten Suomessakin. Virkamieskoneistolle kumarrellaan – aivan kuten Suomessakin. Ystäväni kertoi, että kun hän talonsa osti, hirsisen omakotitalon lähes keskustasta, ja hän olisi hakenut lainaa ja remontoinut talonsa, hänelle sanottiin, että kohtahan kaupunki tontin kuitenkin pilkkahintaan lunastaa, ei siis kannata remontoida. Nyt tästä on kulunut kaksikymmentä vuotta. Talo on kiireellisesti remontin tarpeessa. Onneksi vanha hirsinen rakennus ei sentään mätäne.

Niinpä sitten ihmiset sopeutuvat ja ovat hiljaa. Aivan kuten Suomessakin. Vai missä olet nähnyt Suomessa siviilirohkeutta tehdä asioita kunnolla virkamieskoneistosta ja poliittisten puolueiden konsensuksesta huolimatta? Minulla on tästä kosolti esimerkkejä, miten Suomi nähdään maailmalla. Se ei ole lintukoto, vaan asioita tehdään mahdollisimman monimutkaisesti. Ja veronmaksajan selkänahasta maksetaan viulut. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että 90-luvun pankkitoiminta olisi ollut moraalisesti oikein? Ja mitä tapahtui? Satatuhatta yritystä meni konkurssiin, pitkäaikaistyöttömyys ei ole vieläkään parantunut piiruakaan, eikä kuitenkaan kukaan älähtänyt.

On hauska huomata, että Petroskoin suomalaiset, suomenkieliset ja suomenmieliset pitävät yhtä aivan kuten Saksassakin. Minusta tuli vallan tahtomattani jonkinlainen keskipiste. :-)

Ja tätäkin tapahtui, tosin nimi ei mennyt kohdalleen.
http://www.karjalansanomat.ru/old%20news/2011/2011-03-09.htm

Järisee

2011-03-14T20:08:00.001+02:00

Ei liene yleisessä tiedossa, että myös Saksassa maa järisee. Etelä-Saksassa on rakennuksille pakollinen nk. maanjäristysvakuutus, ja jokaiselle rakennukselle on laskettava paitsi statiikka, myös dynamiikka.

Kolmesti sinä aikana, kun Saksassa asuin, tapahtui maanjäristys. Ensimmäisen kerran en tiennyt siitä mitään, sillä olin Japanissa. Olin tosin lukenut, että Japanissa maa saattaa järistä ja että siihen pitää varautua, mutta en osannut arvata, että sellaista tapahtuisi myös kotona Saksassa.

Toisen kerran järistys ei ollut kovin suuri mutta olemassa. Tuolloin olin voimistelutunnilla voimistelusalissa, hypittiin ja pompittiin, eikä kukaan tyhjässä salissa mitään erikoista ollut huomannut.

Kolmannella kerralla sitten heräsimme minä ja poika aamuyöstä helinään ja kolinaan. Ikkunalasit ja kaapissa juomalasit helisivät, ja alakerrasta kuului kovaa kolinaa. Heräsimme katsomaan, mitä kissani oli saanut aikaan, mutta kun emme mitään nähneet, menimme takaisin nukkumaan. Ehdimme juuri nukahtamaan, kun alkoi helistä ja kolista uudestaan. Taas kävimme tutkailemassa koko tuolloin melko tilavan asuntoni, mutta mitään poikkeavaa emme havainneet.

Aamulla vuokraemäntä ensimmäiseksi kysyi, olimmeko säikähtäneet yöllistä maanjäristystä! Kolinan olivat aiheuttaneet suoraan asuntoni alapuolella pinoissa olleet hedelmälaatikot, jotka olivat kaatuneet lattialle.

Valmennuskurssi oikeustieteelliseen

2011-03-12T19:25:00.003+02:00

Päätettiin panna tuulemaan.

Jyväskylässä 27.-30.4.2011, Mikkelissä 04.–07.5.2011, Lappeenrannassa 11.-14.5.2011 ja Lahdessa 18.-21.5.2011 me järjestämme valmennuskurssit oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrjijöille. Vetäjä on hyvin selvillä siitä mitä hakijan tulee tietää. Se ei ole niinkään se mitä luullaan vaan se mitä kysytään...
www.tiedonjyva.com/34

Vetäjä ei ole hänkään kuka hyvänsä! Minulle kun aina sattuu ja tapahtuu, niin sainpa tässä kun naimisiin menin uuden julkkissukulaisen. Yksi mieheni pojista, Jiri Keronen, valittiin viime syksynä Muutos2011-puolueen puheenjohtajaksi. Ulkosuomalaisena olin ihmetellyt näitä samoja asioita, joite Jiri nyt ajaa. Jirin blogi löytyy täältä:
http.//keronen.blogspot.com

Ja tätä et nähnyt?
http://atuubi.yle.fi/videot_ja_kuvat/id-1009518

Äänestääkin saa...

Luvalla vaiko luvattomasti

2011-03-10T10:27:00.002+02:00

Yritys kirjoittaa tehdystä työstä laskun. Sepä ei Venäjällä käykään. Tarvitaan työlupa.
Työlupaa varten tarvitaan lääkärintodistus, josta käy ilmi, että ei ole AIDS:iä, poliota, tuberkuloosia, klamydiaa, syfilistä eikä lepraa. Sen jälkeen tarvitaan apostillat lääkärin todistuksesta sekä suoritetusta diplomista. Apostilla on notaarin vahvistus jostain asiakirjasta. Espanjan perintöä varten tarvittiin myös apostillan apostilla… joten eikös tämä olekin helppoa? Sitten vain värillinen valokuva ja asiakirjat postiin työnantajalle.

Minulle on tällä välin kerrottu paikan päällä, että on olemassa monenkirjavia työlupia ja että kaikkiin tarvitaan ties mitä…

Eipä ollutkaan helppoa saada Suomesta lääkäriä, joka antaisi lähetteen laboratorioon, jossa tehtäisiin kyseiset testit siitä, että minulla ei noita tauteja ole. Koska tauti ei ole kiireellinen, eli minullahan ei noita tauteja ole, niin kahdessa kunnassa ei löytynyt lääkäriä, joka asiat hoitaisi. Suomessa on niin järjetön lääkäripula, että aikoja saa kolmen kuukauden kuluttua kyselystä… oikeammin, kahden kunnan terveyskeskuksessa ei koko asiaa suostuttu hoitamaan.

Tai onhan Suomessa lääkäreitä, joitakin. Jotkut osaavat jopa suomea. Joitakin pitää jonottaa monta kuukautta.

Yksityinen helsinkiläinen lääkäri sen sitten teki.

Apostillat saa notariaatista, 11 euroa sivu. Sitten postiin, pikakirje 9 euroa, jonka perilletulo Lappeenrannasta Petroskoihin sitten kesti puolitoista viikkoa. Ei se tosin Ruotsiinkaan sen nopeammin mennyt!

Kaikki hyvin? Saadakseen ottaa ulkomaalaisen töihin, venäläisen yrityksen on anottava vuosittain sellaiseen lupa. Luvaton työskentely aiheuttaa työntekijälle maasta karkottamisen ja yritykselle luvan menetyksen. Olen siis tällä hetkellä vain kulttuurilähettiläs… ei paha sekään.

No, kyllähän minä, mutta… Venäjän ulkomaalaisvirasto ei kuitenkaan hyväksynyt lääkärini todistusta. Siinä oli lueteltu tautien nimet ja niiden puuttuminen, mutta luettelosta puuttuivat tautien numerot… joten kaikki uusiksi. Käsittely sen jälkeen kun paperit ovat täydellisesti koossa virastossa kestää kahdesta viikosta kuukauteen.

Venäjä vahtii ulkomaalaisiaan tarkasti. Tähän en kerro henkilösuojan vuoksi muiden lähettyjen eri alojen työntekijöiden kertomuksia. Tulin siihen tulokseen, että se joka Venäjälle lähtee, ei voi mitenkään olla täysjärkinen…!

Mutta kun asioita tarkemmin miettii, niin onhan näitä kiemuroita Suomessakin. Suomessa ei ole hyvä joutua Kelan pyöritettäväksi. Minulla on kyllä Kela-kortti, mutta aivan samanaikaisesti Kela pähkäilee miksi olen pudonnut Suomen sosiaalijärjestelmästä… ja tekee minulle elämän hankalaksi, ja tämän vain siksi, että olen säästänyt Suomen valtiolta monta tuhatta euroa… Nyt mottoni on aivan pakosta ja Suomen viranomaisten tahdosta muuttunut itsekkääksi: ota kaikki se mitä saat! Ja minun jälkeeni tulkoon vedenpaisumus.

Ja vallan hyvin muistuu mieleen se aika, kun Suomi ei ollut EU:n jäsen. Monet monituiset kerrat sain painokkaasti puhumalla ja tarmokkaasti toimimalla suomalaisten luvat kuntoon...

Viimeisin viesti Venäjältä oli, että nyt tarvitaan alkuperäiselle lääkärintodistukselle apostilla. Siis notaarin vahvistus siitä, että tällä lääkärillä on oikeus allekirjoittaa lääkärintodistus… siis että alkuperäinen todistus on alkuperäinen…

Mittavirheitä

2011-03-06T16:42:00.001+02:00

Tulipa eilen puhe mitoista. Vuosia sitten sain tarjouksen Suomesta välittää Saksaan vaneria. Sehän on siis ohutta levyä. Tarjottu määrä oli niin ja niin monta neliömetriä. Laitoin kuuliaisesti kyselyn eteenpäin, kahteen eri osoitteeseen.

Vastaukset tulivat heti.

Toinen vastasi, että tuo määrä ei mahdu hänen autotalliinsa. Olinkohan ihan varmasti sisäistänyt, miten paljon tavaraa tuo on? Itse asiassa se tavaramäärä on monta metriä korkea, koko tien levyinen ja koko kotitien pituinen.

Toinen vastasi, että kyllä käy, tuollaisen määrän hän markkinoi joka maananta.

Jaahas, miten niin? Kas, olin kirjoittanut kakkosen sijaan kolmosen, eli tehnyt neliömetreistä kuutiometrejä. Olipa näillä kahdella huumorintaju ainakin kohdallaan!

Fastnacht Etelä-Saksassa

2011-03-03T09:54:00.004+02:00

Nyt juuri on Etelä-Saksassa viides vuodenaika. Ensimmäisenä tänä aamuna tuli Saksasta pojalta viesti: ”Ho narro!” Se on paikallinen karnevaalitervehdys. On täysin mahdotonta olla ottamatta osaa perinteisiin, jos yrität, niin sinut haetaan kotoa. Ainakin minut haettiin!

Ennen laskiaistiistaita eli paastonaikaa johon laskeudutaan nykyisin enemmän tai vähemmän tosissaan, otetaan osaa karnevaaliriehaan. Karnevaali on ainoa sana joka on olemassa suomen kielessä, mutta se merkitsee valitettavasti aivan jotain muuta kuin mitä Etelä-Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole juomingeista, vaan ulkona kadulla tapahtuvasta koko perheen riehasta, joka kestää monta päivää.

Juhlat alkavat erilaisilla iltatilaisuuksilla jo viikkoja ennen varsinaista laskiaisaikaa. Se taas alkaa varsinaisesti eri naamioryhmien esittelyllä keskiviikkona. Naisten iltaakaan ei pidä unohtaa – naiset juhlivat keskenään… Jokaisella ryhmällä on joku historiallinen tai paikallinen taustansa. Sitten seuraa varsinainen rieha: torstaina herätys viimeistään kello kuusi, kun soittokunnat kulkevat kadulla. Ne ”vapauttavat” kansan virkavallasta, eli kunnan väet, opettajat ja sen sellaiset pannaan viralta suoraan paikan päällä ja avataan juhlat. Samana päivänä juhlitaan ulkona kadulla seuraavaan aamuun. Konstanzissa ja ympäristössä on illalla nk. naamiokulkue, Hemdklonkerumzug, kaikki pukeutuvat valkoisiin ja kulkue kertoo opettajien tekemisistä. Oman omituisen lisänsä tuovat sveitsiläiset yhtyeet, jotka soittavat vinosti jatsahtavia sävelmiä.

Kulkueita on vaikka minkälaisia, pieniä ja suuria, yhteisiä ja yksityisiä. Suurin kulkue on yleensä sunnuntaina. Siinä yhdistyvät moderni karnevaaliperinne – kiusanteko, politiikan ja silmäätekevien arvostelu naamion alla lauluin ja runoin, vuosisatoja vanha naamioperinne sekä sveitsiläiset tavat.

Tiistaina sitten Fastnacht konkreettisesti haudataan tai poltetaan runoin ja lauluin ja jäädään sitten odottamaan seuraavan vuoden riehaa. Keskiviikkoaamuna syödään krapula-aamiainen, joka tarkoittaa silliä ja muuta suolaista särvintä.

Ilonpito on mukavaa ryhmässä, tuttujen kesken. Kulkueisiin lähdetään ryhmissä, joko perinneryhmissä tai sitten ihan itse keksityissä, jonkin teeman ympäriltä. Mukana ovat kaikki pikkulapsista vanhuksiin. Eri paikkakunnilla tavat tietenkin poikkeavat jonkin verran, mutta yksi on varmaa: kannattaa lähteä katsomaan, myös Suomesta asti! Kuuluisimpia lienevät Villingenin ja Rottweilin kulkueet. Nuorena teimme retken Karlsruhesta Rottweiliin asti, ja kannatti. Ainoa huono puoli on sää – yleensä on koleaa ja sataa lunta tai räntää…
Kaikkina vuodenaikoina, vaikkapa kesälomalla, voi puvustusta ja tapoja käydä katselemassa Schwarzwaldissa Bad Dürrheimissa (Museum der schwäbisch-alemannischen Fastnacht) tai Langensteinin linnan museosta.

http://www.narrenschopf.de/index.php
http://www.fasnachtsmuseum.de/