Itsekehua. Transsendentistä meditaatiosta, lahkoista, kiihkouskovaisista, kappelin rakentamisesta...

TM - sitäkin olen harrastanut. Ja olen sitä mieltä, yhä tänään, että se oli hyvä asia. Ei liene kenellekään tuntematon asia, että jotkut pitävät minua tapauskovaisena. En kuitenkaan välitä tuosta nimityksestä pätkänkään vertaa.

Kasvoin helluntailaisessa ympäristössä, joskaan vanhempani eivät olleet helluntaisia. Näin helluntailaisten, kiihkouskovaisten piirissä niin paljon panettelua, väärinkäytöksiä, henkistä väkivaltaa, että minua ei mikään mahti maailmassa saa lähtemään minkään uskonlahkon tai villityksen mukaan. Asenne voi tietenkin johtua myös luonteesta, itse asiassa isältä peritystä, sillä isääni ei mikään saanut menettämään tasapainoaan: ei ankara lapsuus äpäränä, ei kokemukset jatkosodassa maanpuolustuksessa eikä vaativa työ pientilan maanviljelijänä ja samanaikaisesti yrittäjänä. Hänellä oli aina hyvä sana oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että hän oli parempi uskovainen kuin kaikki tuntemani ”uskovaiset” yhteensä, vaikka hän ei ikinä käynyt kirkossa. "Uskovaiset" tuomitsivat, kaiken teimme väärin; useimpien hyljeksimien mormonien ja jehovalaisten taholta sen sijaan ei ole koskaan kokenut minkäänlaista painostusta tai käännytystä, hekin tuntuvat olevan enemmän Jeesuksen opin seuraajia kuin meidän tavalliset lahkomme. Tunnen heitä paljon ja arvostan myös paljon, ihan oman kokemukseni kautta.

Tunnen myös hyvin itäisten uskontojen maailman. Mukaanlukien islamin. Sekä teoriassa että käytännössä. Nuorena Saksassa opin myös transsendenttisen meditaation. Siinä vaiheessa, kun Maharishi alkoi kerätä suuria rahoja siitä, että opetti ”lentämään”, päätin jättää lentämiset muille. Mutta myös niitä "lentämisiä" olen itse nähnyt. Aikoinaan käytiin pitkiä keskusteluja kollegoiden ja ystävien kanssa henkisistä asioista. Kävin myöhemmin myös kaikki reikikurssit ja minusta tuli reikimestari ja -opettaja. Sillä menetelmällä olen pelastanut kahden ihmisen hengen – näin he itse sanovat. Tutustuin myös Erhard Freitagiin henkilökohtaisesti, joka on positiivisen ajattelun guru Saksassa - vaan hänkin eksyi omaan erinomaisuuteensa.

Blogikirjoituksissani on paljon juttua vetovoiman laista. Itse asiassa kyse on rukousvastauksista, mutta olen karttanut sitä sanaa siksi, että muuten heti käsitetään fanaattiseksi eli kiihkouskovaiseksi. 

Voisi sanoa, että henkisen maailman gurut ovat samanlaisia kuin useimmat poliitikot: kukin ajattelee lähinnä itseään ja omaa talouttaan. Sellaiset oikeat laupiaat samarialaiset, joita useimmat tavalliset naiset ovat, kärsivät sitten taloudellisista ongelmista. Yhteiskunta ei kuitekaan toimisi ilman näitä laupiaita samarialaisia. Aivan hirveää on ollut seurata tiettyjen Kalajoen ja Oulun piirin perussuomalaisten toimintaa. Panettelua, suoranaista valehtelua, oman edun tavoittelua, ja kun valheet sitten oikaistaan, seuraa perinpohjainen loukkaantuminen.

Kyllä, kuulun luterilaiseen kirkkoon ihan omasta vakaumuksestani. Kyllä, olen Pirkon kanssa yhdessä pannut alulle Karlsruhen suomalaisen seurakunnan. Kyllä, järjestin Saksassa kunkin oman seutuni kirkollisen toiminnan. Kyllä, olen perustanut kaksi suomalaista kielikoulua. Kyllä, olen pannut pystyyn kaksi lastentarhaa, toisten samanmielisten kanssa; toinen näistä on Montessori-lastentarha. Kyllä, olen aina auttanut suomalaisia, sekä yksityishenkilöitä ja PK-yrityksiä Keski-Euroopassa mitä erilaisimmissa asioissa, mikä oli hyvin hankalaa ennen EU-aikaa ja minkä tein veloituksetta, ja sitten viimeiset toistakymmentä vuotta oman toiminimeni kautta. Kyllä, olen Arin kanssa yhdessä, mutta myös monen samanhenkisen henkisen tuen turvin rakennuttanut Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen. Kerron tässä myös sivuhuomautuksena, että rukoushuoneessa ovat kiinni lähinnä minun ja Arin rahat. Lainaa ei yhdistys saanut OP-Pohjola-pankilta, ei edes moninkertaisilla vakuuksilla; sen sijaan Nordea antoi Arille heti lainaa omia vakuuksia vastaan rukoushuoneen rahoittamiseksi. Rukoushuonetta ei siis rahoittanut ortodoksinen seurakunta, vaan tukit lahjoitti luterilainen seurakunta ja muutamat yksityiset, avustusta on saatu ELY-keskukselta tähän mennessä noin 30.000 euroa, kolme yhdistyksen jäsentä on lähettänyt pienen summan joka kuukausi, ja työ on tehty suurelta osin talkoilla, kahta hirsirakentajaa lukuunottamatta. Tästä kaikesta lämmin kiitokseni! Rukoushuone ei syntynyt itsestään, vaan takana on lisäksi iso työpanos organisoijana, josta syystä moni muu asia jäi minulta tekemättä. Hulluutta? Kyllä ja ei!  Enkä suinkaan valita enkä halua esiintyä muita ihmisiä parempana, oion vain vääriä luuloja.

 Kuva: riemurasia.net

Minun jumalani on laupias ja armahtavainen. Hän ei tuomitse ketään eikä mitään. Minun tehtäväni on olla jumalan kuva. En tarvitse paaveja, en seurakuntien paimenia, en hihuleita, jotka määräävät mitä saan tehdä ja mitä en. En pelkää puhua millekään auktoriteetille tarpeen niin vaatiessa. Mutta tarvitsen Jumalaan uskovien yhteyttä, jota löytyy seurakunnasta - ja muun muassa maahanmuuttajien piiristä. Tiedän, että minulla on enemmän tietoa henkisistä asioista kuin tästä kunnasta useimilta muilta löytyy. Se, että tiedän paljon, aiheuttaa muissa ihmisissä yleensä vain vastarintaa, ja siksi en siitä juuri koskaan puhu. Vallan toinen asia on tietenkin se, tarvitseeko sitä tietoa kukaan. Eikä tämä edellä kirjoitettu mitenkään vähennä toisten ihmisten arvoa eikä heidän tekemäänsä työtä. Päinvastoin: yhdessä olemme enemmän.

Yhtä asiaa en hyväksy: toisen uskon mollaamista. Siitä ei päätä kukaan ulkopuolinen, se on kunkin ihmisen ja jumalan välinen asia.