Saksan kansallissosialismin aikana äitienpäivä oli saksalaisen herraheimon päivä. ”Lapsia ilolla synnyttäviä” äitejä juhlittiin kansan sankareina, sillä heidän tehtävänsähän oli lisätä arjalaista jälkikasvua. 1933 päivästä tuli virallinen juhlapäivä, ja tuolloin ”Saksan äitien muisto- ja kunniapäivänä” aloitettiin äitien kuntoutuspalvelu (”Mütterdienst”). Uskonnollisten juhlien tapaiset juhlallisuudet pidettiin kuin kilpailuna kirkon viralliseen jumalanpalvelusaikaan, sunnuntaisin kello 10.
Äitienpäivää vietetään yhä toukokuun toisena sunnuntaina, ja jotakuinkin samalla tavalla kuin Suomessa: antamalla äideille lahjoja, varsinkin kukkia. Virallinen pyhäpäivä se ei Saksassakaan ole. Riitaa on syntynyt lähinnä siitä, että joinakin vuosina äitienpäivä on osunut helluntaiksi.
Vuonna 1939 alettiin antaa äideille ”Saksan äitien” kunniamitaleita, Adolf Hitlerin käskystä. Mitalissa luki: ”Näkyvänä merkkinä Saksan kansa kiitoksesta niille äideille, joilla on paljon lapsia, sinulle lahjoitetaan tämä kunniamitali.” Mitaliin liittyi koko joukko vaatimuksia. Lasten äidin ja isän piti molempien olla ”saksalaista verta” ja ”tehokkaita perimään”, äitien piti olla mitalin arvoisia eli ”kunnollisia”, ”terveitä” ja heillä piti olla ”hyvä käytös”. Kolmanneksi, lasten piti olla elävänä syntyneitä.
Siis taustatiedoksi: Kansallissosialismin aikana eli natsiaikana naiset syrjäytettiin julkisesta elämästä ja kansallissosialistisen naiskuvan mukaan naisten tehtävä oli pelkästään synnyttää lapsia. Äitienpäivän asettamisen jälkeen tilanne vain paheni. Jotta äidit synnyttäisivät yhä enemmän lapsia, ja jotta he näkisivät miten tärkeää on kasvattaa arjalaista väestöä, heille myönnettiin mitaleita. Sama tehtiin Ranskassa, ja siellä mitaleita monilapsisille äideille jaetaan tänäkin päivänä.
Äitienpäivää vietetään toukokuun toisena sunnuntaina siksi, että toukokuun toinen sunnuntai oli perustajan amerikkalaisen Anna Maria Reeves Jarvis’in kuolinpäivä. Hänen tyttärensä, joka päivän valitsi, on myöhempinä vuosinaan pahasti kritisoinut äitienpäivän kaupallista luennetta.
Meillä, Saksassa, vietettiin äitienpäivää – mikäli isä muisti sen. Saksan isoäiti oli vihainen jos ei muistettu, mutta olihan hän varsin usein vihainen muutenkin. Lapset kyllä minua muistavat, tänäänkin. Minä en pidä päivää kovin tärkeänä, sillä jos toisesta ihmisestä välittää vain kerran vuodessa, voi jättää kokonaan välittämättä. Ja kakkuja saa leipoa ja kukkia tuoda milloin vain, aina ilahdun :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti