Mikä lapselle nimeksi?

Saksalaisten etunimistä voi samalla tavalla lukea vuosikerran kuin suomalaistenkin.  Saksassa nimeä ei pantata kuukausikaupalla eikä ristiäiset ole nimenantamisjuhla, vaan vanhempien nimenomainen päätös antaa lapselle kristillinen kaste. Lapsen nimen on oltava rekisterissä viimeistään viisi päivää lapsen syntymän jälkeen.

Mitä hyvänsä nimeä ei lapselle voi antaa. Nimestä on käytävä selville, onko kyseessä tyttö vai poika. Nimen on siis oltava joko hyväksytty yleinen nimi, tai sitten on todistettava, että se on jossain maassa yleinen hyväksytty nimi, ja silloinkin lapsella on oltava toinen nimi, joka on Saksassa yleinen ja hyväksytty. Tämä on johtanut siihen, että ranskankieliset, englanninkieliset, venäjänkieliset ja skandinaaviset nimet ovat varsin yleisiä. Ulkomaalaisten kohdalla viranomaiset ovat sallivampia kuin kantasaksalaisten.

Sota-aikana ja sodan jälkeen syntyneillä lapsilla on nimiä, joita ei tänään kukaan halua. Siihen sarjaan kuuluvat kaikki Hildegardit ja Gertrudit, Horstit ja Manfredit. Näissä nimissä ei sinänsä ole mitään pahaa, ne ovat vanhakantaisia ja monesti hyvin kauniita alkuperältään. Ne vain muistuttavat tuosta onnettomasta sota-ajasta. Voisiko lapselle kauniimpaa nimeä antaakaan kuin vaikkapa ”Gottfried” – Jumalan rauha?

Kaksiosaiset nimet olivat aikoinaan hyvin suosittuja. Näitä ovat Rosemarie ja Hannelore. Kun tyttäreni syntyi ja sai nimen ”Anne”, joka on Suomessa tavallinen ja tarkoittaa herttaista, se oli koko ympäristössämme ainoa laatuaan. Kaikkiin muihin oli lisätty jotain: Anneliese, Annemarie.

Sitten on olemassa isojakin paikallisia eroja. Etelässä nuoremman poikani nimi Timo oli harvinainen, mutta muutettuamme pohjoiseen tuntui siltä, että joka toisella pojalla oli sama nimi. Fiete, Niele, Sören ja Svenja ovat tyypillisesti pohjoisen nimiä, etelässä näitä tyypillisiä olisivat Anna, Franziska, Magdalena ja Maximilian, Johannes ja Sebastian.

Toinen nimi on yleinen, mutta ei kaikilla. Jos, se on yleensä joku jo perheessä ollut nimi, vanhempien tai isovanhempien nimi. Niin mekin teimme. Nuoremman poikani toinen nimi Johan on hänestä kauhea, eikä siitä yhtään auta, että se on hänen isänsä isoisän nimi ja kuuluisia samannimisiä on Saksassa, kuten vaikkapa Johan Wolfgang von Goethe tai Johan Sebastian Bach…

Ulkomaalaisten nimet ovat hankalia. Nimet, jotka päättyvät a-kirjaimeen, mielletään naisiksi ja ne nimet, jotka päättyvät o-kirjaimeen miehiksi. Niin sain – tuhansista valituksista huolimatta – aina kirjeet eräälle ”Herra Pirjo ….” – josta säännöllisesti huomautin. Sama tietenkin toisinpäin vaikkapa Jormalle. Jorman on oltava nainen, saksalaisten mielestä. Suomalainen lääkäriystäväni, lääketieteen tohtori tosin lohdutteli, että vaikka hänen nimensä on Maija eli selvästi naisen nimi, niin kirjeet tulevat silti aina ”Herra Maija ….” – sillä tohtorihan on aina mies, eikös vain…

Tämän vuoden kymmenen suosituinta nimeä tytöille olivat Amelie, Anna, Charlotte, Clara/Klara, Elimia, Emma, Emily/Emilie, Hahhan/Hanna, Johanna ja Lara ja pojille Alexander, Ben, Elias, Emil, Felix, Finn/Fynn, Henri/Henry, Jacob/Jakob, Jan ja Jonas. Sen verran nimilista on viime vuodesta muuttunut, että suosituin tytön nimi oli tuolloin Mia, ja pojan Ben.

Kolmekymmentä vuotta sitten suosituimmat nimet olivat tytöille Stefanie/Stephanie, Julia, Katrin/Catrin/Kathrin, Anna, Sandra, Katharina, Nicole, Sarah/Sara, Nina ja Melanie, ja Christian, Sebastian, Florian, Michael, Matthias, Jan, Stefan/Stephan, Benjamin, Martin ja Tobias.  Christian Schmidt sukunimen erilaisine variaatioineen onkin Saksan yleisin nimi.

Kolmekymmentä vuotta aiemmin eli vuonna 1953 suosituimmat nimet olivat tytöille Monika, Brigitte, Angelika, Karin, Gabriele, Renate, Birgit, Ursula, Petra ja Marion, ja pojille Peter, Michael, Wolfgang, Klaus/Claus, Hans, Jürgen, Bernd, Manfred, Thomas ja Dieter.

Vielä kolmekymmentä vuotta taaksepäin? 1923 siis Ursula, Ilse, Hildegard, Ingeborg, Gerda, Gertrud, Irmgard, Elfriede, Lieselotte, Elisabeth ja Hans, Carl/Karl, Heinz, Günter/Günther, Werner, Gerhard, Curt/Kurt, Walter/Walther, Herbert ja Horst.