Vuosikymmenien jälkeen kotimaahan paluu on kaikkea muuta kuin helppoa. Ihan
kaikki asiat pitää opetella uudestaan, paikallistiedoissa on isoja aukkoja, ja
sitä, mitä on maailmalla oppinut, joko vähätellään tai peräti haukutaan. Paluumuutto
on ollut useimmille Suomeen palanneille shokki. Niin oli minullekin.
Satu Rommi on kirjoittanut paluumuutosta kirjasen ”Loskalauluja”. Hän
kirjoittaa: ”Suomeen palaava päätyy pakostakin pohdiskelemaan itseään,
identiteettiään ja omaa suomalaisuuttaan. Kuinka paljon oma identiteetti on
sidoksissa suomalaisuuteen?”
Sille tosiasialle, että ulkomaan kokemusten myötä yksinkertaisesti tietää
enemmän asioita kuin paikallaan pysynyt suomalainen, ei voi mitään. Se herättää
kateutta, vaikkei yhtään leventelisi, mutta se ei niinkään kerro
paluumuuttajasta, vaan paikalleen jääneestä itsestään.
Ehkä siksi olen nyt oikeassa ammatissa maahanmuuttajien kouluttajana.
Koulutus aloitetaan kielen opiskelulla, ja iso osa koulutusta on opettaminen suomalaiseen työelämään. Opiskelin kieliä sekä Helsingin yliopistossa että etäopiskeluna Cambridgen yliopistossa. Työelämästä sekä työnantajana, yrittäjänä, että työntekijänä taas minulla on myös vankka omakohtainen kokemus.
Olen itse tehnyt kaikki ne virheet, mistä maahanmuuttaneita nyt varoittelen. Suomalaiset
kehuvat olevansa maailman parhaita kaikissa asioissa - joita ei objektiivisesti
voi mitata. Totta kai asuminen ulkomailla, Ranskassa, Saksassa ja
Venäjällä sekä se, että olen paljon matkustellut ja maailmaa nähnyt, kasvattaa ja avaa silmiä. On sitä paitsi ihan eri asia käydä
turistina jossain kuin asua siellä.
Tämähän ei tarkoita, että väheksyisin hyviä
asioita Suomessa. Mutta että kaikki täällä pitäisi aina ja edelleen tehdä niin kuin on
aina tehty – sitä en ymmärrä. Suomihan on juuri siitä kehittynyt, että se on
ottanut vaarin muualta tulleista vaikutteista. Pahinta Suomelle olisi laittaa
rajat kiinni. Meidän pitää ennemminkin hyödyntää se tietotaito, jonka
maahanmuuttajat ja ulkomailla asuvat tuovat tullessaan. Maahanmuuttajat, eivät edes pakolaiset ole
valkoisia tauluja, joihin me voimme kirjoitella mitä haluamme. Kannustan heitä
hyväksymään maan tavat ja toimimaan hyvien tapojen puitteissa, mutta samalla
muistamaan oman alkuperänsä ja oman itsensä.
Kansainvälisyys ei ole itseisarvo, mutta siitä on kaikille osapuolille paljon hyötyä. Suomalaiset ympäri maailman ovat Suomelle äärettömän suuri voimavara. Sitäkään Suomessa asuvat suomalaiset eivät oikein ymmärrä.
Nyt on aika rakentaa tätä maata yhdessä sellaiseksi, ettei kenenkään
tarvitse pelätä - yhteiseksi hyväksi,
maaksi, jossa kaikkien on hyvä ja turvallinen asua.
(Tämä tekstini julkaistii tänään, 13.3.2019 hieman lyhyempänä Keskisuomalaisessa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti