Yhden yrittäjän arkea
Leipomo sijaitsee Lappeenrannassa, idyllisessä entisessä Karhusjärven seurojentalossa Karhulinnassa, Nuijamaantien varrella, heti Mustolan sataman jälkeen.
Leipomon leivällä on kysyntää. Taitava markkinointi on purrut. Laadusta on tullut palkintoja. Ensimmäinen ikkuna oman kaupungin ulkopuolelle avautui vuosia sitten Stockmannin herkkuosastolle Helsingissä. Sitten toinen, kolmas. Nyt ei tarvitse enää markkinoida, vaan tilanne on muuttunut myyjän markkinoiksi: pääkaupunkiseudun kauppiaat soittavat ja kysyvät, voisivatko saada Lappeenrannan leipomon leipää, koska asiakkaat sitä haluavat.
Leipomon arki alkaa aamuyöstä. Vierastyövoima on pakollisten yötyölisien takia hyvin kallista. Niinpä tehdään enimmät työt oman väen työpanoksen avulla. Luomuleipää menisi kaupaksi vaikka millä mitalla, mutta vierastyön kustannukset eivät ole oikeassa suhteessa tulokseen. Näin ei synny työpaikkoja taitavillekaan leipomoalan työntekijöille, vaikka on tuotantotilat, tietotaito ja ostajat.
Aamu alkaa pienleipomossa silloin, kun me muut tavalliset pulliaiset menemme nukkumaan, eli puoleltaöin. Aamukuudelta leivät ja viipurinrinkelit ovat valmiita ja ne pakataan.
Keskiviikkoisin tavaraa toimitetaan pääkaupunkiseudulle, ja koska olin menneenä keskiviikkona lähdössä lentokentälle Vantaalle, pyysin päästä mukaan. Tein samalla käsinkosketeltavan matkan leipurin tavarantoimittamisen arkeen. Varsinaisen tekemisenkin tunnen, lapsuuteni ja nuoruuteni ajoilta vanhempieni kanssa, ja myöhemmin apulaisena.
Lähtö Lappeenrannasta kello kuusi. Uutta lunta ei ollut satanut. "Miksi kuitenkin isot autot ajavat varovaisesti... onkohan liukasta... ei tällä vauhdilla minnekään ehditä..." pähkäilee leipuri. Haminaan, Kotkaan, Porvooseen, Itäkeskukseen, Hakaniemeen... pääkaupungin keskustaan, Espooseen eri kohteisiin, viimeksi Vantaalle. Lippajärven K-kaupan kauppias sattuu olemaan pihalla ja tervehtii ihan kädestäpäivää. "On niin maukkaita tuotteita, tervetuloa meille!" hän sanoo. Vierestä lähtee isomman koko maata kattavan leipomon auto.
Ison leipomon autonkuljettaja jää hölmistyneenä katsomaan, kun kuvaan molemmat autot vierekkäin kaupan vastaanottopihalla. Naurahdan, että kuvan nimi on "Lappeenrannan leipä saapuu Lippajärvelle". Sitä lausetta pitää oikein makustella: Lappeenrannan leipä saapuu Lippajärvelle. Eihän tässä ole mitään järkeä! Vaan ostajatpa tietävät mikä maistuu. Kauppa käy.
Ainoastaan Kouvolasta tätä palkittua leipää ei saa. Kouvolassa myydään vain paikallisten tuotteita, mikä viisasta onkin. Mutta sen lisäksi Kouvolassa myydään myös koko maata kattavien suurleipomoiden tuotteita. Minä taas kysyn, miten on määritelty koko maata kattava - tämä leipomohan toimittaa koko Etelä-Suomeen, aiemmin koko Suomeen, joskaan ei kauppoihin, vaan markkinoille. Mitä Kouvolan kauppojen sisäänostajat tästä itsesanomastaan ristiriidasta sanovat?
Kuormat tyhjennetty, tyhjät laatikot pakattu tilavaan pakettiautoon. Kello on puoli yksi päivällä. Leipuri heittää minut lentokentälle. Pyydän saada tarjota lounaan. "Ei kiitos", kuuluu vastaus, "päivästä tulee muutenkin jo tarpeeksi pitkä." Leipuri lähtee ajamaan tukkurin luo hakemaan kuormallisen jauhoa. Sen jälkeen torkut, väsyneenä ajaminen on lainvastaista. Sitten kotimatkalle, sehän on suoraan ajaen vain kolme tuntia; kun hän kotona, kello on silloin vasta kuusi tai seitsemän.
Ja seuraavana yönä taas puoleltaöin töihin, paikalliset kaupat odottavat...
Suomessa on nykyisin muotia pyrkiä saamaan mahdollisimman paljon valtiolta, ja päästä mahdollisimman vähällä. Tiedätkö miten pitkä on leipurisi päivä? Taitaa tässä kaksi maailmaa kohdata...
Ja vielä pahemmin. Kun tätä leipomoa uudistettiin, rakennus peruskorjattiin ja hankittiin uusia koneita, paikallinen osuuspankki tuputti valuuttalainaa. Kun sitten Suomen rakkaat poliitikot ja pankkiirit keskenään ajoivat satatuhatta pientä yrittäjää konkurssiin, nämäpä leipurit maksoivatkin sisukkaalla työllään kaksinkertaiseksi kasvaneen valuuttalainansa kokonaan takaisin.
Suomen kansalla on hyvä muisti, mutta se kestää vain kaksi päivää: samat poliitikot ja pankinjohtajat yhä edelleen nostavat palkkaa. Ja lisäksi riitelevät turhien etuisuuksien leikkaamisen takia, aivan kuin pikkulapset. Miksi heitä ei rangaistu? Emmekö asukaan oikeusvaltiossa? On lottovoitto syntyä Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti