Kaikenlaista Saksasta ja Saksan vuosiltani 1974-2008, lisäksi kokemuksia ja ajatuksia muualtakin: etupäässä Keski-Euroopasta, mutta myös vähäsen Venäjältä, maailmalta, vähän Suomestakin
torstai 2. joulukuuta 2010
Garmisch-Partenkirchen
Talviurheilijat ja televisionörtit tuntevat Garmisch-Partenkirchenin lumisena vuorisena seutuna suomalaisten mäkihyppyvoitoista. Lunta talvella totisesti on, Saksassa sitä tosin on muuallakin – tällä hetkellä kaksi lapsistani ilmoittivat kumpikin asuinpaikastaan, että lunta on sekä eteläisessä että pohjoisessa Saksassa – mutta maasto vuoristossa on otollista juuri hyppäämiselle ja pujottelulle. Olympialaiset vuonna 1936 pidettiin Garmisch-Partenkirchenissä, ja nykyisin se on yksi neljästä Saksan mäkiviikon kilpapaikasta. Mäki on uusi, entinen ei kai riittänyt pituuksiin.
Mahtaako kukaan tietää, mitä muuta seudulta löytyy?
Kahden kylän kaupungista itsestään luksusta, tyyliä ja kalliita tavaroita kuten muistakin kylpyläkaupungeista. Ja maalauksin koristeltuja baijerilaistaloja.
Köysirata. Niitä on niitäkin vuoristot täynnä. Korkealta törmältä kuilun yli on tavalliselle tallaajalle kuten vaikka minulle huima kokemus. Vaellat ensin pitkät tovit ja toteat, että joko palaat samaa tietä mitä tulit, tai uskaltaudut pikkuhyttiin vaijerin varaan.
Loisach-joen uoma. Jääkylmä vesi syöksyy vuoresta. Vuosituhansien aikana se on kaivanut vuoreen syvän solan. Solassa on hyytävän kylmää mutta äärettömän kaunista. Minkään vuoripuron tai joen vettä ei pidä mennä kädellä kokeilemaan – käsi jäätyy ja seuraa lääkärireissu.
Talvella siis upeat hiihtomaisemat. Itse pidän enemmän kumpuilevasta maastosta kuin korkean vuoren kiertämisestä. Etelä-Karjalan maastot ovatkin antaneet mainiot valmiudet maastohiihdolle, sillä useamman kerran sain Saksassa kiitosta tyylistä ja osaamisesta – minä, joka olin Suomessa täysi nolla, mitä urheiluun tulee :-)
Saksan korkein vuori Zugspitze (2962 m) sijaitsee lähistöllä. Ylös pääsee hammasratajunalla tai köysiradalla. Zug on suomeksi juna tai kulkue tai veto, ja Spitze huippu tai pitsi... valkoinen pitsi siis, vaiko huippu, ja mikä siellä vetää, paitsi tuuli, jää mietittäväksi.
Nk. romanttinen tie lännestä tullen päättyy Füsseniin, ja sen varrella on Neuschwansteinin pitsilinna, useimmille tuttu vain Disneyn elokuvasta... Baijerin maaseudulla kannattaa matkailla kaikkina vuodenaikoina!
Ei kai lukijoista kukaan halua kuvaa siitä, millainen on hyppyrimäki? Tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti