Hitlerin tekosia. Miljardien edestä tauluja

Ei tunnu uskottavalta ja silti totta. Hiltlerin väen juutalaisilta anastamat taulut löysivät verotarkastajat vuonna 2012 yksityisasunnosta, ja arvoa niillä on nykyisin miljardeja: Uutinen kuitenkin oli niin suuri ja merkillinen, että Saksassa se julkaistiin vasta viime marraskuussa, eli puolitoista vuotta myöhemmin... Focus paljasti sen. 

 

Helsingin Sanomat kirjoittaa siitä tänään. 

"Mahtava museo tarvitsee mahtavan taidekokoelman. Sitä varten Hitler on käynnistänyt ennen sotaa salamyhkäisen kartoituksen Euroopan taideaarteista. Ensin natsit takavarikoivat Saksan juutalaisten taidekokoelmat ja muun omaisuuden, sen jälkeen vuorossa on muu Eurooppa."

http://www.hs.fi/kulttuuri/Miljardin+euron+salaisuus/a1398402454184

Matkalla DDR:ssä ja Berliinissä DDR:n aikaan

Silloin muinoin, kun oli vielä valtio nimeltä DDR, käytiin sielläkin toki. Siis valtioon ei oikeasti päässyt muuten kuin läpikulkumatkalla, tai sitten kutsuttuna työmatkalla, mutta sitä työonnea minulle ei koskaan tullut, työmatkoja aloin tehdä paljon myöhemmin. 

Me Saksan liittotasavallan maksamat työntekijät kansainvälisissä projekteissa - eli siis minä projektinjohtajan sihteerinä - saimme itse ministeriöltä kirjeen, jossa ilmoitettiin, että sellaista maata kuin BRD ei ole olemassa; valtion nimeä ei saa lyhentää, se kuuluu "Bundessrepublik Deutschland". 

Berliinissä olen käynyt kerran jos toisenkin. DDR:n aikana kävimme useita kertoja. Jonotimme rajalla – yleensä Hofissa, koska tulimme etelästä - omassa autossa joskus tunteja, sitten katsottiin kaikki mitä autossa oli ja sitten ajettiin hitlerinaikaisia betoniteitä Berliiniin. Berliiniin matkustavaiset saivat käyttää vain tiettyjä reittejä. Tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa; nykyisin ne on suurimmaksi osaksi päällystetty asfaltilla, sillä betonilaattojen väliin jäi rakoja, jotka hypittivät autoa tasaisin välein.  

  

Pysähtyä sai vain bensa-asemilla, joissa yleensä sai myös ruokaa. Bensa-asemat olivat tyylikkäitä rakennuksia, eivät laatikoita kuten nykyisin, mutta muutehan tuntui siltä kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Ihmiset kyllä yleensä olivat ystävällisiä, mutta ruoka sitä sun tätä, ruokailuvälineetkin alpakkaa, mutta mikään ei oikeastaan maksanutkaan mitään. 

 

Berliinissä yöpyminen ei maksanut tuolloin paljonkaan, eikä maksa vieläkään. Toki piti käydä katsomassa Gedächtniskircheä, joka siellä edelleenkin rauniona mutta museona seisoo. 

Kävimme kaupungin itäiselläkin puolella muutaman kerran. Koska mieheni oli saksalainen ja minä suomalainen, piti mennä eri rajanylityspaikoista. Suomalaiset eivät tarvinneet viisumia, sen sijaan länsisaksalaisille rajan ylittäminen oli maksullista.

Alexanderplatzilla on yhä se ravintola, jossa tapasimme itäsaksalaisen pilotin. Hän kertoi käyneensä kahdesti ulkomaillakin: Jugoslaviassa ja Suomessa! Hänen kanssaan vierailumme jälkeen kirjoittelimme vielä pitkään. En tiedä mitä hänelle tapahtui, mutta tiedän kyllä useita kauhutarinoita sellaisilta ihmisiltä, jotka olivat pyrkineet länteen ja miten heitä siitä rangaistiin. Nykymaailmassa se, mitä sain kuulla, tuntuu täysin uskomattomalta.

 

Metrolla liikuttiin Berliinissä paikasta toiseen. Metro kulki monet reitit Itä-Berliinin alla, siksi ei kaikilla pysäkeillä päässyt pois. Pysäkkejä oli pimeinä ja raunioina vaikka miten paljon. Läpi aavekaupunkien mentiin, ja sitten taas noustiin normaaliin länteen.

Olen aina viettänyt paljon aikaa museoissa. Itä-Berliinin museot olivat upeita kaikin puolin. Ovathan ne siellä yhä. Suosittelen!

Länsi-Saksan ja Berliinin reitiltä ei saanut poiketa, mutta jos meni muualle, näki muutakin. Kun ajoimme kesällä 1979 autolla Puolan kautta Moskovaan, kävimme myös Karl-Marx-Stadtissa, nykyisessä Chemnitzissä. Aikamatka sekin. Toisella matkalla 1990 Puolaan kävimme muun muassa Leipzigissa. Muistan itkeneeni sitä surkeutta, mitä tuolloin näin: ei yhtään taloa, jossa olisi ollut katto tallella. Ylimmäiset asunnot täysin asumiskelvottomia. Muistan myös lasten ihmetelleen, maksoimmeko leivästä oikean hinnan, kun se ei heidän mukaansa maksanut mitään...

 

 

Spiegel online:n kuvia Berliinistä ja muistakin DDR:n kaupungeista ennen-nyt voit katsella täältä:

http://www.spiegel.de/fotostrecke/bilder-vom-wandel-alles-nur-fassade-fotostrecke-106555-11.html

Kerran pidettiin kielikoulujen opettajien päivätkin Berliinissä, ja tuolloin Berliinin senaatti kutsui meidät suomalaiset osallistujat lounaalle - DDR:lle näes suhteet Suomeen olivat tärkeät. Myöhemmin sitten kirjoitin kahden muun opettajan kanssa Berliinissä kielikoulujen opetussuunnitelmat, ja vielä myöhemmin, kun Suomen lähetystö oli jo siirtynyt Bonnista Berliiniin, sain juhlia kutsuvieraana suurlähettilään vastaanotolla itsenäisyyspäivää. 

Kieli poskessa. Saksa

Saksassa asuessani ostin suomenkielisiä kirjoja paljon, lukutoukka kun olen, sillä eihän niitä saanut siellä kirjastosta. Kiitos Suuri Suomalainen Kirjakerho, joka jaksoi lähettää lehden kerran kuukaudessa ilman pakollista peruuttamisvelvollisuutta, kuten on suomalaisilla. 

Nyt vihdoin kirjalaatikoita purkaessa osui käsiin Matti Punttilan "Kieli poskessa", josta allaolevat otteet...

Imatralainen liikemies Liimatainen oli asettunut saksalaiseen hotelliin. Lounaalla tarjoilija aina ruuan tuodessaan kumarsi ja toivotti:
Mahlzeit!
Liimatainen kohteliaana miehenä nousi aina ylös ja ojentaen kätensä esittäytyi:
-Liimatainen.
Kun tätä oli jatkunut viikon, Liimatainen menetti kärsivällisyytensä ja ryhtyi tutkimaan sanakirjoja. Ilmeni, että ”Mahlzeit” tarkoittaa ’hyvää ruokahalua’.
Seuraavalla lounaalla Liimatainen ehätti tarjoilijan edelle lausuen kädestä pitäen:
-Mahlzeit!
Tarjoilija kumarsi ja vastasi:
-Liimatainen.

Ministeri Karjalainen oli Saksan matkalaan kallistellut lasiaan in ahkerasti, että isäntänä toiminut Kohlkin kysyi:
-Trinken Sie viel?
-Nicht Fil, nur Jugurt, vastasi Karjalainen.

Karjalainen oli eräällä vastaanotolla ja tapasi vessasta tullessaan tunnetun suomalaisen tanssijattaren. Esittely tapahtui seuraavaan tapaan:
-Margareta von Bahr.
-Ahti von Toilette.

Presidentti Kekkonen ja ulkoministeri Karjalainen olivat ulkomaanmatkallaan ryypänneet hotellissaan niin perusteellisesti, että kumpikaan ei muistanut, missä ollaan. Karjalainen sai lähteä ottamaan selvää. Hän palasi hetken kuluttua takaisin aivan kalpeana ja ilmoitti Kekkoselle:
-Asiat taitavat olla niin hullusti, että olemme joutuneet Intiaan.
-Mistä niin arvelit? kysyi Kekkonen.
-Tuolla on kyltti ”Toilette ist auf der anderen Seite des Ganges”.

”Kein Tapper hier!” kuului müncheniläisravintolan ovelta. Ja suomalaistaiteilijan aamukalja jäi saamatta.

Muuan tenorilaulaja lähti Saksan matkalle. Saksan rajalla passintarkastuksessa virkailija kysyi:
-Pass.
Tenorilaulaja vastasi:
-Kein Bass. Tenor.

Jotkut saksalaiset uskovat, että ensimmäinen kirjailija maailmassa oli runoilija Nebel. Raamatun luomiskertomuksessa on näet saksankielisen laitoksen mukaan: Im Anfang war ein dichter Nebel…

Hampuri. Hansakaupungin kattojen yläpuolella

Jos pääsee katselemaan Hampuria lintuperspektiivistä, näkee uusia asioita. 

Lähde purjelennolle 

Bobergin dyynien luonnonsuojelualueen purjelentokentellä voi kokeilla purhelentoa kahdenkin seuran mukana. Siitäkö uusi harrastuksesi? Joka tapauksessa nautit maisemista Elben ja Hampurin yläpuolella. 

Lähempiä tietoja:  

Segelflugverein H.A.C. Boberg tai Segelflugverein HVL Boberg

Baari 20up

sijaitsee EMPIRE RIVERSIDE –hotellin 20. kerroksessa. Siellä 90 metrin korkeudessa ja seitsemän metriä korkeiden panomaamaikkunoiden läpi voi katsella auringonlaskuja Alter-järvellä ja touhuja ja tapahtumia satamassa. Tarjolla on shamppanjacocktaileja, karibialaisia luomuksia, aperitiiveja ja myös alkoholittomia juomia. Toivotaan, että vierailijat pukeutuisivat kevyen juhlavasti. 

Info: Bar 20Up

Kuumailmapallo HighFlyer

HighFlyer –kuumailmapallo leijuu 150 metrin korkeuteen suoraan Deichtorhallin edessä, aseman lähellä. Tämä maailman suurin kuumailmapallo on samalla Hampurin korkein näköalapaikka. Sieltä näkyvät Hampurin keskusta, satama ja Alster-järvi. Hyvällä ilmalla pallo nousee joka päivä 10:00 – 22:00 välisenä aikana, yksi nousu kestää noin 15 minuuttia ja maksaa lippuryhmästä riippuen 8 – 15 euroa. .

Info: HighfFyer

Docklandin kattoterassi

Docklandin melkein 500 neliömetriä suurelta kattoterassilta näkee hyvin sataman. Sinne pääsee nousemaan ulkoportaita pitkin. Rakennus sijaitsee suoraan Hampurin sataman sisääntulon alueella. Rakennus näyttää muotonsa takia laivalta. Se valmistui 2005, suunnittelija oli hampurilainen arkkitehti Hadi Teherani.

Info: Dockland Hamburg

Mikaelin kirkko yöllä
Totta kai Hampurin suuren Mikaelinkirkon 132 metriä korkeasta tornista näkee kauas. Mutta joko tiesit, että sinne pääsee myös yöllä? (Joka päivä 20:-23:00, paitsi ei sunnuntaisin eikä pyhäpäivinä).
Info: Michel bei Nacht
(Kuva: hamburg.de)

 

ViewPoint
ViewPoint on „liikkuva“ näköalatorni HafenCityssä, eli se seisoo siellä milloin missäkin. Se on 13 metriä korkea, oranssinvärinen ja muistuttaa ulkomuodoltaan sataman nostureita tai sukellusveneen periskooppia. Ylös mahtuu samanaikaksesti 25 henkilöä.
Info: ViewPoint

 

Campari Lounge, Hotelli The George Hamburg
Laskeva aurinko värjää Alster-järven erikoiseen valoon. George-hotellin kattoterassilla voi ihailla maisemaa samalla kuin nauttii iltajuomastaan.
Info: Campari Lounge

 

 

Näköalaterassi Planetarium

Planetariumin näköalaterassi on remonttinsa jälkeen avattu uudelleen tämän vuoden alussa.
Info: Planetarium

  

Paternoster ja Grindel-tornitalon kahvila

Grindel-tornitalossa Eimsbüttelin kaupunginosassa on paternoster, joka on nykyisin hyvin harvinainen hissi. Kokeile! Rakennuksen 12. kerroksessa sijaitsee yleisökanttiini „Cafeteria 66.“  Sieltä näkee koko läntisen Hampurin. 

Info: Cafeteria 66