Paratiisisaari Mainau

Mainaulla vietetään nyt, huhtikuussa, sesongin avajaisia. Miljoona tulppaania, hyasinttia ja narsissia kukkivat kilpaa…

 

Pitäisiköhän tähän kirjoittaa ensin, että kun edessä ajava auto alkoi madella, tiesi että kohta se kysyy, miten Mainaulle pääsee… tai miten hukkasin autoni Mainaun parkkipaikalle?

Mehän asuimme vain viiden kilometrin päässä tuosta ihanasta saaresta. Pinta-alaa sillä on vain 45 hehtaaria, mutta kasvusto on täysin vailla vertaa. Paratiisiksi sanovat. Barokkilinna, palmutarha, 3000 orkideaa ja mitä kaikkea vielä: uskomaton määrä erilaisia puulajeja, kukkia ja pensaita, ja Saksan suurin, tuhannen perhosen perhostalo. 

 

 

 

Mainaun saari sijaitsee Bodenjärven rannalla Saksassa, ihan etelässä. Yli miljoona turistia käy siellä vuosittain; saaresta on tullut kolmen valtion rajaseudun varsinainen nähtävyys. 

 

 

 

Saarella on harvinaisia puita, osin hyvinkin vanhoja, kuten Viktoria-limettipuu, jonka istutti suurherttua vuonna 1862 tyttärensä Viktorian syntymän muistoksi, samoin kummallisesti solmuun kasvanut pagodapuu, sekin noin 150 vuotta vanha. Monet mahtavat tammet ja sypressit antavat puistolle oman hienon leimansa.

Toinen Mainaulle tyypillinen piirre ovat sen monet ruukkuihin istutetut kasvit ja huomattava sitrushedelmäpuiden kokoelma. Barokkilinnakin lähes hukkuu puiden joukkoon. Linnan pihassa kasvaa harvinainen, Goethen tunnetuksi tekemä gingkopuu.

Heinäkuusta elokuuhun noin 9000 ruusua lähes 400 ruusulajikkeesta kukkii saarella. Nyt juuri saarella kukkivat tulppaanipellot. En ole koskaan nähnyt Hollannin tulppaanipeltoja, vaikka Hollannissa olen kyllä käynyt - saatan tulppaanien runsauden vain kuvitella, kun tiedän mitä se on Mainaun saarella! Töissä saaarella onkin 800 puutarhuria, kyllähän siinä tulosta tulee…

 

 

 

Linnan remontoi ja puutarhan istutti kreivi Lennart Bernadotte, Ruotsin kuninkaan isoisän veli. Linna on osa saksalaisen ritarikunnan perinnettä, joka hallitsi saarta noin 500 vuotta 1200-luvulta alkaen. Mainau tuli Bernadotten suvun hallintaan vuonna 1928 Badenin Viktorian, Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n (hallitsi vuodesta 1907) vaimon kautta. 

Erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Lennart meni uudelleen naimisiin 30 vuotta nuoremman taloudenhoitajansa tyttären Sonjan kanssa, jonka kanssa hänellä on viisi lasta. Sonja osoittautuikin pian varsinaiseksi valtiaaksi ja talousihmeeksi. Nykyksin saaresta huolehtivat lapset Bettina ja Björn.  

Saksassa – toisin kuin Suomessa – on hyvin harvinaista, että kenelläkään on enemmän kuin kaksi lasta. Siksipä kreivi Bernadottea kutsuivat pahat kielet kreivi Spermadotteksi.

Lennart oli ammatiltaan valokuvaaja. Hän peri saaren jouduttuaan luopumaan Ruotsin kruunusta ja teki siitä nykyisen paratiisisaaren. En ollut saada millään puutarhainnostunutta äitiäni pois saaarelta… Jokaikisen kasvin nimi olisi pitänyt tietää, ja niitähän on satoja ja taas satoja... 

Sellaista on maailman meno aina ollut: eihän Bernadotte ollut kuin ranskalainen Napoleonin ajan kenraali. Ruotsin kuningas on siis maahanmuuttaja, kuningatar sentään vain ensimmäisen polven maahanmuuttaja.

Lennart oli pitkä mies ja Sonja viehättävä nainen. Silvia ja Kalle-Kustaa vierailivat sukulaisissa tämän tästä. Kävin heitä vasiten katsomassa, kun olivat kerran tutustumassa Konstanzin vanhaan raatihuoneeseen.  Lennart, Sonja ja Silvia säteilivät, Kalle-Kustaa oli kuin harmaa varjo heidän rinnallaan…

 

Saarella on kaksi tasokasta ravintolaa. Toisessa niistä söimme nuorimman poikani rippijuhlan aterian. Rippijuhla on Saksassa iso ja tärkeä juhla. Ravintolassa hovimestarina on italialainen tuttavamme, toisen poikani hyvän ystävän isä ja mainio kokki.

Vuosia aiemmin olimme ajatelleet, että vietämme tyttäreni rippijuhlat kotona ja olimme kutsuneet kokiksi tämän miehen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Mainaun herttua Lennart olikin yllättäen päättänyt viettää 80-vuotispäivänsä Bodenjärvellä laivassaan ja oli komentanut koko henkilökuntansa sinne seuruetta palvelemaan. Niinpä olimme ilman kokkia, ja oli todella vaikeaa löytää ravintolaa, sillä rippipäivä oli äitienpäivä… No, suhteillahan se, Mainaublick-nimisestä ravintolasta, jonka tilalla on nykyisin asuinalue ja siellä nimensä mukainen näkymä Mainaun saarelle.

Joka syksy saarella on nk. paikallisten päivä ja tuolloin pääsymaksuton. Syksy kun oli pitkällä, niin iltaisin on varhain pilkkopimeää. Parkkeerasimme saaren ulkopuolisen, puistomaisen parkkipaikan ylempään rivistöön. Kun sitten lähes viimeisinä lähdimme saarelta, en löytänytkään autoani pimeässä enää… Ja sitten käytiin rivi riviltä valtava parkkipaikka läpi eikä mitään löytynyt. Olin jo hyväksynyt, että taksihan se on kutsuttava. Kunnes äkkäsin, että onhan se ylärivi vielä… ja siellähän se meidän Saab sitten kiltisti mutta ypöyksin pimeässä odotteli.

 

 

 

 

Monien Bodenjärven kaupunkien ja paikkojen nimi päättyy tavuun "au" (Reichenau, Birnau, Lindau). Se on muotoutunut keskiajan saksan sanasta "owe", joka tarkoittaa kosteaa tai veden äärellä olevaa paikkaa. Ruotsiin tämä germaanisana on tullut muodossa "ö".  Monet paikkakuntien nimet juontavat juurensa jonkin valtiaan nimeen, niin myös Mainau: Maienowen suvusta, jotka löytyvät aikakirjoista vuosilta 1242 ja 1257. 

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Ja historia on täynnä tarinoita. Tosiako vai ei - se jää monesti arvailun varaan. Mutta ah niin ihania... ja näistähän kirjailijat ammentavat.