Sähkönjakelusta Saksassa. Mielipide uudesta lakiluonnoksesta

Sähkönjakelun parannettu huononeminen

eli mitä tapahtuu, kun teollisella yhteiskunnalla on käytössäään vain sattumasähköä eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ja koko yhteiskunta aiotaa sähköistää? Saksassa on päätetty illmastonlämpenemisen torjumiseksi luopua samanaikaisesti sekä ydinvoimasta että hiilestä. 

http://www.nukeklaus.net/2020/12/27/die-verschlimmbesserung-der-stromversorgung/?fbclid=IwAR2D4RiuTq56rwrjSDiUyc_YZ1Ee8QwFbBw00ObCYUUO3cVI7mTzb2j5ZMs

Kirjoittaja Dr.Ing. Humpich

Julkaistu 27.12.2020

(Ei sanatarkka käännös saksasta, koska alkuperäistekstissä on useita vain saksalaiselle lukijalle ymmärrettäviä sanakäänteitä ja allegorioita. Kuva ei liity tähän artikkeliin, mutta asiaan kylläkin.)  

 

 

Toinen osa "Meidän demokratiamme" -näytelmästä näyteltiin Saksassa 22. joulukuuta 2020 kello 16.06. Esitettiin lakiluonnos, jossa ehdotetaan, että kulutuslaitteita verotettaisiin.  Koronan kourissa hallitus hallitsee viimeiseen hengenvetoon saakka. 60-sivuisessa teoksessa esitetään äänestyskoneelle – siis mille?! – seuraavaa:  Lakiluonnos hallittavissa olevien* kuluttajalaitteiden nopeasta ja turvallisesta integroinnista jakeluverkkoon ja muiden energia-asetusten muuttamisesta. Parlamentaarikko, joka ei vieläkään ole saanut tarpeekseen, voi lukea vain ensimmäisen kappaleen ja uskoa, että tietää mitä tapahtuu, ja noudattaa sitten äänestäessään rauhallisesti ryhmänjohtajan suositusta.

Jopa kovimmallekin energiakäänteen kannattajalle alkaa selvitä, että juna ajaa kohti katastrofia yhä suuremmalla nopeudella. Yhtäkkiä huomataankin, että sähköautojen rohkeassa uudessa maailmassa sähköenergian on jotenkin päästävä tuulimyllyistä auton akkuihin. No voi helvetti, sehän olisi politiikan asiantuntijoille pitänyt kertoa ensin. Kaapeleiden, muuntajien ja kaikenlaisen teknisen tilpehöörin pitäisi olla tähän tarkoitukseen sopivaa, jotta pistorasiasta tulee sähköä, ja että ei se sähkö hypi kuluttajille itsestään. Voisi myös sanoa, että nyt tulee rampa ankka, kun toinen rampa ankka on ensin varastoinut sähkön verkkoon ja karkottanut menninkäiset akusta, nyt hän "digitalisoi" verkon ja tekee siitä niin "älykkään", että "suuri muutos" saattaa silti onnistua. Jos tarkastelet tätä lakiluonnosta, se näyttää enemmänkin suunnitelmataloudelta, kuten aina, eksymällä yksityiskohtiin. Tuloksena on läpäisemätön, ristiriitainen tiheikkö, jossa myrkylliset käärmeet purevat yhä useammin omia pyrstöjään.

Tarvittava verkkorakentaminen

Hitaasti, hyvin hitaasti ihmisille alkaa hämärtää: Jos halutaan korvata kaikki fossiiliset polttoaineet sähköenergialla, on kaapeleilla korvattata kaikki säiliöalukset, putkistot, junat ja kuorma-autot, jotka nyt jakavat hiiltä, öljyä ja kaasua. Se on paljon enemmän kuin pelkkä idea rakentaa tuulimyllyjä Pohjanmerelle ja sitten toimittaa tuotettu sähkö (vain) Müncheniin... Jopa tuokin suhteellisen pieni tehtävä suurjänniteverkon laajentamiseksi näyttää olevan ratkaisematon tehtävä valtiolle, jossa (vielä sentään) elämme hyvin ja onnellisesti. Mutta jos haluamme sähköliikkuvuutta - tässä painotetaan liikkuvuutta - tarvitsemme latausaseman käytännöllisesti katsoen jokaisen talon eteen. Kuka haluaa kävellä kilometrin latausasemalle ja takaisin, ennen kuin hän voi ajaa? Vai onko sähkömobiiliin tulo todellakin vasta alku autottomuudelle? Jos joudumme myös samanaikaisesti lämmittämään sähköisesti (lämpöpumput jne.), tarvittavasta kaapelista tulee vieläkin paksumpi. Huomaa, että emme puhu kolmesta tai neljästä korkeajännitelinjasta Saksassa, vaan oikeastaan joka ikisestä kadusta, joka on kaivettava auki. Mutta lainsäätäjämme uskovat, että heillä on ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Tällöin taikasauvaa kutsutaan "digitalisoinniksi": He haluavat tukea puutetaloutta ruokakorteilla. Mitä on liian vähän, se otetaan monilta ja jaetaan harvoille. Uussaksaksi: "se on energiatehokkuutta".

Pienjänniteverkko

Kaikki rakennuksemme on kytketty pienjänniteverkkoon (400 V). Ainoastaan suuret kuluttajat (sairaalat, tehtaat jne.) on kytketty suoraan keski- tai jopa suurjänniteverkkoon. Omilla muuntajillaan ne muuttavat jännitteen käyttämilleen jännitetasoille. Jottei jokainen talo ei tarvitsisi omaa muuntajaa, rakennukset on kukin kytketty pienjänniteverkon kaapeliin kuin ketjussa olevat helmet. Siis kutakin taloryhmää kohden tarvitaan vain yksi muuntaja. On kertynyt paljon kokemusta siitä, kuinka paksun kaapelin on oltava. Kokemuksesta tiedämme, että kaikki kotitalouden sähkölaitteet eivät ole koskaan toiminnassa samanaikaisesti. Tästä seuraa jokaisen kaapelin "piilotettu varanto", jonka uskotaan riittävän tämän uuden lain avulla. Ajatus on yksinkertainen: jos kulutusta seuraa jatkuvasti, kaapelia voi käyttää sen äärirajoille asti. Jos lähestyy raja-arvoja, yksittäiset kuluttajat kytketään pakolla pois päältä. Jotteivät jotkut jää kokonaan ilman sähköä, tehdään aika ajoin muutoksia. Menettely, jota käytetään kaikissa kehitysmaissa. Muuttuvaa ja ajallisesti rajoitettua poiskytkentää kutsutaan myös "brownoutiksi", toisin kuin "blackout", täydellinen sähköttömyys. Lainsäätäjien mukaan tavoitteena on voittaa aikaa ennen kuin sähköverkon uudelleenrakentaminen tapahtuu. Halutaanko oikeasti tätä, vai onko aikomus tehdä jotain aivan muuta?

Tuotanto ja jakelu

”Älykkäätkään verkot” eivät muuta sosialismin perusongelmaa: se, mitä aiotaan jakaa (siis ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti), on etukäteen ensin tuotettava. Tässä lakiluonnoksessa todetaan, että "tehon vähennys" ei saa kestää yli kahta tuntia päivässä. Sitä ylistetään kaunistelevasti "huipun tasaamisena". Muuttaako tuo sana jotain, jos moneen päivään ei ole sähköä? Ei tietenkään, se on vain silmänkääntötemppu. Aina kun sähköä ei ole, valitut kuluttajat on kytkettävä pois päältä koko ajaksi, jotta ainakin rajoitettu sähkömäärä voidaan säilyttää hätätilan varalta. Itse asiassa "ei ole muuta vaihtoehtoa". Mikään poliittinen päätös ei voi muuttaa luonnonlakeja. Meidän nykyisten politiikkojemme suunnittelemassa kansanmurhassa se on saksaksi: Vasta tämä energiatalouslain (EnWG) 14 a §: n muutokseen sisältyvä sääntelysuunnitelma mahdollistaa joustavuuden, siten että parannetaan pienjänniteverkkojen kunnonvalvontaa ja luodaan tarvittavat markkinaviestintäprosessit sekä taloudelliset, oikeudelliset, tekniset ja organisatoriset edellytykset.  - Onko selvä, insinöörit ja sähköasentajat? Teidän tarvitsee vain vahvistaa työkalupakkinne "Mao-raamatulla", sillä tavalla asiakkaanne saavat sähköä.

Valvonta

Toki pulaa voi hallita. Se oli jo mahdollista sota-aikana, kuponkien avulla. Voimalaitosten käyttöä on myös optimoitu aikaisemminkin vaihtelevien ohjausjärjestelmien (esim. yölämmittimien, lämpöpumppujen) avulla. Tämä mainitaan tekstissä nimenomaisesti useita kertoja. Todennäköisesti välttämätöntäkin, koska sähköä varastoivat lämmittimet ja lämpöpumput olivat punaisten / vihreiden kiellettyjen tuotteiden luettelon kärjessä. Ehkä joku muistaa vielä nämä kampanjat? Joten nyt tulee käännekohta: Yhtäkkiä "primäärienergian säästämisellä" ei olekaan enää merkitystä, vaan vain (kaveri-)tuulimylläreiden ja aurinkoparonien ylituotannon kannattava tuhoaminen.

Kuten sanoin, jos kyseessä olisi vain huippukuormien rajoittaminen, vaihtelun ohjausjärjestelmät olisivat täysin riittäviä. Verkko-operaattori lähettää virtakaapeleilla signaaleja, jotka sähkönkuluttajien vastaanottimet vastaanottavat asiaankuuluvissa järjestelmissä. Jokainen vastaanottaja päättää nyt, vaikuttavatko viestit häneen ja mitä hänen pitäisi sammuttaa tai sähkönkäyttöä vähentää. Tämä lakiluonnos koskee kuitenkin kokonaisvalvontaa: jokaisen älykkään mittarin - joka yleisesti tunnetaan sähkömittarina – kulutuksen valvonta on siirrettävä pysyvästi verkko-operaattorille. Tietenkin vain verkon käyttöä varten ja ehdottomasti "tietosuojattuna". Tiedämmekin jo, mitä tällaiset lupaukset tarkoittivat, kun matkapuhelimet otettiin käyttöön. Tulevaisuudessa "älykkäät mittarit" tulisi ehkä nimetä paremminkin "Stasi-mittareiksi". Kuitenkin älypuhelimeen verraten tällä on eroa: älypuhelinta voit käyttää tai rajoittaa sen käyttöä itse. Se ei käy, kun kyseessä on sähkökeskus. Paluukanava (käytännössä internet) on myös turvallisuuspainajainen. Hakkeri tai turvamies, joka naamioituu asentajaksi tai sähköasentajaksi, voi luoda haittaohjelmia ja valvontaohjelmistoja milloin tahansa. Jokaisen, joka pitää tätä liiallisena, tulisi tarkastella tarkemmin esimerkiksi Stuxnetia. Iranin sotilaalliset laitokset olivat varmasti paremmin suojattuja kuin talojemme kattilahuoneet ja autotallit. Kuten sanoin, voit olla ilman älypuhelinta, irrottaa tietokoneen verkkovirrasta, mutta entä koko asunnon sähköverkosta?

Teho ja sähköenergia

Teho (kW) tarkoittaa investointeja - ei vain verkkoon - ja käytetty sähköenergia (kWh) muuttuviin kustannuksiin (polttoaine, kuluminen jne.). Siksi jakaminen ostotehoksi ja kulutetuksi energiaksi laskutuskaudella on aina ollut tavallista suurkuluttajille. Sisäiset palvelun kustannukset johtivat yleensä huippukuormituksen optimointiin. Laskutusjakson kulutuksesta (kWh) ja huippukuormituksesta (kW) yhdenmukaisuuden standardi voitiin muodostaa yksinkertaisella jakolaskulla. Toisin sanoen: Jos asiakas kulutti pääasiassa halpaa ydinvoimaa tai ruskohiiltä tai kallista huippuenergiaa, hän tunsi tämän suoraan sähkölaskussaan. Toistaiseksi ei mitään uutta.

Pienille kuluttajille (kotitaloudet ja yritykset) oli halvempaa luopua tällaisista laskelmista. Hyvästä syystä. Suuren yksikkömäärän vuoksi tilastot auttoivat ennustamaan kulutusta. Yksittäiset erikoistapahtumat (esim. jalkapallopelin lähetys) ja poikkeukselliset säätapahtumat (ukkosmyrskyt jne.) tiedettiin riittävän ajoissa. Toisaalta asiakkaalla on tuskin mitään merkityksellistä vaikuttamismahdollisuutta. Paistin on oltava pöydällä ajoissa (jouluna). Hyvätkään säästöideat kuten vaikkapa vaatteiden pesu yöaikaan ovat epäkäytännöllisiä eivätkä ihmiset niitä yleensä halua. Onko se niin paljon erilaista sähköajoneuvojen kohdalla? Silloinkin lataat akun uudelleen, jos sen tarve on ennakoitavissa. Ajatus ajamisesta päivällä ja lataamisesta yöllä on yksinkertaisesti epäuskottava. Toisin kuin polttomoottoreissa, akun latausvälit (varsinkin talvella) ovat paljon lyhyemmät ja "tankkausajat" suhteessa pidemmät, jotta valinnanvaraa ylipäätään voitaisiin tarjota. Jos latausaika muuttuu täysin arvaamattomaksi ennakoimattoman sähkökatkoksen takia, on se selvä argumentti sähköajoneuvon ostamista vastaan.

Kulut

Jokainen hallituksen pakottama investointi - joko verkon takia tai omassa talossa - on viime kädessä maksettava. Lisäksi tulevat jatkuvat ylläpito- ja käyttökustannukset. Muistetaan vaikka vuokralaisen lakisääteinen lämmityslasku. Tuskin kukaan vuokralainen tietää, että laskutuskustannukset ovat yleensä yli kymmenen prosenttia todellisista lämmityskustannuksista. Tämä asiaankuuluvien "palveluyritysten" setelien painatuslisenssi otettiin käyttöön vuosikymmeniä sitten energiansäästön ja "oikeudenmukaisen" jakelun tarkoituksiin. Nykyaikaisten lämmitysjärjestelmien ja säätimien laajamittaisen käyttöönoton ansiosta säästöt ovat tuskin mahdollisia - ellei huomattavan mukavuuden menetyksen hintaan. Tässä suhteessa tässä yhteydessä annettu lupaus on: Hallittavien kuluttajalaitteiden hallittavuuden luomisen kustannukset kompensoidaan enemmän kuin hyvin verkkomaksujen säästöillä ja markkinoiden parantuneella sähkönhallinnalla. (Sivu 23) Vieläkin törkeämpää kuin toveri Trittinin lausuma usein mainitusta jäätelöpallosta**. Tässä ei spekuloida tarvittavista investoinneista, kysy sitä asiaa asentajalta, johon luotat. Muussa tapauksessa luonnoksessa kehuskellaan miljardien säästöillä. Synnytetään jo toinen energiakäänteen perpetuum mobile, ikiliikkuja.

Kustannusten jakautumista kohdellaan erityisen hienovaraisesti. Lakiluonnoksessa tehdään huolellinen ero verkkoyhteyden ja markkinapaikkojen välillä: verkkoyhteys on kaapeli kadulta taloon ja upeat uutuussana ”markkinapaikat” ovat huoneistojen sähkömittarit. On myös selvää, mistä poliittisesta suunnasta tämä lakiluonnos tulee. Vihreille on ominaista käyttää sanaa "markkinat" niin usein kuin mahdollista kaikkein mahdottomimmissa yhdistelmissä, jotta he pääsevät eroon suunnitelmataloudestaan. Lisäksi on erityisen käytännöllistä, jos "ideat" menevät taas täysin pieleen, sillä näin voidakseen pilkata "markkinoiden epäonnistumista". Kyse ei selvästikään ole markkinataloudesta. Markkinataloutta oli esimerkiksi älypuhelimen käyttöönotto. Puhelimen värillinen näyttö oli ihmisille niin arvokas, että kauppojen eteen muodostui jonoja. Sähkömittari, joka tarjoaa lisäetuna vain oman seurannan, ei olisi myynnissä. Katsotaanpa nyt tyypillistä asuinrakennusta: Enimmäkseen pienjänniteverkon kunnallisella operaattorilla on vähiten vaivaa verkkoyhteyden siirtämisessä taloon.  Asunnonomistaja maksaa rakennuksessa tarvittavat rakennustyöt. Sitten voikin taas valittaa vuokrankorotuksista, ja tyhmä sähkönkuluttaja maksaa jälleen leijonanosan. Sähköautoa on siis vielä vaikeampi myydä - veronmaksajien jättimäisistä tuista huolimatta - kuin tähän asti. Siksi valtion haluaman viihteen ja valvotun ajattelun menestysreseptin (eli valtiollisen televisio-radiolaitoksen) mukaan on laadittava hyvin nopeasti laki, joka ottaa rahaa maksattamalla kansalaisilla ylimääräistä asuntoveroa. Voi voi, jos kansalainen jonain päivänä ymmärtääkin, mitä demokratia tarkoittaa ja äänestääkin kaikki rikoskumppanit pois vallasta!

*Saksan kielen sana ”steuerbar” tarkoittaa sekä hallittavissa olevaa että verotettavaa – voi siis kysyä, mitä tässä oikeastaan tarkoitetaan?!

**Vihreiden ministeri Jürgen Trittin sanoi vuonna 2004, ettei energiakäänne maksa kuluttajalle enempää kuin yhden jäätelöpallon verran kuukaudessa. http://pipa01.blogspot.com/2016/06/syopa-nimelta-energiakaanne-ja-sen.html

 

 

Hyviä vanhoja opetuskäytäntöjä

Vuonna 2000 julkistettiin Saksan kielikoulujen opetussuunnitelmat, ja ne ovat näköjään edelleen voimassa. Kirjoitin tuon tekstin yhdessä kahden opettajan kanssa (tuolloinen sukunimeni oli Werkle). Minulla ei edelleenkään ole pedagogista pätevyyttä, mutta olen kyllä menestyksellä opettanut sekä toisia opettajia että suomalaislapsia ja -nuoria Saksassa 1986-2002 sekä maahanmuuttajia Suomessa vuodesta 2009.

Totean kuunnellessani oman nykyisen työnantajani koulutusta erityisopetuksesta, etteivät hyvät menetelmät ole hävinneet minnekään. Tuota kaikkea olen siis opettanut toisille opettajille.

Tuolloin teimme kaiken opetusmateriaalin itse, kun mitään valmista ei ollut. Mutta totean, että samat menetelmät toimivat edelleen: kielioppi on raami, jonka sisään sijoitetaan harjoitukset, ja kaikki toimii ja motivoi paremmin, jos tehtävät asiat liittyvät oikeasti tarvittaviin ja tehtäviin asioihin. Kielikouluissahan erityisopetusta ei ole edes mahdollista tehdä normaalia nk. riviopetusta, vaan erityisopetus on oleellista, käytännön pakko, ilman sitä ei opetus onnistu.

Huomaa, että suunnitelma on kirjoitettu aikana, jolloin ei ollut lainkaan valmista opetusmateriaalia muun kuin suomenkielisille, eikä jokaisella tietokonetta ja älypuhelinta. Suomalaisten koulujen opetusmateriaalia oli vaikea saada, ja suomalaisten koulujen oppikirjat vanhenivat nopeasti, eli hyväksi koettua ei seuraavana vuonna enää ollutkaan. Suomi toisena tai vieraana kielenä oli otettu oppiaineeksi vasta pari vuotta aiemmin. Tämän takia opetussuunnitelma sisältää runsaasti materiaali- ja tuntisuunnitelmaideoita. 

 https://suomikoulut.fi/wp-content/uploads/2012/09/opas_liite_4.pdf

SAKSAN SUOMALAISTEN KIELIKOULUJEN OPETUSSUUNNITELMAT 

Merja Sorsakivi
Virpi Thurman-Scheiwe
Pirjo Werkle 

Saksan suomalaisten kielikoulujen
Pedagoginen neuvosto/opettajatyöryhmä

Tammikuu 2000

 

SISÄLLYS

Suomalaisen kielikoulun tehtävä

Koulutoiminta

Koulun arvoperusta

Koulun tavoitteet

Ryhmäkohtaiset tavoitteet ja sisällöt

     Pienten ryhmä (3 – 6-v.)

     Keskiryhmä (6 – 10-v.)

      Isojen ryhmä (10 – 14-v.), nuorisoryhmä (14 – 18-v.) 8

Motivointi 11

Opetuksen eriyttäminen 12

Arviointi 12

Ryhmäkohtaiset opetusmenetelmät 14

      Pienten ryhmä (3 – 6-v.) 14

      Keskiryhmä (6 – 10-v.)

    Isojen ryhmä (10 – 14-v.), nuorisoryhmä (14 – 18-v.) 19

Oppimateriaali

 

SUOMALAISEN  KIELIKOULUN TEHTÄVÄ

 „Suomalaisen kielikoulun pyrkimyksenä on antaa täydentävää suomen kielen opetusta, joka auttaa syventämään ja vahvistamaan niitä kielellisiä valmiuksia, joille on luotu pohja kotona opitun kielen avulla. Kielikoulut toimivat monipuolisesti myös suomalaisen kulttuuriperinteen välittäjinä koulun lapsille, nuorille ja heidän perheenjäsenilleen.“

Suomalaisen Kirkollisen Työn Keskus: Saksan suomalaiset kielikoulut

 esite, 1997

KOULUTOIMINTA

Suomalainen kielikoulu on tarkoitettu lähinnä oppilaille, joiden vanhemmista toinen, äiti tai isä, tai molemmat ovat suomalaisia. Tällöin perheen kotikielenä on useimmiten ympäristön (saksan) kieli, jota oppilaat itsekin käyttävät päivittäin lastentarhassa, koulussa, kavereitten kanssa jne. tai, molempien vanhempien ollessa suomalaisia on perheen kotikielenä tietenkin suomi.

Muutamissa kielikouluissa on lisäksi oppilaita, jotka ovat ainoastaan suomalaisen kielikoulun kautta kosketuksissa suomen kieleen.

ielikoulun opetusryhmät jakautuvat oppilaiden iän, lukumäärän ja kielen osaamisen mukaan.

Monissa kielikouluissa on omat vakiintuneet ryhmänsä

-      -        pienten ryhmät (n. 3 –  6-v.)

-      -        keskiryhmät (n. 6 – 10-v.)

-      -        isojen ryhmät (n. 10 – 14-v.)

-      -        nuorisoryhmät (n. 14 – 18-v.)

Opetusta annetaan suomen kielellä. Opetuspäivä ja kellonaika vaihtelevat kunkin kielikoulun tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Yleisin käytäntö on antaa opetusta kerran viikossa n. 1,5 tunnin ajan. Osavaltioiden loma-aikoina ei myöskään ole kielikoulujen opetusta.

KOULUN ARVOPERUSTA

Opetuksen suunnittelun lähtökohtana on koulun arvoperustan jäsentäminen. Suomalainen kielikoulu pyrkii välittämään opetuksessaan seuraavia arvoja.

Suomalainen kulttuuri-identiteetti ja monikulttuurisuus

Oppilaat arvostavat suomen kieltä ja suomalaista kulttuuriperinnettä, ja heille kehittyy  terve  suomalainen  kulttuuri-identiteetti.  Toisaalta  oppilaat  arvostavat myös sitä, että heidän on mahdollista oppia hallitsemaan kaksi kieltä ja elää kahdessa kulttuurissa. Oppilaat ymmärtävät, että heidän kaksikielisyytensä ja monikulttuurisuutensa on vahvuus ja hyvän itsetunnon aihe. Sitä kautta he oppivat suvaitsemaan ja kunnioittamaan myös muita kieli- ja kulttuurivähemmistöjä. Tähän perustuu myös kansainvälisyyskasvatus, jolla silläkin on koulussa tärkeä sijansa.

 

Kasvaminen suomalaisen yhteisön jäseneksi

Suomalainen kielikoulu kokoaa Saksassa asuvia suomalaisia yhteen. Suomalaisten tai suomalais-saksalaisten perheiden lapset näkevät, että heidän lähellään elää muitakin suomea puhuvia ja suomalaisia tapoja noudattavia lapsia ja aikuisia. Koulu pyrkii myös toimimaan yhdessä muiden Saksassa olevien suomalaisryhmien, mm. seurakunnan, kanssa. Näin lasten kuva suomalaisesta yhteisöstä rikastuu. Oppilaat oppivat arvostamaan tätä omaa suomalaista yhteisöään ja Suomea, jossa yhteisön juuret ovat. He tutustuvat yhteisön toimintaan paitsi koulussa myös esimerkiksi juhlissa, retkillä ja leireillä, ja he oppivat itse toimimaan yhteisön jäseninä.

 

Eettiset arvot ja sosiaaliset taidot

Oppilaista kasvaa rehellisiä, avoimia ja yhteistyökykyisiä. He kunnioittavat ja

tukevat toisia ihmisiä, osaavat eläytyä toisten asemaan ja pystyvät puhumaan myös omista tunteistaan.

 

Suhde luontoon

Oppilaille kehittyy läheinen ja vastuuntuntoinen suhde luontoon.

Luovuus

Koulutyössä arvostetaan oppilaiden luovuutta.

KOULUN TAVOITTEET

Suomalaisen kielikoulun opetuksen kokonaistavoitteet pohjautuvat edellisessä luvussa esitettyihin arvoihin. Myöhemmin esitellään tarkemmin ryhmäkohtaiset tavoitteet.

Suomen kielen kehittyminen

Oppilaat haluavat ilmaista itseään suomeksi suullisesti ja myöhemmin myös kirjallisesti. Heidän sanastonsa ja lausetajunsa kehittyvät niin, että he hallitsevat viestintätaidot: kuuntelemisen, puhumisen, lukemisen ja kirjoittamisen. Oppilaat kiinnostuvat ja tiedostuvat suomen kielestä, he tark- kailevat suomen kielen rakennetta ja käyttöä eri tilanteissa ja tutustuvat suomen kielen historiaan.

 Oppilaan yksilöllinen kielellinen ympäristö vaikuttaa siihen, miten hyvin hän oppii hallitsemaan viestintätaidot. Tavoitteena voi olla, että oppilas saavuttaa suomen kielen perustaidot, niin että hän tulee toimeen sukulaisvierailuilla Suomessa ja pystyy asioimaan esimerkiksi kaupassa ja pankissa.

Parhaimmillaan oppilaasta kehittyy sujuva puhuja, lukija ja kirjoittaja ja hän pystyy opiskelemaan Suomessa.

 

Suomalaisen kulttuuriperinteen omaksuminen

Oppilaat tutustuvat suomalaisiin tapoihin, uskontoon, suomalaiseen kansanperinteeseen, lastenperinteeseen, kirjallisuuteen, musiikkiin, teatteriin, kuvataiteeseen ja elokuvaan. He saavat niistä myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä niin, että he innostuvat ja kiinnostuvat suomalaisesta kulttuu- riperinteestä.

 

Suomen tuntemuksen kehittyminen

Oppilaat saavat tietoja Suomen luonnosta, maantiedosta, historiasta, yhteiskunnasta ja ajankohtaisista tapahtumista niin, että heille muodostuu selkeä kuva Suomesta ja sen asemasta muiden maiden joukossa. Oppilaat kiinnostuvat Suomesta ja oppivat itse hankkimaan ja arvioimaan Suomea koskevaa tietoa.

RYHMÄKOHTAISET TAVOITTEET JA SISÄLLÖT

P I E N T E N R Y H M Ä ( 3 – 6 - v.)

Esiopetuksessa lähtökohtana on lapsen oma elinympäristö, omiin kokemuksiin perustuva kommunikaatio. Opetus on melko henkilökohtaista, ja sitä painotetaan oppilaiden kiinnostuksen ja erityisosaamisen mukaan. Tärkeää opetuksessa on ottaa huomioon lapsen luontainen ilo leikkiä ja liikkua sekä halu oppia ja tutkia ympäristöä.

 

1.  Sosiaalisen kehityksen tukeminen

-      sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen

-      ryhmään kuulumisen tunteen vanvistaminen

-      ystävyys- ja toveruussuhteiden rakentaminen

-      toisten lasten huomioon ottaminen

-      yhteistoiminnan edistäminen myös vanhempien kanssa (retket, juhlat ym.)

-      motivaation, kiinnostuksen ja mielenkiinnon herättäminen

 

2.   Suomalaisen kulttuuriperinnön välittäminen

-        suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen

-        kulttuuri-identiteetin kehittymisen vahvistaminen

-        perinnetietouden välittäminen

-        perehdyttäminen suomalaiseen lastenkulttuuriin

-        perehdyttäminen suomalaisiin juhliin ja käytöstapoihin

 

3.   Toiminnallisten taitojen kehittäminen

-      motoriikkaa vaativia leikkien harjoittaminen

-      lapsen mielikuvituksen ja luovuuden kehittymisen edistäminen

-      lapsen auttaminen itsenäiseen toimintaan, yksin tai yhdessä

-      oppimisen iloa vahvistaminen

-      käden ja sormen taitojen kehittäminen (mm. askartelu)

 

4.   Kielellisten taitojen kehittäminen

-      kielellisen kehityksen kehittyminen

-      sanaston ja lausetajun kehittymisen edistäminen

mm. niin, että lapsi oppii

-      kuuntelemaan ja toistamaan äänteitä (lorut, sanaleikit ym.)

-      ymmärtämään puhuttua kieltä ja lyhyitä kertomuksia

-      ymmärtämään kysymyksiä ja osaa vastata niihin

-      ymmärtämään ohjeita ja osaa noudattaa niitä (työtehtävät, leikkien ja pelien säännöt ym. )

-      nimeämään asioita ja esineitä kuvan tai kertomisen perusteella

-      esittämään aiheeseen tai tilanteeseen liittyviä kysymyksiä

-      kertomaan / toistamaan omin sanoin jotakin aiheesta

-      käyttämään kieltä luovasti ja runsaasti

-      laajentamaan ja kartuttamaan sanavarastoaan, sekä aktiivista että passiivista

-      ilmaisemaan itseään puheen avulla

 

5.  Opettajan tehtävänä lisäksi

-      puhua huolitellusti ja selvästi

-      puhua esimerkillisesti yksinkertaista mutta samalla sanavarastoa laajentavaa kieltä, ei slangia

-      kuunnella keskittyneesti lapsen puhetta (mielenkiinto ja rauhallisuus)

-      ymmärtää kerrotun asian sisältö

-      -ei korjata virheitä lapsen puhuessa tietoisesti, vaan toistaa asian oikealla tavalla (Äiti osta leipä. – Niin, äiti ostaa leivän. / Eipäs, se sanotaan LEIVÄN.)

-      tehdä lapselle tarpeen mukaan henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS)

 

Ideoita opetusaiheiksi

 

….

….

….

 

MOTIVOINTI

Koska kaikki oppilaat tulevat suomalaiseen kielikouluun oman koulunsa tai lastentarhansa lisäksi ja vapaa-ajallaan, opetuksen tulee olla oppilaiden kannalta mielekästä ja miellyttävää.

Kun kaikki osapuolet, vanhemmat, heistä etenkin valtakieltä puhuvat, sukulaiset, saksalaisen  koulun  koulutoverit  ja opettajat  osoittavat  myönteistä kiinnostusta suomalaista kielikoulua kohtaan, oppilas näkee toisen äidinkielensä hallitsemisen tärkeänä.

Oppisisällöt, materiaalit

Suomalaisen kielikoulun opetuksessa pyritään käyttämään kieltä todellisissa

tilanteissa: kirjoitetaan oikeita kirjeitä oikeille ihmisille, luetaan ja keskustellaan ajankohtaisista tapahtumista, harjoitellaan oikeisiin juhliin, keksitään omia tarinoita.

Materiaalina käytetään oppikirjojen ja tehtäväkirjojen lisäksi myös videoita, kootaan tarinoita vihkoon tai muuta materiaalia portfolioon, esitetään näytelmiä eri tilaisuuksissa, valmistellaan juhlia ja esitetään siellä ohjelmaa, järjestetään motivaatioleiri tai osallistutaan toisten järjestämälle leirille, tehdään muita retkiä, otetaan osaa kilpailuihin (esim. kirjoitus- ja piirustuskilpailuun), luetaan kirjoja oppilaiden mieltymysten ja toiveiden mukaan.

Oppimisympäristö

Opettajan myönteinen asenne oppilaisiin ja opetukseen on ratkaiseva. Opetuksen ilmapiirin tulee olla kannustava. Käytetään hyväksi tunnettuja  oppimispsykologian metodeja opettajan kykyjen ja mieltymysten mukaan.

Kurittomuutta ja häirintää ei  sallita opetuksen aikana. Mikäli ongelmia esiintyy, pyritään heti löytämään asiaan ratkaisu keskustelemalla oppilasryhmän, vanhempien tai mahdollisesti muiden henkilöiden kanssa toimintatavasta tilanteen  korjaamiseksi.

Mikäli mahdollista, opetushuone on tarpeeksi „koulumainen“, jotta oppilaat

kokevat olevansa oppimassa, ja samalla tarpeeksi „kotimainen“, jotta he viihtyvät siellä. Ihanteellinen on tila, jonka oppilaat itse sisustavat haluamallaan tavalla.

Metodit

Oppilaiden tulee saada kokea onnistumisen elämyksiä. Opettaja ei koskaan saa moittia lasta huonosta kielitaidosta, vaan opettajan ensiarvoinen tehtävä on aina löytää jokaisen oppilaan kielitaidosta myönteisiä puolia. Jo yhdenkin sanan ulkoa oppiminen tai oikean kielioppimuodon tuottaminen saattaa olla lapselle suuri saavutus.

Käyettään hyväksi esim. suggestopedian metodeja, Montessori-materiaalia, kokonaisvaltaisen oppimisen menetelmiä mahdollisuuksien mukaan.

Tdistuksen antaminen on joillekin oppilaille kannustavaa. Selkeän tavoitteen asettaminen (kouluvierailu Suomeen, suomalaisten sukulaisten ja kaverien kanssa puhuminen, toisen vieraan kielen korvaaminen saksalaisessa koulutodistuksessa, osallistuminen kielikilpailuun, suunniteltu opiskelu, työharjoittelu tai ase- ja siviilipalvelu Suomessa ja Suomen kansalaisuuden säilyttäminen) on pitempi- aikainen ja tehokas kielen opiskelun vauhdittajia.

OPETUKSEN ERIYTTÄMINEN

Jos ryhmän oppilaiden kielitaito on kovin eritasoinen, epäedullisimmassa tapauksessa ummikosta täysin kaksikieliseen lapseen, ja samalla ikäjakauma kovin laaja, opetusta on eriytettävä tarpeen mukaan. Mahdollisuuksia on monia; käytännössä hyvin toimivia ovat esimerkiksi seuraavat.

Kaikilla oppilailla on tunnilla sama teema, kuitenkin kaikilla oppilailla erilaiset tehtävät. Koska ryhmät ovat usein pieniä, opettaja voi seurata jokaisen oppilaan edistystä lähes yhtä aikaa. Lähtökohtana sama teksti opettaja voi laatia eritasoisia tehtäviä.

Opettaja esittää saman tekstin tai teeman pohjalta oppilaille eritasoisia kysymyksiä siten, että kaikki oppilaat tuntevat osaavansa vastata kysymyksiin.

Paremmin suomea taitavat oppilaat auttavat muita, ts. toimivat „apuopettajina“. Tätä menetelmää tulee käyttää varoen, ettei kukaan oppilaista tuntisi olevansa taitamaton, tai toisaalta, ettei kukaan tunne tulevansa hyväksikäytetyksi.

Muodostetaan ryhmiä, joissa kussakin eritasoisia oppilaita. Näin kaikki oppilaat voivat osallistua samoihin peleihin ja leikkeihin.

Pari-/ryhmätyöskentely: kumpikin/kukin oppilas saa vain osan tehtävää.

Kaikkien tulosten tulee nivoutua yhteen. Tai: ryhmä pyrkii yhdessä ratkaisemaan annetun tehtävän, ehkä kilpaillen tuloksesta toisten ryhmien kanssa.  Kukin ryhmä esittelee itse tuloksensa.

Kukin oppilas tutkii annettua tehtävää omalta lähtötasoltaan, omien harrastustensa, taitojensa ja kokemustensa pohjalta: esimerkiksi urheilua harrastava tuntee urheilusanaston ja menetelmät, lukemista harrastava tuntee paikallisen kirjaston ja sen antamat mahdollisuudet.

Oppilaat käyttävät eritasoisia oppikirjoja ja tekevät tehtäviä omaan tahtiinsa, opettajan kiertäessä tarkistamassa. (Esimerkiksi Kotiperuskoulun oppikirjat ovat tähän sopivia; kts. oppimateriaaliluettelo, Kansanvalistusseura, s. 21.)

Osa oppilaista työskentelee hiljaa, yksin tai keskenään; toinen osa lukee, keskustelee tai harjoittelee opettajan avulla.

ARVIOINTI

Arvioinnin tärkeimmät tehtävät ovat ohjata opiskelua ja kannustaa oppilasta. Arviointi on kannustavaa silloin, kun oppilaan edistymistä arvioidaan hänen omista lähtökohdistaan käsin eikä verrata häntä muihin oppilaisiin.

Lähtötason arviointi

Jotta oppilaan omaa edistymistä ja kehittymistä voitaisiin arvioida, on ensin tunnettava hänen lähtötasonsa. Sitä voidaan arvioida lukukauden alussa tarkkailemalla oppilaan työskentelyä ja antamalla hänelle suullisia ja kirjallisia tehtäviä. Oppilaiden lähtötason arviointi on tärkeätä toisestakin syystä.

Suomalaisen kielikoulun opetusryhmät ovat lähes aina sekakoosteisia: oppilaat ovat eri-ikäisiä ja suomen kielen taidoiltaan hyvinkin eritasoisia. Kun tunnetaan oppilaiden lähtötaso, voidaan opetusta eriyttää oppilaiden kielellisten edellytysten ja taitojen mukaan.

 Edistymisen arviointi

Oppilaan edistymistä arvioidaan koulunkäynnin aikana jatkuvasti. Arvioinnin tulokset ohjaavat asettamaan opetukselle ja opiskelulle taas uusia tavoitteita. Arvioinnin kohteina ovat oppilaan työskentely ja oppimistulokset, ei oppilaan persoona. Opettaja voi arvioida oppilasta kiittämällä häntä hyvästä työskentelystä, antamalla lyhyen palautteen oppitunnin jälkeen tai mittaamalla  oppimistuloksia suullisten ja kirjallisten tehtävien avulla.

Oppilaita hyvin motivoiva arviointimenetelmä on portfolioarviointi. Siinä oppilaat keräävät töitään kansioon, portfolioon, ja valitsevat itse, mitkä työt he haluavat antaa arvioitaviksi. Kun opettaja tarkastelee portfoliota oppilaan kanssa, hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten oppilas osaa perustella valintansa.

Oppilaan edistymisestä voidaan antaa myös kirjallinen todistus. Joissakin Saksan osavaltioissa on mahdollista liittää suomalaisen kielikoulun todistus oppilaan saksalaiseen koulutodistukseen. Tämä on usein hyvä opiskelun kannustin. Kielikoulun oppilaalle voidaan antaa pelkkä osallistumismerkintä tai hänen edistymistään voidaan arvioida saksalaisen koulun arvosteluasteikon mukaan. Arvosanaa annettaessa otetaan huomioon se, miten aktiivisesti oppilas on työskennellyt koko lukukauden tai -vuoden aikana ja millaisia oppimistuloksia hän omasta lähtötasostaan ponnistaen on saavuttanut.

Oppilaan itsearviointi

Oppilaan itsearviointi kehittää opiskelutaitoja. Sitä voidaan käyttää kaikissa opiskelun muodoissa, mutta olennaista se on silloin, kun oppilaalla on henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS). Lukukauden alussa opettaja voi yhdessä kunkin oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa laatia opetussuunnitelman, joka pohjautuu oppilaan edellytyksiin, taitoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Siinä oppilas asettaa itselleen yksilöllisiä oppimistavoitteita ja lopuksi myös itse arvioi, kuinka hyvin hän on saavuttanut tavoitteensa.

Yksi itsearvioinnin menetelmä on arviointikeskustelu. Siinä oppilas arvioi omaa edistymistään opettajan tai opettajan ja oppilasryhmän kanssa, ja kuuntelijat antavat arvioijalle palautetta. Itsearviointia kehittävä menetelmä on erityisesti portfolion käyttö, sillä siinä oppilas oppii tekemään valintoja.

Vanhempien osallistuminen arviointiin

Vanhemmat voidaan kutsua ryhmäkohtaisiin tapaamisiin, joissa he saavat

tietoja arvioinnin pe-rusteista ja oppilaiden edistymisestä. He voivat osallistua oman lapsensa henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimiseen, oppilaan ja opettajan väliseen arviointikeskusteluun ja portfolion tarkasteluun.

 

Opettajan ja koulun arviointi

Edellä on käsitelty oppilaan arviointia. Paitsi oppilasta voidaan arvioida myös opettajaa ja koulua. Oppilaat voivat esittää mielipiteensä mm. siitä, mitkä tehtävät heitä kiinnostivat ja mitkä eivät kiinnostaneet ja mistä syistä, mitä asioita he haluaisivat käsiteltävän ja mitä he haluaisivat opettajan tekevän toisin. Myös opettaja voi arvioida itseään ja pohdiskelemalla löytää omat vahvuutensa. Oppilaat, vanhemmat ja opettajat voivat kaikki yhdessä arvioida, onko  koulutyössä  saavutettu  asetetut  tavoitteet.

OPETUSMENETELMÄT

P I E N T E N R Y H M Ä ( 3 – 6 - v . ) :

…

K E S K I R Y H M Ä ( 6 - 10- v.)

…

I S O J E N R Y H M Ä ( 1 0 – 1 8 - v . ) , N U O R I S O R Y H M Ä ( 1 4 – 1 8 - v.)

 sojen ryhmän malliteemana olkoon itsenäisyyspäivä.

1.       Sytytetään kaksi kynttilää. Pannaan esille/pöydälle Suomen lippu.

2.       Kerrataan Suomen historiaa tai kerrotaan Suomen itsenäisyyteen johtaneista maailmanhistorian tapahtumista. Lienee tarpeellista aloittaa Suomen itsenäisyyspyrkimyksistä 1800-luvulta, alkaen suomen kielen silloisesta asemasta, Venäjän asemasta maailmassa. Aihetta voi laajentaa kertomalla  senaikaisista suhteista Saksaan ja saksalaisen valitsemisesta Suomen kuninkaaksi.  Kerrotaan myös veljessodasta.  Nuorimmille  oppilaille näitä asioita kerrotaan pelkistetysti ja havainnollisesti karttoja piirtäen.

3.   Vanhempien oppilaiden kanssa voi pohtia suhdetta isänmaallisuuteen Saksassa ja Suomessa. Miksi se on erilaista? Tähän liittyy mm. Suomessa kunnia-asiana pidetty armeija, „suomettuminen“ jne.

4.        Itsenäisen Suomen aika. Millainen on Suomen eduskunta? Miten se valitaan? Miten monta jäsentä siihen kuuluu? Kuka on Suomen presidentti? Miten hänet valitaan? Millaiset valtuudet presidentillä on? Millainen on Suomen hallitus? Minkälaisia puolueita Suomessa on? Naisten asema hallituksessa, parlamentissa? Näytetään Suomen nykyisen presidentin kuva, mahdollisesti myös hallituksen jäsenten kuvia.

5.        Nuorempien oppilaiden kanssa kerrataan Suomen maantieteellinen asema maailman kartalla. Mitä naapurimaita Suomella on?

6.       Suomen lippu. Lipun arvostaminen. Liputuspäivät.

7.        Suomen raha. Isompien oppilaiden kanssa Venäjän aikainen tulliraja Venäjälle ja Suomen markka. Siirtyminen euroon. (Liittyminen Euroopan Unioniin.) Nuorempien oppilaiden kanssa taas voi pohtia, mitä ongelmia valuutanvaihdosta seuraa.

8.         Maamme-laulun laulaminen tai kuunteleminen. Ensimmäinen säkeistö opetellaan ulkoa. Missä laulua kuulee tavallisesti?

ja/tai:

Finlandia-hymnin kuunteleminen. Mitä tulee mieleen? Sibelius, Suomen luonto.

ja/tai:

Jukka Kuoppamäen „Sininen ja valkoinen“. Mitä suomalaista laulussa on? Miten se syntyi?

9.       Mistä Suomi tunnetaan maailmalla? (Paperi; metsät; järvet; tietotaito, esimerkkeinä Nokia ja Linus Thorvald; jäänmurtajat; sauna; joulupukki; design; arkkitehtuuri; Muumit; Leningrad Cowboys; Aki ja Mika Kaurismäki; urheilu, kuten mäkihyppy, autourheilu, soutu, yleisurheilu, ...) Esimerkkejä, kuvia, lehtiartikkeleita, kuvakirjoja. WSOY:n Ympäristöoppi tai vastaava ympäristöopin kirja sopii tähän pohdiskeluun.

10 Miten Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää? Kaksi kynttilää ikkunalla, presidentin linnan juhlat. Kannustetaan pyytämään sukulaisilta itsenäisyyspäivään liittyviä sanomalehtiartikkeleita ja –kuvia.

Kaikki kielen käytön valmiudet voi nivoa edellä mainittuihin asioihin. Luetaan tekstejä, keskustellaan, kirjoitetaan edellä olevista asioista.

Esimerkkikirja: Pertti Rajala: Hyvä Suomi! Suomen itsenäisyyden ajan historia selkokielellä.

Kevennyksenä voidaan pelata muistipeliä „Muisti on museossa“ (Suomen museoliitto), jossa kysellään tietoja Suomeen liittyvistä asioista. Muunnelma: Kuka ensiksi tietää, saa pisteen.

ja/tai:

leikitään  „Mitä tiedät ystävästäni?“ Suomeen liittyviä tavaroita, mielikuvituksessa tietenkin. (Myös isot oppilaat leikkivät mielellään lasten leikkejä, kuten „Laiva on lastattu“, „Kapteeni käskee“ jne.)

ja/tai

täytetään Suomi-tietoutta vaativa ristikko. Näitä löytyy esim. Moi-lehdistä. Tai laaditaan ristikko itse.

 

Kymmenvuotiaat askartelevat vielä mielellään. Tämän tunnin aihe on luonnollisesti Suomen lippu.

 ällaista tieto- ja tehtävämäärää ei luonnollisestikaan ehdi tehdä yhden kaksoistunnin aikana. Aihetta voi jakaa ja jatkaa usealle tunnille. Jo Suomen raha johtaa kokonaan uuteen aihepiiriin, lukusanoihin.

Ylläolevasta idealuettelosta pitää valita ryhmälle sopiva taso. Pienempien kanssa emme tietenkään pohdi maailmanhistoriaa. Kuitenkin jokaisen ryhmän oppilaan tulee tietää jälkeenpäin ainakin kaksi asiaa: milloin on Suomen itsenäisyyspäivä ja kuka on Suomen presidentti.

 OPPIMATERIAALI

Jokaisella suomalaisen kielikoulun opettajalla on oltava käytössään Ideapankki. Se on suoma-laisten kielikoulujen opettajien vuosien mittaan toisilleen ja toisiltaan lainaamien ideoiden kooste. Jokainen kielikoulusta eroava opettaja on velvollinen palauttamaan Ideapankin kielikoululle; se ei ole henkilökohtaista omaisuutta.

Kirja- ja oppimateriaaliluetteloita sekä itse oppimateriaalia voi tilata seuraavista osoitteista. Kustantajat ja yhdistykset esittelevät materiaaliaan myös internetissä.

....