Ei tunnu uskottavalta ja silti totta. Hiltlerin väen juutalaisilta anastamat taulut löysivät verotarkastajat vuonna 2012 yksityisasunnosta, ja arvoa niillä on nykyisin miljardeja: Uutinen kuitenkin oli niin suuri ja merkillinen, että Saksassa se julkaistiin vasta viime marraskuussa, eli puolitoista vuotta myöhemmin... Focus paljasti sen.
Helsingin Sanomat kirjoittaa siitä tänään.
"Mahtava museo tarvitsee mahtavan taidekokoelman. Sitä varten Hitler on
käynnistänyt ennen sotaa salamyhkäisen kartoituksen Euroopan
taideaarteista. Ensin natsit takavarikoivat Saksan juutalaisten
taidekokoelmat ja muun omaisuuden, sen jälkeen vuorossa on muu Eurooppa."
http://www.hs.fi/kulttuuri/Miljardin+euron+salaisuus/a1398402454184
Kaikenlaista Saksasta ja Saksan vuosiltani 1974-2008, lisäksi kokemuksia ja ajatuksia muualtakin: etupäässä Keski-Euroopasta, mutta myös vähäsen Venäjältä, maailmalta, vähän Suomestakin
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Matkalla DDR:ssä ja Berliinissä DDR:n aikaan
Silloin muinoin, kun oli vielä valtio nimeltä DDR, käytiin sielläkin toki. Siis valtioon ei oikeasti päässyt muuten kuin läpikulkumatkalla, tai sitten kutsuttuna työmatkalla, mutta sitä työonnea minulle ei koskaan tullut, työmatkoja aloin tehdä paljon myöhemmin.
Me Saksan liittotasavallan maksamat työntekijät kansainvälisissä projekteissa - eli siis minä projektinjohtajan sihteerinä - saimme itse ministeriöltä kirjeen, jossa ilmoitettiin, että sellaista maata kuin BRD ei ole olemassa; valtion nimeä ei saa lyhentää, se kuuluu "Bundessrepublik Deutschland".
Berliinissä olen käynyt kerran jos toisenkin. DDR:n aikana kävimme useita kertoja. Jonotimme rajalla – yleensä Hofissa, koska tulimme etelästä - omassa autossa joskus tunteja, sitten katsottiin kaikki mitä autossa oli ja sitten ajettiin hitlerinaikaisia betoniteitä Berliiniin. Berliiniin matkustavaiset saivat käyttää vain tiettyjä reittejä. Tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa; nykyisin ne on suurimmaksi osaksi päällystetty asfaltilla, sillä betonilaattojen väliin jäi rakoja, jotka hypittivät autoa tasaisin välein.
Pysähtyä sai vain bensa-asemilla, joissa yleensä sai myös ruokaa.
Bensa-asemat olivat tyylikkäitä rakennuksia, eivät laatikoita kuten nykyisin,
mutta muutehan tuntui siltä kuin olisi siirtynyt toiseen maailmaan. Ihmiset kyllä
yleensä olivat ystävällisiä, mutta ruoka sitä sun tätä, ruokailuvälineetkin
alpakkaa, mutta mikään ei oikeastaan maksanutkaan mitään.
Berliinissä yöpyminen ei maksanut tuolloin paljonkaan, eikä
maksa vieläkään. Toki piti käydä katsomassa Gedächtniskircheä, joka siellä
edelleenkin rauniona mutta museona seisoo.
Kävimme kaupungin itäiselläkin puolella muutaman kerran. Koska
mieheni oli saksalainen ja minä suomalainen, piti mennä eri rajanylityspaikoista.
Suomalaiset eivät tarvinneet viisumia, sen sijaan länsisaksalaisille rajan
ylittäminen oli maksullista.
Alexanderplatzilla on yhä se ravintola, jossa tapasimme itäsaksalaisen pilotin. Hän kertoi käyneensä kahdesti ulkomaillakin: Jugoslaviassa ja Suomessa! Hänen kanssaan vierailumme jälkeen kirjoittelimme vielä pitkään. En tiedä mitä hänelle tapahtui, mutta tiedän kyllä useita kauhutarinoita sellaisilta ihmisiltä, jotka olivat pyrkineet länteen ja miten heitä siitä rangaistiin. Nykymaailmassa se, mitä sain kuulla, tuntuu täysin uskomattomalta.
Alexanderplatzilla on yhä se ravintola, jossa tapasimme itäsaksalaisen pilotin. Hän kertoi käyneensä kahdesti ulkomaillakin: Jugoslaviassa ja Suomessa! Hänen kanssaan vierailumme jälkeen kirjoittelimme vielä pitkään. En tiedä mitä hänelle tapahtui, mutta tiedän kyllä useita kauhutarinoita sellaisilta ihmisiltä, jotka olivat pyrkineet länteen ja miten heitä siitä rangaistiin. Nykymaailmassa se, mitä sain kuulla, tuntuu täysin uskomattomalta.
Metrolla liikuttiin Berliinissä paikasta toiseen. Metro
kulki monet reitit Itä-Berliinin alla, siksi ei kaikilla pysäkeillä päässyt
pois. Pysäkkejä oli pimeinä ja raunioina vaikka miten paljon. Läpi aavekaupunkien mentiin, ja sitten taas noustiin normaaliin länteen.
Olen aina viettänyt paljon aikaa museoissa. Itä-Berliinin
museot olivat upeita kaikin puolin. Ovathan ne siellä yhä. Suosittelen!
Länsi-Saksan ja Berliinin reitiltä ei saanut poiketa, mutta jos meni muualle, näki muutakin. Kun ajoimme kesällä 1979 autolla Puolan kautta Moskovaan, kävimme myös Karl-Marx-Stadtissa, nykyisessä Chemnitzissä. Aikamatka sekin. Toisella matkalla 1990 Puolaan kävimme muun muassa Leipzigissa. Muistan itkeneeni sitä surkeutta, mitä tuolloin näin: ei yhtään taloa, jossa olisi ollut katto tallella. Ylimmäiset asunnot täysin asumiskelvottomia. Muistan myös lasten ihmetelleen, maksoimmeko leivästä oikean hinnan, kun se ei heidän mukaansa maksanut mitään...
Spiegel online:n kuvia Berliinistä ja muistakin DDR:n
kaupungeista ennen-nyt voit katsella täältä:
Kerran pidettiin kielikoulujen opettajien päivätkin
Berliinissä, ja tuolloin Berliinin senaatti kutsui meidät suomalaiset osallistujat lounaalle - DDR:lle
näes suhteet Suomeen olivat tärkeät. Myöhemmin sitten kirjoitin kahden muun opettajan kanssa Berliinissä kielikoulujen
opetussuunnitelmat, ja vielä myöhemmin, kun Suomen lähetystö oli jo siirtynyt
Bonnista Berliiniin, sain juhlia kutsuvieraana suurlähettilään vastaanotolla
itsenäisyyspäivää.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Kieli poskessa. Saksa
Saksassa asuessani ostin suomenkielisiä kirjoja paljon, lukutoukka kun olen, sillä eihän niitä saanut siellä kirjastosta. Kiitos Suuri Suomalainen Kirjakerho, joka jaksoi lähettää lehden kerran kuukaudessa ilman pakollista peruuttamisvelvollisuutta, kuten on suomalaisilla.
Nyt vihdoin kirjalaatikoita purkaessa osui käsiin Matti Punttilan "Kieli poskessa", josta allaolevat otteet...
Imatralainen liikemies Liimatainen oli asettunut
saksalaiseen hotelliin. Lounaalla tarjoilija aina ruuan tuodessaan kumarsi ja
toivotti:
Mahlzeit!
Liimatainen kohteliaana miehenä nousi aina ylös ja ojentaen kätensä esittäytyi:
-Liimatainen.
Kun tätä oli jatkunut viikon, Liimatainen menetti kärsivällisyytensä ja ryhtyi tutkimaan sanakirjoja. Ilmeni, että ”Mahlzeit” tarkoittaa ’hyvää ruokahalua’.
Seuraavalla lounaalla Liimatainen ehätti tarjoilijan edelle lausuen kädestä pitäen:
-Mahlzeit!
Tarjoilija kumarsi ja vastasi:
-Liimatainen.
Mahlzeit!
Liimatainen kohteliaana miehenä nousi aina ylös ja ojentaen kätensä esittäytyi:
-Liimatainen.
Kun tätä oli jatkunut viikon, Liimatainen menetti kärsivällisyytensä ja ryhtyi tutkimaan sanakirjoja. Ilmeni, että ”Mahlzeit” tarkoittaa ’hyvää ruokahalua’.
Seuraavalla lounaalla Liimatainen ehätti tarjoilijan edelle lausuen kädestä pitäen:
-Mahlzeit!
Tarjoilija kumarsi ja vastasi:
-Liimatainen.
Ministeri Karjalainen oli Saksan matkalaan kallistellut lasiaan
in ahkerasti, että isäntänä toiminut Kohlkin kysyi:
-Trinken Sie viel?
-Nicht Fil, nur Jugurt, vastasi Karjalainen.
-Trinken Sie viel?
-Nicht Fil, nur Jugurt, vastasi Karjalainen.
Karjalainen oli eräällä vastaanotolla ja tapasi vessasta
tullessaan tunnetun suomalaisen tanssijattaren. Esittely tapahtui seuraavaan tapaan:
-Margareta von Bahr.
-Ahti von Toilette.
-Margareta von Bahr.
-Ahti von Toilette.
Presidentti Kekkonen ja ulkoministeri Karjalainen olivat
ulkomaanmatkallaan ryypänneet hotellissaan niin perusteellisesti, että kumpikaan
ei muistanut, missä ollaan. Karjalainen sai lähteä ottamaan selvää. Hän palasi
hetken kuluttua takaisin aivan kalpeana ja ilmoitti Kekkoselle:
-Asiat taitavat olla niin hullusti, että olemme joutuneet Intiaan.
-Mistä niin arvelit? kysyi Kekkonen.
-Tuolla on kyltti ”Toilette ist auf der anderen Seite des Ganges”.
-Asiat taitavat olla niin hullusti, että olemme joutuneet Intiaan.
-Mistä niin arvelit? kysyi Kekkonen.
-Tuolla on kyltti ”Toilette ist auf der anderen Seite des Ganges”.
”Kein Tapper hier!” kuului müncheniläisravintolan ovelta. Ja
suomalaistaiteilijan aamukalja jäi saamatta.
Muuan tenorilaulaja lähti Saksan matkalle. Saksan rajalla
passintarkastuksessa virkailija kysyi:
-Pass.
Tenorilaulaja vastasi:
-Kein Bass. Tenor.
-Pass.
Tenorilaulaja vastasi:
-Kein Bass. Tenor.
Jotkut saksalaiset uskovat, että ensimmäinen kirjailija
maailmassa oli runoilija Nebel. Raamatun luomiskertomuksessa on näet
saksankielisen laitoksen mukaan: Im Anfang war ein dichter Nebel…
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Hampuri. Hansakaupungin kattojen yläpuolella
Jos pääsee katselemaan Hampuria lintuperspektiivistä, näkee uusia asioita.
Lähde
purjelennolle
Bobergin
dyynien luonnonsuojelualueen purjelentokentellä voi kokeilla purhelentoa
kahdenkin seuran mukana. Siitäkö uusi harrastuksesi? Joka tapauksessa nautit
maisemista Elben ja Hampurin yläpuolella.
Lähempiä
tietoja:
Baari 20up
sijaitsee EMPIRE
RIVERSIDE –hotellin 20. kerroksessa. Siellä 90 metrin korkeudessa ja seitsemän
metriä korkeiden panomaamaikkunoiden läpi voi katsella auringonlaskuja
Alter-järvellä ja touhuja ja tapahtumia satamassa. Tarjolla on
shamppanjacocktaileja, karibialaisia luomuksia, aperitiiveja ja myös
alkoholittomia juomia. Toivotaan, että vierailijat pukeutuisivat kevyen
juhlavasti.
Kuumailmapallo HighFlyer
HighFlyer –kuumailmapallo leijuu 150 metrin korkeuteen
suoraan Deichtorhallin edessä, aseman lähellä. Tämä maailman suurin
kuumailmapallo on samalla Hampurin korkein näköalapaikka. Sieltä näkyvät
Hampurin keskusta, satama ja Alster-järvi. Hyvällä ilmalla pallo nousee joka
päivä 10:00 – 22:00 välisenä aikana, yksi nousu kestää noin 15 minuuttia ja
maksaa lippuryhmästä riippuen 8 – 15 euroa. .
Info: HighfFyer
Docklandin melkein 500 neliömetriä suurelta kattoterassilta
näkee hyvin sataman. Sinne pääsee nousemaan ulkoportaita pitkin. Rakennus
sijaitsee suoraan Hampurin sataman sisääntulon alueella. Rakennus näyttää
muotonsa takia laivalta. Se valmistui 2005, suunnittelija oli hampurilainen
arkkitehti Hadi Teherani.
Totta kai Hampurin suuren Mikaelinkirkon 132 metriä korkeasta tornista näkee kauas. Mutta joko tiesit, että sinne pääsee myös yöllä? (Joka päivä 20:-23:00, paitsi ei sunnuntaisin eikä pyhäpäivinä).
Info: Michel bei Nacht
(Kuva: hamburg.de)
ViewPoint
ViewPoint on „liikkuva“
näköalatorni HafenCityssä, eli se seisoo siellä milloin missäkin. Se on 13
metriä korkea, oranssinvärinen ja muistuttaa ulkomuodoltaan sataman nostureita
tai sukellusveneen periskooppia. Ylös mahtuu samanaikaksesti 25 henkilöä.
Info: ViewPoint
Campari Lounge, Hotelli
The George Hamburg
Laskeva aurinko värjää Alster-järven erikoiseen valoon. George-hotellin
kattoterassilla voi ihailla maisemaa samalla kuin nauttii iltajuomastaan.
Info: Campari
Lounge
Näköalaterassi Planetarium
Planetariumin näköalaterassi on remonttinsa jälkeen avattu uudelleen tämän vuoden alussa.
Info: Planetarium
Info: Planetarium
Grindel-tornitalossa
Eimsbüttelin kaupunginosassa on paternoster, joka on nykyisin hyvin harvinainen
hissi. Kokeile! Rakennuksen 12. kerroksessa sijaitsee yleisökanttiini „Cafeteria
66.“ Sieltä näkee koko läntisen Hampurin.