Kuva: Die Zeit, 3.6.2015
Ehkä minä tätä tarkoitan, kun puhun vanhaksi tulemisesta. Oliko kaikki ennen paremmin - en tiedä. Pahinta kaikesta on tämän blogin kannalta, että kun kerron vanhoista ajoista, ne ovat todellakin niin tapahtuneet kuten kerron, mutta en tiedä, miten moni asia on Saksassa saati muissa maissa Saksasta lähtöni jälkeen muuttunut. Jopa Venäjän ajasta on kulunut nyt jo neljä vuotta!
Tässäpä onkin se varsinainen ulkosuomalaisen ongelma, tai suomalaisen, joka sanoo käyneensä silloin ja silloin siellä ja siellä ja vahvistaa mielipiteensä näkemänsä perusteella. On olemassa sekä aikaikkuna että oman senhetkisen ymmärryksen ikkuna. Toki on aina parempi, että on käynyt paikan päällä kuin että uskoisi vain Suomen mediaa ottamatta asioista oikeasti selvää. Mutta kun mieheni jatkuvasti kertoo siitä, millaista oli lähes 40 vuotta sitten Marokossa, jossa on kerran käynyt, tai Neuvostoliitossa ja sen senaikaisissa sateliittivaltioissa ja olettaa asoiden olevan yhä samalla tavalla - en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Totta kai asioita auttaa kielitaito. Pyrin aina keskutelemaan suoraan ihmisten kanssa, minne menenkin. Koska tuttuja on ympäri maalmaa, voin kysyä asoita heitä suoraan. Nykyiset kommunikaatiovälineet mahdollistavat paljon. Yllättävän hyviä tietolähteitä ovat myös vaikkapa taksikuskit! Aina joku missä maailmankolkassa hyvänsä hallitsee englannin, ranskan, saksan, venäjän kielen. Mielenkiintoista on myös Suomen median rooli ulkomailla: paljon on antanut väärää tietoa maailmalle. Ja paljon ovat suomalaiset toimittajat lukeneet britti- ja amerikkalaisia lehtiä, muita ei juuri koskaan. Se johtunee Suomen nuoren polven täydellisestä ja yksinomaisesta englannin kielen jumaloinnista.
Paljon positiivista palautetta olen saanut kielten opettajana toimiessani. Sanovat, että tykkäävät tosi paljon siitä, että kerron varsinaisen kieliopin ja sanaston lisäksi niitä näitä kyseisestä maasta, eli painotan kulttuuria. Olenkin sitä mieltä, että saavutettu "paperi" ei kerro osaamisesta vielä mitään, tai päinvastoin sanoen: minulla on satavarmasti parempi lähtökohta suomen opetamiseen kuin vain Suomessa asuneella. Sama koskee käytännön vientitöissä toimineita vastaan yliopiston opetus. Mutta asia on kuten on: Suomi on erittäin byrokraattinen maa, ilman paperia et ole yhtään mitään, ja sillä tavalla Suomi hukkaa suuren osan asiantuntevuutta ymmärtämättä mitä tekee. Voi Suomi-raukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti