Uusiutuvat energialähteet Euroopan Unionissa: ymmärräthän oikein

Énergies renouvelables dans l’UE : de la perception aux réalités

Artikkeli julkaistu 27.11.2020
https://www.connaissancedesenergies.org/tribune-actualite-energies/energies-renouvelables-dans-lue-de-la-perception-aux-realites

Kirjoittajat:

Samuel Furfari et Ernest Mund

Samuel Furfari on Brysselin vapaan yliopiston (ULB) professori ja Euroopan insinöörien ja teollisuusyhdistyksen puheenjohtaja.
Ernest Mund on emeritusprofessori Louvainin katolisessa yliopistossa (UCL) ja Ranskan tieteellisen tutkimusrahaston (FNRS)⁽¹⁾ kunniatutkimusjohtaja.

Tänään olemme todistamassa loputtomia keskusteluja "energiasta" kuitenkaan olematta täsmällisiä. Puhummeko kodin lämmittämiseen vai sähköajoneuvojen lataamiseen tarvittavasta energiasta? Se ei ole samantekevää. Monet eivät huomioi perustekijöitä, kun taas toiset tietävät ne, mutta välttävät visusti niistä kertomasta.

Yksi näistä pääperiaatteista on ero "primäärienergian" ja "käyttö- tai loppuenergian" välillä. On huomattava, että tämä ei ole turhaa sanaristiriitaa: jos tämä ymmärretään väärin, asialla on olennainen vaikutus energiapolitiikan valintaan ja siihen, miten kansalaiset ottavat asian vastaan.

Muistutetaan siis. Määritelmiä:

"Primäärienergialla" eli jalostamattomalla energialla tarkoitetaan luonnonvarojen, kuten kivihiilen, öljyn, kaasun, uraanin, biomassan, tuulen, auringon ja muiden uusiutuvien energialähteiden, sisältämää "raakaa" energiaa. On huomattava, että useimmissa maailman tilastoissa primäärienergia tulee lähteistä, joita eniten käyttävät köyhimmät väestöryhmät - nimittäin puun ja puujätteen, puuhiilen ja eläinten kuivien ulosteiden polttamisesta – ja sitä ei lasketa mukaan.

Koska primäärienergiaa ei yleensä ole helppo käyttää tai käsitellä (esimerkiksi öljylähteestä tulevaa öljyä ei voida laittaa suoraan moottoriin), se voi vaatia muutosta, pääasiassa voimalaitoksissa ja öljyjalostamoissa. Jokaisessa muutosvaiheessa energia hajoaa (entropia). Huomaa, että primäärienergiaa voidaan kuitenkin joissakin tapauksissa kuluttaa muuttumattomana, esimerkiksi kun maakaasua tai puuta poltetaan talon lämmittämiseksi.

Loppukäyttäjälle toimitettua energiaa kutsutaan "puhtaaksi energiaksi, käyttöenergiaksi, loppuenergiaksi". Näin ollen, ja tämä on perusperiaate, käyttöenergian määrä on aina pienempi kuin primäärienergian määrä (mahdollisista muunnoksista ja kuljetuksesta syntyy häviöitä), ja ero on joskus merkittävä (häviöt vaihtelevat maasta toiseen noin 1/3 primaarienergiasta).

 

Energiasta saadaan kolmenlaisia "palveluja" seuraaviin tarkoituksiin:

• lämmön ja kylmän tuotanto, jota kutsutaan myös kiinteäksi käytöksi, joko kotitalouksien tarpeisiin (lämmitys ja lämmin käyttövesi) tai teollisuuteen (kuten teollisuudessa tarvittavat uunit). Tässä tuotannossa käytetään ylivoimaisesti fossiilisia polttoaineita tai biomassaa (puuta);

• kuljetus/liikenne, joka perustuu 94 prosenttisesti öljytuotteisiin (jotka syntyvät raakaöljyn jalostamisesta);

• sähkö, jota tuotetaan pääasiassa maailmanlaajuisesti fossiilisilla polttoaineilla (ja vähemmässä määrin ydinvoimalla, vesivoimalla ja muilla uusiutuvilla energialähteillä).

 

Joitakin ajatuksia: tilastot Euroopan unionissa

Suurin osa seuraavista tiedoista on peräisin Eurostatilta, joka on Euroopan komission pääosasto, joka kerää ja käsittelee jäsenvaltioiden tilastoja ⁽¹⁾. On monia muita tietokantoja, joilla kullakin on mielenkiintoisia erityispiirteitä: Enerdata, Kansainvälinen energiajärjestö, BP Statistics Review (yksi parhaista energiatietolähteistä, jota ympäristöjärjestötkin käyttävät ⁽²⁾ ), Yhdysvaltain energiatietopalvelu jne.

 

Vaikuttaa siltä, ​​että primääri- ja lopullisen energiankulutuksen välillä yli kolmasosa energiasta katoaa Euroopan Unionissa (mukaan ei ole laskettu Yhdistynyttä kuningaskuntaa) Eurostatin viimeisimpien tietojen mukaan (heinäkuun 2020 tiedon mukaan koskien vuotta 2018 ⁽³⁾).

 

On myös huomattava, että uusiutuvien energialähteiden kehittämisen tavoite EU: n direktiiveissä ilmaistaan ​​prosentteina energian kokonaiskulutuksesta. Tämä uusiutuvien energialähteiden osuus voi siis kasvaa joko lisäämällä osoitinta, eli tuottamalla enemmän uusiutuvaa energiaa, tai pienentämällä nimittäjää, eli vähentämällä energian loppukulutusta. Covid-19-kriisi, joka on johtanut energian loppukulutuksen laskuun, antaa siten mahdollisuuden saavuttaa uusiutuvien energialähteiden 20 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä ja vahvistaa näin ollen tilastojen vuonna 2021 tapahtuvan julkaisemisen tiedon, että tämä vuonna 2009 asetettu tavoite oli realistinen…

 

 

Ihmisen käsityksessä ja varsinkin tiedotusvälineissä energialla tarkoitetaan liian usein vain sähköä. Uusiutuvien energialähteiden kasvava ja joskus jopa erittäin merkittävä osuus korostuu, mutta mainitsematta jää, että tarkoitetaan vain sähköä, jonka osuus energian loppukulutuksesta vuonna 2018 oli 23%.

 

Toisin sanoen, kun puhumme vain sähköstä, unohdamme yli kolme neljäsosaa kulutetusta energiasta. Keskipitkällä aikavälillä odotamme tietysti loppukulutuksen sähköistyvän yhä enemmän, joten tämän osuuden odotetaan kasvavan. Mutta voimmeko kohtuudella ajatella, että lämmitämme myös EU: n 180 miljoonaa asuntoa epäsäännöllisellä sähköntuotannolla?

Tarkastellaanpa tarkemmin sähköä koskevia tietoja. Uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta vuonna 2018 oli Eurostatin viimeisimpien tietojen mukaan noin kolmannes, ja vesivoiman ⁽⁴⁾ osuus 38% uusiutuvien energialähteiden sähköntuotannosta tuona vuonna (vaikka termiä "uusiutuva energia" pidetään usein virheellisesti yksinomaan tuuli- ja aurinkoenergian synonyyminä) ⁽⁵⁾.

 

Kun suhteutamme epäsäännöllisten uusiutuvien energialähteiden painoarvon EU: n primaarienergiataseessa kokonaisenergiantuotantoon – joka on perusindikaattori energian suhteen, olipa kyseessä geopoliittiset näkökohdat, maksutase ja hiilipäästöt – on niiden osuus muutama prosentti. Vuonna 2018 näiden tiedotusvälineissä niin suosittujen energioiden osuus EU: n primäärienergian kulutuksesta oli vain 2,5% (Ranskassa 1,4%, Belgiassa 1,8% ja 4, 3% Saksassa)…

 

Lähteet / huomioita

1. FNRS, ranskaksi Fonds national de la recherche scientifique.
2. Se aloitti tämän tietokokoelman EHTY: n (Pariisin sopimus vuodelta 1951) puitteissa voidakseen hallita yhteistä kahden perustuotteen, nimittäin hiilen ja teräksen kauppaa.
3. Carbon Brief.
4. Energy statistics - an overview, Eurostat, juillet 2020.
5. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että sähköntuotannon vanhinta lähdettä ei enää pidettäisi ”uusiutuvana” siksi, että se pilaa ympäristöä, nostamalla vedenpinnan patojen yläpuolella.  Jos kuitenkin poistamme vesivoiman uusiutuvien energialähteiden luettelosta, näyttäisi siltä, että tuulen ja auringon osuus kasvaa keinotekoisesti uusiutuvina energialähteinä, sekä myös uusiutuvien energialähteiden osuus koko sähköntuotannossa.
   
6. Uusiutuvien energialähteiden osuus kasvoi voimakkaasti Euroopan unionissa vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla: Vaikka sähkön kulutus laski noin 7% Covid-kriisin yhteydessä, tuuli- ja aurinkotuotanto lisääntyi, sitä syötettiin ensisijaisesti verkkoihin ja se hyötyi myös suotuisista sääolosuhteista. Tuuli- ja aurinkosektorin energiantuotanto olisi siten tuottanut lähes 20,2 prosenttia EU: n sähköntuotannosta alkaen vuodesta 2017 aina vuoden 2020 ensimmäiselle puoliskolle Ember-ajatushautomon tietojen mukaan (mikä määrä jää pienemmäksi kuin ydinvoiman tuottama määrä; ydinvoima on EU: n tärkein sähkön lähde).