Hyviä neuvoja tarvitaan?

Miksiköhän kaikenlaisiksi neuvojiksi, vaikkapa kehitysyhtiöihin, päätyvät juuri ne, joilla kyllä on muodollinen pätevyys, mutta ei minkäänlaista kokemusta?



Olipa kerran lammaspaimen, joka paimensi lampaitaan yksinäisellä seudulla. Äkkiä suuren pölypilven saattamana jostain ilmestyi Cherokee-maasturi ja pysähtyi suoraan lammaspaimenen eteen. Maasturin kuljettaja, nuori Brioni-pukuun, Cerutti-kenkiin, Ray-Ban-aurinkolaseihin ja YSL-solmioon pukeutunut mies nousi autosta ja kysyi: ”Jos arvaan, miten monta lammasta sinulla on, saanko sitten niistä yhden?”

Paimen katsoi nuorta miestä, sitten rauhallisesti ruohoa syöviä lampaitaan ja sanoi vain: ”Sopii”.

Nuori mies pysäköi maasturinsa, yhdisti läppärinsä kännykkäänsä, meni verkossa NASA:n sivustolle, skannasi GPS-satellittinavigaattorin avulla seudun, avasi tietokannan ja 60 excel-taulukkoa lukuisine kaavoineen. Lopuksi hän tulosti 150-sivuisen tiedoston minitulostimellaan, kääntyi paimenen puoleen ja sanoi: ”Sinulla on täällä tarkasti 1586 lammasta.”

Paimen sanoi ihmetellen: ”Aivan oikein, ota niistä yksi.”


Nuori mies ottaa yhden lampaan ja nostaa sen maasturiinsa. Paimen katso häntä ja sanoo: ”Jos arvaan ammattisi, annatko sen lampaan sitten takaisin?”
Nuori mies vastaa: ”Kyllä, miksipä ei.”
Paimen: ”Sinä olet yritysneuvoja”.
”Hyvänen aika, se on oikein, mistä sinä sen voit tietää?” kysyi nuori mies.

”Sehän on helppoa”, sanoi paimen. ”Ensinnäkin tulet tänne, vaikka kukaan ei kutsunut. Toiseksi haluat lampaan palkaksi siitä, että sanot minulle jotain mitä jo tiedän, ja kolmanneksi et tiedä yhtään mitään siitä, mitä minä teen, sillä sinähän otit palkaksesi koirani.”