Saksan kielen vaikein sana

Sitä ei tarvitse hakea vierasperäisten sanojen luettelosta. Se on se jokapäiväinen tuttu, hauskakin hyvästelysana ”Tschüs”! Yhdellä ässällä. 

Siinä se virhe ja vaikeus. Sanat, joissa on pitkä vokaali, kirjoitetaan uuden oikeinkirjoituksen mukaan yhdellä ässällä. Enpä minäkään olisi oikein kirjoittanut, vaikka oikeinkirjoitussäännöt tunnenkin. 

Saksan meidän mielestämme kummallinen kiemura kaksois-s on vain sama kuin kaksi ässää. Sveitsin saksassa sitä ei käytetä lainkaan. 

Sana levisi yleiseen käyttöön Pohjois-Saksasta. Kirjallisuudessa se toki löytyy, mutta sitä käyttäneet kirjailijat ovat pohjoissaksalaisia. Etelä-Saksassa vielä viime vuonnakin vieroksuttiin virallisissa yhteyksissä tuota kotoista hyvästelysanaa. Se on kuitenkin samaa sukua kuin Etelä-Saksan ”ade” eli Jumalan haltuun. 

Oletetaan, että se vakiintui pohjoiseen Saksaan vuosisadan vaihteessa. Sitä ennen sana kuului ”atschüs” niedersaksin kielessä. Sen alkuperästä on kaksikin teoriaa. Toisen mukaan se on espanjan sanasta muotoutunut välivaiheen ”adios” kautta ja tullut saksaan merimiesten mukana. Toinen versio kertoo, että sana juontuu sanasta ”adjus”, jonka alkujuuri on tuo sama ”Herran haltuun”. Kumpikaan teoria ei kiistä, että sana on romaanista alkuperää. 

Näin sanat matkustavat.