Pariisissa, lomalla kuljetusalan lakon aikaan

Vietimme joulun Pariisissa ja paljon ehdimme, lakosta huolimatta. Suomen televisio näyttää kuvia mielenosoituksista Pariisissa. Eläkeuudistusta vastustava kuljetusala on ollut lakossa jo kolme viikkoa. Moni on kysynyt, näimmekö keltaliivejä. Emme nähneet. Pienen mielenosoituksen luulimme nähneemme, mutta ennen kuin ehdin kameran esiin ottaa, se oli ohi. Oli siis mahdollisesti vain joku mainostempaus.

Lakko ei tavallista kansalaista juuri mitenkään koskettanut muuten kuin että kaikki kulkuneuvot olivat liikenteessä ja liikennekaaos tavaton, joka jo muutenkin on tavaton, ja jos joku bussi tai metro joskus kulki, se oli niin täynnä, että se joko ajoi kokonaan ohi, tai sitten otti kyytiin, mutta mistään ei ollut löytyä jaloille seisomapaikkaa, saati sitten tankoa mistä pitää kiinni, joten pakko oli turvautua naapurin olkapäähän…

Vaikea valokuvata, koska on itse kaiken tungoksen keskellä...

Mutta asia, joka sai meidät joskus vallan kyyneliin, oli kanssamatkustajien ystävällisyys ja kohteliaisuus. Mieheni ei jaksa kävellä pitkiä matkoja ja kävelee kepin kanssa. Menimmepä minne hyvänsä, aina oli auttajia ja istumapaikka hänelle järjestettiin aina ja kaikkialla, mikäli se suinkin oli mahdollista. Ero on niin valtava Suomeen verrattuna, että ei voi tulla muuhun tulokseen kuin että me suomalaiset olemme metsäläisiä, ja vielä ylpeitä moukkamaisuudestamme!

Puistoja Pariisissa on paljon, mutta koleassa tuulessa joulukuussa vaeltelu puistossa ei ole erityisen mukavaa. Ihmisiä oli kuitenkin matkalla suurin joukoin jalan, tosin ehkä sekin johtuen kuljetusalan lakosta. 

Kaikki kulkuneuvot liikenteessä samanaikaisesti. Taksillakaan ei oikein päässyt eteenpäin. Tähän kohtaan Uberin takseille ja ulkomaalaisille kuljettajille iso kiitos! Liikenne lähtee täysin toisenlaisista lähtökohdista kuin Suomessa, tai edes Saksassa: jokainen katsoo eteensä. Liikenne on lähinnä pujottelua. Kukaan ei isommin hermostu toisten tekemisistä. Skootterit, pienet mopot, polkupyörät ja potkulaudat sutkauttelevat sujuvasti muun liikenteen läpi.

Nuorena olin töissä Pariisissa. Monta kertaa myöhemminkin olen siellä käynyt. Paikka tuttu, ja ranskaakin puhun sujuvasti. Kaikki museot olen läpi kulkenut. ”Läpi” on oikea sana, koska nähtävää on niin runsaasti. Louvressa vietin aikoinaan perjantai-iltapäivän, perjantaina kun on vapaa pääsy eikä minulla ollut rahaa yhtään ylimääräistä. Mutta onhan Louvressa paljon nähtävääkin, ei siinä yhtenä päivänä oikein muuta ehtisikään kuin Mona Lisan katsastaa. Mona Lisa oli minulle aikoinaan iso pettymys: pieni kuva kaukana ylhäällä seinällä, jo tuolloisen väen määrän takia tarkasti vartioutu, aidan takana. 

Pariisissa on Louvren lisäksi monta muutakin huippumuseota. Kaksi muutakin pitää nähdä: Musee d’Orsay, 1800-luvun taidetta etupäässä:

ja Centre Pompidou, avantgardistinen nykytaiteen museo, jossa liikutaan kerroksissa putkia pitkin. 

 

Tällä kertaa emme käyneet ainoassakaan museossa, koska se vaatisi paljon kävelyä, ja se ei nyt ollut mahdollista. Tosin museoina ovat nyt myös monet muut paikat, kuten Napoleonin hauta ja pyhä kappeli. Niistä myöhemmin. 

 

Kirpputorit ovat luku sinänsä. Koko idea on syntynyt Ranskassa, lumppukeräilijöiden aloitteesta, ja kirpputori on nimenomaan tori, ei rakennus. Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä kirpputori (ranskaksi marché aux puces) on ensimmäiseksi käytetty Pariisin pohjoispuolelle, Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Saint Ouenin kirpputorille oli lakon takia aika mahdotonta päästä, joten päädyimme toiselle vastaavalle torille, Vanvesin kirpputorille. Sieltä ostettiin pari taulua…

Sähköinen liikkuvuus on teollinen itsemurha

Sähköinen liikkuvuus on puhdas "teollisuuden itsemurha"
Ingolstadt-Today, 23.12.2019 

Alkuperäinen teksti:
https://www.ingolstadt-today.de/news/die-e-mobilitaet-ist-reiner-industrieselbstmord-a-26773

Kuinka yksi lehtiartikkeli muutti radikaalisti Ingolstadtin teknisen korkeakoulun "harhaoppisen" professori Jörg Wellnitzin elämän

 

"Se lehtiartikkeli muutti elämäni." Näin sanoo professori Jörg Wellnitz Ingolstadtin teknillisestä yliopistosta. Lehtiartikkeli, josta hän puhuu, ilmestyi Iingolstadt-Today-lehdessä noin vuosi sitten. "Järjetön unelma sähköisestä liikkuvuudesta" oli sen otsikko. Artikkeli oli "harhaoppisen" tutkijan tosiasioihin perustuva laskelma liikkumisesta sähköautoilla. Laskelmasta seuraa, että liikkuminen sähköisesti ei toimi, eikä tule tulevaisuuden käyttömallina koskaan toiminaan. Wellnitz ei ole mielipiteineen yksin, mutta hän on yksi harvoista, jotka sanovat sen näin selvästi.

Se, mitä Jörg Wellnitzille tapahtui artikkelin julkaisemisen jälkeen, muutti hänen elämänsä radikaalisti. Painettu media ja TV-kanavat kuten ZDF ja SAT.1 odottavat vuoroaan, että pääsisivät lennokkaan professorin puheille, häntä kutsutaan jatkuvasti luennoille ja pyydetään vierailevaksi puhujaksi. Tutkijat ympäri maailmaa ovat liittyneet verkostoon kerätäkseen tietoja hiilidioksidipäästöistä, ilmaston lämpenemisestä ja sähköisestä liikkuvuudesta sekä keskustellakseen näistä tiedoista ja arvioidakseen niitä.

Yhtäkkiä oli syntynyt maailmanlaajuinen tutkijapiiri, joka oli yhtä mieltä yhdestä asiasta: jyrkkä polku sähköiseen liikkuvuuteen on täysin turha, koska sillä ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta maapallon ilmastoon. "Olemme nyt keränneet erittäin laajan tietokannan hiilidioksidipäästöistä", sanoo Wellnitz, "meillä on yhteyksiä ilmastotutkijoihin ympäri maailmaa, Nobel-palkinnon voittajiin ja professoreihin, esimerkiksi Harvardista Cambridge Massachusettsista ja Princetonista New Jerseyn osavaltiosta, joita en olisi ikinä tavannut, jos en olisi tuota artikkeliani kirjoittanut.  ”He olivat kaikki lukeneet tarinan” harhaoppisesta ”Jörg Wellnitzistä, jota on luettu noin 700 000 kertaa pelkästään verkossa ja jota on siteerattu mediassa, kuten Wall Street Journalissa.

"Astuin sen asian kanssa monien ihmisten varpaille", professori sanoo. Mutta kävi myös niin,  että nyt monet ihmiset huomaavat, että sähköinen liikkuvuus ei massatuotteena toimi. "Siitä on tullut uskon asia", sanoo Wellnitz, "joku uskoo pahaan hiilidioksidiin ilmaston tappajana tai sitten ei." Tanskalainen ilmastotutkija Björn Lomborg teki sitten laskelman, että jos Saksa käyttäisi hiilidioksidipäästöjen alentamiseen 43 miljardia 80 vuoden ajan, ilmaston lämpeneminen vähenisi vain 0,01 astetta.

Vuonna 2010 julkaistussa kirjassaan „Smart solutions“ (Älykkäät ratkaisut) Björn Lomborg kirjoittaa, että ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurimmista ongelmista, ja pitää kontrolloimatonta ilmaston lämpenemistä yleisesti hyväksyttynä tosiasiana. Mutta hän ei hyväksy tavanomaista ajattelua hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Hänen mukaansa olisi parempi panostaa tutkimukseen ja toivoa tulevaisuudessa "älykkäitä ratkaisuja".

Hän löysi hengenheimolaisen Jörg Wellnitzistä. Hän ei myöskään ole ilmastomuutoksen kieltäjä. Mutta hän pitää yksipuolista keskittymistä hiilidioksidipäästöihin yhtä aivan absurdina kuin keskittymistä sähköautoihin, joissa massatuotteena "ei ole mitään järkeä". Eikä pelkästään tarvittavien raaka-aineiden määrän ja sähköautojen surkean ympäristötasapainon takia.

Wellnitz uskoo, että sähköautojen myynnin kunnianhimoiset tavoitteet johtavat siihen, että autovalmistajat eivät saa myytyä yhtä paljon kuin nykyisin. Kuten kalliita autoja Ingolstadtissa valmistava Audi, joka haluaa myydä noin 40 prosenttia sähköistetyistä ajoneuvoista vuoteen 2025 mennessä. "Se ei voi toimia", siitä Wellnitz varma, "se on teollinen itsemurha." Hänelle sähköauto on myös "ilmastokatastrofi". Ihmisille on annettava mitä he tarvitsevat, erittäin tehokas ja puhdas moottori, esimerkiksi diesel.

Wellnitzin mukaan noin kahdeksan prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä johtuu autoista. Hänelle ilmaston lämpenemisen syy on paljon monimutkaisempi. ”Jos C02 olisi mitä uskomme, meillä olisi 90 prosenttia hiilidioksidia muista syistä. Pelkästään Google-klikkaukset aiheuttavat 1,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia niihin tarvittavien palvelimien virrankulutuksen takia "

Edellisen lisäksi hän puhuu muustakin: CO2 ei ole ilmaston tappaja, vaan elintärkeä kaasu. Hiilidioksidin politisointi on kuitenkin erittäin helppoa. Siitä voidaan helposti puhua, kaikki ymmärtävät sen ja se on helposti mitattavissa. Mutta viimeisin tutkimus, Wellnitzin mukaan, on osoittanut, että vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus olisi 800 ppm, siis määrä jota on lähes mahdoton saavuttaa, se vaikuttaisi ilmaston lämpenemiseen vain noin 0,4 astetta. "Jos kasvihuoneilmiö on olemassa, se on ollut olemassa jo kauan." Lisäksi muut kaasut, kuten metaani, typpioksidi ja CFC-yhdisteet ovat ilmastolle paljon haitallisempia ja ilmaston lämpenemiselle merkityksellisempiä kuin CO2. "Mutta mepä keskityimme hiilidioksidiin ja siksi se on auto, joka on paha."

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Jörg Wellnitz valittaa ilmastonsuojelun kaksoisstandardeista. Hänelle ilmast-neutraali Eurooppa on mahdoton niin kauan kuin "tuotteemme tehdään Kiinassa tai Intiassa". Kuluttajien käyttäytymisen on muututtava radikaalisti, jos haluamme saavuttaa hiilidioksidineutraaliuden. Se, että voit ostaa kaiken biologisilta markkinoilta vuodenajasta riippumatta, on yhtä järjetöntä kuin 490 miljoonaa palautettua tuotetta pelkästään Amazonille tai rajoittamaton tarjoaminen Internetissä palvelimien kautta, jotka sijaitsevat maissa, joissa ei ole vihreää sähköä. "Meidän olisi käytettävä uudelleen WhatsAppin sijasta rumpua ", hän sanoo provosoivasti. Eikä hän ymmärrä "15-vuotiaita ilmastolähetiläitä, jotka eivät edes tiedä miten kirjoittaa C02, mutta jotka antavat vanhempiensa ajaa heidät maastoautoillaan puiden istutuskampanjoihin ". "Jos todella haluamme hiilidioksidineutraaliuden, meidän on radikaalisti muutettava elämäntyyliämme." Yksinkertaisella kielellä tämä tarkoittaa: massiivista luopumista jokapäiväisistä mukavuuksistamme.

Kuten Wellnitz itse sanoo: hiilidioksista on tullut uskonasia. Päästökauppa muistuttaa keskiajalla käytyä anekauppaa. Hänen mielestään on järkevämpää sopeutua ilmaston lämpenemiseen kahdella asteella. ”Emme voi enää puuttua kehittyvien teollisuusmaiden aiheuttamaan ilmaston pilaantumiseen, voimme vain taistella oireita vastaan. Eikä pidä unohtaa muita, massiivisempia ongelmia, kun hiilidioksidista keskustelemme. "Meidän on saatava hallintaan ympäri maailmaa riehuvat tulipalot ja metsien hävittäminen." Ennen kaikkea meidän on huolehdittava maapallon vesivarannoista. Vesipulasta tulee Wellnitzin mielestä seuraavien vuosikymmenten aikana valtava ongelma, eikä sitä olekaan niin helppoa ratkaista kuin fossiilisten polttoaineiden ongelmaa.

Kiihtyvä CO2-keskustelu leviää kuin sumupilvi näiden ongelmien yli. Samoin se, että Saksa uhraa korkean moottorien rakentamisen asiantuntemuksensa sähköiselle tulevaisuudelle, joka Wellnitzin mukaan ei tule koskaan toimimaan.

"Saksa tappaa itse itsensä". Thilo Sarrazinin kiistanalaisen kirjan nimi tulee mieleen, kun Jörg Wellnitz puhuu "teollisesta itsemurhasta" Saksassa. "Olen jo pohtinut, pitäisikö minun kirjoittaa kirja näistä järjettömyyksistä", hän sanoo, "mutta minulla ei ole siihen oikein aikaa.”

******

Ingolstadt:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ingolstadt

Ingolstadt on kaupunki Tonavan varrella Baijerissa, Saksassa. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 124 927 asukasta.




^...
Ingolstadt tunnetaan nykyisin Audin kotikaupunkina ja valmistuspaikkana.

Motor1-uutisia 29.11.2019:
https://de.motor1.com/news/385127/audi-20-elektromodelle-bis-2025/
Audi suunnittelee 20 sähköistä mallia vuoteen 2025 mennessä
Samalla vähennetään jopa 9.500 työpaikkaa