Napoleonin sodan muistoksi
näyteltiin viikonvaihteessa Leipizigin lähellä 6000 esittäjän voimin vuoden
1813 taistelu uudelleen. Taistelusta on kulunut 200 vuotta. Tarkoitus oli tuoda
historia konkreettisesti esille nuorelle polvelle. Näytelmää kävi katsomassa
35.000 katsojaa.
Kellot soivat, sota voi alkaa. Niin kävi tapahtui 200 vuotta sitten. Mutta Napoleon ei sillä kertaa voittanutkaan, vaan joutui pakenemaan. 200 vuotta sitten taisteluun osallistui 500.000 ruhtinasta, kuningasta, keisaria joukkoineen. Se oli siis kansojen sota.
Aikanaan taistelivat nuoret
miehet, nyt näyttelijät olivat monesti jo ikämiehiä… Ja vaatteet tekevät miehen
– se nähtiin tässäkin selvästi.
Esittäjät toivat tullessaan 250 hevosta ja 100 kanuunaa paitsi eri
puolilta Saksaa, myös Venäjältä, Engannista ja Ranskasta. 26 eri maasta!
Itävaltalaiset,
preussilaiset, ruotsalaiset ja venäläiset voittavat taistelun. Napoleonin
valta-asema Euroopassa päättyi. Napoleon oli lähtenyt valloittamaan Venäjää
600.000 miehen voimin, takaisin Leipzigista palasi vain 120.000. Niinpä niin -
jos Euroopassa sodittiin, niin missäpä muualla kuin Saksassa.
Leipzigista löytyy monumentaalinen Napoleonin sodan muistomerkki. Se on 91 metriä korkea ja pystytetty vuonna 1913. Peruskorjaus aloitettiin vuonna 2003, mutta korjaus ei ole vielä valmis.
Leipzigista löytyy monumentaalinen Napoleonin sodan muistomerkki. Se on 91 metriä korkea ja pystytetty vuonna 1913. Peruskorjaus aloitettiin vuonna 2003, mutta korjaus ei ole vielä valmis.
Mitä
tällä on tekemistä Suomen kanssa? Eikös vain tunnukin tutulta, ainakin niille,
jotka jaksoivat historian tunteja kuunnella. Ennen tätä Napoleonin tappiota
olivat Napoleonin sodat levinneet koko Eurooppaan ja totta kai saavuttivat myös
Pohjolan. Napoleon oli vuoteen 1807 ottanut lähes koko Euroopan, Britanniaa lukuun
ottamatta. Napoleon halusi laittaa Britannian kauppasaartoon. Preussi, Saksi ja
Venäjä muodostivat liittokunnan vuonna 1806, mutta Preussi lyötiin Jenassa ja Napoleon valloitti Berliinin sekä Varsovan. Napoleon voitti Venäjän armeijan Friedlandissa kesäkuussa
1807. Napoleon ja Aleksanteri I tekivät rauhan ja sopivat Tilsitin sopimuksessa, että myös Ruotsin, Tanskan ja Portugalin tuli liittyä Britannian saartoon. Sopimuksen
seurauksena syttyi Suomen sota, koska Ruotsi kieltäytyi
liittymästä Englannin kauppasaartoon. Napoleonin painostamana Venäjä hyökkäsi
vuonna 1808 Ruotsia vastaan, vallaten Suomen
ja liittäen sen keisarikuntaan.
Ja miten Bernadottesta tuli Ruotsin kuningas?
Tappiollisen Suomen sodan (1808−1809) myötä Ruotsi
ajautui sisäpoliittiseen kriisiin. Kevään 1809 vallankaappauksessa Kustaa IV Adolf syrjäytettiin ja hänen jälkeläisensä
menettivät oikeuden Ruotsin kruunuun. Syrjäytetyn kuninkaan setä Kaarle XIII kruunattiin kuninkaaksi, mutta koska tämä oli
lapseton, Ruotsin säätyvaltiopäivät valitsivat heinäkuussa 1809
kruununperilliseksi tanskalaisen prinssin Kaarle August af Augustenborgin, joka kuitenkin kuoli jo toukokuussa 1810 vain
muutama kuukausi Ruotsiin saapumisensa ja kruununprinssiksi vihkimisensä
jälkeen.
Vielä tuohon aikaan Ranskan keisari Napoleon sukulaisineen ja liittolaisineen hallitsi suurta
osaa Manner-Euroopasta. Valtiopäivät päättivät valita sellaisen kuninkaan,
jonka Napoleon hyväksyisi. Ruotsalaiset tunsivat Jean-Baptiste Bernadotten
Tanskan sodassa kunniallisesti toimineena ranskalaisarmeijan komentajana, joten
hänellä oli säätyjen parissa laajempaakin kannatusta. Lopulta ne valitsivat 21.
elokuuta 1810 kruununperilliseksi Bernadotten, joka oli tuolloin Pontecorvon ruhtinaan
asemassa. Kruununperillisen asema vahvistettiin 5. marraskuuta Bernadotten
saavuttua Ruotsiin. Samalla kuningas Kaarle XIII adoptoi Bernadotten
hallitsijanimellä Kaarle Juhana (Karl
Johan).
Asialähteet: Die Welt ja Wikipedia.
Mutta
Suomi olikin sitten erotettu Ruotsista ja autonominen alue Venäjän yhteydessä.
Nyt
tämä Bernadotten suku hallitsee myös Mainaun saarta. Ruotsin nykyisen kuninkaan
isoisän veljestä olen kirjoittanut aiemminkin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti