On paljon muutakin: karnevaalilaulut, ja niiden toinen toistaan älyttömämmät tekstit. Puujalat. Vai paljonko järkeä on tässä laulussa: ”Kaikki päättyy aikanaan, vain makkara päättyy kahteen kertaan…” tai ” Minulla on sipuli pään päällä, olen Döner”. Kyllä, aivan kuten Alatalo tai Frangén.
Tämä allaoleva laulu ei mitenkään liity karnevaaliin, sitä lauletaan kun kumppanit tapaavat toisensa. Juhlia kun on jos jonkinlaisia, vuoden ympäri, milloin missäkin, joka seuralla omansa ja joka kunnalla lisäksi useat katujuhlansa vuodessa. On varsin vaikeaa kulkea minnekään löytämättä mitään juhlaa tai juhlittavaa.
Mutta tämän laulun sanoma on tärkeä! Jussi Töytäriä lainaten:
”Kokeile jotain uutta.
Riittää kun muistat, että amatöörit rakensivat Arkin ja ammattilaiset Titanicin.”
Yllättäen ja näin jokapäiväisen ja hyvin tunnetun kansanlaulun ollessa kyseessä löysin netistä vain tämän yhden lauletun version: http://www.youtube.com/watch?v=d-5ezUBplrU !
Mies, jonka nimi oli Kolumbus,
oli tunnettu merenkävijä.
Häntä painoivat suuret murheet,
sillä hän etsi uutta maata ja merta.
kertosäe:
Kunnia ja voitto, jippii!
Gloria, Viktoria, widewidewitt bum bum.
Kun hän joi aamukahviaan,
hän huudahti iloisena: ”Luojalle kiitos!”
Sillä aamun ensimmäisellä raitiovaunulla
hänen luokseen tuli Espanjan kuningas.
”Kolumbus”, kuningas sanoi, ”mies hyvä,
sinähän olet kyvykäs mies ja olet saanut paljon aikaan.
Vaan meiltä puuttuu vielä yksi uroteko.
Löydä minulle Amerikka!”
Päätetty, tehty. Miehen sana pitää.
Samana päivänä Kolumbus lähti.
Ja eräänä päivänä hän huusi: ”Maata!
Ja voi, miten kaikki näyttääkin tutulta!”
Rannassa väki seisoi hiljaisena.
Kolumbus sanoi: ”Hyvää päivää,
onko tämä Amerikka?”
Ja villit huusivat: ”Kyllä on!”
Ja villit säikähtivät
ja huusivat: ”Meidät on löydetty!”
Mutta päällikkö sanoi: ”Hyvä mies,
sinäpä olet sitten Kolumbus?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti