Strasbourgin keskustassa ei nykyisin juuri autoja näe. On
kirjakauppoja, kahviloita, ravintoloita.
Keskustelua kuulee saksaksi,
ranskaksi, mutta etupäässä elsassiksi. Se on sekoitus kumpaakin kieltä. Ranska
kun sotien jälkeen kielsi saksankielisen peruskouluopetuksen, niin siitä
seurasi se, että väki kyllä puhui saksaa mutta oppi lukemaan ja kirjoittamaan
ranskaksi. Tavallinen saksalainen ei kieltä ymmärrä, aivan kuin ei ymmärrä
Sveitsissäkään puhuttua saksaa. Se on kaikki alemannien murretta. Sieltä on
myös kotoisin entinen sukunimeni Werkle. Joku esi-isä oli tosin tullut
Normanniasta Ranskasta…
Kansallisvaltio on saksalainen keksintö. Yksi niitä asioita,
joka jakaa ihimisiä eriarvoisiksi. Strasbourg in mainio esimerkki
kansainvälisyydestä, jota vastaan nykyiset äärioikeistolaiset taistelevat.
Se, jota Strasbourgin kansainvälinen, välitön ilmapiiri ei
miellytä, voi jatkaa matkaa Verduniin, jossa näkee, mitä rajojen sulkeminen
merkitsisi.