Elämä ilman nettiyhteyttä on kuin olisi leikattu pois ulkomaailmasta. Sehän ei toki oikeasti ole lainkaan totta, sillä elämä pyörii ympärillä, on työtä ja touhua ja on tuttuja ja tuntemattomia. En ole kuitenkaan kuukauteen kirjoittanut mitään blogiini, ja nyt päivitys tuntuukin lähes ylivoimaisen hankalalta.
Netittömän elämän mahdollistavat Kalajoen huonot verkot. Joulukuusta asti olin valittanut jatkuvasti Saunalahdelle siitä, että minut heitettiin netistä jopa viiden minuutin välein. Tekninen tuki ei reagoinut mitenkään. Toisaalta alkoi tulla Justiinalta karhulaskuja, mutta laskujakaan en ollut saanut yhtäkään, en vanhaan enkä uuteen osoitteeseen. Valitin valittamistani, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.
Yhden hyvin epäystävällisen vastauspuhelun sain kyllä, jossa asiakaspalvelija kehoitti minua ottamaan yhteyttä postiin, ja kysymään sieltä kadonneita laskujani. Siis kysymään postista sellaista postia mistä en tiedä että se on ylipäänsä lähetetty, milloin se on lähetetty ja mistä minne!
Sitten vihdoin kirjoitin toimitusjohtajalle kirjeen ja liitin siihen mukaan kaikki valituskirjeeni ja kerroin tapahtumien kulun. Sitten vasta alkoi tapahtua. Elisan ja Saunalahden palvelupäällikkö soitti. Teknisen tuen kanssa kokeiltiin sen jälkeen kaikki mahdollisuudet, ja lopputulos oli, että palvelua, josta olin maksanut, ei pystytä minulle tarjoamaan.
Kävi ilmi, että laskuttamattomuus ei ollut postin hävikkiä, vaan Saunalahden sisäinen vika: laskut eivät jostain syystä olleet koskaan päätyneet tulostettaviksi. –Ei, en ota vastaan väitettä, että netissähän ne. Miten olisin ne netistä saanut, kun kerran nettiyhteys ei toiminut? Toisekseen, olin nimenomaan sopinut, että ne lähetetään minulle postitse.
Hieman kutkutti KalajoenSeudun pääkirjoitus viitaten viestintäministerin vierailuun Kalajoella. Eipä sitä nettiyhteyttä nimittäin ole muillakaan… Vaan olipa myyjä Lappeenrannassa osannut myydä ja minä menin lankaan. Lisäsi hän myi minulle Elisa Vahdin, jolla minulla ei ole mitään käyttöä. Lähdin näes siitä, että se kuuluu nettipalvelun hintaan, vaan kas, siitä pitää maksaa nyt lähes vuoden loppuun vielä 14,90 euroa kuukaudessa. Harmittaa niin vietävästi!
Ammattiopistolla on toki pääsy nettiin, mutta opistolle täällä kehäkolmosen ulkopuolella on kotoa 35 kilometrin matka, enkä ole siellä joka päivä. Kirjastossakin on internetpalvelu, mutta heidän koneillaan en pysty kuuntelemaan luentojani - kiitos palomuurin, turvapalvelun.
Eihän toki olisi ollut kovinkaan ihmeellistä, jos posti, jonka nimi on nykyisin ”tee-se-itse” eli itella, olisi hukannut lähetykset, niitähän minulle lähetettyjä viime vuoden kuluessa hävisi tietymättömiin peräti neljä. Posti kuitenkin vakuutti kyselyni jälkeen, että kaikki on toimitettu perille mitä on saatu toimitettavaksi. Kysyn nyt kuitenkin, minne ne neljä ovat hävinneet… tulee mieleen, että onkohan joku silloin tällöin heitellyt ne jonnekin mustiin aukkoihin…?
Nyt sitten ihmettelen, miten tästä eteenpäin. Siis huomio: tämä tapahtuu Suomessa vuonna 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti