torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyys, mitä se on?

Tänä vuonna oli seurakunnan vuoro Kalajoella järjestää itsenäisyyspäivän juhla. Kirkossa lauloin kuoron kanssa isänmaallisia ja kuuntelin seurakuntasalissa juhlapuheita. Kaupunginjohtaja loisti poissaolollaan. Samoin nuoriso, ja jos ei musiikkikoulusta olisi ollut esiintyjiä, niin ei olisi ollut nuorisoa lainkaan. 

Itsenäisyys on niin itsestään selvä asia. Onkohan kukaan edes ajatellut, että on muutakin kuin vain viimeiset sodat. En yhtään vähättele, mutta näin ulkomailta palanneena tuntuu, että suomalaisten mielestä sota oli eilen. Meillähän on muutakin. Esimerkiksi ilmainen kouluruokailu, keittiöissä astiankuivauskaapit, hyvin toimiva äitiys- ja lastenneuvola  - joskaan terveydenhuolto ei muuten hyvin toimikaan  - ja naisen asema on hyvä, jollen sanoisi erinomainen - Saksasta katsottuna. Vinoutumaa on siitäkin huolimatta sillä saralla. Suomalainen nainen sai kyllä täyden äänioikeuden toisena maailmassa, mutta varsin myöhään saatiin aikaan kansalaisuuden periytyminen äidin mukaan, tai naispappeus. Ja Halostahan haukutaan laajalti yhä vieläkin. 


 

Suomi on Transparency Internationalin mukaan taas maailman vähiten korruptoitunut maa.  Minä sanoisin kylmästi, että korruptio on täällä maailman parhaiten kätketty - hyväveli-verkostoon ja puoluekuriin. 

Juhlassa puhui varsin elävästi varsin vireä sotaveteraani. Sodassa ollut isäni ei koskaan haukkunut venäläisiä eikä ryssitellyt ketään, totesi vain, että se oli sitä aikaa se. Saksalainen ex-appeni oli ollut sodassa myös, valloittamassa Leningradia. Saksalaisilla ei ollut pakkasia varten minkäänlaista varustusta, ei lämpimiä vaatteita eikä tarpeeksi ruokaa. Appeni ei häittemme jälkeen koskaan suostunut tulemaan Suomeen, sillä hän sanoi muistavansa piiritystalven niin kauheana kokemuksena, ettei hän enää koskaan halunnut palella sillä tavalla. Haavoituttuaan rintamalla hän joutui sairaalaan, ja siellä kuuli, että rautateille kaivataan väkeä, ja niinpä hän, puuseppä, kouluttautui rakennusinsinööriksi, joten hänen ei enää tarvinnut palata rintamalle. Ahkera olikin ja hyvin pärjäsi. 

Viimeisestä sodasta ollaan Suomessa idässä ja lännessä täysin eri mieltä.  Lännessä saksalaiset ovat pahan alku ja juuri, kun raiskasivat suomalaiset naiset ja polttivat Lapin. Idässä heitä pidetään Suomen itsenäisyyden pelastajina, sillä Kohlmeyerin lentolaivasto kaksinkertaisti Suomen ilmavoimat ja siten menetettiin vain Kannas mutta ei koko Suomea. Mikä sitten on totta ja mikä ei - mitä olen ihmisten kanssa keskustellut, on sekä sitä että tätä... Mene ja ymmärrä... taitaa todellakin sota olla vieläkin liian lähellä. Tai sitten se on kateutta, koska Saksalla menee hyvin. Kansa on ahkeraa ja osaavaa ja Saksan osaamisellahan Suomikin ratsastaa. 

Sodan jälkeen taas suomalaiset olivat kahta mieltä: pakolaisille kodit, kyllä, "mutta ei meille". Pakolaiset taas sopeutuivat, mutta toivat oman kulttuurinsa mukanaan. Tänään harva sitä enää muistaa, miten he saivat taistella uskontonsa ja murteensa puolesta, ja toisaalta mitä kaikkea he toivat tullessaan, mikä tänään on "suomalaista" kulttuuriperintöä. Vaikkapa karjalanpiirakat - vaan missäpä Suomen riisivainiot? Karjalassa täyte tehtiin perunasta. Mikä sekään ei ole kovin suomalaista! Perinteeseen kuuluu olennaisesti myös vieraanvaraisuus, aivan kuten Venäjälläkin. 

Keskustella voisimme myös siitä, mitä itsenäisyys on. Onko se sitä, että saa itse määrätä itsestään? Suomeahan määräsivät ensin Neuvostoliitto ja nyt EU. On siinä sitten tasapainottelua. Ehkä Suomi on sitä mitä on, koska aina sanoo joka asiaan juu ja aamen, kyseenalaistamatta yhtään mitään. Ja täällähän saa olla aina vain yksi mielipidie, yksi kerrallaan. Mediavapautta ei ole. Vuorineuvokset lahjovat toimittajat ja toimittajat kirjoittavat mitä vallitseva hallitus haluaa. Tämä ei suinkaan ole omaa keksintöäni. 

On asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä pyllyn seudun ja kännäyksen ihannointia, minusta niissä ei ole mitään hauskaa. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse kuunnella, voi kääntää päänsä ja lähteä pois.  Vapaus on muun muassa sitä. Nyt kun olen lähes päivittäin tekemisissä pakolaiiten kanssa, vapaus saa aivan toiset mittasuhteet. Kunpa jokainen suomalainen joutuisi pakolla käymään pakolaisten vastaanottokeskuksissa!

 Kuva: Ruukin vastaanottokeskus, 30.11.2012

Vapaus on myös sitä, että Suomesta voi muuttaa vapaasti pois. Jos joskus jäisin leskeksi, todennäköisesti muuttaisin takaisin Saksaan, kyllä Saksa on sen verran hyvä maa asua. Näin tekevät muutamat tuttavani - ovat kahden maan loukussa. 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti