Uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivä Saksassa

"Silvester und Neujahr"

Vuoden viimeistä päivänä kutsutaan Saksassa Sylvesteriksi. Silloin nimittäin pyhällä Sylvesterillä on nimipäivä. Nimipäiviä sillä tavalla kaikilla kuten Suomessa ei ole muualla maailmassa kuin vain Ruotsissa. Nimipäivä on katolisissa maissa aina vain pyhimykselle nimetty päivä.

Ai että on se Sylvesteri... Sylvesteri (myös Sylvester) on Looney Tunes -animaatioiden kissahahmo, joka usein ajaa takaa Tipi-lintua. Nimi on sanaleikki metsäkissan latinalaisesta suvun nimestä, felix silvestris, eli suomeksi metsäkissa.



Pyhä Sylvester kuoli 31. joulukuuta 335 jKr. Roomassa, paavina. 31. joulukuuta kaikki liikkeket sulkevat puoleltapäivin. Kirkoissa pidetään jumalanpalveluksia, kiitetään menneestä ja pyydetään tulevalle siunausta.

Iltaa vietetään ystävien kanssa, pidetään kekkerit tai bileet, tai ilta vietetään ravintolassa tai käydään teatterissa. On tullut tavaksi katsoa "Dinner for one" televisiosta uudenvuoden iltana. Se tulee johonkin aikaan kaikilta kanavilta, eli teetpä mitä hyvänsä, aina voit filminpätkän nähdä...

"Dinner for one" on brittisketsi. Siinä esiintyy 90-vuotispäiväänsä viettävä yksin elävä naishenkilö, nimeltään Miss Sophie, ja hänen butlerinsa, henkilökohttp://www.blogger.com/img/blank.gifhtainen palvelijansa, joka ottaa Sopien jo kauan sitten kuolleitten ystävien roolin ja samalla humaltuu enemmän ja enemmän.

James: The same procedure as last year, Miss Sophie?
Miss Sophie: The same procedure as every year, James!




Hyvin suosittua on syödä ystävien kanssa yhdessä fondueta tai raclettea. Fondue on ruoka, jossa kuumassa öljyssä tai lihaliemessä kypsennetään lihaa padassa ruokapöydässä, sitten kasstetaan liha erilaisiin kastikkeisiin ja lisäksi tarjoillaan ranskanleipää ja salaatteja. Tai oikeammin: ranskan sana "fondue" tarkoittaa sulatettua, ja lihaahan ei voi sulattaa, vain juustoa, mutta sana on levinnyt tarkoittamaan kaikkea, mitä suoraan pöydässä kypennetään. Alkuperäinen fondue on siis juustoa, jota sulatetaan padassa pöydässä ja siihen kastetaan ranskanleipäpalasia. Jos joku hukkaa palasensa pataan, joutuu suutelemaan jotain läsnäolijaa...



Raclette on alunperin Sveitsistä. Pieniin pannuihin laitetaan kinkkua ja vihanneksia, päälle juustoa ja pannuset laitetaan sitten raclette-laitteeseen kuumenemaan ja juusto sulaa. Lisäkkeeksi tarjoillaan keitettyjä perunoita ja hapanliemivihanneksia.



Loppuaika yöhön asti vietetään pelaten seurapelejä. Keskiyöllä avataan samppanjapullo ja juodaan lasillinen toivotaen toisille hyvää uutta vuotta. Hauska toivotus on mielestäni "guten Rutsch" eli "hyvää liukua uuteen vuoteen". Lisäksi joskus annetaan toisille marsipaanista tehtyjä neliapiloita tai pieniä marsipaanipossuja.

Eikä tietenkään unohdeta ilotulitusta. Senhän on tarkoitus ajaa pahat henget pois. Tämä tapa on peräisin vanhoilta germaaneilta. Ammoisina aikoina pidettiin meteliä rummuttaen, pasuunoihin puhaltaen ja ampuen ampuma-aseilla. Ja nytkin kumisevat uuden vuoden yönä kirkonkellot .

Ilotulituksen jälkeen kurkistetaan tulevaisuuteen valaen tinaa, lukien horoskooppeja tai lukien korteista. Tämänkään jälkeen ei mennä nukkumaan, vaan vietetään yö valvoen - ja usein myös runsaasti alkoholia nauttien.

Seuraava päivä, uuden vuoden päivä, on pyhäpäivä, ja silloin nukutaan - tai tehdään pitkä kävelyretki. Ja katsotaan televisiosta Wienistä lähettevä uuden vuoden konsertti.

Prost Neujahr!

Vuorokausi suomalaista elämää

Tilastokeskuksen juuri ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa tarkasti suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Vuosikirjan tilastot kertovat esimerkiksi, että jos vuoden 2010 tapahtumat jaetaan tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden vuorokauden aikana Suomessa...

- syntyi 167 lasta: 86 poikaa ja 81 tyttöä
- kuoli 139 henkilöä
- solmittiin 82 avioliittoa
- myönnettiin 37 avioeroa
- 12 ulkomaalaista sai Suomen kansalaisuuden
- tehtiin 2 403 muuttoa, joista 1 559 saman kunnan sisällä
- valmistui 30 uutta asuinrakennusta
- syttyi 41 tulipaloa, joihin hälytettiin pelastuslaitos
- aloitettiin 91 uutta yritystä ja lopetettiin 58 yritystä
- pantiin vireille 8 konkurssia
- peruutettiin maksuhäiriön takia 160 luottokorttitiliä
- maksettiin 2,8 miljoonaa euroa julkista kehitysapua
- kulutettiin asukasta kohti laskettuna
206 g lihaa, 154 g tuoreita vihanneksia, 87 g sokeria,
130 g tuoreita hedelmiä ja 502 g maitotuotteita
- juotiin yhteensä 1,1 miljoona litraa keskiolutta,
179 000 litraa viinejä ja 82 000 litraa väkeviä alkoholijuomia
- tehtiin 28 raskauden keskeytystä ja 11 sterilointia
- poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli yhteensä 1 183 rikosta:
mm. 58 rattijuopumusta, 54 huumausainerikosta, 91 pahoinpitelyä,
2 raiskausta ja 3 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä
- tehtiin 18 asuntomurtoa ja 37 moottoriajoneuvomurtoa
- lähetettiin 11 miljoonaa tekstiviestiä.

Suomen tilastollinen vuosikirja on tilastojen perushakuteos.
Tilastokeskuksen julkaisema Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 on laaja tilastojen kokoomateos, joka sisältää sekä ajankohtaista tilastotietoa että pitkiä aikasarjoja. Suomea koskevien tietojen lisäksi kirjassa on myös runsaasti kansainvälistä vertailutietoa. Vuosikirjaa on julkaistu jo vuodesta 1879 lähtien.

Vuosikirjan mukana on CD-ROM, joka sisältää julkaisun pdf-muodossa, sen kaikki taulukot Excel-muodossa sekä teemakartat. Vuosikirja on saatavana myös verkkopalveluna. Kirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen.

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus

Me tarvitsemme uusssuomalaisia

Allaoleva teksti julkaistiin, vähän pitempänä, Haapaveden opiston juuri ilmestyneessä opiskelijalehdessä. Haapavedellä opetan yhtä maahanmuuttajaryhmää ja Kalajoella toista. Lisäksi minulla on muitakin opetusryhmiä. Maahanmuuttaja-asia on minulle henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen. Siksi lähetin tämän tekstin myös paikallislehteen, mielipiteenäni.

.............


Käväisin syyslomalla Saksassa. Jututin siellä eri tilanteissa kuutta saksalaista sekä itävaltalaista, suomalaista, venäläistä ja intialaista Saksaan muuttanutta suhtautumisesta Saksaan muuttaneisiin.

En käytä sanaa maahanmuuttaja, sillä muuttajahan on muuttaja vain silloin, kun hän muuttaa. Pysyvästi ulkomailta Suomeen muuttanut on jo täällä, ja häntä on parempi kutsua uussuomalaiseksi.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Suhtautuminen Saksaan muuttaneisiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En minäkään ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin. Työttömyys maassa on samaa luokkaa kuin Suomessakin, joskin varsin epätasaisesti jakautunut: entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa suuri, mutta lännessä ja etelässä kolmen prosentin luokkaa. Ilman suurempia luonnonvaroja!

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja kertoi minulle myös asioita historiasta, joita en ollut Suomessa koskaan kuullut... Varsin kansainvälinen on maailma jo ennenkin ollut.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääse työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella, eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä taas ei koske arabeja vaan turkkilaisia muslimeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi kunnolla maan kieltä. Lapsista tulee puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi: yhteiskunta jakautuu kahtia. Ongelman ydin on se, että heitä ei ole kotoutettu. Tätä virhettä meidän suomalaisten ei tule tehdä. Tietenkin tähän tarvitaan paitsi yhteiskunnan apua, myös sekä suomalaisten että uussuomalaisten omatoimisuutta.

Juuri ulkomaalaiset ovat se resurssi, jota länsimainen yhteiskunta nyt kipeästi tarvitsee. Meillä kun ei ole tarpeeksi lapsia tekemään töitä, ylläpitämään korkeaa elintasoamme eikä maksamaan ikääntyvän kantaväestön eläkkeitä.

Ulkomaalaiset eivät ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. He ovat täysin samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen kuin kuka hyvänsä meistä suomalaisista. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja. Me kaikki olemme silloin ulkomaalaisia, kun ylitämme oman maamme rajat. Ei ketään kotoutettu luovutetuilta alueilta? Ei kukaan lähtenyt 60-luvulla Ruotsiin? Eikä meistä kukaan ole käynyt Ruotsissa, ei Virossa? Emme tarvitse Pauligia, emme Sinebrycoffia, emme Gutzeitia? Ei toki Suomesta ole lähtenyt kuin jotain vaivaiset 20.000 ihmistä asumaan pysyvästi Espanjaan? Yksi Sveitsissä asuva suomalainen tuttavani sanoikin sarkastisesti, että ulkomaalaisongelma voitaisiin helposti poistaa siten, että kiellettäisiin kokonaan ulkomaalaisten tuleminen Suomeen. Ja tasapuolisuuden vuoksi suomalaisten lähteminen oman maan rajojen ulkopuolelle...

Väki heittää ulkomaalaiset valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt tänne muuttaneisiin. Se ei ole näiden ihmisten vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema. Kansainvälisyys ei ole itseisarvo.

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka muuttaa tänne syystä mistä hyvänsä ja joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Tiedän mitä on muuttaa Suomeen. En saanut opiskeluaikana mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Tein työni Suomen ja suomalaisten hyväksi ulkomailla.

Paluumuuttajana minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista.

Ja me suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

Saksalainen postikortti ilmaisee ulkomaalaisasiat näin:

Kirjaimesi latinalaiset,
numerosi ja lääketieteesi arabialaiset,
kahvisi afrikkalainen,
uskontosi juutalainen,
posliinisi kiinalainen,
autosi japanilainen,
vaatteesi turkkilaiset,
ruokasi italialainen,
mausteesi intialaiset,
bensiinisi venäläinen,
mutta naapurisi ”perkeleen ulkomaalainen”?

Pirjo Keronen
Paluumuuttaja