Tunnustan...

Käviköhän tässä hyvin vai huonosti, vai peräti oikein huonosti!

Sain tunnustuksen. Se tuntuu mukavalta! Semminkin, kun tiedän ja tunnen tunnustuksen antajan oikeudenmukaisena, korrektina ja vieraanvaraisena ystävänäni. Itse luen mielelläni hänen blogiaan.



Tunnustus on samalla kiertopalkinto ja sen mukana tuli haaste: Seitsemän ominaisuutta itsestä pitää nimetä.

Tulipa vaikea tehtävä. Kertoa saa niin paljon kuin uskaltaa ja hyväksi näkee.
Menköön siis syteen tai minne hyvänsä…

1) Olen pohjaton optimisti. En mahda sille mitään, että löydän jokaisesta asiasta ja ihmisestä jotain hyvää. Tämä ominaisuus tuottaa paljon pettymyksiä, koska ihmisethän eivät pääsääntöisesti ajattele mitään muuta kuin itseään, eivätkä lainkaan ole hyviä, ainakaan liike-elämässä, ja näin ollen yleensä unohtavat hyväntekijänsä ja sponsorinsa. Ja sitten kaadun ja petyn ja kuinka ollakaan, aloitan taas alusta, ja löydän siitäkin asiasta jotain hyvää. Kysynkin nyt, pitäisikö kovettaa itsensä ja yrittää elää oman luontonsa vastaisesti?

Oppikouluni 50-vuotisjuhlilla joitakin vuosia sitten tapasin siellä entisiä koulukavereita ja opettajia. Kaikki sanoivat yhteen ääneen saman asian: että olin ollut luokan ilopilleri. Itse en siitä mitään tiennyt enkä ollut sellaista ikinä ajatellut.

Viimeisin pettymys oli Lempiälän kylätoimikunnan kielteinen vastaus, kun pyysimme puoltoa hankkeellemme. Tarjosimme toimitiloja kylätoiminnoille ja avustusta rahoitusten löytämisessä sekä kaikenlaista uutta toimintaa ja mahdollisuuksia. Emme saaneet puoltoa – kylä ei siis tarvitse toimintaa. Mitähän siellä pelätään?

2) En juokse muotien mukana. En yleensäkään tee mitään, mitä ”pitäisi”. Tämän inhottavan ominaisuuden olen opettanut myös lapsilleni. Poikani huokasi, kun aikoinaan ostin sinisen television: ”Äiti etkö ikinä voi tehdä sitä mitä muutkin tekevät?” Ja toinen lapsistani kiukutteli kerran: ”Äiti, anna kerrankin valmis malli, sano kerrankin mitä pitää tehdä, äläkä aina laita itse miettimään mitä tehdä!” Mutta koska ei ole olemassa mitään valmiita malleja, niin ihan itse pitää miettiä mitä kulloinkin tekee. Totta kai on kokemuksia ja neuvoja, se on eri asia, ei pyörää sentään kannata joka kerran uudestaan keksiä.

En syö margariinia enkä minkäänlaisia ruuan lisäaineita, enkä varsinkaan kevyt-sitä ja kevyt-tätä, en käytä kauneusvoiteita, en pukeudu muodin mukaan, en katso televisiota, en juopottele enkä viihdy kapakoissa, enkä tarvitse luksusta oikein mihinkään. En tarvitse jokavuotista Mallorcan-matkaa enkä varsinkaan rannoilla löhöilyä enkä rusketusta näyttääkseni kenellekään, että olen ollut ”lomalla”.

3) Olen patalaiska. En viitsi tehdä samoja asioita kahteen kertaan. Teen asiat ja laiskottelen sitten. Tätä olen aika paljon opettanut toisillekin.
Siivoan kun siltä tuntuu. Siksi kirjoituspöytäni on yleensä melko siisti ja asiakirjat saman tien mapeissa. Kotieläimeni nimi sen sijaan voisi olla vaikkapa Pölykissa…

Syynä lienee tämä luterilainen moraalimme: pitää olla tehokas. Jos ei ole, ei ole mistään kotoisin eikä minkään arvoinen. Nuorempana häpesin sitä, että joku saattoi löytää minut vaikkapa päiväunilta tai lukemasta. Yritin olla tehokas, ja varmaan olinkin, kun kaiken koulutyön sivussa hoidin karjan ja taloudenkin pienestä asti.

Liittyen edelliseen: patalaiskana en tykkää mökkeilystä. Suomalainen mökki on mielestäni työleiri, en tarvitse sellaista. En tuppaudu sukulaisten mökeille kutsumatta. Minusta auvoa on asua omassa kodissa, joka on kauniilla paikalla… eikä käyttää puolta jokaisesta viikonvaihteesta tavaroiden ja eväiden pakkaamiseen ja purkamiseen. En välitä käydä uimassa, joten senkään takia en mökkiä tarvitse. Varsinkaan en tarvitse mökkiä näyttääkseni muille, miten varakas olen.

4) Inhoan ruuanlaittoa. Se asia ei ole parantunut ajan kanssa, kuten anoppi opettaa yritti. Koska Saksassa ei ole kouluruokailua eikä einesruokia, kaikki oli alusta asti väännettävä ihan itse. 26 vuotta tätä yhtä ja samaa tuhertamista omalle perheelle ja seitsemän vuotta myös päivähoitolapsille joka ikinen päivä kouluttaa kyllä. Kun lisäksi pitää kestittää vastuullisena milloin minkäkin maalaisia ”hienoja” vieraita, virallisia delegaatioita ja sen sellaisia, niin oppiihan sitä siinä kaikenlaista hyödyllistä ruuanlaitosta ja taloudenhoidosta… Mutta jos valita voin, en laita missään keittiössä rikkaa ristiin. Mitä nyt tiskannut olen. En totisesti puutu kenenkään keittiöpuuhiin, jos ei nimenomaan pyydetä ja senkin vain ohjeen mukaan.

Siitäkin huolimatta arvostan maukasta ruokaa. Maukkainta ikinä se on ollut ystäväni Kirstin laittamana, silloin aikoinaan, kun hän teki ruuan luonnonmukaisesti alusta asti. En ollenkaan tykkää esimerkiksi ABC:n tai ylipäänsä suomalaisten seisovien pöytien aina samalta maistuvasta sapuskasta. Herkullisuudesta ei siinä ole hajuakaan. Miten kokonainen kansakunta voi tähän tyytyä?

5) Olen aina nauttinut matkustamisesta. Se ei tarkoita kalliita ulkomaanmatkoja, vaan uusien elämyksien löytämistä. Niitä on kaikkialla. Sitä varten ei itse asiassa tarvitse lähteä omaa pihaa… no jaa, kotipaikkaansa kauemmaksi… Ulkomaita olen tosin nähnyt ja paljonkin, reppu selässä ja kentille ja satamiin ja asemille mennen olen kysellyt miten pääsee minnekin, etsinyt perillä yösijat ja nähtävyydet, tavannut ihania ihmisiä, saanut keskustella heidän kanssaan ja oppinut ymmärtämään, että jokainen ihminen on arvokas. Kielitaito on iso apu, rahaa ei niinkään paljoa tarvita.

6) Minusta on kivaa opetella ja oppia uusia asioita. Ammattini myötä pääsen näkemään kaikenlaisia paikkoja, jonne suuri yleisö ei yleensä pääse. Ehkä se ei heitä suuremmin kiinnostakaan… Paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Mutta onneksi on kirjallisuus, ystäväni kirjat.

Sellainen toive minulla vielä on, ettei ikinä tarvitsisi tehdä kirjallisia liike-alan käännöksiä. Vaikeaa se ei millään muotoa ole, mutta äärettömän tylsää. Haluaisin vain puhua... ja kirjoittaa vain omia tekstejä.

7) Rakastan musiikkia. Tiedän että input-output-systeemini eivät ole oikeassa järjestyksessä. En tiedä nimistä ja laulajista yhtään mitään. Se on kuten taiteenkin kanssa: joku kolahtaa ja joku ei, riippumatta siitä onko tekijä minkä niminen tai minkä arvoinen tai miten kuuluisa. Nautin laulamisesta syvästi, mutta muut ihmiset eivät välttämättä nauti siitä että laulan… en tiedä. En oikein jaksa kuunnella karaokea; koska minulla on tarkka nuottikorva, niin tekee useimmiten vain kipeää. Musiikin saralla on repertuaarini varsin laaja; ainoa mistä en lainkaan pidä on romantisoitu saksalainen kansanmusiikki. Alkuperäinen on erikseen. Millä perusteella joku pitää klassista musiikkia iskelmämusiikin vastakohtana? Me emme tiedä miltä kuulosti, kun Bach soitti! Jotkut hevin lajit tuottavat minulle enemmän tuskaa kuin nautintoa. Musiikissa kuten taiteessakin pitää olla sitä ”ytyä”; en osaa sanoin määritellä mitä se on. Pitää olla sielu, ei matkia vallassa olevia tendenssejä. Sielu voi olla melodia tai sanoitus. Sanoitus ei tietenkään ole musiikkia ollenkaan, vaan sanoja, joilla on sielu.

Klassisessa musiikissa on yleensä sitä ytyä, muutenhan se ei olisi klassista.
Useimmat ihmiset kuuntelevat radiota aamusta iltaan taustalla ja ilmoittavat sitten olevansa musiikin suhteen kaikkiruokaisia. Minusta se tarkoittaa korkeintaan, että ei arvosta musiikkia. Se mitä arvostan ei ikinä voi olla sivuseikka!

Tämän tunnustuksen ehtoihin kuuluu, että se pitäisi lähettää edelleen seitsemälle bloggaajalle, jotka tahoillaan tunnustaisivat omat juttunsa. Pieni ongelma tulee nyt siitä, että useimmat niistä, joille tunnustuksen antaisin, ovat saksan- ja englanninkielisiä, ja toisaalta vain asiapitoisia - näitä yksityisiä luen suhteessa kovin vähän.

Suomesta totta kai "Suomalaista elämää", "http://kirlah-selko.blogspot.com - yksi kauneimpia sivustoja, mitä tiedän.

Ja sitten räsänen: www.rasanen.de . Siinä se, suomen kielellä, ja sekin vain osaksi ;-)

Arvi Perttu kirjoittaa mielenkiintoisia asioita: http://arviperttu.vuodatus.net

Tämä kotosuomi ottaa joskus päähän niin että päätä särkee.
Mm. nämä puuttuvat asioihin:
http://www.taneliheikka.com/
http://keronen.blogspot.com/
...vaikka kaikesta en olekaan samaa mieltä, niin hyvät ihmiset, ottakaan kantaa asioihin! Muodostakaa mielipiteitä!

Paras tuntemani suomalainen markkinointisivu on tämä:
http://gurumarkkinointi.fi/jari-parantainen/

Kiitos lakristirousku http://lakritsirousku.blogspot.com !