perjantai 6. heinäkuuta 2018

Tuulivoiman aiheuttaman infraäänen uhrien kokous Saksassa 30.6.2018


Otin osaa Saksassa kokoukseen, jossa eri puolilla Saksassa asuvat infraäänestä sairastuneet järjestäytyivät ja kertoivat kokemuksiaan. Infraääniksi kutsutaan ääniä, joiden taajuus on ihmisen kuuloalueen alapuolella eli alle 20 hertsiä.  Itse asiassa eivät siis ole ääntä lainkaan sanan normaalissa merkityksessä. Näitä taajuuksia ei voi kuulla, mutta ne voi tuntea. Tämä ei ole salatiedettä, vaan fysiikkaa. Matalataajuinen ääni lisäksi kantaa useiden kilometrien etäisyyteen, sopivissa sääolosuhteissa kymmenien kilometrien päähän, ja vahvistuu rakennusten sisällä.

 
Aluksi osanottajat kertoivat kokemuksiaan. Myllyalueilla
- ihmiset ja eläimet sairastuneet,
- lasten koulumenestys merkittävästi laskenut,
- monet muuttaneet pois kodeistaan tai jättäneet työpaikkansa,
- kiinteistöjen arvo laskenut tai niitä ei ole voitu myydä,
- turistit kaikonneet,  
- maatalouseläimillä tiineysongelmia ja keskenmenoja ja villiä käyttäytymistä,
- eläimet eivät suostu menemään pelloille myllyalueille,
- riista kadonnut,
- kuolleita lintuja ja lepakkoja löytyy myllyjen ympäristöstä suuria määriä...
 
Valtion virallisen sekä tuulivoimayhtiöiden tiedonannon mukaan kuitenkaan mitään tällaista ei ole olemassa...

Kaiken tämän lisäksi useammalla läsnä olleella oli ollut joitakin aikoja mobiilipuhelin pimeänä, kaikilla niillä siis, jotka olivat tehneet valituksia tuomioistuimiin... Hälyttävää sekin!

Paikalla oli Dr. Thomas Stiller, joka on perustanut järjestön nimeltä Ärzte fürImmissionsschutz, AEFIS (suomeksi ehkä ”Lääkärit ilman saastumisen torjuntaan”). Antoi minulle käyntikorttinsa ja sanoi, että jos ikinä tarvitsen, ottaisin yhteyttä. Lisäksi paikalla oli Sven Johannsen, joka on tehnyt ja tekee euroopanlaajuisesti infraäänimittauksia.  Molemmat jakoivat tietoa infraäänestä ja tehdyistä tutkimuksista ja mittauksista.

Osanottajat edustavat monenlaisia ammatteja, he ovat lääkäreitä, maanviljelijöitä, taiteilijoita, eri alojen yrittäjiä, poliitikkoja, insinöörejä… ja tulivat eri puolilta Saksaa. He päättivät perustaa maanlaajuisen järjestön ja tapella terveytensä puolesta ja oikeuksistaan yhdessä. Yhdistykselle pohditaan parastaikaa osuvaa nimeä ja sääntöjen sanamuotoa. Tuulivoimaa vastustavia paikallisia yhdistyksiä on Saksassa toista tuhatta.
 
Emme puhuneet sähkön korkeasta hinnasta Saksassa, negatiivisesta vaikutuksesta CO2-päästöihin tai muista tuulivoiman negatiivisista ominaisuuksista lainkaan. Keskustelimme vain siitä, mitä pitäisi tehdä, että valtiovalta ja tuomioistuimet vihdoinkin kuuntelisivat niitä, jotka inframelusta kärsivät. Tieteellistä tutkimustahan on riittämiin. Tuulivoimalobbareiden maksamat kyselytutkimukset voitaneen jättää omaan arvoonsa. Selvästi on osoitettu, että infraääni voi olla erittäin vaarallista, ja kun altistumisesta tulee kroonista, se voi jopa johtaa kuolemaan.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti