Luin Lappeenrannan raatihuoneen edessä Putinia odotellessani tänään Jussi Siirilän kirjaa ”Juoksija”, jossa törmäillään ympäri Eurooppaa ja ollaan niin kovasti maahanmuuttajavastaisia, että… kunnes… Minä taisin olla ainoa, jolla oli odotellessa hauskaa.
Kävivät siellä kirjassa myös Luzernissa, Sveitsissä, ja niin minullekin tuli mieleen vierailuni Luzernissa.
Olinhan käynyt kaupungissa muutaman kerran ennenkin. Vierwaldstättersee on varsin kaunis, vuoret siihen ihanasti peilaavat ja vanha katettu puusilta seinämaalauksineen antaa kaupungille oman tunnelmansa.
Olimme olleet viikon päivät muistaakseni 1999 vaeltelemassa Bernin Alpeilla. Meillähän oli matkailuautoksi rakennettu Mitsubishin pikkubussi L300, jolla kiertelimme ympäri Eurooppaa. Kunnes ruoste meidät Itävallassa erotti. Maailman mainio auto, ikinä ei tarvinnut mitään korjata, vain normaalit kuluvat osat.
Yövyimme leirintäalueilla, oli viimeinen päivämme Sveitsissä ennen kotiin paluuta, emmekä olleet juuri innostuneita etsimään pesukoneita enää. Vaatteet olivat nuhruisia eivätkä enää ihan puhtaitakaan, mutta tuossa tilanteessa samantekevää, yhden kaupunkikävelyn ne vielä kestäisivät.
Satuimme kuulemaan kaupungilla parin paikallisen välisen keskustelun, että upouudessa konserttihallissa on illalla konsertti, siellä esiintyy maailmankuulu huilisti Heinz Holliger. Koska olimme molemmat hänen fänejään, niin päätimme mennä katsomaan, olisiko lippuja saatavilla konserttiin. Konsertin alkuun aikaa viisi minuuttia, ei siis aikaa vaihtaa vaatteita. Varsin hyvin ymmärsimme, ettemme mitenkään voisi mennä normaaleille paikoille, mutta teattereissa ja konserttisaleissa on usein myös halpoja, huomaamattomia paikkoja. Halusimme paitsi kuulla konsertin, myös nähdä upouuden, paljon polemiikkia herättäneen lasisen konserttitalon.
Ja olihan niitä lippuja vielä muutama. Ökykalliita ja huitsinhalpoja, halvat vain kymmenesosa siitä mitä kalliit olisivat maksaneet. Ei kauaa tarvinnut miettiä, ostimme halvat liput ja päättelimme hinnan perusteella, että ne ovat sitten jossain sivuseinillä ja hankalissa paikoissa, mutta eihän meillä ollut kuulossa vikaa. Lipussa sanottiin vielä kauniisti, että pyydetään asianmukaista pukeutumista. Olimmehan Sveitsissä, missä roskalaatikotkin ovat aina kuin vastapestyjä.
Meidät ohjailtiin sisään. Voi kamalaa! Ihan ensimmäiseen penkkiin, huilistin jalkojen juureen! Paikka oli siis luokiteltu huonoksi, koska siitä näki huonosti: se oli totisesti soittajan jalkojen juuressa, melkein estradin alla…
Kohteliaat sveitsiläiset eivät tosin mitään sanoneet, mutta katseet kertovat kaiken.
Mutta konsertti oli aivan ihana!
Ja yöllä ajoimme kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti