Alla oleva teksti on suora käännös DIE ZEIT-viikkolehdessä 23.1.2013 ilmestyneestä Claas Tatjen kirjoittamasta artikkelista. DIE ZEIT on Saksan arvostetuimpia lehtiä. Juttu ei ole minun mielipiteeni, vaan kertoo siitä, mitä Saksassa ajatellaan.
............................................................
Hänen avullaan pelastettiin euro. Nyt hän on liberaalien
pääehdokas eurovaaleissa
Kun Olli Rehn vetää yltään urheilutrikoonsa
jalkapalloharjoitusten jälkeen, hän saa tuntea itsensä vähäksi aikaa
rokkitähdeksi. ”Seksiä, huumeita ja julkista velkaa” lukee hänen T-paidassaan
englanniksi isoin kirjaimin. Rehn on 51-vuotias ja entinen Suomen ensimmäisen
liigan pelaaja. Hän seisoo punaisin poskin ja valkoisessa hiippalakissa
Brysselissä laitakaupungilla pelikentällä ja virnistää, kun pelikaverit
hurraavat.
Todellisuus ei kuitenkaan naurata. EU-komissaarin
elämässä nimittäin jo viimeiset neljä vuotta on pääosaa näytellyt julkinen
velka. T-paidan hän on saanut lahjaksi Portugalin entiseltä
valtiovarainministeriltä, kun Portugali oli pahimmassa kriisissä. Olli Rehn ei
vastaa pelkästään Portugalin ja Kreikan säästöohjelmasta, vaan myös
euro-pelastuspaketin perustamisesta.
Viikkoa pelin jälkeen Rehn pitää puheen liberaalien
puoluekokouksessa Lontoossa. Kun näkee hänet siellä, on vaikeaa kuvitella hänet
samaksi, joka seisoi kentällä pelitrikoissa. Päinvastoin, näyttää juuri siltä,
kuin tämä viileä suomalainen pystyisi nauramaan vain omassa saunassaan. Tuollaisina
hetkinä jopa puoluetoverit hermostuvat hänen lukuisiin kakisteluihinsa ja
retorisiin taukoihinsa. Eräs suomalainen diplomaatti sanoikin, tosin
toisessa yhteydessä: ”Voin suorastaan katsella, miten hän ajattelee.”
Rehn perustelee puhetapaansa sillä, että hän oppii kieliä
kuten matematiikkaa, ”selkeiden sääntöjen mukaan”. Ja onhan hänen koko ajan
varottavakin: väärä lause, ja euro antaa periksi sentin tai pari. Niinpä
komissaari on kriisin kasvot, mutta tahdin päättää joku toinen. Vaikkapa vahva
Mario Draghi, Euroopan Keskuspankin johtaja, valokeiloissa viihtyvä komission
presidentti José Manuel Baroso, tai peräänantamaton kansleri Angela Merkel.
Nyt kuitenkin Rehn tulee esiin kolostaan. Ensin hän
rohkaisi Saksaa julkisesti tekemään jotain lisääntyviä kaupan ylijäämiään vastaan,
sitten hän ilmoitti haluavansa johtaa liberaaleja Eurooppa-vaaleissa. ”Taistelen
liberaalien aatteiden puolesta”, hän sanoo. Kun Rehn nimetään virallisesti 1.
helmikuuta puolueen kokouksessa edustajaksi ja saavuttaa toukokuussa kunniamainetta, hän on
Brysselin paikkajaon keskushenkilö. Onhan tapana, että suurten puolueiden
pääehdokkaat nimetään tärkeimpiin tehtäviin, esimerkiksi neuvoston
presidentiksi, EU-ulkoministeriksi tai euro-ryhmänjohtajaksi.
Rehn ei kuitenkaan ole vaalikamppailussa yksin. Hänen
rinnalleen on asetettu Guy Verhofstadt, Strasbourgin parlamentin nykyinen
johtaja. Tästä voisi jopa tulla komission presidentti. Verhofstadt viljelee
viiniä Italiassa. Rehn juo jalkapallopelin jälkeen Jupileria, työläisten
olutta. Kun Rehn väitteli tohtoriksi Oxtordissa 90-luvun lopulla, hän toimi
Finnairin neuvonantajana ja olisi voinut lentää ilmaiseksi bisnesluokassa.
Mutta Rehn valitsi edelleen puupenkkiluokan, opiskelijahintaan. Näin kertoo
hänen myöhempi avioliiton todistajansa, Timo Toropainen. ”Oletko hullu, miksi
sinulle ei kelpaa ilmaiset liput?” hän oli kysynyt Rehniltä. ”En halua”, tämä
oli vastannut.
Spruce Springsteenin rokkikonsertti on hänelle tärkeämpi
kuin ooppera
Oopperassa Rehn käy korkeintaan kerran vuodessa, mieluummin hän
menee rokki- ja jatsikonsertteihin. Hän oli mukana, kun Bruce Springsteen
Helsingin olympiastadionilla 2012 sai väen innosta riemuitsemaan. Euroopan
valtiovarainministerien puhelinkonferenssin hän piti lyhyenä kesäkuussa 2010 siksi,
että halusi nähdä John Fogertyn.
Monet Brysselin urat alkavat suojatuissa
diplomaattiperheissä; Rehnin alkoi autojen likaisten moottorien alla. Hänen
isänsä teki kauppaa DDR:n Wartburgin varaosilla. Poika oli jo varhain isään
auttamassa. Vielä tänäänkin Rehn muistaa monet Bosch-sarjanumerot ulkoa. Kun
isä ajoi 60-luvulla rampille valkoisella Opel Kadetilla, ”tiesin, että nyt
olemme vihdoinkin lännessä”. Suomi oli tuolloin Neuvostoliiton ikeen alla.
Rehn ei pitänyt siitä, hän lähti USA:han. Hän opiskeli
taloustiedettä ja journalistiikkaa Minnesotassa. ”Eniten minuun vaikutti se,
että siellä jokainen otti oman kohtalonsa omiin käsiinsä itse”, hän sanoo tänään.
Myöhemmin hän piti puheen YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa vain 23-vuotiaana
suomalaisten nuorisoliberaalien puoluesihteerinä. Siitä alkoi hänen poliittinen
uransa, joka jatkui 90-luvun alussa Suomen eduskunnassa ja vei hänet pian sen
jälkeen Brysseliin. Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, hänestä tuli euroedustaja, myöhemmin
hän siirtyi komissioon. Vuodesta 2004 hän ollut komissaarina, ensin
vastuualueenaan EU:n laajentuminen, vuodesta 2010 talous.
Suoraviivaisuudellaan ja alulle pannuilla reformeilla
(katso alla) Rehn on saanut kunnioitusta, esimerkiksi saksalaisilta liberaalien
kansanedustajilta kuten Alexander Graf Lambsdorffilta. ”Rehn edustaa vakautta.
Meidän mielestämme hän on hyvä pääehdokas”, sanoo tämä Otto Graf Lambsdorffin
veljenpoika. Toisin kuin Verhofstadt Rehn ei käsitä Eurooppaa oikeana
liittovaltiona. Euron pelastamisessa hänen mielestään joka ikinen maa on
itse vastuussa. Hän sanoo: ”Ranskassa, Italiassa ja Suomessa työn hinta on noussut
hälyttäviin lukuihin. Saksa taas tarvitsee lisää investointeja.”
Talouskomissaarilla on 28 vihollista: EU-jäsenvaltiot
Hänen rauhallinen tapansa käsitellä kriisiä teki hänestä
myös kommentoijien vastustajan. USA:n
talousnobelin voittaja Paul Krugman kirjoitti kärkevän artikkelin New York
Timesissa otsikolla ”Terrorin Rehn”. Krugmannin syytös: Rehnin kriisiresepti
ankara säästäminen tappaa kaiken kasvun. Kun Rehnille kerrotaan
vastaväitteistä, niin ensin hän kohottaa kulmakarvojaan, ja kaksi syvää vakoa
ilmestyy korkeaan otsaan. ”Ei ole olemassa mitään ihmeaseita jonkun valuutan
pelastamiseksi. Mutta vaikka velat eivät olisikaan kaikkialla kriisin syynä,
valtioiden on saatava asiat haltuun.” Kun Rehn sanoo jotain tuollaista julkisuudessa,
hänelle tulee vastaväitteitä kuunnellessaan joskus sellainen tunne, että hän
sanoi juuri ”syövänsä pieniä lapsia”.
Euroopassa Rehniä vastaan nousivat etupäässä sosiaalidemokraatit,
sillä hän vaati Kreikalta kipeitä sosiaali- ja veroreformeja sekä
yksityistämisiä. Tuolla tavallahan hän hyväksyi valtavan työttömyyden nousun, kritisoivat edustajat, esimerkiksi sosiaalipoliitikko Jutta Steinruck (SPD): ”Mitään
muuta lääkettä kriisiin kuin vain säästöjä komissiolla ei ole, ja se johtaa
siihen, että etupäässä hyvin koulutettujen nuorten on lähdettävä pois
Euroopasta.”
Todellakin, nuorten alle 25-vuotiaitten kreikkalaisten
työttömyys oli viimeksi yli 60 %. ”Tämä nuorisotyöttömyys on minusta hyvin
huolestuttavaa”, Rehn sanoo. Hänen oma tyttärensä, joka asuu Brysselissä, on 15
vuotta vanha. Säästökuurin kritiikki ei jätä häntä kylmäksi, mutta hän on
varma, että reformit ovat muuttaneet Kreikkaa parempaan suuntaan. ”Aikaisemmin
nuoret menivät tulevien sukupolvien kustannuksella Kreikan valtion
palvelukseen. Nyt monet heistä perustavat itse yrityksiä, ja näyttää siltä,
että tämä johtaa pian työttömyyden laskuun”, Rehn sanoo.
Tuollaisia lauseita hän puhuu harkiten Euroopan komission
ravintolassa. Rehn puhuu kuten hänen pöydässään istuisivat reittausagentuurit
ja bondien jälleenmyyjät. Standard & Poor’s on juuri ottanut EU:lta pois parhaan
arvosanan. Vahinko on lähinnä vertauskuvallinen. Luotot kallistuvat, mutta
yhteisönhän rahoitetaan kansallisvaltioiden budjeteista.
Rehn onkin eri mieltä useimmin valtioiden kuin
reittausagentuurien kanssa, sanotaan Brysselissä. ”Talouskomissaarilla on 28
luonnollista vastustajaa”, eräs saksalainen diplomaatti sanoo. Vastustajat ovat
jäsenvaltiot, ennen muita Saksa ja Ranska, jotka eivät aina tee päätöksiä
Euroopan hyväksi. ”Pankkiliiton perustaminen kestää liian kauan”, komissaari
kritisoi ja sanoo sen johtuvan siitä, että Saksa ja Ranska ovat jyrkästi
kieltäytyneet antamasta komissiolle enemmän valtaa.
Jarruna sanotaan olevan Saksan valtiovarainministerin
Wolfgang Schäublen. Hänen suuri asiansa Eurooppa uhrataan kansallisille
intresseille, sanotaan Rehnin ympäristössä. Rehn tuomitsee: ”Joskus unohdetaan,
että erilaisten intressien tasoittajana toimisi parhaiten yhteinen menetelmä keskellä olevan komission ja valitun europarlamentin
kanssa. Saksan ja
Ranskan olisi hyvä muistaa ne pilarit, joilla Eurooppa on jo kymmeniä vuosia
levännyt.”
Brysselissä ei ole ketään, joka pitäisi Rehniä
epämiellyttävänä. Keskustelukumppanit eivät aina kehu hänen päätöksiään, mutta
kylläkin aina hänen luotettavuuttaan. Tällä Brysselissä harvinaisella taidolla
hän on jo Suomessa saanut elämänikäisiä ystäviä. Yksi heistä on Alpo Rusi. Rusi
oli ehdolla kymmenen vuotta sitten eduskuntaan, ja häntä pidettiin mahdollisena
tulevana ministerinä. Kun hän sitten puolusti Suomen liittymistä NATO:on,
alkoivat Suomen tiedusteluviranomaiset tutkia ja löysivätkin erikoisia: Rusin
sanottiin olleen DDR:n vakooja. Se oli hänen poliittinen kuolemansa, ja lähes
kaikki hylkäsivät hänet.
Vain Rehn piti hänen puoliaan. Hän oli yksi niitä
harvoja, joka puolusti Rusia julkisesti ja vaaransi sillä oman uransa. Mitä
Rehn sitten omaa politiikkaansa varten oppi? ”Sen, joka haluaa katsoa hyvällä
omallatunnolla aamulla peiliin, on parasta pitää kiinni periaatteistaan.”
Lopuksi syytökset raukesivat.
………………………………………………………
Euron vartijat
Kontrolli
Euromaiden on joka vuosi lokakuussa lähetettävä
Brysseliin taloussuunnitelmansa. EU-komissio tarkastaa suunnitelmat ja huomauttaa,
jos huomaa jossain vaaroja vakaudella ja kasvupaketille.
Muistutukset
Jotta euromaiden erot eivät kasvaisi, EU-komission
tarkastaa maiden kansallisen talouspolitiikan. Tämä menetelmä, jonka päätteeksi
Bryssel antaa jäsenvaltioille neuvoja, on nimeltään EU-ohjausjakso. Saksan
pitää parantaa julkisen talouden kustannustehokkuutta terveydenhuollon
sektorilla… ” sekä nostaa koulutus- ja tutkimusmäärärahoja.
Pelastaminen
Toukokuussa 2010 valtiovarainministerit ja pääministerit
sopivat pelastusrahastosta, jonka nimi on nykyisin Euroopan vakausmekanismi
(ESM). ESM antaa jäsenvaltioille lainoja, mutta vain, jos ne hyväksyvät tiukat
reformit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti