Maaliskuun lumipyry. Synnyinyö(ni)

Minä olen syntynyt Lappeenrannan linnoituksessa vuonna 1952. Tänään siinä samaisessa rakennuksessa on ravintola, Linnoituksen Krouvi. Se on punatiilinen rakennus sataman puolella, alunperin upseerien kasino ja sodan jälkeen se toimi synnytyssairaalana, kunnes uusi keskussairaala valmistui.

Suomessa on voimassa hassu laki, että ihmiset ovat paperien mukaan syntyneet siellä missä vanhempien kotipaikka on. Se oli silloin Lappee - Lappee on hyvin vanha kunta, joka ensimmäisten joukossa alkoi pitää kirkonkirjoja Suomessa 1500-luvulla. Meidän (Sunisen) sukuselvitystä ovat jotkut sukulaiset tehneet alkaen 1600-luvulta. Sieltä löytyy alkulähteenä Huhtiniemi ja sen edessä oleva Saimaan lahti Sunisen selkä. Lappeesta irrotettiin 1649 Lappeenranta kaupungiksi ja Lauritsala kauppalaksi, ja sitten Lappee vuonna 1967 liitettiin Lauritsalan kanssa Lappeenrantaan. Minusta aikamoista soutamista ja huopaamista kuntien ja kaupunkien päättäjien taholta!

Sinä yönä kun synnyin, oli ollut riehuva pyry. Isä oli käynyt viemässä äidin uudella autollaan pyrysäässä synnytyssairaalaan.

Henkilöauto ei ollut tuolloin mitenkään tavallinen kulkupeli ja isäni auto oli kylän ensimmäinen. Siinä siitä kyläläisille ihmettä oli riittänyt. Allaolevassa kuvassa isä istuu kuskin paikalla, ja auton edessä poseeraa tätini.

Ja äiti synnytti esikoisensa. En muista miten vaikea synnytys oli. ;-) En muista siitä mitään muutakaan, enkä ole yhtään onneton. :-) Äiti sen sijaan oli onneton: siihen maailman aikaan lasta ei heti laitettu rinnoille, vaan vauvan annettiin huutaa, siksi että keuhkot vahvistuisivat. Ja niin olin sydäntä särkevästi huutanut koko yön.

No, keuhkot ovat kyllä vahvat, samoin kuin lauluääni. Mutta se ei liene ensimmäisen yöni lääketieteen saavutus, vaan ehkä sukuvika? Laulajiahan meillä on. Sukuvika kun sukset ei luista, sanoo   lappeelainen :-)

Isä oli sillä aikaa yrittänyt päästä kotiin. Pyry oli ollut niin sakea, että hän oli ajanut ojaan. Eipä siinä juuri muuta auttanut kuin odottaa aamua ja apua. Koska oli ollut keskiyö, hän oli muina miehinä mennyt sisään matkalla olevaan maalaistalon tupaan, ja oikaissut penkille nukkumaan. Aamun tullen hänet oli sitten autettu takaisin tielle.