Liekkipiirakkaa kokoonnutaan Etelä-Saksassa usein syömään
seurassa, ryhminä. Varataan pöytä. Uunissa kapakanpitäjä paistaa niin monta
piirasta kuin mitä väki jaksaa syödä, viimeisenä kuin jälkiruuaksi piirakan omenalla
täytettynä. Juomana omenaviini tai syksyllä uusi viini. Ole varovainen: uudesta
viinistä humallut helposti!
1 annos tummista vehnäjauhoista tehtyä hiivataikinaa
Täyte:
1 iso silputtu sipuli
50 g voita
80 g pekonia pieninä kuutioina
1 rkl öljyä
1,5 dl kuohukermaa
2,5 dl smetanaa
hiven muskottipähkinää
vähän suolaa
1 iso silputtu sipuli
50 g voita
80 g pekonia pieninä kuutioina
1 rkl öljyä
1,5 dl kuohukermaa
2,5 dl smetanaa
hiven muskottipähkinää
vähän suolaa
Älä nostata hiivataikinaa, vaan kauli se ohueksi ja levitä
leivinpellille. Peitä taikina liinalla ja anna sen nyt nousta sen aikaa, kun
valmistat täytteen. Ruskista sipuli kevyesti voissa, samoin pekonikuutiot
öljyssä. Vatkaa kerma ja smetana keskenään ja mausta seos muskottipähkinällä ja
suolalla. Lisää vielä hiukan lämmin sipuli-voipaistos. Siten kermaseos sakenee
sopivasti ja on helpompi levittä taikinalle, minkä tehtyäsi voitkin ripotella
päälle pekonipalaset ja tiputella lusikalla pekonista sulanutta rasvaa. Paista
hyvin kuumassa uunissa (250 astetta) mahdollisimman alhaalla.
Parhaiten tämä ihana vaikkakin yksikertainen piirakka
onnisuu, jos käytössä on oikea kunnon puilla lämmitettävä leivinuuni, jossa voi
paistaa piirakan kuuman uunin pohjalla ilman peltiä. Tällöin piirakan pohja on
vain kaulittava leipälapion kokoiseksi. Näin perinnäisesti valmistettua
liekkipiirakkaa saa vielä Stasbourgin pohjoispuolella monissa ruokapaikoissa,
ja kyllä eron huomaan sähkö- ja puu-uunin välillä. Piirakan oikea nimikin,
Elsassin murteella Flammeküeche, johtuu siitä, etä palavat hiilet työnnettiin
sivuun uunissa, jossa ne sitten edelleenkin paloivat piirakoiden paistuessa.
Niin korkeassa lämpötilassa piirakat tarvitsevat kypsyäkseen vain 2,5
minuuttia. Myös sähköuunissa paistettu liekkipiirakka on kuitenkin niin makoisaa,
että sitä välttämättä kannattaa kokeilla.
– Me juomme sen painikkeeksi, kuinkas muuten, elsassilaista Sylvanerviiniä
(Suomessa on saatavilla kuivia italialaisia valkoviinejä, jotka nekin sopiva
tarkoitukseen mainiosti, esimerkiksi Soavea).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti