Kieliongelmia?

Tuli aamulla puheeksi maahanmuuttajien sopeutuminen Suomeen. On meilläkin joitakin muslimeja, mutta he sopeutuvat hyvin ja ovat mallikelpoisia kansalaisia. Sen sijaan…

Kalajoella on useita venäläis-ja bulgarialaissyntyisiä, jotka ovat asuneet paikkakunnalla parikymmentä vuotta. He ovat suomalaisten miesten paikkakunnalle tuomia ja vaimoikseen ottamia naisia. Kotoutusmiskoulutusta ei heidän tullessaan ollut olemassa, suomalainen mies ei ymmärtänyt kielitaidon tärkeyttä, ja kielitaito on kehittynyt sen mukaiseksi. Ymmärretään jotain, usein väärin.

Pelkkä pitkään toisessa maassa asuminen ei tuo kielitaitoa. On aivan eri asia asua jossain ja hallita kieli. Kielitaidon vajavaisuus tuo jatkuvasti väärinkäsityksiä ja aiheuttaa kantaväestössä rasismia, ja suuresti hankaloittaa työelämään pääsemistä.

Monet Kalajoen slaavit sanovat olevansa ”oikeita” ortodokseja. He eivät kuitenkaan ole Oulun ortodoksisen seurakunnan jäseniä, joten mahdollisesti seurakunta ei edes tiedä heidän olemassaolostaan. He ovat kuitenkin vihaisia ortodoksiseurakunnalle, että se ei järjestä heille jumalanpalveluksia heidän omalla kielellään. Suomenkielisen seurakunnan tehtävä ei edes ole järjestää venäjänkielisiä palveluksia, vaan suomenkielisiä, jota kaikkien Suomessa asuvien tulisi ymmärtää. Samoin he ovat vihaisia kaupungille, että se ei käännätä kotoutumissuunnitelmaa heidän kielilleen, vaikka ohjelma ei ole heille edes tarkoitettu, vaan ohjeeksi viranomaisille.  

Tapahtui vuosi sitten keväällä, pääsiäisen aikoihin. Suomen ortodoksikirkko ainoana maailmassa noudattaa samaa kalenteria kuin Suomi, muualla vanhaa juliaanista kalenteria, joka on meidän kalenteristamme 13 päivää jäljessä, mistä seurauksena kaikki kirkolliset juhlat ovat kymmenen päivää myöhemmin kuin mitä meidän kalenterimme sanoo. Venäläisten joulu on esimerkiksi tammikuussa. 

Sattuipa niin, että matkapappi tuli pitämään pääsiäisen ortodoksipalveluksen juliaanisen kalenterin pääsiäisen aikaan. Tästä ilahtuneena Kalajoen slaavit päättivät järjestää pääsiäisjuhlan tarjoiluineen. ”Mikäpä siinä”, ajattelimme me suomalaiset. Mieheni ja minä emme muutenkaan olleet paikalla, kun taas kappelissa on keittiö, tarjoilun järjestäjät tuovat ruokatarvikkeet – juhlikoot siis vaan, asiahan ei sinänsä meitä koske.

Päivää ennen jumalanpalveluspäivää yksi venäläinen soittaa miehelleni ja kysyy, kuinka monta ihmistä hän on kirkkoon kutsunut. Hän tietenkin vastaa, että eihän kirkkoon ketään kutsuta, mutta että asiasta on kyllä julkisesti tiedotettu. Tämä venäläinen sitten kysyy, kuinka monen mieheni sitten olettaa kirkkoon tulevan. No eihän sellaista voi tietää. Pitkän tivaamisen jälkeen mieheni sanoo, että palvelukseen saattaa tulla korkeintaan kolmisenkymmentä henkilöä.

Hetimmiten minä sain puhelun toiselta venäläiseltä, jossa hän sanoo, että mieheni on kutsunut kirkkoon kolmekymmentä henkilöä. Naurahdan ja sanon visusti, että tiedotettu on, mutta ei ihan varmasti ole kutsunut kirkkoon ketään, miksi olisikaan! Tämä vain väittää mieheni näin tehneen.

Me lähdemme matkaan, slaavit sillä aikaa järjestävät juhlat.

Juhliin ei tule yhtään vierasta.

Tämän jälkeen slaavit eivät suostu puhumaan meidän kanssamme lainkaan, eivät myöskään tämän ensimmäisen venäläisen, koska heidän mielestään olimme pettäneet heidät. Ateriahan oli kuulemma tarkoitettu tsasounan talkooväelle!

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olenhan saanut monta muutakin syytettä heidän taholtaan, joiden syytä en tiedä. Nämä slaavit eivät sitten myöskään tulleet tsasounassa järjestettyihin piispan pitämiin jumalanpalveluksiin, eivätkä ole siellä muutenkaan kertaakaan käyneet, vaikka tsasouna osittain rakennettiin juuri heitä ajatellen.

Tuo toiminta on aivan yhtä käsittämätöntä kuin heidän yhden suomalaisen ystävänsä selän takana kähmäily ja valehtelu ja samanaikainen julkinen vakuuttelu omasta suoraselkäisyydestä.

”Luoja, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!” Eipä siis ihme, että kantaväestö ei tykkää.