Puuseppa-ryhmän (ä-pilkkujen puuttuminen ei ole lyöntivirhe!) markkinointiasoissa olin esittelijänä myös metsämessuilla Pohjois-Saksan metsissä, Trappenkampissa 19. ja 20. syyskuuta 2006. Esillä olivat kaikki Puuseppa-ryhmän tuotteet, lämpöpuinen suomalainen AMH-Puun kylpytynnyri tietenkin myös.
http://www.amhpuu.fi/
Paikalla oli yhteistyökumppanimme, puualan tukkiliikkeen Johannes Fries GmbH & Co. KG:n edustaja, johtajan henkilökohtainen assistentti. Ja sääkin kaunis ja aurinkoinen, ja sen mukana paljon yleisöä. Yhdessä taittelimme esitteitä. Me pidimme tynnyrin pesässä tulen ja kutsuimme yleisöä kylpemään. Harva siinä vaatteitaan riisui, paitsi:
Ensimmäisen messupäivän iltana sovittiin yhteistyökumppanini kanssa, että hoitaisin messuesittelyt ja kylpytynnyriasiat seuraavana aamuna yksin. Piti siis tulla varhain, tehdä tuli ja lämmittää vesi. Illalla luokseni tuli yksi paikalla ollut esittelijä, ”Sauensäger”, sikojen sahaaja – metsuri ja metsänhoitaja, joka tekee moottorisahallaan pölleistä sikoja ja kaikenlaisia muitakin veistoksia.
http://www.sauensaeger.de/
Hän tuli kysymään, saisiko luvan pitää veden lämpimänä ja saisivatko illalla metsurikilpailuun osallistuvat käydä kylpemässä, kun viettävät iltaa myöhemmin yhdessä. Sikojen sahaaja Andreas Martin kertoi, että hänellä on kotonaan tuollainen kylpytynnyri ja hän kyllä tietää mitä pitää tehdä. Silloin en tuntenut miestä enkä tiennyt, että hän on Saksassa jotakuinkin kuuluisa ja että seuraavana vuonna hän tulisi voittamaan veiston Euroopan mestaruuden. Harkitsin hetkisen ja lupasin sitten, kysymättä keneltäkään mitään.
Vietin yhden unettoman yön. Tynnyri ei ole ihan halpa, entäpä jos se olisi aamulla rikki?
Ja kuinka ollakaan, aamulla jouduin moottoritiellä ruuhkaan ja myöhästyin reilusti avajaisista. Ajattelin itsekseni, että ennen kuin saan veden lämpimäksi, mahtaa olla puolipäivä ja koko juttu turhaa…
Mutta saavuttuani aamulla messualueelle näin mielestäni ihmeen: tynnyri oli peitetty sille kuuluvalla peitteellä, vesi oli lämmintä ja tuli paloi kamiinassa! Kaikki valmiina TV-ryhmää varten.
Kylpytynnyri oli sitten seuraavan päivän kuuma puheenaihe. Väkeä lappasi kysymään ja katsomaan, että minullako se sellainen on. Tätä markkinointia ei valitettavasti voinut jatkaa, kun ei ollut määrärahoja, vaikka hanke sinänsä olikin Leader+ ja EU-rahoitettu, niin nekin tynnyrin siirrot jouduin sitten itse maksamaan omasta pussistani, joten taloudelliseksi tappioksi minulle se markkinointi loppujen lopuksi kävi. :-(
Vaan elämähän tunnetuksti jatkuu! Tänä vuonna helmikuussa sain nämä kuvat entisestä kotikunnastani Pohjois-Saksasta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti