Hagenbeckin eläintarhassa Hampurissa tapahtuu

Muistanette Rovaniemen jääkarhuvauvan?

Hampurissa, Habenbeckin eläintarhassa syntyi 13.4.12, eli kaksi viikkoa sitten, norsuvauva. Ja nyt se pääsi tutustumaan ulkomaailmaan. Samalla sille juhlallisesti annettiin nimi: Assam.

Norsuäiti Lai Sinh kantoi lastaan 663 päivää. Synnytys kesti kolme päivää.



Hagenbeckin eläintarha sijaitsee Hampurissa. Se oli aikoinaan Saksassa kuuluisuus, sillä se on enemmänkin iso puisto kuin eläintarha. Hyvin kaunis puisto! Vuonna 1907 Carl Habenbeck toteutti unelmansa: hän perusti eläintarhan. Eläimillä on tilaa liikkua, suuretkin villieläimet saavat liikkua vapaasti – omilla alueillaan. Puistossa on japanilainen puutarha, nepalilainen, thaimaalainen ja hindutemppeli sekä kaksi Tlinkit- intiaanien toteemipaalua. Puistossa on oikeankokoisia dinosauruspatsaita, aikoinaan sensaatio.

Eläintarhaan pääsee suoraan omalta metroasemalta tai omalla bussilinjalla.

Tiesitkö, että
-aikuinen norsu painaa enemmän kuin kolme Golfia?
-norsu voi kasvaa 3,5 metrin korkuiseksi?
-norsu liikkuu äänettömästi kuten kissaeläimet eikä ole lainkaan kömpelö?
-norsun poskihampaat kasvavat sen elinaikana kuusi kertaa uudestaan?
-kirahvilla on 40 senttimetrinen kieli, johon tarttuvat kaikki lehvät?
-kirahvit nukkuvat päivässä vain seitsemän minuutin ajan? Koska kirahvi olisi helppo saalis makuuasennossa, lyhyen unen on riitettävä.
-kirahvilla ei ole enempää niskanikamia kuin muillakaan nisäkkäillä? Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikilla nisäkkäillä on vain seitsemän niskanikamaa.
-mehiläiset lentävät jopa 8.000 kukkaan ja 280 kilometrin matkan, kerätäkseen vain yhden gramman hunajaa?
-miespuolisilla kenguruilla ei ole pussia?
-pöllöt eivät pyydystä vain öisin? Lumipöllön esimerkiksi on pakko olla aina liikenteessä. Kesällä on aina valoisaa ja talvella aina pimeää.
-jääkarhuilla ei olekaan valkoinen turkki? Jokainen karva on läpinäkyvä. Valon taittuminen saa turkin näyttämään valkoiselta.
-kruunukurkien rakastuessa kaikki toisetkin kurjet rakastuvat? Jos yksi pari innostuu, kaikki toiset tekevät samaa. Ja häätanssi kestää tuntikausia.
-nandunmunat hautoo vain lintuisä?
-orang-utanit nukkuvat joka yö eri vuoteessa? Ne taittavat muutaman oksan, pehmustavat paikan lehvin ja valmis on vuode.
-Seychellien jättiläiskilpikonna voi elää 200 vuotta?
-eläintarhan perustaja Carl Hagenbeckin ideoimia maisemia ja eläinten vapaa-aitauksia ovat matkineet lukemattomat eläintarhat maailmassa?
Hagenbeckin eläintarha sai ensimmäisen kansainvälisen ympäristölaatupalkinnon. Hagenbeck on ainoa eläintarha Saksassa, joka tulee toimeen ilman valtion avustusta.

Eläinten ruokakulut ovat yli 3000 euroa ja kokonaiskulut noin 35.000 euroa päivässä. Eläintarhassa on 29 uhanalaiswta ja harvinaista eläintä, joiden säilymistä valvoo kansainvälinen tiedemiesryhmä.

Täältä löytyy lisää kuvia norsuvauvasta:
http://www.hamburg.de/tierpark-hagenbeck/3378712/elefantenkalb-lai-sinh.html#pic2
ja muistakin tarhan eläimistä:
http://www.hamburg.de/tierpark-hagenbeck/

Quiche lorraine, Lothringenin kinkkupiiras

Kinkkupiiras (Quiche Lorraine)

Maku 3/2003

Laatinut: Helena Saine-Laitinen

Valmistusaika: Aktiivinen 30 min Passiivinen 30 min
Kinkkupiiras eli Quiche Lorraine
8 palaa

Pohja
100 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
3 rkl vettä

Täyte
1/2 kpl purjoa
300 g saunapalvikinkkua
2 dl ruokakermaa
1 1/2 dl ranskankermaa (rasvaa 28 %)
3 kpl munaa
150 g emmentaalijuustoa (rasvaa 27-30 %) (raastettuna)
1/2 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamia (silputtuna)

Aika tavallinen tarjottava Etelä-Saksassa ja alemannien asuinalueilla.
Ja miten se tehdään, sen voi lukea tästä blogista.
http://www.blogger.com/img/blank.gif

Missäkö on Lothringen? Ranskassa, nykyisin. Siellä on 2,3 miljoonaa asukasta.



Sekin on alemannien asuttamaan aluetta. Historian kulku on vain vienyt sen seudun samoin kuin Elsassin saksankielisestä alueesta ranskankieliseksi. Tosin paikallisten vanhempien ihmisten kuulee puhuvan saksaa edelleenkin, tai oikeammin ranskansekaista vanhaa saksaa. Lotringen rajoittuu idässä Saksaan ja pohjoisessa Belgiaan ja Luxemburgiin. Sieltä löytyvät ensimmäisen maailmansodan kovat taistelut sekä suuret sankarihautausmaat. Elsass-Lothringenin maakunnan pääkaupunki on Strasbourg, mutta Lothringenin hallintokaupunki on varsin komea noin 120.000 asukkaan kaupunki Metz. Me, siis minä ja suomalaiset metsäkoneurakoitsija-asiakkaani mentiin "metsiin"... :-)
Ainoa Suomessa tunnettu lothringenilainen taitaa olla Particia Kaas?

Asennekysymys

Kööpenhaminan lentokentältä lauantaina poimittua.
Ja ihmiset pysähtyivät katselemaan.



Mitä sinä hyvä mies teet?



Minä hakkaan kiviä.



Ja mitä sinä hyvä mies teet?



Minä olen mukana rakentamassa katedraalia!

Saksan pikaopas, osa 3

Järjestys ja pöytälaatikkomentaliteetti

Sehän on selvää, että saksalaisten sanotaan olevan kerta kaikkiaan fanaattisia mitä tulee järjestykseen. Saksalaiset rakastavat tehokkuutta, ja sellaisia koneita, jotka myös toimivat. Saksalaiset eivät voi käsittää, miksi muissa maissa ei heti korjata seinän rikkotunutta rappausta, miksi autoja ei pestä heti ja miksi rikkinäisiä tavaroita ei korjata.



Järjestyksen halusta seuraa tarve järjestellä aivan kaikki, ja lajitella kaikki tarkasti ja selvästi. Voisi puhua vaikkapa pöytälaatikkofanatismista. Tarkasti erotellaan yksityiset asiat ja työasiat, ystävät ja tuttavat, velvollisuudet ja huvit. Kotona on joka asialle oma huoneensa, ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa.

Tämän järjestyksen takana on amerikkalaisen matkaoppaan „Culture Shock Germany“ mukaan tarve että kaikki on varmaa, mikä ei todellakaan ollut niin 20. vuosisadan ensimmäisen puoliskon aikana. Oli kaksi maailmansotaa, sitten Weimarin tasavalta ja maailman talouslama).



Oma mielipiteeni: se joka pitää paikat ja asiat järjestyksessä, on vain liian laiska etsiäkseen...
… tai toisin sanoin: minä en viitsi tehdä samoja asioita kahteen kertaan.

Saksan pikaopas, osa 2

Verenkiertohäiriö

Jokaisessa maassa on omat tautinsa.

Saksalaiset tuntuvat kaikki tyynni kärsivän verenkiertohäiriöistä (”Kreislaufstörung”). Siis pyörryttää, päätä särkee, väsyttää. Saksalaiset ovat aina huolestuneita terveydestään. Siksi Saksassa saattaa käydä niin, että kun kysyt kohteliaan ja luontevan kysymyksen ”mitä kuuluu”, niin saksalainen vastaakin pitämällä pitkän esitelmän sen hetkisestä terveydentilastaan.



On toki seutuja, joissa jotkut todellakin kärsivät näistä yllämainituista oireista. Näitä tulee joillekin herkille ihmisille esimerkiksi etelän föönituulen aiheuttamien nopeiden ilmanpaineen vaihteluiden takia. Pohjoisessa taas tuulee oikeastaan aina. En koskaan kärsinyt sellaisista, joten en voi keskustella asiasta.

On myös hyvä tietää, että ilma varsinkin Reinin laaksossa kesällä saattaa olla painostava, hyvin kuuma ja kostea. Sellaisen sään aiheuttamiin vaivoihin auttavat aurinkolasit ja ennen kaikkea pään suoja, lakki. Ja sisällä tiilitaloissa on ihanan viileää – ne kun eivät ole hautomoja kuten suomalaiset puutalopussit.

Ja jos oikeasti sairastuu, saa asianmukaista hoitoa heti - sitä ei tarvitse odotella kuukausikaupalla kuten Suomessa. Lääkärit puhuvat Saksassa saksaa… saksalaisten ei tarvitse arvailla mitä he sanovat.

Saksan pikaopas, osa 1

Saksan baanat, makkarat, Baijerin prinsessalinna ja kahvi-kakku-perinne – on paljon asioita, joita ulkomaalaiset ihailevat. Kliseet, ennakkoluulot ja stereotypiat saattavat olla tyhmiä ja epätarkkoja, mutta aina niissä on kuitenkin hivenen totuuttakin. Etenkin englanninkielinen matkakirjallisuus sanoo, että saksalaiset ovat pessimistisiä, järjestystä rakastavia ja heissä on kaksi puolta. He keskustelevat hyvin mielellään kriiseistä (esimerkiksi talousasioissa), pelkäävät kaaosta (esimerkiksi että maahan tulee liikaa ulkomaalaisia), ja epäilevät itse itseään.

Toisaalta monet ihailevat saksalaisia: heidän monia leipä- ja makkaralajejaan, siisteyttä ja turvallisuutta. Jotkut tykkäävät uusista saksalaisista autoista, etenkin kun niillä voi ajaa lujaa, ja moottoritiet saavat jotkut jopa kateellisiksi, sillä siellähän lujaa ajaa saa. Ulkomailta tulevia matkailijoita viehättävät monetkin asiat. Monet miljoonat menevät Heidelbergiin ja Weimariin, nauttivat kahvista ja herkullisesta kakusta ja ylistävät Neuschwansteinin linnaa ja Reinin jokea.

Pikakurssin ulkomaalaisille on julkaissut FOCUS Online. Pilke silmässä tietenkin. Saksan arvostetuin nettilehti (joka minunkin kirjoittamaani tekstiä kerran muinoin siteerasi). Poimin artikkeleistä muutamia siellä mainittuja asioita.

Aloitetaanpa. Lisää tulevina päivinä.

Leipä ja makkara


Klassikko: valkoinen makkara (Weißwurst) ja rinkeli (Brezel)

„Leipä Saksassa on kosteaa, sillä on voimakas oma maku ja sitä on saatavissa kaikissa mahdollisissa muodoissa ja kaiken kokoisena“, lukee „Rough Guide Germany“-oppaassa. Varsinkin monet tummat leipälajit aiheuttavat sekaannusta ja päänvaivaa, kun sen sijaan sekä pumpernikkeliä että brezeli eli rinkeliä pidetään pelkästään eksoottisina.

„Lonely Planet Germany“ huomaa monet tuoreiden sämpylöiden nimet. Pohjois-Saksassa ne ovat ”Brötchen”, Baijerissa ”Semmel”, muualla Etelä-Saksassa ”Weck” ja Berliinissä „Schrippe“. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jokseenkin kunnioituksella matkaopas kertoo, että Saksassa on 200 leipälajia ja 1500 makkaralajia.

Niiden erikoisuuksien joukossa, joita on maistettava, on tietenkin baijerilainen „kumimainen“ valkoinen makkara (Weißwurst), ja sen painikkeeksi juodaan yhtä tietenkin valkoista olutta (Weißbier). Näitä makkaroita paikalliset syövät vain aamupäivällä, perinteen mukaan. Olut ei tietenkään ole valkoista, vaan maistuu hiivalle.

Leivästä ja oluesta kirjoitan myöhemmin enemmän. Koto-Suomessa kaipaan suuresti tuoreita sämpylöitä ja muovittamatonta leipää. Näin Saksasta palanneena suomalainen leipä ei tunnu maistuvat oikein miltään. Muoviin pakattu leipä maistuu lähinnä puurolta. Ennen niin ihailemani suomalainen ruisleipä on menettänyt eksoottisuutensa. Suomalaistahan se ei muutenkaan ole: 80% rukiista tuodaan ulkomailta, eli kotimaisuusaste on aika alhainen. Kun kuitenkin mietitte, mitä viedä Suomesta ulkomailla asuvalle suomalaiselle, niin kyllä ruisleipä kuuluu niihin toivottuihin tuliaisiin…

Miten "RAKKAUS" asennetaan

Saimme lauantaina olla vieraina thaimaalais-suomaisessa hääjuhlassa. Kovia kokenut thaimaalainen nainen on nyt vihdoinkin onnellinen. Häitä ei nykyisin ole ihan joka päivä, eikä varsinkaan tällaisia, joskin thaimaalaisia naisia Suomessa jopa minä tunnen monta. Kuvankaunis morsian säteili, sulhanen säteili. Olen ylpeä tästäkin maahanmuuttajaoppilaastani.

Päivä paistoi ja vieraat hymyilivät. Päivä innoitti kääntämään allaolevan sähköpostiini Saksasta saamani viestin.

.............................................................



Miten „RAKKAUS“ asennetaan/Soitto puhelinpalveluun



Soittaja: Hei, minulla on täällä uusi ohjelma, ja haluaisin asentaa sen omalle koneelleni. Sen nimi on RAKKAUS. Mitä pitäisi tehdä ensin?

Puhelinpalvelu: Koneellanne on sellainen osio, jonka nimi on SYDÄN. Löydättekö sen?

Soittaja: Ai jaa, siinä se! Olen koko ajan yrittänyt osastolle PÄÄ. No, kokeilenpa sitten sitä. Voi, SYDÄN on melkein täynnä!

Puhelinpalvelu: Avatkaapa tehtävienhallinta ja siellä ”prosessit”. Mitä siellä on menossa?

Soittaja: Voi hyvänen aika, siellä on vanhat_vammat.exe., kauna.com, saituus.com, torjuminen.exe ja sen sellaista. Varsinkin viha.exe – sehän täyttää lähes koko tilan!

Puhelinpalvelu: Ei se mitään. RAKKAUS pitää ne automaattisesti poissa systeemistänne. Jotkut kyllä jäävät piilossa aktiiveiksi, mutta eivät häiritse enää muita ohjelmistoja. Vanhat_vammat.exe ja saituus.com on kuitenkin poistettava kokonaan.

Soittaja: Ei! Sehän on oikein hyvä vanha ohjelma! Sehän kesti vuosia, ennen kuin sain kaikki osat kokoon! Onko se varmasti pakko poistaa?

Puhelinpalvelu: Kyllä on, ihan pakko. Menkää takaisin alkuun ja etsikää sieltä lisäosat/anteeksipyynnöt. Sitten annatte niiden käydä niin kauan, että saituus.com ja vanhat_vammat.exe on kokonaan poistettu.

Soittaja: Okei, jos kerran sitten on pakko. RAKKAUTTA minulle niin kovasti suositeltiin. Haluan, että se toimii! No niin… tehty… jep! Mutta mitä, nythän tässä lukee „ERROR 490? Tämä ohjelma ei toimi teidän sisäisillä asetuksillanne.“ Mitä tämä nyt on olevinaan?

Puhelinpalvelu: Ei mitään kamalaa, se on vanha ongelma. Se tarkoittaa, että RAKKAUS on asennettu ulkoisiin SYDÄMIIN oikein, mutta omassa ohjelmistossanne se ei vielä toimi oikein. Tämä on yksi näitä vaikeita ongelmia. Tarkoitan, että Teidän pitää ensin rakastaa omaa konettanne, ennen kuin se voi rakastaa muita.

Soittaja: Hä?

Puhelinpalvelu: Löydättekö kansion „itsensä hyväksyminen“?

Soittaja: Kyllä.

Puhelinpalvelu: Hyvä. Painakaa seuraavia tiedostoja ja kopioikaa ne kansioon „OMA SYDÄMENI”; siis nämä: itsellenateeksiantaminen.doc, itsensähyväksyminen.doc ja hyvyys.txt. Sitä paitsi Teidän pitää poistaa Itsensätuomitseminen.exe kaikista kansioista ja sitten tyhjentää paperikori, muuten ne palautuvat takaisin.

Soittaja: RAKKAUS asentaa nyt itse itsensä! Onko tämä hyvä näin?

Puhelinpalvelu: Kyllä, aivan oikein. Nyt pitäisi näkyä sellainen ilmoitus, että RAKKAUS asentaa itse itsensä aina, kun Teidän SYDÄN-kovalevynne on käynnissä. Näettekö tämän viestin?

Soittaja: Näen. Onko asennus nyt valmis?

Puhelinpalvelu: Kyllä on, mutta huomatkaa, että olette asentaneet perusversion Rakkaus 3.1. Nyt Teidän pitää verkostoitua kaikkien muiden SYDÄNTEN kanssa, vasta sitten saatte kaikki 5.0-päivitykset.

Soittaja: Okei. Hyvä! SYDÄN lataa juuri aivan ihanaa sävelmää. Näytössä on hymy.mpg, lämpö.exe, rauha. exe, tyytyväisyys.doc ja muuta tällaista. Tuntuu hyvältä!

Puhelinpalvelu: Oikein hyvä. Nyt RAKKAUS on asennettu ja toimii. Tästä asti tulettekin hyvin yksinkin toimeen.

Soittaja: Nyt sitten tarvitsette kai tillinumeroni laskua varten.

Puhelinpalvelu (nauraa): En, RAKKAUS on ilmaisohjelma. Laittakaa se eteenpäin kaikille, joita tapaatte, samoin kuin ohjelman kaikki osat. Ihmiset levittävät sitä sitten, ja lyön vetoa, että saatte heiltä takaisin hyvin monta uutta osaa ohjelmistoonne.

Soittaja: Hyvä – mielelläni. Kiitos avustanne!

Pääsiäistapoja Saksassa

Maalattuja munia ja frakkipukuisia ratsastajia

Pääsiäinen, jota vietetään Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi, on myös monille saksalaisille vuoden tärkein juhla. Maassa juhlitaan – ja samalla ylläpidetään moninaisia vuosisatoja vanhoja perinteitä.

Etenkin lapset pitävät pääsiäisestä, sillä pääsiäispupu piilottaa sunnuntaiaamuna kirjavia munia puutarhaan ja sateen sattuessa asuntoon, jotta lapset voisivat ne etsiä ja löytää. Joistakin munista löytyy myös yksi jos toinenkin makeinen tai pikkuinen lelu.

Etsiminen on niin hauskaa, että sitä ei voi lapsilta mitenkään ottaa. Muistan, että yhtenä vuonna värjäsimme korillisen kananmunia ja kun kaikki oli löydetty, etsittiin samat munat toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Sepä ei lapsia haitannut, ja tulihan niitä munia se korillinen.

Kuvateksti: "Täälläkään ei ole mitään!" "Mistä vielä voisit etsiä?"
Kuva: Peter Thulke

Vuosi vuodelta värjäsimme ja maalasimme munia ja kauniitahan niistä tuli. Katsoin tänään televisiosta lyhyen pätkän ortodoksien munanmaalausta. Tutulta näytti, vaikka emme niihin ikoneita maalannetkaan.

Pääsiäispupun mainitsee ensimmäisen kerran Geord Frank vuonna 1682 kertomuksessaan ”De ovis paschalibus” eli ”Pääsiäismunista”. Siinä sanotaan jotenkin näin: ”Elsassissa ja ympäristössä näitä munia kutsutaan jäniksen muniksi, ja se johtuu eläinsadusta, missä vähä-älyisille ja lapsille yritetään todistella, että pääsiäispupu munii tuollaisia munia ja piilottaa niitä sitten puutarhaan, ja sieltä sitten huvittuneiden aikuisten iloksi lapset niitä etsivät…”

1700-luvulla pääsiäispupu on jotakuinkin tuntematon, mutta 1800-luvulta alkaen se on ollut osa saksalaisten pääsiäisperinnettä.

Kuva: © picture-alliance / dpa

Munien koristelun mestareita ovat sorbit, pieni slaavilainen vähemmistö itäisessä Saksassa, Puolan ja Tsekinmaan rajalla. He jopa joskus kirjovat munat peittämällä ne hienonhienoilla koristepistoilla. Toinen sorbien pääsiäistapa on ratsastus. Frakkipukuiset miehet ratsastavat kylästä kylään kertoakseen pääsiäisen ilosanomasta. Tällaisiin kulkueisiin saattaa osallistua jopa parisataa ratsastajaa, ja katsojia katujen varsilla riittää. 

Pääsiäiskaivon koriste on tietenkin myös muna. Sellaisia näkee Etelä-Saksassa. Kylän asukkaat koristelevat kylänsä kaivon moninaisin kuvioin koristelluilla munilla sekä kukilla. Kyläkaivot ovat pääsiäisen aikoihin suosittuja retkikohteita ja joillakin seuduilla Frankenin maakunnassa suosittuja turistikohteita.

Pohjoisessa Saksassa sytytetään lauantaina pääsiäiskokko, tai pääsiäisratas. Jälkimmäisessä täytetään suuri tammikiekko oljilla ja oksilla ja pyöräytetään mäestä alas. Jos se tulee ehjänä perille, vuodesta tulee hyvä viljavuosi. Lähteistä haettu pääsiäisvesi taas omistaa voimia, joka tekee ihosta kauniin ja eheän.

Tänäkin vuonna sain kutsun yksityiselle pääsiäiskokolle, Hampurin vieressä olevaan pikkukaupunkiin, maatilalle. Ihana asia että minua yhä muistetaan siellä! Muutama vuosi sitten oli pääsiäiskokolla yöpakkanen, mutta se ei tahtia haitannut, olihan tuli lämmin ja lämmintä vaatetta vieraillekin haettiin vaatekaapista ja grillilihaa ja lisukkeita isosta juhtateltasta. Väkeä oli koko kylä… Eikä menty nukkumaan koko yönä…

Ja kuten juhlissa yleensäkin, ruokakin on perinteistä. Sitä on pääsiäisleipä, kala pitkäperjantaina ja lammas sunnuntaina. Pääsiäisleipä on minun makuuni lähinnä meidän pullapitko.

Pääsiäislammas ei toki ole vain lihaa, vaan myös kakku. Tällaisia kakkuvuokia sain aikojen saatossa useita, koska syntymäpäiväni sattuu pääsiäisen aikoihin.

Jos jostain tällaisen kakkuvuoan löydät, niin resepti on tässä:

    700-800 ml vuokaan tarvitset

     125 g pehmeää margariinia
   125 g sokeria
   1 pussi vaniljasokeria
   hiukkanen suolaa
   50 g kookoshiutaleita
   3 pientä kananmunaa
   100 g vehnäjauhoa
   sitruunauutetta
   korppujauhoa
   tomusokeria

ja tehdään sitten normaali kakkutaikina. Eli: leivitetään vuoka, vatkataan margariini vaahdoksi, lisätään sokeri ja vaniljasokeri ja suola, ja lopuksi sitruunauute. Munat sekoitetaan taikinaan hitaasti ja yksitellen. Jauhot sekoitetaan varovasti joukkoon. Kookoshiutaleet ruskistetaan pannussa, annetaan jäähtyä ja sekoitetaan taikinaan. Paistetaan 170-200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Jäähtyneen lampaan päälle sitten tomusokeria.  

Suklaamunia Saksassa toki on, tosin ei niitä isoja mitä Suomessa. Vaan tavallinen tuliainen on suklainen pääsiäispupu. Tunnetuimpia ovat alla olevat Lindtin kultainen ja Milkan lila pupu…




 




Saksalainen ja sveitsiläinen suklaa ON hyvää!

 















Lähteinä olen käyttänyt mm.: http://www.entdecke-deutschland.diplo.de

Mestari ja kisälli

Suomessa keskustellaan vilkkaasti siitä, että oppisopimuskoulutus on vielä lapsenkengissä. Suomessa oppisopimuksella oppivat jo hyvin koulutetut työelämässä olleet ja jatkokouluttautuvat tällä tavoin. Saksassa sillä tavalla nuoret hankkivat käsityöammatin. Samalla kun käyvät ammattikoulua, käyvät oppimassa työpaikalla. Näin työpaikalla tiedetään, mitä saadaan. Työttömyysprosentti nuorten keskuudessa on Saksassa pieni.

Ammattikoulussa opetetaan paitsi kunkin ammatin teoria, myös yleissivistäviä aineita. Koulua käydään yksi tai kaksi päivää viikossa. Ammattiin oppiminen kestää tavallisesti 2 - 3,5 vuotta. Jatkokoulutus mestariksi tai teknikoksi on mahdollista.

Kouluttaa ei saa kuitenkaan kuka hyvänsä, vaan vain nk. mestariyritykset. Koulutusluvan saavat vain henkilöt, eivät firmat. Työssäoppija tekee yrityksen kanssa oppisopimuksen. Sopimus sisältää tarkan oppisuunnitelman. Työstä maksetaan palkkaa ja oppija maksaa siitä verot ja sosiaalimaksut.

Työssäoppiminen on työnantajalle vaativaa ja aikaa vievää. Kaikki eivät enää modernissa yhteiskunnassa halunneetkaan kouluttaa oppipoikia ja -tyttöjä. Näin ollen valtio päätti laittaa niille, jotka eivät kouluta, ylimäärisen veron.

Oppijat ovat aina 18. ikävuoteensa asti nuorisosuojalain alaisia. Se laki määrittelee, miten paljon nuori saa tehdä työtä. Se sanoo mm. minkä ikäisenä nuori saa oleskella ravintolassa tanssipaikoilla ja diskoissa ja minkä ikäisenä hän saa ostaa vaikkapa tupakkaa ja alkoholia ja elokuvatallenteita tai tietokonepelejä.

Irtisanomiseen on erityissäännöt, jotka on määritellyt valtio.

Useimmissa ammateissa ei voi ottaa oppipoikia, jos itse ei ole suorittanut mestarintutkintoa.

Systeemillä on varsin vanhat juuret. Keskiajalla ennen teollistumista oppipoika oli mestariperheen jäsen. Isäntäperhe maksoi hänelle myös asunnon ja ruuan. Tämä taas maksoi perheelle oppimisrahan ja hänen oli oltava mestarilleen ehdottoman kuuliainen. Mestarilla oli aina 1900-luvulle asti lupa kurittaa oppipoikaansa tarpeen niin vaatiessa.

Oppisopimus alkoi koeajalla, joka kesti useita viikkoja. Tänä aikana mestari oppi tuntemaan oppijansa. Sen jälkeen oppilas merkittiin nk. kisällikirjaan, ja se maksoi kirjautumisrahan. Rahasumma ei ollut pieni. Oppiaika kesti kauemmin kuin nykyisin ja kesti kolmesta viiteen vuoteen, jopa kauemminkin, jos oppirahaa ei maksettu. Lopputulos oli kisällityö, joka esiteltiin paikalliselle mestariraadille.

Entinen appeni oppi puusepäksi tällä tavoin. Hänen kisällintyötään kävimme ihmettelemässä Ottweilerisa; se oli yhden ison talon tammipuinen peiliovi. Tämä varsin älykäs mies opetti pojalleen ja minullekin kaiken muun tohinan sivussa paljon puusta ja sen työstöstä, vaikka Frankfurtin taloon saunaa tehdessämme siinä asiassa paljon riitelimmekin, hän kun halusi saksalaisen saunan ja minä tietenkin suomalaisen.

Huolimatta siitä, että oppipojalla ei ennen muinoin ollut juuri mitään oikeuksia, hän ei kuitenkaan ollut samassa huonossa asemassa kuin muut apulaiset. Hänen asemansa oli kuin oman pojan; kasvatushan oli tuohon aikaan hyvin tiukkaa, ja hänestähän piti sitä paitsi tulla mestarin työn jatkaja.



Hauska on minusta aina ollut ylläoleva kirvesmiehen perinteinen vaateparsi. Muinoin kirvesmiehet lähtivät ennen valmistumistaan "kiertämään maailmaa", siis oppimaan erilaisilla työmailla. He tekivät töitä siellä sun täällä, nukkuivat heinäladoissa ja ties missä... Nykyisin kiertämään lähdetään kisällitutkinnon suorittamisen jälkeen, ja lähteä saa vain, jos on naimaton,lapseton ja velaton. Näitä näkee siis vielä tänäänkin. Minusta vaatetus on varsin epäkäytännöllinen työhön nähden, mutta perinteitä vaalitaan yhä!