En ole vielä tavannut ketään, joka olisi heti tiennyt vastauksen tähän kysymykseeni.
Tässä historiaa ja omiakin kokemuksia.
Kun muutin Saksaan vuonna 1974, silloinen poikaystäväni teki diplomityötään tietokoneohjelmana. Se oli jotain uutta ja ihmeellistä. Ohjelma kirjoitettiin reikäkorteille ja annettiin korkeakoulun tietokoneosastolle. Kone oli kokonaisen ison huoneen kokoinen laitteisto ja koko huoneessa oli hyisen kylmä, kun kone olisi muuten kuumentunut. Seuraavana päivänä tuli sitten ohjelmiston vastaus pitkänä paperikopiona. Ja jos ohjelmassa oli yksikin virhe, kortti piti kirjoittaa uusiksi, antaa korttipino uudestaan osastolle, seuraavana päivänä... Näin vietettiin päivä toisensa jälkeen yliopiston kellariosastossa, Karlsruhessa.
Ohjelmasta tuli aikanaan erinomaisen hyvä, ex sai opinnoistaan arvosanan "erinomainen", tätä nimenomaista Fortran (FORmula TRANSlator)-kielellä tehtyä ohjelmistoa käytetään yhä tänäkin päivänä malliesimerkkinä Saksan teknisissä korkeakouluissa.
Myöhemmin kirjoitettiin reikänauhoja. Sitten vielä myöhemmin tulivat kotikoneet.
Ensimmäisen tallentavan kirjoituskoneeni sain työskennellessäni Karlsruhen tiedekeskuksessa kansainvälisen projektinjohtajan assistenttina vuosina 1974-1981. Se oli Olivetti, aikamoinen romulus, mutta mahtui sentään kirjoituspöydälle; siinä oli näyttöä kokonaista kolme sanaa sekä tallennusta varten pikkuriikkinen muovipintainen kortti, ja kone maksoi henkilöauton verran. Vähän myöhemmin vaihdettiin IBM:n koneeseen ja sitä varten piti käydä kolmen päivän koulutuksessa, josta sain hienon sertifikaatinkin.
Muutettuamme Frankfurtiin vuonna 1981 sain lainaksi kotiin kotikoneen, AT:n, käännöstöitä varten, joitan tein Saksan toiseksi suurimmalle rakennusyhtiölle Hochtief AG:lle. Toimeksiantajan hämmästys oli melkoinen, kun en tarvinnutkaan koneelle opastusta. Vähän myöhemmin ostin itselleni AT:n pienemmän veljen, XT:n, koska käännöstyöt olivat lisääntymään päin. Windows - tuli paaaaaljon myöhemmin.
Meillä oli kotona Allensbachin ensimmäinen internetliittymä vuonna 1989, koska ex sai korkeakoulunsa kautta ilmaisen liittymän työtään varten; me maksoimme vain puhelin- eli modeemimaksun. Muistan vallan hyvin, miten kauan kesti ennen kuin modeemin surinan ja hurinan jälkeen päästiin nettiin, ja miten me yhden joululoman aamusta iltaan vain surffailimme sen ajan netissä... Ensimmäisen kotisivun tein kielikoulullemme vasta vuonna 1995. Kovasta vastustuksesta ja huuhaaksi leimaamisesta huolimatta.
Näissä kuvioissa törmäsin myös tietokoneen keksijään, jota sain kuulla muutama vuosi ennen kuin hän kuoli. Ex on rakennusinsinööri, nykyksin Konstanzin teknisen korkeakoulun dekaani. Vuosittain järjestettiin tapaaminen entisten opiskelijakollegojen kanssa ja siihen sopivaa ohjelmaa. Niinpä sain kuunnella myös tietokoneen keksijän itsensä pitämän puheen.
Konrad Zuse (1910-1995), joka oli hänkin rakennusinsinööri, kyllästyi tekemään pitkiä rakennusalan laskelmia ja pähkäili, että kone voisi tehdä työn. Hän päätteli, että jos laskelmat laitetaan "juu-ei" eli binääriseen muotoon, niin kone voisi hoitaa asian. Niinpä hän teki ensimmäisen tietokoneensa Z1:n, jonka kopiota voi käydä ihmettelemässä Mühchenissä tekniikan museossa. Se on suurinpiirtein huoneen kokoinen vehje, se laskee mekaanisesti "juu-ei" ja tarvitsee työhönsä puoli ikuisuutta. Museossa on myös toinen Zusen koneista, alkuperäisenä se, jota Siemens käytti vuosikausia toiminnoissaan.
Zusen ensimmäinen varsinainen tietokone, kone numero Z3 valmistui vuonna 1943. Sota teki valitettavasti tyhjäksi jatkuvan kehittämisen. Z4 oli maailman ensimmäinen kaupallisesti myyty tietokone vuonna 1950.
Zuse suunnitteli myös alkaen vuodesta 1943 tohtorintyötään varten maailman ensimmäisen korkean tason ohjelmointikielen, Plankalkülin. Suomeksi: suunnitelmien laskelman.
Jo aiemmin ex oli kirjoittanut itselleen Zuselle kirjeen ja saanut siihen myös vastauksen. Kirjettä hän pitää suuressa arvossa; en ihmettelisi lainkaan jos se kirje olisi edelleenkin lasin alla seinällä hänen toimistossaan. On varmaan.
Bill Gatesinkin kerrotaan kerran sanoneen, että eihän kukaan tietokonetta kotiin tarvitse...!
Tänä vuonna vietetään Zusen syntymän satavuotisjuhlaa. Olisikohan meidänkin aika hiljentyä häntäkin muistamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti