Vihkisormus oikealla vai vasemmalla: Kummassa kädessä pidät sitä?

Sehän on yksi jokaisen hääseremonian kohokohdista: vihkisormusten sormeen pujottaminen. Mutta kumpaan käteen sormus laitetaan ja miksi?

Saksassa vihkisormusta pidetään perinteisesti oikeassa kädessä, mutta saksalaiset ovat siirtymässä vasempaan suuntaan - ainakin vihkisormuskysymyksessä. Yhä useammat avioparit pitävät vihkisormusta vasemmassa kädessä, vaikka suurin osa saksalaisista valitsee edelleen oikean käden.

Oikeakätisille voi olla käytännöllistä pitää vihkisormusta vasemmassa kädessä. Siellä arvokas materiaali on paremmin suojattu naarmuilta.

Muutama vuosikymmen sitten tämä oli toisin: saksankielisten maiden avioparit käyttivät lähes poikkeuksetta rakkauden ja ikuisen uskollisuuden symbolia oikean käden nimettömässä. Myös jotkin Itä-Euroopan maat, kuten Puola, Bulgaria ja Venäjä, noudattivat tätä perinnettä. Länsimaissa tilanne on täysin päinvastainen: Täällä vihkisormusta pidetään useimmiten vasemmalla.

 

Vihkisormus vasemmassa kädessä – merkitys

On epäselvää, miksi jotkut työntävät vihkisormuksensa vasemman käden sormeen ja toiset oikean käden sormeen. Tästä on monia teorioita. Se, että vihkisormusten pitämiseen on perinne, voidaan kuitenkin jäljittää muinaisten kreikkalaisten, roomalaisten ja egyptiläisten aikoihin.

Aikaisempina vuosisatoina ihmiset pitivät vihkisormusta yleensä vasemmassa sormessa, koska he olivat vakuuttuneita siitä, että kehossa oli erityinen "rakkauden suoni" - niin sanottu vena amoris.

Sen sanottiin johtavan suoraan ihmisen tunnekeskuksesta, sydämestä, vasemman käden sormussormeen. Mutta: germaanit uskoivat ilmeisesti, että tämä erityinen suoni johti oikeaan käteen - ja heidän sanotaan käyttäneen vihkisormusta oikeassa kädessä.

 

Uskonnollinen merkitys: vihkisormus oikealla tai vasemmalla

Kysymykseen "vihkisormus oikealla vai vasemmalla" voidaan vastata myös uskonnollisesti. Teologien mielipiteet eroavat kuitenkin tässä asiassa toisistaan. Sen mukaan protestanttien tulisi teoriassa pitää sormusta vasemmalla, kun taas Raamatun tuntevat katolilaiset pitäisivät sitä oikealla. Eräs selitys, joka on annettu, on Mooseksen viisi kirjaa. Toisessa kirjassa sanotaan: "Herra, sinun oikea kätesi tekee suuria ihmeitä (2. Moos. 15:6)".

 

Koska roomalaisissa, katolisissa maissa vihkisormusta käytetään nykyään yleensä vasemmassa kädessä, tämä hypoteesi ei näytä johtavan mihinkään. Varmaa on vain se, että tämä ja muut selitysyritykset juontavat juurensa uskonpuhdistukseen - ja siihen liittyvään uskontokuntien väliseen kilpailuun 1500-luvulla.

 

Kihlasormus: pitäisikö sitä pitää oikealla vai vasemmalla?

Nykyään aviopareilla on Saksassa vapaa valinta: he voivat pitää vihkisormusta joko vasemmalla tai oikealla. Tuon pienen korun symbolinen merkitys on säilynyt ennallaan. Mutta entä kihlasormus? Saksankielisissä maissa morsian ja sulhanen pitävät kihlasormusta yleensä vasemman käden sormussormessa.

Jos parit haluavat pitää kihlasormusta edelleen vihkiseremonian jälkeen, sitä pidetään joko vasemmassa sormessa tai se asetetaan oikeaan käteen vihkisormuksen eteen.

 

 

Oikeistopopulistit vastaan vihreät?

Oikeistopuolueiden vaalimenestys: oikeistopopulismi on tunnetila

Saksan populistipuolueen AfD:n menestystä koskevat keskustelut hukkuvat usein alueellisten tulkintojen yksityiskohtiin. Oikeistopopulismi on kuitenkin menestynyt kansainvälisesti – ja vain yhdellä teemalla.

Hyökätään siis vihreitä vastaan. Tai ainakin näin kävi Thüringenin osavaltiossa, jossa piirin hallintojohtajaksi valittiin AfD:n mies. ”Oikeistopopulistit ovat nyt vihreiden pääasiallinen vastustaja”, oli CDU:n, kristillisdemokraattien, puheenjohtaja Friedrich Merzin mlelipide. Eikä ihmekään. Viime aikoina Merz nimittäin on tiukentanut äänensävyään vihreitä kohtaan, samoin puoluetoverinsa Jens  Spahn. Tuota mieltä ovat oikeistossa monet. Ajatuksena on: jos haluaa saada oikeistopopulistit takakaisin CDU:hun, niin siihen auttaa vain tiukka vasemmistoliberalismin vastustus.

Sikäli kummallista, koska vihreät ovat osavaltiotasolla CDU:n tärkein yhteistyökumppani. Peräti kuudessa osavaltiossa he ovat myös hallituksessa.  

Tätä taustaa vasten Merzin olisi selitettävä, miten retorisesti korkealentoisen vastakkainasettelun kurssia voidaan noudattaa ilman, että se kaatuu konservatiivien hyväksi kaksinaismoralistisena. Varsinkin kun CDU/CSU:n liberaalimmilla johtajilla, ennen kaikkea osavaltioiden pääministereillä Daniel Güntherillä ja Hendrik Wüstillä, on vielä perusteellisempi argumentti tällaista vihreiden vastaista kurssia vastaan: AfD:n äänensävyn ja puheenaiheiden kopiointi antaisi oikeistopopulisteille lopulta vain poliittista metapoliittista menestystä. Toisin sanoen diskurssia siirretään oikealle, mikä lopulta hyödyttää vain oikeistopopulistista alkuperäissuuntausta.

Thomas Biebricher osoitti äskettäin kirjassaan ”Mitte/Rechts – Die internationale Krise des Konservatismus” (Keskusta/oikeisto - konservatismin kansainvälinen kriisi), että tämän teesin puolesta puhuu paljon. Siinä valtiotieteilijä tarkastelee konservatiivisten voimien kehitystä Italiassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa viimeisten 20 vuoden aikana. Asian ydin on seuraava: Vastareaktiona oikeistopopulististen puolueiden (Lega ja Fratelli d'Italia Italiassa, Rassemblement National Ranskassa, Ukip Isossa-Britanniassa) vahvistumiseen klassiset konservatiiviset voimat ovat reagoineet sosiaalisten konfliktien kulttuuristumisella ja oikeistoretoriikan voimistumisella. Toisin sanoen ne ovat tukeutuneet kulttuurisiin taisteluihin wokenessia ja ilmastonsuojelua vastaan sekä nationalistisiin sävyihin. Pitkällä aikavälillä tämä on kuitenkin johtanut vain oikeistopopulistien vahvistumiseen, kuten tällä hetkellä voidaan nähdä Marine Le Penin, Giorgia Melonin tai konservatiivien vaalituloksissa, joista osa on radikalisoitunut puolueen sisällä.

 

Kuvakaappaus: Hämeen Sanomat, 2018
 

Merkittävimmät yhteiskunnalliset muutokset

Maltillinen konservatismi on ajautunut pulmatilanteeseen. Yhtäältä sillä ei ole pitkällä aikavälillä mitään voitettavaa kopioimalla vain oikeistopopulistisia ohjelmakohtia ja retoriikkaa, mutta toisaalta sen on kuitenkin saatava sellainen profiili, joka erottaa sen riittävästi vasemmistoliberalismista. Teoriassa tämä ei ehkä kuulosta kovin monimutkaiselta. Loppujen lopuksi maltillinen konservatismi voisi kaikesta ohjelmallisesta muuttuvuudestaan huolimatta varmasti sopia joistakin keskeisistä käsitteistä: Isänmaallisuus, motivaatio, laki ja järjestys, mutta myös vakavasti otettava suhtautuminen valtioon, maltillisuus tai jopa kristillinen hyväntekeväisyys. Ehkä jopa ympäristöystävällisyys kotimaan turvallisuutena. Mutta sen lisäksi, että näiden sanojen sisältö on edelleen epämääräinen ja patriotismin ja nationalismin välinen raja on usein ohut, myös erityisellä alueellisella kontekstilla on merkitystä. Vaikka CDU:n puheenjohtaja Daniel Günther menestyy verrattain edistyksellisellä kurssillaan Schleswig-Holsteinim osavaltiossa Länsi-Saksassa, voidaan epäillä, että näin olisi yhtä lailla myös Saksin osavaltiossa Itä-Saksassa, jossa liberaalinvastaiset asenteet ovat rakenteellisesti syvään juurtuneita ainakin osassa maata.  Ja tässä tarkastelussa täytyy muistaa ottaa huomioon Saksojen historia.

Mutta niin tärkeitä kuin yksittäiset tekijät ovatkin oikeistopopulistien vaalimenestyksen ymmärtämisessä, alueellisesta henkisestä tilasta paikallisten ulkouima-altaiden kuntoon, analyyttiset pikkuseikat jättävät huomiotta myös sen, että samankaltaista kehitystä tapahtuu lähes kaikissa globaalin pohjoisen maissa. Vastaavaa oikeistopopulististen voimien nousua ei tapahdu vain Italiassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Se on ollut käynnissä jo jonkin aikaa myös Yhdysvalloissa, Skandinaviassa, Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Puolassa, Tšekin tasavallassa, Bulgariassa ja Unkarissa. Kyllä, jopa Espanjassa, jonka - kuten Saksan - luultiin pitkään olevan immuuni Francon diktatuurista saamiensa kokemusten vuoksi, oikeistolainen taantumuksellinen Vox-puolue ryntää parhaillaan vaalimenestyksestä toiseen.

Vaikka puolueet ovatkin rakenteeltaan erilaisia ja niiden syntyolosuhteet vaihtelevat, ne kaikki ovat kaiken kaikkiaan reaktioita tärkeisiin kansainvälisiin tapahtumiin: Globalisaatio, vapauttaminen, moniarvoisuus, teollistumisen väheneminen ja taloudellinen epävarmuus. Tai yksinkertaisemmin sanottuna: ne kaikki hyötyvät siitä, että viimeisten 30 vuoden aikana tapahtunut yhteiskunnallinen muutos on aiheuttanut valtavia paineita.

Näin siis ZEIT Online, 27.6.2023

 

Lähde: https://www.zeit.de/kultur/2023-06/rechtspopulismus-rechte-parteien-wahlerfolg-gruende