Saksalaisia keksintöjä: nykyinen paperi

Friedrich Gottlob Keller keksii vuonna 1843 nykyisen paperin raaka-aineen. Eikä kauaa kestänyt, että maailmalla tehtiin halpaa paperia valtavia määriä. Sehän olikin tärkeä edellytys esimerkiksi sanomalehtien levikin lisääntymiseen. 

 

Tokihan paperia tekivät vuosituhansien varrella eri menetelmin ja käsin sumeerit, egyptiläiset, kiinalaiset, arabit, sitten espanjalaiset ja keskieurooppalaiset eri materiaaleista jo ennen Kelleriä, mutta tässä en kerro nyt siitä historiasta.

 

Kellerin keksi, että paperia voi tehdä puumassasta hiomalla puukuitua poikittaissuunnassa veden avulla, ja se mahdollisti hyvälaatuisen paperin valmistuksen. Hän paransi hiontaa aina vuoteen 1845 asti rakentamalla kolme erilaista puunhiontalaitetta. 11.11.1845 hän painatti ”Intelligenz- und Wochenblatt für Frankenberg mit Sachsenburg und Umgebung” –lehden (Frankenbergin ja Sachsenburgin sekä ympäristön älymystön viikkolehti - huh mikä lehden nimi) numeroa 41 valmistamalleen paperille. 

Kelleriltä kuitenkin puuttui rahaa hyödyntää keksintöään. Niinpä sen sitten tekivät aivan muut. Suomikin on tässä historiassa mukana: vanhin säilynyt puuhiomo on Verlan kartonkitehdas, joka on rakennettu 1882 ja lopetti toimintansa vuonna 1964. Vuonna 1996 se lisättiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. 

Oma huomautus: ikävää, että puumaa Suomi on vahvan ammattiyhdistysliikkeensä kautta ihan itse ajanut paperiteollisuutensa ahdinkoon.