Miten salakuljetimme automme Venäjälle. Siis Venäjän tullin mielestä.

Kun katson tämän huoneen ikkunasta täällä kotonani Kalajoella, näen molemmat automme. Ihan varmasti näen! 

Juttu meni näin.

Kävimme Venäjällä mieheni autolla heinäkuussa 2013. Rajanylityspaikka Svetogorsk/Imatra, takaisin  Värtsilän/Niiralan kautta. Täytimme kaikki paperit mennessä ja tullessa kaikkien saamiemme ohjeiden mukaan, saimme leimat papereihin ja hyväksynnän lähteä maasta ja palasimme autoinemme Suomeen. Kuten lukuisia kertoja ennenkin.

Puoli vuotta myöhemmin, joulupäivinä 2013 teimme seuraavan matkan Venäjälle, tällä kertaa minun autollani ja mennen tullen Nuijamaan kautta. Täytimme taas kaikki paperit mennessä ja tullessa ohjeiden mukaan, saimme luvan lähteä maasta ja palasimme autoinemme Suomeen.

Joulukuussa 2013 Venäjältä tulee miehelleni kirjattu kirje, jossa pyydetään todistusta Suomen poliisilta siitä, että auto on tuotu Venäjältä takaisin Suomeen. Kääntelimme paperia ja totesimme, että käydäänpä poliisin puheilla Ylivieskassa.

Poliisi kääntelee paperia eikä osaa tehdä sille yhtään mitään. Sanoo, ettei osaa venäjää eikä ollut ennen tällaista nähnyt. No, ei tietenkään ole ihan jokapäiväistä lähteä Kalajoelta omalla autolla Venäjälle. Kerron mitä paperissa sanotaan. Poliisi sanoo sitten, että pannaanpa mappiin, ja jos jotain vielä haluavat, niin tulkaa kertomaan.

Puoli vuotta siitä eli kesällä 2014 minä saan samanlaisen kirjatun kirjeen, pyynnön, että lähettäisin Suomen poliisilta lausunnon siitä, että autoni on palautettu Suomeen. Mitäpä muuta kuin Ylivieskaan poliisin puheille. Kerron, että heillä on siellä mapissa jo samanlainen kehotus mieheni autosta. Poliisi kääntelee taas paperia ja ilmoittaa, ettei osaa venäjää. Kerron mitä siinä sanotaan. Poliisi päättää ottaa selvää, pitäisikö ryhtyä johonkin toimenpiteisiin. Jos pitää, hän ilmoittaa meille, ja jos ei, niin hän laittaa paperin mappiin.

Tänään sain taas kirjatun kirjeen Venäjältä. Tällä kertaa odotin hieman jännittyneempänä, mitä kirje sisältää. Sehän olisi voinut olla vaikkapa työtarjous, tai sitten joku viesti Venäjällä asuvilta monilta ystäviltämme, jotka tietävät, että kirjattu kirje tulee varmasti perille. Mutta ei: kirje on taas Venäjän tullilaitokselta. 

 Tällä kertaa kirje sisältää vaatimuksen maksaa 18.673,75 ruplaa summasta 265.599,31 ruplaa, eli 252,32 euroa summasta 3.588,83 euroa, mutta kirjeessä ei sanota, mitä nämä summat ovat ja miksi pitää maksaa, siinä on vain maksuvaatimus, ja päivämäärä vuoden 2014 maaliskuusta joulukuuhun. Jaahas. Lähden huomenna taas poliisilaitokselle Ylivieskaan.

Lähetän kopion samaisesta kirjeestä kuitenkin saman tien Venäjän lähetystölle ja oikeusasiamiehelle selvitystä varten. Tulee mieleen, että Venäjällähän on kova rahapula ja että tämä on kuin nigerialaiskirjeet, sohaistaan kepillä jäätä… Ja vielä muistuu mieleen, miten perunasäkin kävi.