Unelma kulta-aasista

Kun koko ajan kuulen viittauksia Saksan talouteen ja totean, että eipä suomalaisista juuri kukaan siitä mitään tiedä, käänsin tähän allaolevan artikkelin. Ranskahan se on, joka eniten Saksaa soimaa, mutta juuri Ranska oli se maa, joka Saksan Euroopan Unioniin aikanaan vaati. Vaikka tykkään kovasti ranskalaisista, totean silti, että on saksalaisten ja ranskalaisten elämänasenteessa tosi iso ero: ranskalaiset tekevät asioita niin ja näin ja jotenkin, mutta ahkeria ovat vain saksalaiset. Pystyn oikeasti keskustelemaan ranskalaisten kanssa suoraan, koska puhun ranskaa, joten tietoni eivät ole mutu-tunnetta. Totta on myös se euron alkuaikojen moka, että ei Saksa eikä Ranska alunperin täyttänyt eurolle itse asettamiaan kriteerejä, mutta siitä ei kukaan silloin vaatinut vastuuseen - ei myöskään Suomi, joten olkaa suomalaiset hyvät nyt ainakin siitä asiasta ihan hiljaa. 

 

Saako rikas Saksa jättää Euroopan oman onnensa nojaan? 

alkuperäinen artikkeli: ©Uli Donch, FOCUS, 16.07.2013

dpa: Tulvan kastelema viisieuronen

Saksalaiset ovat Euroopan supervaltio, joka on suuresti hyötynyt Euroopasta. Nyt kriisin tultua Ranska, Italia & Co. vaativat yhä uusia pelastusmiljardeja saksalaisilta. Jos he maksavat, he joutuvat itse maksukyvyttömiksi. Jos he eivät maksa, heitä pidetään kiittämättöminiä. Siinäpä ongelma.

Ei ole helppoa olla supervaltio. Ei silloinkaan, kun mitataan vain taloudellista menestystä: kaikki vaativat, että supervaitio tekee jotain – jos ei, tulee massiivista kritiikkiä. Jopa brittilehti ”Financial Times” tuntee saksalaisia kohtaan myötätuntoa: ”Kukaan ei tunne oloaan kansainvälisessä johtoasemassa niin pahaksi kuin Saksan hallitus.”

Niinpä. Saksa ei ole aikoihin ollutkaan kansainvälisesti niin epäsuosittu kuin juuri nyt. Yleinen mielipide: on Saksan syy, että eurokriisiä ei vieläkään ole ratkaistu, koska saksalaiset kieltäytyivät avaamasta rahakirstujaan – vaan sen sijaan he vaativat kaikilta säästäväisyyttä.

„Te Saksalaiset ajattelette vain itseänne“

Luxemburbin ulkoministeri Jean Asslborn haukkui hiljan Saksan Spiegel-lehdessä Euroopan vähiten solidaariseksi maaksi: ”Te saksalaiset ajattelette aina vain omia intressejänne. Ja me teemme kuulemma aina kaiken väärin, siksi meidän tulee kärsiä.” Tuo sosialistinen politiikko lisää painostusta vielä siten, että hän – ikivanhan mallin mukaisesti – muistuttaa Saksan historista: Hitlerin Euroopan valloituksesta, kyydityksistä, leireistä. Ja tietenkin myös lähes ppyytettömästä muun Euroopan antamasta avusta Saksan jälleenerakentamisessa.  ”Saksaisten ei pidä unohtaa, mitä velkaa he ovat EU:lle ja eurolle.”  

Hänen johtopäätöksensä. Saksan pitää nyt kiitollisuudenvelassaan olla valmiita yhteisiin valtion velkakirjoihin (eurobondeihin). Saksan valtio maksaa tällä hetkellä vain noin kolme prosenttia korkoa lainaamalleen rahalle. Asselborn: ”Mitä pahaa siinä olisi, jos se maksaisi pari prosenttia enemmän?”

No niin. Sehän on selvää, että kun sosialisti kuten Asselborn käyttää sanaa ”solidaarinen”, se tulee kalliiksi. Siis toisille. Saksalaisille. Jokainen vähänkin taloutta ymmärtävä voisi kertoa hänelle, että ei se valitettavasti siihen pariin prosenttiin jäisi. Vaan että Saksan ja Euroopan pitäisi hyvin pian maksaa paljon enemmän korkoa, sillä Euroopann velat ovat giganttista luokkaa. Siis jos silloin joku yleensäkään enää on valmis lainaamaan rahaa…

Jos saksalaiset eivät halua, niin me teemme sitten jotain

Saksan hallitus ei kuitenkaan näytä olevan valmis hyväksymään mitä tahansa. Vastareaktio EU:n jatkuvaa krittiikkiä kohtaan ei ole tyhmää sekään: Saksa ei heitä rahoja EU:n yhteiseen kaiken vievään kassaan, vaan avustaa yksittäisiä maita suoraan. Ymmärrettävän kokoisilla, täsmäkohdistetuilla teoilla.

-    - Saksa auttaa työttömiä espanjalaisia nuoria. Joka vuosi annetaan 5000 nuorelle espanjalaiselle työpaikka tai oppisopimuspaikka Saksassa.

-    - KfW-avustuskassa (Saksan valation ”talouslaina”-kassa) antaa suoria lainoja portugalilaisille PK-yrityksille.

Selkeitä neulanpistoja. Mottona: Jos te ette tee mitään, me teemme sen omalla tavallamme. Saksan hallitus esitteli tällaisia täsmätekoja jo kuukaisia sitten EU-komissiolle. Mutta siellä ei mitään reaktiota.

Nuo kaksi mainuttua hanketta eivät kuitenkaan tarkoita, että Saksa hyväksyy jokaisen toiveen. Ei semminkään, kun EU-komission vaatii nyt 60 miljardia taisteluun Kreikan, Espanjan ja Portugalin kasvuheikkoutta vastaan. Kun Saksa kieltäytyy maksamasta tätä summmaa, jonka EU-byrokraatit sitten jakaisivat, se on kaikkea muuta kuin Euroopan yksinjättämistä. Se on rohkea ote Brysselin rahantuhlausta vastaan.

Siksi uudestaan alussa esitetty kysymys: Saako Saksa jättää Euroopan oman onnensa nojaan? Kyllä vain saa. Saksa ei ole kenellekään mitään velkaa, Saksa on itse itsensä talousmahdiksi nostanut. Mutta Saksa ei kuitenkaan voi jättäytyä olemaan yksinään. Ei taloudellisesti eikä poliiittisesti. Ilman Eurooppaa nimittäin – siis taloudellisesti tervettä Eurooppaa – Saksa on vain hyvin kevyt punnus maailman valtioiden joukossa. Nyt pallo on USA:lla, huomenna Kiinalla.