Tyttären kastejuhla pidettiin samana syksynä meillä kotona. Totta kai juttelimme Esan kanssa myös monenlaista muuta asiaa. Muun muassa tarpeesta perustaa Karlsruheen suomalainen seurakunta, kun sitä oli suomalaisten taholta moneen otteeseen toivottu.
Päätettiin yhdessä Pirkon ja Esan kanssa ryhtyä toimeen ja virallistaa toiminnan eli päätimme perustaa sen seurakunnan. Kävimme läpi erilaisia vaihtoehtoja, keskustelimme muiden suomalaisten kanssa ja kutsuimme sitten kaikki suomalaiset perustavaan kokoukseen marraskuussa. Yhteisö oli rakentavaa ja yhteistyö mielekästä ja mielenkiintoista.
Ensimmäisessä kirkkoraadissa ehdin vaikuttaa vuoden, ennen kuin muutin pois paikkakunnalta, Frankfurtiin.
Ensimmäiset tilaisuudet pidettiin Waldstadtin seurakunnan tiloissa, joissa vapaaehtoistyöntekijänä vaikutti edesmennyt Anneli Assmus ja joka järjesti tilat.
Paikkakunnalla ei ollut tuolloin juurikaan virallista suomalaistoimintaa. Kirkon tilaisuudet eivät mitenkään olleet pelkästään perinteisiä jumalanpalveluksia. Seurakunnan tiloissa tavattiin myös katsomaan yhdessä Tuntematon sotilas. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä suomalaisia elokuvia voinut nähdä oikein missään. Filmin toi Kari Bonsdorff Stuttgartista. Oli talvi ja lunta tuli taivaan täydeltä ja tiet liukkaita kuten talvella saattavat olla, joten Kari myöhästyi reilusti ja filmin katsominen meni yömyöhään. Filmissä tunnetusti myös ammutaan. Siitäkös Waldstadtin seurakunnan pappi riemastui. Saimme häädön: meillä ei sen jälkeen ikinä enää olisi menemistä hänen seurakuntanta tiloihin.
Pienenä yksityiskohtana kerron, että Waldstadtin evankelisen kirkon kellotapulissa on kellotaulu viisareineen, ja toisen kirkon kellotapulissa kumiseva kirkonkello. Ilmoitettiin toisillemme, että se on se kirkko jonka kellotapulissa on ”kello”… hyvin yksiselitteistä, eikös vain!
Etsittiin uusia tiloja, jotka löytyivätkin Lukas-seurakunnasta, ja siellä suomalaisen seurakunnan tilaisuudet ovat tänäkin päivänä. Sieltä kuului, etteivät heidän omat seurakuntalaisensa ikinä ole niin siistejä kuin me!
Minun sydäntäni lämmitti varsinkin se, että meillä oli Karlsruhessa useita laulajia ja soittajia, urkuri löytyi omista piireistä, ja kaikissa jumalanpalveluksissa olivat kaikki suomalaiset aina läsnä ja laulu raikui. Sitä, että kaikki laulavat ja kaikki osallistuvat, kaipaan täällä Suomessa…
Papit toki vaihtuivat ajan mittaan ja Saksan alueet jaettiin eri malliin. Myöhemmin on kuulunut, että toiminta on ollut monipuolista ja hedelmällistä.
Karlsruheen perustettiin myös Saksalais-suomalaisen seuran paikallisosasto; muistan hyvin miten olin mukana sitä järjestämässä ja olin vuosia ensimmäinen tilinhoitaja. Vielä myöhemmin perustettiin Karlsruheen suomalainen kielikoulu.
Esa Eerolasta tuli myöhemmin rovasti ja hän teki mittavan elämäntyön Tampereella, ja on juuri jäänyt eläkkeelle.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/puheeni-rovasti-esa-eerolan
http://evenemax.fi/FI/Tapahtumat/Tiedot/tabid/90/language/fi-FI/Default.aspx?EvId=93229
Minä olen iloinen ja ylpeä Karlsruhen suomalaisesta seurakunnasta, sen toiminnasta ja ennen kaikkea niistä ihanista ihmissuhteista, joita minulla siellä yhä on!
Kiva ,Pirjo,kun kirjoitit tuon muistelmasi,oli ihan hauska lukea tässä pitkäaikaisena aktiivijäsenenä.Hilkkahan kirjoitti silloin 20-vuotisjuhlaamme ,10-vuotta sitten,muistelmat,mutta en enää todellakaan muista sitä ihan alkua.Se on jäänyt mieleen,että teidät potkittiin pois sieltä Waldstadtista.
VastaaPoistaOlin silloin ensimmäisessä jumalanpalveluksessa Luukaksessa,juuri tuoreena Suomesta tultuna Hanna-Marin kanssa.Silloin oli tosi helteinen syyskuun lauantai(jos en väärin muista 5.9. ?).Suomessa oli kylmä ja puin 4kk tyttärelleni lämpimästi päälle ja yllätys,yllätys,tulimmekin kesään.
Täällä on ollut monet oopperalaulajat rikastuttamassa jumalanpalvelusta omalla laulullaan,josta olemmekin olleet tosi kiitollisia ja ylpeitä.
Niin se vaan on ystävyys säilynyt jo 29 vuotta,vaikka olemme kummatkin "reistailleet" Saksaa siellä tääll ja sinä asut nyt siellä koto-Suomessa.Harvoin olemme nähneet,mutta silti se ystävyys on säilynyt,hieno juttu.