Mainzin tutkimus: tuulivoimaloiden
infraääni voi merkittävästi vahingoittaa ihmisen sydämen toimintaa
Teksti: Gisela Kirschstein (käännös)
-
11.5.2020
Tuulivoimaa pidetään avainteknologiana
energiakäänteen toteuttamisessa, mutta suuret tuulivoimalat ovat
kiistanalaisia: Lähellä asuvat ovat jo kauan kertoneet, että matalat äänet
aiheuttavat terveysongelmia. He valittavat päänsärkyä ja keskittymisongelmia.
Mainzin yliopistossa tehdyssä tutkimuksesta on nyt saatu selville, että
tuulivoimaloiden infraääni voi todella vahingoittaa ihmisen sydämen
suorituskykyä huomattavasti. Jo vain tunnin altistumisen jälkeen 100 desibelin
melulle infraääni johti sydämen toiminnan heikkenemiseen jopa 20 prosentilla, tutkimus
sanoo. Se on julkaistu maineikkaassa tiedelehdessä Noise & Heath.
Tieteessä alle 20 hertsin ääntä
kutsutaan infraääneksi; ihmiset eivät yleensä kuule sitä, vaan kokevat sen
matalana huminana - jos ollenkaan. "Vain 30 prosenttia ihmisistä pystyy
kuulemaan infraääntä ollenkaan", sanoo professori Christian-Friedrich
Vahl, Mainzin yliopiston lääketieteellisen osaston sydämen, rintakehän ja
verisuonikirurgian klinikan johtaja. Suurin osa ihmisistä tuntee matalat
äänitaajuudet ”vatsassaan”, tunnetuimpia ovat äänentoistolaitteiden syvät
bassoäänet suurissa rokkikonserteissa.
Infraääntä aiheuttavat kuitenkin
myös suuret kaasuturbiinit, kompressorit tai pumput ja jopa lämmitys- ja
ilmastointijärjestelmät, luonnossa maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset,
ukkonen ja jopa merimelu voivat olla ovat infraäänilähteitä. "Infraääni on
mitattava fyysinen voima, joka laukaisee jotain kehossa", Vahl selittää
Mainz &:n haastattelussa: "Elefantit viestittävät infraäänen avulla
pitkienkin etäisyyksien päähän, samoin delfiinit."
Ihmisillä ihon värähtelyanturit
reagoivat mataliin ääniin ja laukaisevat alitajuisen hälytyssignaalin: "Se
on ihmisellä oikeastaan hätävaroitussignaali", Vahl selittää, ”varoitus,
joka aiemmin auttoi ihmisiä pakenemaan myrskyistä tai tulivuorenpurkauksista.
Jos ihmiset joutuvat pitkään alttiiksi korkeatehoisille matalille äänille,
sillä voi olla hyvin vakavia seurauksia: "Infraäänellä on selvästi hyvin
suuri fyysinen vaikutus ihmisen sydämeen – ilman, että ihminen kuulee mitään
ääntä”, Vahl korostaa.
Professori Christian Vahl yhdessä
infraääni-työryhmänsä toisen jäsenen Lena Brendelin kanssa. - Kuva: Universitätsmedizin
3,5 vuotta sitten tämä sydänkirurgi
perusti työryhmän Mainzin yliopiston lääketieteelliseen keskukseen, koska tuulivoimaloiden
lähellä asuvat ihmiset raportoivat vakavista terveysongelmista. Vahl kertoo, että asukkaat valittivat
unettomuudesta, huonosta suoriutumisesta tehtävistään, keskittymisvaikeuksista
ja väsymyksestä – niinpä professori Vahl halusi tietää enemmän. Hänen
tutkimusryhmänsä otti kudosnäytteitä sydänleikkauspotilaittensa
sydänleikkauksista ja eristi niistä kaksi lihaslevyä, molemmat samasta
potilaasta.
Yksi näyte altistettiin sitten
infraäänelle 100 desibelin voimakkuudella, toista taas ei. "Näytteissä,
jotka altistettiin infraäänelle yhden tunnin ajakais, sydänlihaksen voima
väheni merkittävästi", Vahl sanoo. Sydämen teho väheni yli 20 prosenttia,
ja tämä jo yhden tunnin altistuksen jälkeen.
On hyvin tiedossa, että tuulitvoimalat
tuottavat infraääntä, ja että lähistöllä asuvat valittavat usein matalasta huminasta.
Tämä johtuu siitä, että tuulivoimaloiden lavat painavat ilmaa tornia vasten,
kun ne pyörivät, Vahl selittää. Tämä tuottaa todistettavasti jopa 100 desibelin
äänenpaineen jopa yhdellä tuuliturbiinilla - mikä on häiritsevämpää kuin lentokoneiden
60-70 desibelin melu, jota tavallisesti pidetään vakavana häiriönä. Mutta toisin
kuin lentokoneiden melua, ihmiset eivät kuitenkaan kuule infraääntä. Vahl
halusi nyt tietää, voivatko 100 desibelin äänet aiheuttaa terveysongelmia.
Kokeiden tulos: infraäänellä oli
biofyysisesti mitattavissa oleva vaikutus sydänlihakseen, Vahl sanoo:
"infraääni ei ole esoteerinen ilmiö, vaan biofysikaalisesti mitattava
asia, joka on otettava vakavasti." Työryhmän kokeet ovat muuten
toistettavissa ja sydänkirurgi painotti, että sama tulos saavutetaan joka
kerta, ja he vahvistivat myös aikaisempien tutkimusten tulokset: Jo
1980-luvulla tehtiin ensimmäisiä tutkimuksia infraäänen vaikutuksista nuoriin,
jotka toimivat sukellusveneissä. "He olivat nuoria miehiä, huippukunnossa.
Heidät sijoitettiin pitkään saliin", Vahl kertoo. Sitten laitettiin
eräänlainen kalvo lähettämään infraääntä 100 desibelin voimakkuudella.
Tulos oli hyvin samanlainen kuin
Mainzin tutkimuksessa: USA: ssa tapahtui myös merkittäviä muutoksia ihon
sähkönjohtavuudessa, koehenkilöt alkoivat hikoilla - ja heidän sykkeensä laski,
Vahl raportoi. Hänen ryhmänsä ryhtyi tutkimaan tätä ja tulokset olivat selvät:
"Infraääni on fyysinen voima, ja se laukaisee ihmisessä jotain",
korostaa Vahl - mutta infraäänestä tulee haitallinen vasta tietyn voimakkuuden
jälkeen.
Kuinka kaukana on tarpeeksi kaukana?
Tuulivoimaloiden ja asuinalueiden välinen etäisyys on ollut kiistanalaisen
keskustelun kohteena jo pitkään. - Kuva: gik
Mainzin tutkijoiden johtopäätös
on siis: ota etäisyyttä. "Tutkimuksemme tulokset ovat erittäin tärkeitä,
ja ne tulisi ottaa huomioon keskusteltaessa tuulivoimaloiden
etäisyyssäännöistä", Vahl sanoo. Hän arveli, että äänenpainetaso alenee
eksponentiaalisesti etäisyyden kasvaessa, joten kahden kilometrin etäisyys
tuulivoimalasta olisi turvallinen etäisyys. Lausunto on kiistanalainen, koska
se osuu keskelle vilkasta keskustelua tuulivoimaloiden etäisyyssäännöistä.
Rheinland-Pfalzin osavaltion uusi
hallitus päätti vähimmäisetäisyydeksi tuulivoimaloiden ja asuinalueiden välille
yhden kilometrin vuonna 2017, ja myös liittovaltion hallitus haluaisi ottaa
käyttöön saman etäisyyden, mutta tuulivoimatoimijat esittävät kovaa
vastarintaa. Silloin suurta osaa tuulivoimaloista ei voida enää rakentaa. Tuuliteollisuuden
edunvalvojat varoittavat, että tällä on merkittävä kielteinen vaikutus energiakäänteeseen.
Vahl sen sijaan varoittaa, että
pitkäaikainen oleskelu tuulipuiston lähellä voi olla vaaraksi terveydelle, etenkin
sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. "Työmme osoittaa, että ilmiö on
otettava vakavasti ja myös asukkaiden huolet", Vahl korostaa: "Täytyy
olla varovainen, ettei Saksasta tule unettomen valtakuntaa."
Tuulivoimalat tulisi rakentaa moottoriteiden varsille, missä ne häiritsisivät
vähemmän, on hänen suosituksensa. Tuulivoimaloiden keskelle jäävä kylä ei ole
asukkaille hyväksi. ”Vastustan ydinvoimaa ja puollan tuulivoimaa,” sydänkirurgi
korostaa, ”mutta haluan, että voimalat rakennetaan siten, etteivät ne tapa
sydänsairaita eivätkä aiheuta vahinkoa. ”
Mainz&:n tietoisku: Mainzin tutkimus
"Korkeatehoisen infraäänen negatiiviset vaikutukset ihmisen sydänlihaksen
supistuvuuteen" julkaistiin tunnetussa Noise & Health -lehdessä ja
painettuna se ilmestyy kesäkuun numerossa. "Ahead of Print"
julkaistut tutkimukset ovat jo käyneet läpi koko tieteellisen
varmennusprosessin, voit ladata tutkimuksen englanniksi internetistä täältä: https://www.unimedizin-mainz.de/htg/startseite/arbeitsgruppe-infraschall-working-group-infrasound/publikationen.html
____________________
Olin itse paikalla Berliinissä 23.4.2019 kuuntelemassa, kun prof. Vahl kertoi Berliinissä tutkimuksensa tuloksista.
https://dsgs.info/VIDEOS/DSGS-e-V-Themen-Videos/
Tilaisuudessa puhuivat myös tri Stiller ja tri Kaula. https://dsgs.info/VIDEOS/DSGS-e-V-Themen-Videos/
Kiitos Pirjo ajankohtaisesta aiheesta. Tiedossahan on, että Suomessa on tehty tutkimusta samasta aiheesta, mutta siitä on julkaistu lähinnä etukäteistietoja. Lisäksi infraäänen vaituksista ihmiseen ja eläimiin on olemassa paljon aikaisempaa tietoa. Suomalainen tutkimus ennakkotietojen mukaan vähättelee mahdollisia terveysvaikutuksia. Usein kuitenkin tunnutaan unohtavan, että altistuksen pituudella ja voimakkuudella on oleellinen merkitys. Samoin unohtuu, etteivät kaikki altistuneet sairastu. (eihän kaikki Korona virukseen sairastuneetkaan kuole) Varovaisuusperiaatteen mukaan epäilys terveyshaitoista tulisi olla riittävä, mutta jostain syystä todistustaakka on sysätty infraäänistä kärsiville.
VastaaPoista