Onhan meillä rahaa! Energiakäänteen ylimääräiset kustannukset Saksassa

Energiantuotannon älyttömyys:
saksalaiset maksavat lisämaksua siitä sähköstä, jota eivät käytä

Tuottavat liian paljon sähköä: tuulimyllyjä Itämerellä

kuva: dpa

 © K. MÖSSBAUER u. J.W. SCHÄFER

 29.04.2016

Sähkön hinta on ennätysmäisen korkealla; viimeisen kymmenen vuoden aikana sähkön hinta on noussut 50%, ja lisäksi kuluttajien on pakko maksaa sähköstä, jota he eivät voi ollenkaan käyttää!

Tämän kaaoksen syy on energiakäänne. ”Mitä enemmän energiaa uusiutuvista lähteistä on käytettävissä, sitä enemmän jää käyttämättä, koska sähköverkko ei sitä kestä”, sanoo asiantuntija Thilo Schaefer IW-instituutista.

Energiahulluus

► Jotta sähköverkon ylikuormitus vältetään, tuhottiin tammikuusta joulukuuhun 2015  sähköä 280 miljoonan euron arvosta – se on 51% enemmän kuin edellisenä vuonna. 

► Sähköstä maksetaan yhä useammin kahteen kertaan: Jos esimerkiksi pohjoisessa on kova tuuli, myllyt pysäytetään. Verkon ylikuormittumisen takia käynnistetään samanaikaisesti etelässä perinteisiä voimaloita (esim. hiilivoimaloita). Tämä maksoi pelkästään tammi-helmikuussa 270 miljoonaa euroa – 170% enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Ydinvoimasta luopumisen kulujen miljardipokerin tulos: neljän sähkölaitosten on maksettava ydinvoimaloiden purkaminen.

► Sähköverkkoa on liian vähän. Esimerkki Niedersachsenista: verkon ylläpitäjä TenneT haluaa syöttää sähköä vuodesta 2019 alkaen ”BorWin3”-merivoimalastaan maalle. Linjat kuitenkin valmistuvat vasta 2021. Lasku kuluttajille: 800 miljoonaa euroa vuodessa – se on hallituksen kristillisdemokraattien varapuheenjohtajan Fuchsin arvio. ”Ei enää rahaa sille tuulivoimalle, jota ei voida vastaanottaa.” 

► Ulkomaille viedään sähköä enenevässä määrin, koska sähköä on liikaa: vuonna 2015 sähköä annettiin pois ilmaiseksi 25 päivänä (vuonna 2010: 5 päivänä). 

► Uusiutuvien lisääntymisen takia toimijat aikovat sulkea 60 perinteistä voimalaa (kaasu/hiili). Mutta osaa siitä on pidettävä yllä (esimerkiksi sitä varten, että tuuli ei aina tuule). Kuluttaja maksaa.  Energia-alan liiton BDEW:n johtaja Martin Weyland sanoo Bild-lehdelle: „Perusvoimaloiden tilanne pahenee hälyttävästi. Energiakäännettä varten tarvitsemme edelleen varmoja voimavarantoja, kun ei tuule tai aurinko ei paista.“ 

Kaiken kaikkiaan energiakäänne maksaa IW-instituutin laskelmien mukaan yksin vuonna 2016 noin 31 miljardia euroa. Lisäystä edellisvuoteen 11%.

„Hintatrendi on selvästi nouseva. Kuluttajien on varauduttava tulevina vuosina korkeampaan sähkönhintaan“, IW-asiantuntija Schaefer sanoo. Kristillisdemokraattien Fuchs varoittaakin jo nyt hintojen nousevan vuoteen 2010 noin 30% - „jos tuulivoimaloiden rakentamista ei rajoiteta“. 

Alkuperäinen Bild-Zeitungin teksti löytyy täältä: http://www.bild.de/politik/inland/strompreis/mehr-zahlen-fuer-ungenutzen-strom-45590608.bild.html

Ovet avoinna Eurooppaan

Ei sitä nuorena voi tietää, mitä kaikkea vielä voi tapahtua. Ulkomaan vuodet olivat ulkomaan vuosia, kotimaan vuodet kotimaan vuosia. Aina olen liikkunut paljon, miksipä en siis vastakin. Ehdin jo kuvitella, että loppuiäkseni jään Kalajoelle, jota en nyt isommin rakasta jos en vihaakaan - vaan Kalajoen kaupunki päätti toisin. Meidät häädetään pois. Tosin se taitaa olla enemmänkin tahatonta hötkyilyä tai pelkkää tietämättömyyttä kaupungin päättäjien puolelta... Me nöyrrymme, mitäpä tässä muutakaan voisi. 

  

Minne sitten? Suomi on iso maa. Olen aiemmin asunut Suomessa vain Lappeenrannassa ja Keravalla, mutta tunnen Suomea kuitenkin melko laajalti. Kaikkialla on kaunista Suomessa. Ei sitten tosin oikein mitään muuta olekaan, Helsinkiä lukuun ottamatta. 

Miksi oikeastaan jäädä Suomeen? Euroopassa on monta maata. Kieliä osaan ja jos en, voin oppia. Kaunista on nimittäin kaikissa muissakin maissa!

Eurooppaakin olen nähnyt laajalti; on aika vähän maita, joissa en ole käynyt. Valinta on siis varsin vaikea… Ensimmäinen ehto asumiselle: kerrostalo. Ei koskaan enää omaa puutarhaa eikä varsinkaan lumitöitä. Ei siis vuoristoon, mutta muuten ei rajoituksia. Toinen ehto: olosuhteet, jotka pystymme maksamaan. Meidän pienillä eläkkeillämme emme pysty asumaan Sveitsissä emmekä Norjassa, emmekä isoissa kaupungeissa, lukuun ottamatta Hampuria.

Espanjassa, Fuengirolassa vanhemmillani oli asunto. Se on minulle varsin tuttu kaupunki ja mikä siellä olisi eläessä. Siellä on minulle kuitenkin liikaa turisteja, etenkin liikaa suomalaisia joutilaita juoppoja. On tosin muitakin. Sikäläiset ei-juopot suomalaiset suuresti poikkeavat nk. kantasuomalaisista: tunnelma on rento, ollaan kavereita, vaikka ei ennen olisi tunnettukaan. Joskus tulee sellainen mielikuva, että kaikki ei-niin-suomalaiset suomalaiset ovat rantautuneet Espanjaan. 

 

Asuin 15 vuotta Sveitsin rajalla Saksassa. Siellä on äärettömän kaunista! Sydän hyppii ilosta, kun sitä seutua ajattelen. On vaikeaa kuvitella, että sieltä joku haluaisi pois. Miksi lähdinkään?  …No työ vei, ja osin seikkailunhalu. 

 

 

Hampuri sinänsä onkin unelmieni kaupunki, mutta mieheni ei halua sinne. ”Koska Hitler”... tähän voi vain sanoa, että tuo argumentti on mennyttä, ja sen sanoo vain sellainen, joka ei tunne Suomen historiaa. ;-)

”Entisessä elämässäni” kiertelin laajalti Ranskaa. Monet lomat siellä olen viettänyt, meren rannoilla ja sisämaassakin, ja tuttujakin siellä on. Nuorena hupakkona asuin Pariisissa. Työni takia olin myöhemmin todella usein ja paljon Elsassissa, Lothringenissa ja muuallakin maan koilliskulmassa. Siellä kuitenkin sataa lunta. Siis enemmän etelään. Nuorena ranskalaisen ystäväni kanssa päätimme joskus muuttaa Etelä-Ranskaan. Hän asui tuolloin Pariisin lähellä. Sittemmin hän onkin muuttanut Etelä-Ranskaan, Tretsin kaupunkiin. 

 

 

Etelä-Ranska voisi sitten olla se kohde… lämmin ilma, hyvää ruokaa, välittömiä ihmisiä. Mikäpä ettei!

Tampereen taidemuseon Välimeren valoa-näyttely antoi impulsseja ja ikävä etelään tuli kova. 

 

 

 

Nähtäväksi jää, mihin päädymme…

Tyhjän saa pyytämättäkin, kateus pitää ansaita.

Meillä on Suomessa menossa valitettava tyhmyyden aalto. On niitä, jotka ovat menettäneet todellisuudentajunsa. Ammutaan puskista ja ollaan niin ylpeitä että. 
 

Ymmärrys sen sijaan syntyy siitä, että otetaan asioista selvää, pohditaan luettua ja koettua ja asetetaan asiat kontekstiinsa, asiayhteyteensä. 

Jokaisella meillä on - vielä - mainio peruskoulutus. Tiedämme, miten Suomi asutettiin, kuka oli Mikael Agricola ja mitä tapahtui sisällissodan aikana. Meillä on käytettävissämme maailmanlaajuiset tiedonhakukanavat aivan omassa olohuoneessamme. Ai että et ymmärrä muuta kuin suomee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo? Sen tilanteen olet ihan itse halunnut. Ei kuitenkaan ole myöhäistä: siinä samalla kotisohvalla sekin onnistuu, joskin myös vaatii paljon.

Tiedän. Joskus asiat vaan eivät suju kuten itse haluaisi. En valitettavasti ole minäkään syntynyt kultalusikka suussa, vaan yrittäjäperheeseen, jossa tehtiin lujasti töitä, myös me lapset. Kenellekään ei tullut mieleenkään, etteikö lapsi tekisi töitä siinä missä vanhemmatkin, yhteinenhän perheen hyvinvointi on. Tänään olen siinä, mitä olen saavuttanut ahkeruudella ja uteliaisuudella elämään. On ollut vaikeita aikoja riittämiin. Niistä ei selviä muita kadehtimalla eikä haukkumalla, niistä selviää omalla aktiivisuudella. 

Tosiasia on, että meistä kukin ymmärtää vain sen, mihin pystyy. Toisin sanoen: jos haalin ympärilleni surkeutta, saan surkeutta. Nykymaailmassa minun ei ole pakko etsiä kaikkien luuserien seuraa, vaan voin valita mielekkäämmän, mielenkiintoisemman seuran. Tämä ei tietenkään tarkoita, että en auttaisi, kun on sen aika; se tarkoittaa vain, että katsoisin ylöspäin, eteenpäin. Olen todennut, että jos minua haukutaan esimerkiksi epärehelliseksi, haukkuja olettaa minun olevan yhtä epärehellinen kuin hän itse on. Jos minua väitetään itsekeskeiseksi, väittäjä on itse sellainen. Se, millainen toinen ihminen on, voi siten kuulla suoraan hänen puheestaan. Kuuntelepa, mitä ihmiset ympärilläsi puhuvat. Mitä he sanovat toisista ihmisistä, mistä he sinua syyttävät?

Kateus on sitä, että olettaa itseltä puuttuvan sitä, mitä toisella on. Kateus kuitenkin tekee sairaaksi. Se, että olen toiminut pitkään ulkomailla ja että elämäni on ollut jännittävää ja että olen oppinut tuhannen monia asioita, on seurausta mielenkiinnosta elämää kohtaan. Ei se ole minun yksinoikeuteni. Sitä voi kokea kuka hyvänsä, jolla on rohkeutta luopua omista ennakkoluuloistaan. Peiliin katsominen on monille yllättävän vaikeaa!

Tulimme kerran naisporukassa Lappeenrannassa kauniina kesäyönä kantapöydästä, ja meitä tuli jututtamaan paikallinen mieshenkilö. Hän alkoi valittaa, että Lappeenrannassa ei ikinä tapahdu mitään. Heitin hänelle vastakysymyksen: Mitä sinä olet tehnyt, että jotain tapahtuisi? Mies meni aivan hölmöksi, samoin kanssani olleet naiset, mutta kaikki ymmärsivät, mitä olin sanonut. Jos jotain ei siis ole, on ryhdyttävä toimeen. Monia asioita on vaikea tehdä yksin, mutta onneksi emme elä Suomessa edes pienimmässä kylässä yksin. 

Olen tehnyt monenlaisia asioita, joita en nyt ala luettelemaan tässä, ainoastaan huomautan, että kyllä se työtä on vaatinut. Siitäkö sitten olet kateellinen, että joku toinen tekee työtä, eikä saa siitä edes korvausta, vaan maksaa toistenkin puolesta, mutta kiitokseksi saa vihat ja haukkumiset?

Ensimmäinen asia, joka tulisi hallita, on sisälukutaito. On todella surullista, mihin Suomi on ajautumassa kaikkine roskajulkaisuineen ja kansalaisineen, jotka sen soopaa lukevat ja siihen uskovat. Mitä luulette raflaavan ja sensaatioita hakevan somelehden ylläpitäjän tekevän? Hän antaa tyhjäntoimittajille äänen. Mainostajat tietävät, että tyhjäntoimittajat innoissaan lukevat, näin mainostajien tuotteet leviävät laajalle. Julkaisija siis vie suomalaisia kuin pässiä narussa ja ottaa itse siitä rahat. 

Jos hieman käyttäisimme aivojamme ja lukutaitoamme, emme myöskään valitsisi missejä ja urheilijoita päättämään kansakuntamme asioista. 

Toinen samanlainen tärkeä asia olisi matematiikka, koska koko maailmankaikkeutemme eli kaikki mitä olemme ja teemme perustuu matematiikalle. Kukaan ei rakentaisi tuulimyllyjä eikä olisi yhtään laskutaidotonta puoluejohtajaa valtiovarainministerinä eikä ay-johtajana, jos laskutaito olisi hallussa.

Suomi on tuhoutumassa. Sivistys, joka oli vielä hiljan Suomen valtti maailmalla, näkyy olevan hukassa. Vaan joutaahan sellainen kansa tuhoutuakin, jonka joka toinen sana alkaa v-kirjaimella.  

Käteistä

En yleensä isommin luota suomalaisiin lehtijuttuihin, koska liian usein on osoittautunut, että toimittaja on tutustunut huonosti asian moniin puoliin ja esittää faktoina omia mielipiteitään. Varsinkin tähän minun mielestäni syyllistyy Helsingin Sanomat. Äärioikeiston valituksilla ”kukkahattutätimäisyydestä” on siis minunkin mielestäni mukana hiukkanen totuutta. Kokonaan eri asia ovat siten somejulkaisut kuten vaikkapa mv-lehti, jossa ei ole totuutta ollenkaan. Siksi luen yleensä ulkomaalaisen uutisen alkuperäistiedon myös lähtömaasta, mikä tietenkin on rajallisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon takia perin hankalaa, mutta onneksi Saksan ja Britannian ja Ranskan ja Ruotsin lehdistökin tietää jotain. Venäläiset kirjoittavat mitä sattuu, mutta se on toinen tarina se. 

Ei niilläkään aina helppoa ole. Nyt kun Saksan valtiovarainministeri haluaa lopettaa tuulituen, oikeaa tietoa on vaikea löytää. Britannia uutisoi ensin, kun sielläkin ollaan samoilla linjoilla. Saksan luonnonsuojeluliitto on jakautunut kahtia, väestön protestit alkavat olla sen verran massiivisia, että on pakko reagoida: ihmiset sairastuvat pilvin pimein, luonnon rauha ja maisemat pilattu, lintu- ja luonnoneläinkanta dramaattisesti vähentynyt, tuotto eli sähkönsaanti on sattumaa ja sähkölaskut nousseet niin korkeiksi, että seitsemän miljoonaa perhettä ei enää pysty niitä maksamaan. 

Talouselämä uutisoi 1.4.2016 rahanpesusta Saksassa, eikä se ole aprillipila. (Onko Saksa Euroopan rahanpesuparatiisi? "Me rahoitamme täällä rikollisuutta",  http://www.talouselama.fi/uutiset/onko-saksa-euroopan-rahanpesuparatiisi-me-rahoitamme-taalla-rikollisuutta-6537155) Tällä kertaa uskon rahanpesujutun todenperäisyyteen. Sen verran olen maailmaa nähnyt, että pidän asiaa totena. Tulkkina nimittäin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia asioita, joista suurella yleisöllä ei ole hajuakaan, ja tulkin moraali taas vaatii täydellistä vaitioloa, olipa asia mikä hyvänsä. Tulkki on aina asian ytimessä ja aina päällikön oikea käsi… :-)

Tässä kuitenkin haluan sanoa, että kyllä, Saksassa ostetaan mieluiten käteisellä. Suomalaiset autojen ostajat sitä usein hämmästelevät, että myös suuret ostokset kuten vaikkapa auto maksetaan useimmiten käteisellä. Voiko kuitenkaan kukaan sanoa, että olisin hoitanut oston huonosti? ”Saksan keskuspankki Bundesbank arvioi, että peräti 79 ostoksista Saksassa tehdään käteisellä. Myös isojen ostosten tekeminen käteisellä on yleistä Saksassa.” 

 Barzahlung = käteismaksu
Girocard = pankkikortti
Kartenbesitz = Kortin omistaa

En osaa arvioida, onko Saksa käteisen rahan käytössään kehityksen jälkijunassa vai ovatko perinteiset rahankäyttötavat sittenkin parempia. Psykologisesti ainakin ovat: me ihmiset käsitämme vain sen, mitä konkreettisesti näemme. Suomessahan ei periaatteessa tarvita käteistä rahaa lainkaan, myös miniostokset tehdään kortilla. Olen kuitenkin kuullut Saksan kauppiaiden puhuvan siitä, että he haluaisivat pois käteisen rahan käsittelystä… koska se on työvoimaintensiivistä ja aikaa vievää. Huolimatta siitä tavarat ovat Saksassa keskimäärin halvempia ja palvelu parempaa kuin Suomessa. Minun mielestäni :-)

Ajat muuttuvat. Täysautomaattiseen kassamaksuun olen tähän mennessä Suomessa törmännyt vain Ikeassa, Saksassa ensimmäistä kertaa viime vuonna normaalissa ruokatavarakaupassa. Varmaa on, että tämä(kin) asia tulee muuttumaan, mutta mikä ja kuka muuttuu ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi…