Vanhat velat

Jan Fleischhauer kirjoittaa kolumnissaan Die Spiegel-lehteen 21.3.2015 otsikolla "Kuninkaalliset velat". Aihe koski Kreikan uuden pääministerin vierailua Saksaan. 

   





Jan Fleischhauer 


Oma kommenttini: Joku heitti ilmoille, että samalla perusteella Suomikin voisi vaatia Saksalta korvausta Lapin polttamisesta. Minusta pitäisi ensin täyttää kaksi edellytystä. 
1. Kyllä vain. Mutta lasketaan tuhot ja vähennetään siitä Suomen sodan aikana saama ase- ja ruoka-apu. Mm. Kuhlmayn lentokoneet aivan kiistatta pelastivat Suomen itsenäisyyden pysäyttämällä Venäjän suurhyökkäyksen Kannaksella. Jossittelu muuten on mukavaa, eikös vain! :-)
2. Suomalaisten pitäisi tulla yhtä ahkeriksi kuin saksalaiset, lakata kilpailemasta siitä miten Suomessa pääsisi vähemmällä ja pääsisi helpolla elämään valtion kustannuksella, ja kääriä oikeasti ne hihat, kuten Katainen ennen ja Stubb nyt ehdottaa.
(Ja satavarmasti puoli Suomea älähti tässä kohdin!)

...................................................

Kuninkaalliset velat

Kreikkalaiset haluaisivat mielellään nykyisen velkansa hyvitettäväksi natsiaikaisia vaatimuksia vastaan. Me saksalaiset olemme heille kuulemma velkaa vielä kahdeksan miljardia euroa, koska me emme maksaneet takaisin sodan jälkeen senaikaiselle natsiarmeijalle myönnettyä lainaa. Toisaalla luin luvun 11 miljardia. Kuten aina silloin, kun asiat ovat muutamien vuosikymmenien takaisia, ei ole kovin helppoa sanoa, kuka on kenellekin velkaa ja mitä, koska aika on tuonut korkoa ja koronkorkoa. Joka tapauksessa summa riittäisi hyvin  ”auttamaan Kreikan hallitusta pienten maksuvaikeuksien yli”, joista valtiovarainministeri Gianis Varoufakis puhui.

Tiedän, ei pitäisi tasoittaa. Se ei tuo mitään, mitä ei opita jo lastentarhassa. Mutta kun tässä nyt vanhoja vaatimuksia esitellään, niin täytyisi muistaa, että meillä saksalaisilla on myös vielä yksi summa saamatta. Ensimmäistä kertaa kreikkalaiset saivat lainan vuonna 1832, Baijerin kuninkaalta, joka rakasti kreikkalaisia lähes yhtä paljon kuin omia kansalaisiaan. Valitettavasti maksumoraali ei tuolloinkaan ollut Kreikassa kovin hyvässä mallissa, josta johtuen Ludwig I joutui maksuvaikeuksiin, kun sovittua suoritusta kreikkalaisilta ei tullutkaan. Aikakirjoihin on jäänyt kahden kreikkalaisen poliitikon keskustelu vuodelta 1843: ”Katsotaanpa, miten voisimme velkamme maksaa”, sanoi toinen. ”Ei, katsotaanpa, miten sitä ei tarvitsisi maksaa.” Loppujen lopuksi velkaa jäi 1.233.333 guldenia. Kun siihen lisätään korot ja koronkorot 180 vuoden takaa, siitäkin tulisi miljardeja.

Ehdotan, että mennään järjestyksessä. Ensin kreikkalaiset maksavat vanhan velkansa, sitten saksalaiset natsiaikaisen velkansa. Minusta tämä olisi oikeudenmukaista. Valitettavasti täysin mahdotonta tietää, kokisiko Ateena sen taas loukkaukseksi.

Hallituksen uudet jäsenet ovat nimittäin erittäin hienohermoisia. Pitää koko ajan varoa mitä sanoo. Riittää sana ”naiivi”, ja heti he lähettävät suurlähettilään asialle. Kun kaksi kollegaani haastatteli ministeri Varoufakista, vei jo ensimmäinen kysymys tunnelman kellariin.

Olisin odottanut, että vasemmistoradikaaleilla on paremmat hermot, etenkin jos on viettänyt suurimman osan elämästään yliopistossa. Minä luulin, että yliopistot ovat vuodesta 1968 olleet vastarinnan tyyssijoja, joissa professorien on pakko hyväksyä myös vastakkaiset mielipiteet. Ilmeisesti minulla ei ole mitään käsitystä tästä päivästä yliopistoilla. Ennen kuin lähdemme maksamaan pölyyntyneitä velkoja, olisi ehkä tarpeellista tuulettaa huono ilman nykyisistä nahkatakeistamme. Meillehän aina sanotaan, että meidän pitäisi tehdä Euroopassa enemmän nuorisomme eteen.