Olipa kerran… Savonlinnan taidelukio teki matkan
Keski-Eurooppaan. Järjestin heille eli 110 henkilölle konsertin ja muun ohjelman
ja yöpymiset sun muut sellaiset omalla seudullani.
Mieheni kyllästyi vastaamaan puhelimeen, ja oli puhunut
puhelinvastaajaan seuraavan tekstin: ”Täällä Suomi-palvelu …..” eikä minulle
kertonut siitä mitään. Minä ihmettelin, miksi puhelin ei soi. Ystäväni, jotka
soittelivat, nauroivat itsensä kippuraan, luulivat, että olin oikeasti
perustanut Suomi-palvelun.
Niinpä sitten perustin sen Suomi-palvelun, ja hyvinhän se
toimi, hyvin toistakymmentä vuotta…
Vuokrasin toimitilat ja palkkasin työntekijöitä. Ja siellä palvelimella on sähköpostini edelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti