Tulivuorenpurkaus ja maailmanloppu?

Lapsena kasvuympäristössäni oli paljon helluntailaisia, eivät kuitenkaan vanhempani. Mammalle eli isoäidilleni tuli Ristin Voitto, jota toki ahkerasti luettiin.

Meidän vanhassa maalaistalossa oli alakerrassa iso tupa, aika iso keittiö ja kaksi makuukamaria. Olin kaiketi vielä melko pieni. Puhe kuului huoneesta toiseen.

Lapset tietenkin pantiin illalla nukkumaan ja sen jälkeen aikuisväki toimitti omia askareitaan. Joku ilta mamma luki äidilleni ääneen Ristin Voittoa. Siinä kerrottiin maailmanlopusta, miten tulivuoret purkautuvat ja ne, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan omakohtaisena vapahtajanaan, tuhotaan - vai miten se menikään - ja kuolevat sulassa laavassa, ja kysymys kuului: ”Oletko valmis?” 

 

Minun piti nukkua, mutta sinä yönä en nukkunut ollenkaan. Lapsen mieleen tuli hirveä hätä. Tuon illan jälkeen pelkäsin pitkät ajat joka ilta nukkumaan mennessä sitä, että tulivuori voisi purkautua milloin hyvänsä ja että kuolisin siihen.

Myöhemmin isompana tajusin, että eihän tuolla jutulla ole päätä eikä häntää. Ei Suomessa ole mitään tulivuoria, eli ainakaan Suomessa ei voisi kuolla tulivuorenpurkauksesta johtuvaan kuumaan laavaan, ja ”pelastuskin” pitää laittaa aivan toiseen kontekstiin.

Tietenkään tuo tarina ei ollut tarkoitettu lapsen kuultavaksi. Mutta lehden olisin toki voinut lukea itsekin, olihan se siellä tuvan pöydällä saatavilla kenelle hyvänsä. Nyt mietin, millaisia traumoja saavat aikaan ne oikeat kokemukset, joita esimerkiksi tänne tulevat pakolaislapset ovat läpikäyneet?

Onneksi, onneksi minulla oli rakastavat vanhemmat.