Ei sitä nuorena voi tietää, mitä kaikkea vielä voi tapahtua. Ulkomaan vuodet olivat ulkomaan vuosia, kotimaan vuodet kotimaan vuosia. Aina olen liikkunut paljon, miksipä en siis vastakin. Ehdin jo kuvitella, että loppuiäkseni jään Kalajoelle, jota en nyt isommin rakasta jos en vihaakaan - vaan Kalajoen kaupunki päätti toisin. Meidät häädetään pois. Tosin se taitaa olla enemmänkin tahatonta hötkyilyä tai pelkkää tietämättömyyttä kaupungin päättäjien puolelta... Me nöyrrymme, mitäpä tässä muutakaan voisi.
Minne sitten? Suomi on iso maa. Olen aiemmin asunut Suomessa
vain Lappeenrannassa ja Keravalla, mutta tunnen Suomea kuitenkin melko
laajalti. Kaikkialla on kaunista Suomessa. Ei sitten tosin oikein mitään muuta
olekaan, Helsinkiä lukuun ottamatta.
Miksi oikeastaan jäädä Suomeen? Euroopassa on monta maata.
Kieliä osaan ja jos en, voin oppia. Kaunista on nimittäin kaikissa muissakin maissa!
Eurooppaakin olen nähnyt laajalti; on aika vähän maita,
joissa en ole käynyt. Valinta on siis varsin vaikea… Ensimmäinen ehto
asumiselle: kerrostalo. Ei koskaan enää omaa puutarhaa eikä varsinkaan
lumitöitä. Ei siis vuoristoon, mutta muuten ei rajoituksia. Toinen ehto: olosuhteet,
jotka pystymme maksamaan. Meidän pienillä eläkkeillämme emme pysty asumaan
Sveitsissä emmekä Norjassa, emmekä isoissa kaupungeissa, lukuun ottamatta Hampuria.
Espanjassa, Fuengirolassa vanhemmillani oli asunto. Se on
minulle varsin tuttu kaupunki ja mikä siellä olisi eläessä. Siellä on minulle
kuitenkin liikaa turisteja, etenkin liikaa suomalaisia joutilaita juoppoja. On tosin
muitakin. Sikäläiset ei-juopot suomalaiset suuresti poikkeavat nk.
kantasuomalaisista: tunnelma on rento, ollaan kavereita, vaikka ei ennen olisi
tunnettukaan. Joskus tulee sellainen mielikuva, että kaikki ei-niin-suomalaiset
suomalaiset ovat rantautuneet Espanjaan.
Asuin 15 vuotta Sveitsin rajalla Saksassa. Siellä on
äärettömän kaunista! Sydän hyppii ilosta, kun sitä seutua ajattelen. On vaikeaa
kuvitella, että sieltä joku haluaisi pois. Miksi lähdinkään? …No työ vei, ja osin seikkailunhalu.
Hampuri
sinänsä onkin unelmieni kaupunki, mutta mieheni ei halua sinne. ”Koska Hitler”...
tähän voi vain sanoa, että tuo argumentti on mennyttä, ja sen sanoo vain
sellainen, joka ei tunne Suomen historiaa. ;-)
”Entisessä elämässäni” kiertelin laajalti Ranskaa. Monet
lomat siellä olen viettänyt, meren rannoilla ja sisämaassakin, ja tuttujakin
siellä on. Nuorena hupakkona asuin Pariisissa. Työni takia olin myöhemmin todella usein ja paljon Elsassissa, Lothringenissa
ja muuallakin maan koilliskulmassa. Siellä kuitenkin sataa lunta. Siis enemmän
etelään. Nuorena ranskalaisen ystäväni kanssa päätimme joskus muuttaa
Etelä-Ranskaan. Hän asui tuolloin Pariisin lähellä. Sittemmin hän onkin muuttanut
Etelä-Ranskaan, Tretsin kaupunkiin.
Etelä-Ranska voisi sitten olla se kohde… lämmin ilma, hyvää
ruokaa, välittömiä ihmisiä. Mikäpä ettei!
Tampereen taidemuseon Välimeren valoa-näyttely antoi impulsseja ja ikävä
etelään tuli kova.
Nähtäväksi jää, mihin päädymme…
Voi! Ette ole ensimmäiset, ettekä viimeiset, jotka Suomen päättäjät ajavat ymmärtämättömyyttään täältä pois. Kalajokikin, matkailupitäjä - miten surullista!
VastaaPoistaMutta omakin kriteerini loman vietolle on, että missä tahansa muualla kuin tuulivoimalapaikkakunnalla. Kesälomaretkemme kotimaassa ei siis suuntaudu ainakaan Kalajoelle tai Poriin, muuten kumpikin olisi voinut tulla kyseeseen.
En voi ymmärtää, miksi suomalaisten täytyy juosta aivan itse päänsä seinään, vaikka muut ovat sen jo tehneet huonolla menestyksellä edellä...
Huomasitko tämän Kalajokea koskevan postauksen?
VastaaPoista