Entisessä elämässäni. Hagia Sofia

Nykyistä Istanbulia kutsuttiin vuosina 667 eaa - 330 jaa nimellä Bysantion, sen jälkeen vuoteen 1930 saakka nimellä Konstantinopoli. Konstantinopoli oli Euroopan tärkein uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Kaupunki sijaitsee Mustanmeren rannalla, kahdessa maanosassa ja on Turkin suurin kaupunki, siellä on lähes 14 miljoonaa asukasta. Istanbul on eläväinen kaupunki.

Ortodoksikirkkoa Hagia Sofiaa pidetään yleisesti koko kristikunnan arkkitehtuurisena mestariteoksena. Pitihän sitä käydä katsomassa! Kirkko on rakennettu 500-luvun alussa. Kirkko oli muutettu moskeijaksi, Hagia Sofiaan on maalattu jälkeenpäin erilaisia islamilaisia tekstejä seinille ja kattoon. Kemal Atatürkin toimesta siitä tehtiin museo. Kun minä siellä kävin, se oli museo.

Nyt sitä vaaditaan suurina muslimien juhlakausina moskeijaksi, koska viereinen moskeija on käynyt liian ahtaaksi.

Lisätietoa sivulla http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2013/10/17/hagia-sofiaa-hamutaan-jalleen-moskeijaksi/.

Kävimme Istanbulissa(kin) omalla autolla. Olihan sekin seikkailu, mutta ei sen kummempi kuin muissakaan isoissa väkirikkaissa kaupungeissa. 

Tuolloin tuli sellainen kuva, että maailma elää tavallaan, välitinpä minä siitä tai en. Hyvin monet moskeijat olen nähnyt, monissa käynyt, paljon muslimeja tavannut ja tuntenut ja tunnen, enkä oikeastaan näe missään uskonnon ja väkivallan välistä yhteyttä, enkä missään ole kristittynä kohdannut vihamielisyyttä. Sen sijaan kyllä näen, että uskonnon varjolla on maailmankierrossa tehty julmuuksien julmuuksia, eivätkä kristityt ole tehneet mitään poikkeusta…

Saksalaisia keksintöjä: airbag

Airbag on säästänyt tuhansia ihmishenkiä. Auton turvatyyny eli airbag on etupäätörmäyksessä sekunnin murto-osassa täyttyvä energiavaimennin. Kuljettajan turvatyyny on ohjauspyörässä ja etumatkustajan turvatyyny on etupaneelissa. Kylkikolaria varten on olemassa sivutyynyjä. Voimakkaassa etupäätörmäyksessä auton pysähtyessä lähes paikoilleen matkustajat jatkavat menoaan sillä nopeudella, joka autolla oli ennen törmäystä. Turvavyöt ja -tyynyt estävät kuljettajaa ja matkustajia törmäämästä auton kovia sisätiloja vasten.

 

Turvatyynyn sai ensimmäistä kertaa vuonna 1981 Mercedes Benzin S-luokan autossa valinnaisena lisävarusteena. Nyt se on kaikkien autojen vakiovaruste. Turvatyynyn historia alkaa vuonna 1953, jolloin saksalainen Walter Linderer ja amerikkalainen John W. Hendrik hakivat sille pantenttia. Hyvä idea, mutta tekniikka puuttui. Kehittelyä jatkettiin myöhemmin General Motorsilla USA:ssa, mutta silloinkaan ei saatu aikaan muuta kuin vahinkoa. Mercedes Benz sen sijaan onnistui, kun alotti kehittelyn vielä kerran vuonna 1967, Volkswagen aloitti paria vuotta myöhemmin.

Itse olen kerran kokenut turvatyynyn laukeamisen. Se tapahtui sekunnin murto-osassa, kun autoni oli äkkipysähtynyt käännyttyään katolleen. Olin ajanut Schwarzwaldissa syksyn sateella pitkän suoran jälkeen liian lujaa tietyömaalle, jossa tie kääntyi jyrkästi laskuun. Tyynystä purkautui ulos hyvin pahanhajuinen kaasu, joka syövytti villapuseroni käyttökelvottomaksi. Kolarin seuraukset: ei kun sairaalaan tarkkailuun. Mitään muuta en kuitenkaan saanut kuin kuhmun otsaani. Pikkuiselle autolleni taas kävi tasan yhtä hyvin tai huonosti kuin isolle Mersullemmekin oli vastaavanlaisessa kolarissa käynyt: lunastuskelpoiseksi, mutta ei painunut kasaan.

Sellainen työmatka se, Ranskasta Saksaan. Sitten piti vielä haastaa kaskovakuutus oikeuteen, kun se ei olisi halunnut maksaa... mutta voitin ne käräjät.

Tilastot USA:ssa osoittavat, että siellä turvatyyny on säästänyt 14.200 ihmisen hengen. Kehitys ei ole pysähtynyt. Insinöörien visio on, että autoihin tulisi tutkasilmä, joka ennakoisi kolaritilanteen etukäteen mahdollisimman tarkasti, niin että turvatyyny täyttyisi tilanteeseen sopivaksi. Toinen tavoite on, että turvatyyny osaisi arvoida matkustajan koon, painon ja sukupuolen. Nähtäväksi jää miten nämä toteutuvat.

Maahanmuuttomaa Saksa

Bremerhavenissa Saksassa sijaitsee nk. ”maahanmuuttotalo”,  maahanmuuttajista kertova museo. Bremerhaven on se rannikkokaupunki, mistä Saksan laivat lähtivät Amerikkaan ja Australiaan.

Talo sijaitsee historiallisella paikalla, nk. uudessa satamassa, joka avattiin vuonna 1852 ja josta aina vuoteen 1890 lähti vajaat 1,2 miljoonaa ihmistä uuteen maailmaan. Tämän sataman lisäksi oli olemassa vanha satama, keisarin satama ja Columbuksen laituri, joista lähti yhteensä 7,2 miljoonaa emigranttia maailmalle. Museo avattiin vuonna 2005.

Euroopan ”blue card” on tullut myös Saksaan, sanoo CDU:n sisäministeri Friedrich. Blue Card on pääsylupa asiantuntijatyntekijöille niistä maista, jotka eivät kuulu Euroopan Unioniin. Ei puhuta niinkään ihmisistä, sillä voi kauhistus – sehän koskisi silloin myös muslimeja. Mutta CDU-ministeri on käsittänyt, että Saksa nyt kerta kaikkiaan ON maahanmuuttomaa. Totta on, että Saksassa on huutava pula esimerkiksi atk-alan asiantuntijoista, ja heitä rekrytoidaan nyt Intiasta. 

Mutta uutta se ei ole, sillä jo vuosisatoja sitten tiedettiin, että Saksa on maahanmuuttomaa. Sen tiesivät muun muassa tietyt hallitsijat. Heillä oli tarkoitus asuttaa maata ja elävöittää kaupunkejaan. Brandenburg-Preussen esimerkiksi on siitä suuresti hyötynyt. Myös Hessenissä vaikkapa Kassel ja Reinin varren kaupungit kuten Mannheim ovat todellisia monikulttuurikaupunkeja. Siksi oli ihan oikein, että Bremerhavenissa sijaitseva ”maahanmuuttajatalo, johon on kerätty tietoa Saksasta muuttaneista, on nyt myös hyväksynyt mitalin toisen puolen, eli Saksaan tulleet maahanmuuttajat. 

Sieltä löytyy Ranskasta tulleiden hugenottien historia, aivan kuten Puolasta tulleiden kaivostyöläisten tai Italiasta tulleiden sokerileipurien, samoin saksalaisten pakolaisten, jotka tulivat vuoden 1945 jälkeen idästä, ja myös Etelä-Euroopasta rekrytoitujen työläisten, jotka 50- ja 60-luvuilla mahdollistivat Saksan talousihmeen. 

Vuonna 2012 taloa laajennettiin 1900 neliömetrillä ja sinne avattiin osasto, joka valottaa yksittäisten Saksaan muuttaneiden ihmisten historiaa, ja etupäässä siellä esillä ovat perheiden tarinoita. 

Nykyisin lasketaan, että noin joka viidennellä saksalaisella on maahanmuuttajatausta. Noin 70% heistä on tullut jostain toisesta Euroopan maasta. Saksan väestöstä siis noin 10% on ulkomaalaisia. Pakolaisten osuus väestöstä on prosentteina väestöstä samaa luokkaa kuin Suomessakin. Ulkomaalaisuus ei siellä ole mitenkään erikoista. En ollut miettinyt ulkomaalaisuutta lainkaan Saksassa asuessani, vaikka itsekin olin ulkomaalainen. Tuttava- ja ystäväpiiriini kuului yhtälailla saksalaisia ja muunmaalaisia - kreikkalaisia, turkkilaisia, juutalaisia, intialaisia, kiinalaisia, norjalaisia... ja niin edelleen; löytyypä sieltä tuttavapiiristäni irakilainen ja eteläafrikkalainenkin.

Siniset: ulkomaalaiset Saksassa
Punaiset: saksalaiset muissa maissa

Museon, jonka nimi on saksaksi ”Deutsches Auswandererhaus”, löydät osoitteesta Columbusstrasse 65, Bremerhaven. Eikös vain jo kadun nimi kerro maahanmuutosta…

Vielä palkoista: millä aloilla Saksassa maksetaan parhaiten?

Palkan suuruus riippuu muun muassa siitä, millä alalla työtä tekee. Konsultti saa lähes kaksi kertaa niin paljon kuin hotellialalla työskentelevä. 

10 parhaiten palkattua alaa:

Sija	Ala	keskimääräinen bruttopalkka vuodessa (poislukien vaihtuvat palkat)
1	Konsultointi	60.487 €
2	Pankit	59.587 €
3	Kemian teollisuus ja	58.253 €
4	Lento ja avaruuslento	56.866 €
5	Lääketeollisuus	56.528 €
6	Telekommunikaatio	56.319 €
7	Kulutustuotteet/käyttötuotteet	56.085 €
8	Autoteollisuus	55.578 €
9	Kone- ja laitosteollisuus	55.529 €
10	Lääketeknologia	55.127 €

10 huonoiten palkattua alaa:

Sija	Ala	Keskimääräinen bruttopalkka vuodessa (poislukien vaihtuvat palkat)
1	Hotelli, gastronomia, tarjoilu	32.228 €
2	Käsityöammatit	32.503 €
3	Maa-, metsä-ja kalatalous, puutarha-ala	33.801 €
4	Koulutus ja valmennus	35.172 €
5	Vaapa-aika, turismi, kulttuuri ja urheilu	36.719 €
6	Terveydenhuolto, sosiaalipalvelut	38.862 €
7	Välitysliikkeet, mainonta ja PR	39.040 €
8	Henkilöstöpalvelut	40.047 €
9	Julkiset palvelut ja yhteisöt	40.692 €

 

Kaikki luvut euroina. Luvuissa ei ole eritelty aloja eikä työkokemusta. Kaikki esitetyt luvut koskevat vain kokopäiväisesti työskenteleviä.

Lähde: StepStone palkkaraportti 2012

Mitä palkasta jää käteen?

Se riippuu asuinvaltiosta, veroluokasta eli onko naimisissa, siitä kuuluuko kirkkoon, mihin sairasvakuutukseen kuuluu, saako lapsivähennystä. Oletetaan, että asuu Baden-Württembergissä ja ei ole yksityisessä sairausvakuutuksessa. 

Luvut näyttävät tällaisilta –
alla nettopalkka vuodessa ja nettopalkka kuukaudessa, euroina: 

Ei lapsia, veroluokka I, palkka 5000 € / kk:
33.615,81 € – 2.801,31 €

2 lasta ja veroluokka III, bruttopalkka 5000 € / kk:
39.656,51 € – 3304,70 €

Ei lapsia ja veroluokka I, bruttopalkka 2500 €/ kk:
19.326,84 € – 1610,56 €

2 lasta ja veroluokka III, bruttopalkka 2500 € / kk:
22.404,50 € – 1867,04 €

Itse voit laskea sivulta http://www.spiegel.de/wirtschaft/service/brutto-netto-rechner-was-von-ihrem-lohn-noch-uebrig-bleibt-a-223811.html

Elintasoa ei kuitenkaan voi ihan sellaisenaan verrata eri maissa. Saksassakin se riippuu esimerkiksi myös siitä, missä asuu. Saksan kallein kaupunki on München. Kalleinta ei kuitenkaan aina ole asua isossa kaupungissa; on esimerkiksi halvempaa asua Hampurissa kuin Bodenjärvellä. 

Oma kokemukseni on, että Suomi on elinkustannuksiltaan kalliimpi maa kuin Saksa, johtuen elintarvikkeiden hinnoista ja lähes pakosta omistaa auto, joka on noin kaksi kertaa kalliimpi kuin Saksassa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen korkean autoverotuksen takia. 

Muutettuani Suomeen oli pakko muuttaa ruokatottumukset "epäterteellisiksi", sillä mikään palkkani ei riittäisi niin monipuoliseen ravintoon kuin mihin olin tottunut Saksassa.

Buchenwaldin keskitysleiriltä selvinnyt kertoo

Petri Immonen kirjoittaa Helsingin Sanomissa muistokirjoituksen. Vanhin Buchenwaldin keskitysleiriltä selvinnyt, itävaltalainen Leopolds Engleitner, oli huhtikuussa kuollut 107 vuoden ikäisenä. 

Vuonna 1999 Engleitnerista julkaisiin kirja ja dokumentti, josta seurauksena hän ja piti lukuisia esitelmiä eri puolilla maailmaa. Vielä 2012 hän teki luentomatkan USA:han.

Jehovan todistaja Engleitner kertoo: ”Olen aina pyrkinyt noudattamaan oikeanmukaisia periaatteita ja kunnioittamaan toisten oikeuksia. Siksi minua ei kukaan ole voinut pakottaa käyttämään asetta toista ihmistä vastaan.”