Mielestäni pitäisi ensin päättää, kuka on suomalainen. Kun se on määritelty, sitten voisi miettiä, mikä asia on Suomelle parhaaksi. Ihmisillä kun on niin perin lyhyt muisti...
Saksalaiset ovat tehneet Saksassa kyselyn siitä, kuka on saksalainen. Tulos: saksalainen on se, joka puhuu saksaa.
Kuvakaappaus yllä linkitetystä Der Spiegel-lehden artikkelista: DPA
Kansallisen identiteetin määritelmä on siis täysin muuttunut. Saksalaiset eivät välitä alkuperästä. 96,8 vastaajista oli sitä mieltä, että saksalainen on se, joka puhuu saksaa. Mutta sitten kuitenkin 37,8 prosenttia vastasi, että sellainen jolla on huivi, ei voi olla saksalainen.
Mitenkähän tuo Suomessa toimisi: huivipäiset pois maasta?
Sitä paitsi Saksa haluaa auttaa niitä, joilla on ulkomailla hankittu koulutus. Tulevaisuudessa maassa saa oleskella jopa 18 kuukautta, jotta saavuttaisi saksalaisen tutkinnon. Senkin jälkeen saa olla vielä vuoden maassa työpaikan etsimistä varten. Asia on parlamentin äänestystä vailla. Siihen lakiin sisältyisi muutakin: nuoret, jotka ovat käyneet saksalaista koulua vähintään neljä vuotta, sekä ne aikuiset, jotka puhuvat saksaa hyvin ja itse ansaitsevat elantonsa ja ovat olleet vähintään Saksassa kuusi vuotta (jos on lapsia) tai kahdeksan vuotta (joilla ei ole lapsia), saavat jäädä maahan.
Entäpä se "kansan parhaaksi"? Totisesti, eivät kansanedustajat oikeasti pysty vastaamaan koko kansan hyvinvoinnista. Siihen tarvitaan yksinkertaisesti tietitaitoa, jota ei ammattipoliitikoilla mitenkään voi olla! Jospa ottaisimme mallia muista maista. Esimerkiksi saksalaiset ovat äärimmäisen ahkeria...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti