Saksan Piraattipuolue

Tänään kerroin yhdelle maahanmuuttajaryhmälle Suomen poliittisesta järjestelmästä ja tietenkin presidentinvaaleista. Tilanteet elävät ja maailma muuttuu. Muistan hyvin sen ajan, jolloin vihreät olivat Saksassa protestipuolue... jolloin katkottiin sähkölinjoja, tapeltiin kadulla, heiteltiin kananmunua poliitikkojen päälle ja sitten istuttiin tenniskengissä parlamentissa ja kudottiin sukkaa...

Tässä ajankohtainen katsaus Saksasta. Kirjoittaja on Berliinissä asuva filosofian maisteri ja vapaa toimittaja Juha Vilo.
Artikkeli ilmestyi Kalevassa tänään, 19.1.2012.



Nörttipuolue löi valtaapitäviä korville Saksassa

Berliinin viime syksyn maapäivävaalien todellinen voittaja oli Piraattipuolue (Piratenpartei), joka nousi kuin tyhjästä saksalaisen politiikan kentälle. Puolue sai kertaheitolla Berliinin maaparlamenttiin viisitoista edustajaa ja kahmaisi lähes yhdeksän prosenttia kaikista äänistä.

Piraattien menestys pelästytti valtaapitävien ja vanhojen puolueiden edustaja. Keitä oikein ovat nämä piraatit, jotka vaativat ennen vaaleja ilmaista joukkoliikennettä, politiikan läpinäkyvyyttä, sensuurista vapaata internetiä ja riippumatonta perustoimeentuloa kaikille? Joukko epämääräisiä nörttejä?

Kaksi vuotta sitten Saksan liberaalipuolueen FDP:n puoluenohtaja Guido Westerwelle sanoi, ettei piraateilla ole mitään mahdollisuutta ylittää viiden prosentin rajaa, joka oikeuttaa pääsyn parlamenttiin.

Sosiaalidemokraatti ja Berliinin kaupunginjohtaja Klaus Wewereit varoitti ennen vaaleja äänestämästä piraatteja puhtaasta protestista.

Vihreiden pääehdokas Renate Künast sanoi ylimielisesti, että vihreät voisivat sopeuttaa hyvinkin piraatit omiin joukkoihinsa, jolloin he eivät enää olisi seuraavissa vaaleissa mukana.

Toisin kuitenkin kävi, vaikka television vaalitentissä piraattien ehdokas Andreas Baum ei osannut sanoa lähellekään oikein Berliinin velkataakan määrää. Isojen puolueiden julkinen vähättely kostautui vaalituloksessa.

Piraattien menestys vaaleissa söi erityisesti vanhojen puolueiden kannatusta. Liberaalien kannatus vajosi pohjalukemiin, jopa alle äärioikeistolaisen NPD-puolueen. Myös sosiaalidemokraatit ja vihreät menettivät ison osan äänestäjistään piraattipuolueelle. Vaalien jälkeen kaikki puhuivat protestista valtaapitäviä kohtaan.

Politiikan asiantuntijoita piraattien voitossa hämmensi se, etteivät he tienneet, mihin poliittiseen lokeroon piraatit olisi laitettava: ovatko he oikeistolaisia vaiko vasemmistolaisia?

Monelle piraatit olivat vain yhden asian puolue, joka intoili internetin mahdollisuuksista demokraattisessa päätöksenteossa ja jotka vastustivat henkeen ja vereen kaikenlaista nettisensuuria.

Protestiselitysten ohella piraattien vaalimenestystä selitettiin sillä, että vanhat valtapuolueet ovat laiminlyöneet nykyisyyden, Saksan poliittiselle kentälle oli syntynyt uusi äänestäjäkunta, joiden etuja muut puolueet eivät edusta. Valtapuolueiden ohjelma eivät puhuttele digitaaliajan sukupolvea, joka on kasvanut internetin valtakaudella.

Esimerkiksi vihreiden tekniikanvastainen imago ei vetoa nuorempaan sukupolveen. Vihreitä ei enää pidetä kapinallisina. Piraattien puoluejohtaja Sebastian Nerz sanoikin: ”Vastakohtana vihreille me haluamme tulevaisuudessa pysyä ihanteillemme uskollisina.”

Piraattipuolueen menestys tulevaisuudessa riippuu nyt paljolti siitä, miten puolue onnistuu pääsemään eroon yhden asian imagostaan, arvioi Die Zeit -lehti. Tulevaisuudessa piraatit eivät voi tuoda esille pelkästään internet-teemoja. Mielipidekyselyn mukaan lähes 50 prosenttia saksalaisista pitää puoluetta yhden asian puolueena.

Piraattien menestykseen vaikuttaa myös se, mitkä johtopäätökset vanhat puolueet vetävät vaalien lopputuloksesta ja miten he aikovat vastata niihin seuraavissa liittovaltiovaaleissa vuonna 2013.

Piraattien poliittinen alkutaival ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Skandaaleja on tullut jo lyhyessä ajassa, vaikkei työ maaparlamentissa ole edes kunnolla alkanut.

Piraatteja on mediassa syytetty naisvihamieliseksi miestenpuolueeksi, jossa naisilla ei ole sananvaltaa. Kukaan ei tiedä tarkkaan puolueen naisjäsenten määrää, mutta arvioiden mukaan se on erittäin vähäinen. Minkäänlaista naiskiintiötä piraatit eivät hyväksy. Piraattien mielestä perinteinen jaottelu naisiin ja miehiin on vanhanaikaista, piraateille sukupuoli on yhdentekevä.

Vaalivoiton jälkeen tuli esille, että piraattien joukoissa on muutamia entisiä äärioikeistolaisen NPD-puolueen jäseniä. Puolueessa kuitenkin päätettiin hyväksyä tällaiset ”nuoruuden synnit”.

Myös jotkut skientologit ovat löytäneet Piraattipuolueen omakseen, ja nyt puolueessa pohditaan, pitäisikö skientologeilta kieltää jäsenyys.
Eräässä valokuvassa nuori parlamenttipiraatti Simon Weiss vetää paperitötterön kautta valkoista jauhetta nenäänsä. Myöhemmin hän selittää sen olleen vain suolaa, ei kokaiinia. Piraattien omistamalta internetpalvelimelta on levitetty lapsipornoa. Parlamentin istunnossa piraatti Gerwald Claus-Brunner piti päässään niin sanottua palestiinahuivia, joka joissain piireissä tulkittiin juutalaisvastaisena tekona. Parlamentin avustajien tehtäviä jaettaessa piraatteja on syytetty sukulaistensa suosimisesta.

Joulukuun puoluekokouksessa Offenbachissa piraatit ottivat selkeästi etäisyyttä äärioikeistolaisuuteen. Puolue ei halua leimautua pelkästään vasemmistolaiseksi tai oikeistolaiseksi. Mieluummin he pitävät itseään liberaaleina.

Puoluekokouksen jälkeen piraatit vaativat kaikkien huumeiden laillistamista, vuokratyövoiman rajoittamista, kunnallisvaalioikeuden myöntämistä myös ulkomaalaisille, perustoimeentuloa kaikille sekä valtion ja uskonnon erottamista.

Viimeisimmän mielipidekyselyn mukaan Piraattipuolueen kannatus koko Saksassa on kuusi prosenttia.

Ensimmäinen työpäiväni monikulttuurisuuskoordinaattorina

Tänään se sitten alkoi. Monikulttuurisuuskoordinaattori on kansantajuisemmin maahanmuuttaja-asiamies. Minun toimeni on osa Haapaveden opiston hallinnoimaa nk. TUPA-hanketta, jossa opastetaan ja autetaan maahanmuuttajia ja haetaan ratkaisuja maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen ja neuvonnan palveluiden järjestämiseen. Tavoitteena on edistää maahanmuuttajien verkottumista ympäröivään yhteiskuntaan ja pienentää syrjäytymisriskiä. Lisäksi hankkeen tavoitteena on, että viranomaisten välinen yhteistyö tiivistyy ja monikulttuurisuusosaaminen kasvaa. Minun toimipaikkani on Kalajoki ja lähiympäristön kunnat ja kaupungit.

Aamulla ensimmäisenä kävin paikallislehden päätoimiuttajan puheilla. Hän otti minusta valokuvan kolumnia varten. Hän oli pyytänyt minua kirjoittamaan ensimmäiseen paikkakunnan ennen kahdesta lehdestä yhdistyneeseen numeroon kolumnin, ja kirjoitinkin sen kielikysymyksistä. Mielipidekirjoitukseni oli julkaistu viime viikon lehdessä.

Sieltä menin lähimpään kampaamoon, jossa sain hyvin ystävällistä palvelua - mutta näinhän Kalajoella on kaikissa palveluliikkeissä tapana.

Kaupungin tilavastaavan puheilla käydessäni löytyivät sopivat toimitilat sekä toimistolle että maahanmuuttajien kokoontumiselle - sillä uussuomalaiset ovat nimenomaan toivoneet sekä asiamiehen fyysistä läsnäoloa että tiloja omiin tapaamisiinsa. Kaupungin vastaanotossa oltiin myös kiitollisia tiedoista.

Sitten oman kyläni (Pitkäsenkylä) naisten aamukahville, jossa en ollut opetustyöni takia ehtinyt syyspuolella käymään lainkaan. Siellä oli paikalla sekä aktiivinen puheenjohtajamme, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, joka on kyläyhdistyksen jäsen kuten minäkin. Hän ehdotti, että pitäisin valtuustolle lähiaikoina tiedotustilaisuuden TUPA-hankkeesta. Ja toivoi, että molemmat osapuolet voisivat olla toisilleen avuksi.

Kirjaston vastaavan kanssa puhuimme monista asioista. Kun mainitsin maahanmuuttajien tapaamiset, hän tarjosi siihen kirjaston tiloja. Hän myös ehdotti julkista yleisötilaisuutta aiheesta, jossa ehkä myös pari uussuomalaista kertoisi kokemuksistaan.

Lopuksi kävin kansalaisopistossa ehdottamassa, että perustettaisiin ranskan kielen keskusteluryhmä. Kansalaisopiston johtaja äkkiä tajusi mistä puhun. Hän naurahti ja sanoi, että annoin hänelle eväät kansalaisopiston osuudesta Pyhäjoen voimalan valmisteluun: varmaa on, että seudulle tulee paljon uusia ulkomaalaisia. Jos - se on todennäköistä - hankkeen rakentaa Areva, yrittäjät tarvitsevat ranskan kielen taitoa.

Tapasin vielä sattumien summana muitakin, jotka ovat maahanmuuttaja-asioiden kanssa tekemisissä. Keskustelimme mahdollisista toimintakohteista. Näitähän ovat esim. viisumiasiat. Varsin nihkeää on kuulemma poliisin suhtautuminen uussuomalaisiin. Toinen iso kysymys on turkistarhoilla ulkomaalaisten palkkaus, josta välittäjä ottaa leijonan osan ja varsinaiselle työntekijälle jää melkein vain luut käteen.

Ja onhan näitä vaikka mitä. Pakolaisten asiat ja viranomaisten ja terveydenhuollon suhtautuminen heihin ei juuri naurata; pari akuuttia tapausta on työn alla. Ulkomaalaisten tutkinnot on saatava suomalaisia tutkintoja vastaaviksi; työvoimapula ainakin metalliteollisuuden ja terveydenhoidon alalla on huutava. Työpaikkoja on. Eläinlääkäri ei ole parhaimmillaan puusepänverstaassa eikä pappi turkistarhassa.

Kielikursseja ja kaikenlaisia muitakin kursseja tulen pitämään vastaisuudessakin. Olen aina yhtä iloinen siitä, että ne tuottavat tulosta. Yhteistyötä aivan kaikkien tahojen kanssa tarvitaan, toivotaan ja odotetaan. Minä haluan oppia muilta ja antaa apua tarvittaessa.

Uussuomalaisten oman kokoontumisen Kalajoelle olemme sopineet ensi viikoksi. Viidakkorumpu täällä on tehokas. Haluan oppia heiltä ja tietää tarkemmin, mitä tarvitaan. Tsasounahanke joka tapauksessa on koonnut slaavilaiset yhteen, ja sitäkin kautta olen saanut moniin heistä tutustua.

Kalajoki on kansainvälisempi kuin mitä osasin odottaakaan. Ei Kalajoelle merimieskirkkoa puuhattaisi, jos tarvetta ei olisi.

Samat kuin tänään sitten naapurikunnissa...

Olinhan minäkin maahanmuuttaja - jopa kahteen maahan. Olen myös paluumuuttaja, eikä sopeutuminen Suomeen ole ollut kovinkaan helppoa.

Haapavedellä muuten toimii monikulttuurisuusyhdistys, työnimenä Moni koti. Ei kun jäseneksi! Lisätietoja piakkoin.

Yrittäjyydestä Saksassa

Olin minäkin yrittäjä Saksassa, 1999-2009, ja työntekijöitäkin oli. Alkuunpääsy oli sujuvaa ja helppoa. Kauppakamarilta on kaikenlaista apua saatavilla. Kauppakamarin jäsenyys on pakollinen. Suomen Yrittäjäsanomat kertoo nykypäivän tilanteesta näin:

.......................................

YrittäjäSanomat, N:o 9 • Marraskuu 2011. Teksti: Juha Europaeus

Rohkeus ja halu kateissa

•Yrittäjyysinto hiipuu Saksassa taloustaantuman jäljiltä.
Vähäinen uusien yritysten määrä huolettaa jo maan hallitustakin.


Saksalaisten into ryhtyä yrittäjäksi on lopahtanut. Vain neljä prosenttia Euroopan talousveturin väestöstä on joko perustamassa yritystä tai työskentelee aloittelevissa yrityksissä, kun esimerkiksi Suomessa vastaava luku on lähellä kuutta.
Düsseldorfin kauppakamarin johtaja Ralf Mittelstädt löytää monia syitä kiinnostuksen hiipumiseen.

Hänen mukaansa entistä useampi kokee rahoituksen saannin vaikeutuneen viime vuosien aikana, kun saksalaispankit ovat kiristäneet lainanantoaan taloudellisesti epävarmoina aikoina.

Toiseksi, verotus ja lainsäädäntö eivät suosi työllistämistä ja pääomasijoittamista. Epäonnistumisen pelko koetaan suurena. Saksan lakien mukaan esimerkiksi konkurssin tehnyt ei saa toimia enää toimitusjohtajan tehtävissä.

Myös perinteet vaikuttavat. Yrittäjyyttä ei ole jostain syystä pidetty Saksassa erityisen haluttavana urapolkuna.

– Saksalainen yhteiskunta perustuu järjestykseen ja selviin sääntöihin. Se on auttanut synnyttämään menestyviä suuryrityksiä, mutta meiltä puuttuu riskinottokykyä ja halua, Mittelstädt sanoo.

Periaatteessa yrittämiselle olisi Saksassa hyvät edellytykset. Saksalaisilla tuotteilla on ulkomailla hyvä maine, maan infrastruktuuri on kunnossa ja yrittäjille on tarjolla tukea ja neuvontaa.

– Taloutemme perustuu vientiteollisuuteen, jota hallitsevat suuret monikansalliset yritykset, Mittelstädt vahvistaa.

Kampanjat käyttöön. Saksan työmarkkinat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa aiempaa joustavammiksi.

Lyhennetyn työajan järjestelmässä (Kurzarbeit) oli pari vuotta sitten lähes neljä prosenttia työvoimasta. Edes työttömyyskorvausehtojen ja työn vastaanottovelvoitteen tiukentaminen eivät ole lisänneet kiinnostusta yrittäjyyteen.

Saksa on maailman neljänneksi suurin talous, jossa kilpailu markkinoilla on kovaa.
Uusien tuotteiden lanseeraaminen on kallista, samoin työntekijän palkkaaminen. Nimellisten palkkakulujen päälle yrittäjän on lisättävä karkeasti 40 prosenttia sosiaali- ja vakuutusmaksuja.

Kasvuyrittäjien vähäisyys huolettaa jo poliitikkojakin. Viime vuonna Saksan hallitus ryhtyi edistämään kansalaisten riskinottoa erityisellä yrittäjyyskampanjalla.
– Kampanjan ajatus on hyvä, mutta se on vasta ensimmäinen askel yrittäjyyden edistämisessä, Mittelstädt toteaa.

– Tarvitsemme sekä lukumääräisesti uusia yrittäjiä että kykyä innovoida ja kasvattaa yrityksiä.

Yritysten määrää tärkeämpää on yritysten elinkelpoisuus, hän jatkaa.


Raha ei motivoi

Kansainvälisen yrittäjyystutkimuksen, GEMin, mukaan saksalaisia aloittavia yrittäjiä ei motivoi vaurastuminen tai yrityksen kasvattaminen. Yrityksiä perustetaan itsensä työllistämisen ja oman paremman ajanhallinnan takia.

Ironista kyllä, Saksa käyttää julkista rahaa yrittäjyyden edistämiseen enemmän kuin muut Euroopan maat. Julkisella panostuksella ei ole kuitenkaan juuri uusia menestyviä yrityksiä synnytetty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkista tukea aloitteleville yrityksille on tarjolla huomattavasti vähemmän.

Saksassa yrityksen perustaminen kestää 15 päivää, mikä on hieman enemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Yrityksen perustamiskustannukset vastaavat keskimääräistä eurooppalaista tasoa.