On helppoa halveksia, mutta parempi on ymmärtää

Pohjoissaksalainen runoilija Matthias Claudius (1740-1815) pitää tuomitsemista ja halveksimista liian yksinkertaisena toimintatapana. Me tosiaankin usein reagoimme silmänräpäyksessä tuhoavasti. Erehtyväinen todellisuus ei kestä odotustemme ihannetta. Me emme näe, että on olemassa useita erilaisia tapoja elää ja että todellisuutta voi nähdä monelta kantilta. Ihmiset usein ajattelevat niin eri tavoin, että he toimivat toisin kuin mitä me toimisimme, myös silloin kun he toimivat saman päämäärän eteen kuin mekin. Emmekä koskaan voi täysin välttää väärinkäsityksiä.

Jos siis haluamme ymmärtää, miksi joku tekee jotain, on parempi olla kiinnostunut ja kysyä miksi, ilman moittivaa äänenpainoa: ”Sanopa, mitä ajattelit kun teit tuolla tavalla?” Vastaukset ovat todennäköisesti yllättäviä. Samalla voisimme selittää toiselle, että tuo näkökulma on järjetön. Todennäköisesti kuitenkin tuon toisen mielestä meidän mielipiteemme on järjetön. Siksi halveksunta ei johda mihinkään. Se rakentaa vain esteitä. Ymmärrys sen sijaan rakentaa rauhaa. 

 Älä sano kaikkea mitä tiedät, mutta tiedä kaikki mitä sanot.

 Poikani, kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, ja olen nähnyt monen täden putoavan
ja monen kepin, johon nojattiin, katkeavan.