Ystävät ovat elämän suola. Kreikkalainen ystäväni opiskeluajoilta Saksasta kutsui minut nuoremman tyttärensä häihin Mytiliniin (Mytilene, Μυτιλήνη), Lesboksen saarelle Kreikkaan. Hääpäivä oli elokuun viimeinen 2024
Tokihan liitin siihen kesäloman. Lähdin tyttäreni kanssa tutustumaan saareen. Tietenkin ensin Ateenan kautta, koska Suomesta lento ei mene suoraan Mytiliniin.
Ateenan lentokenttä on hankala paikka: ovat unohtaneet laittaa kyltit, mistä pääsee mihin. En ihan pian hätkähdä oikein mistään, mutta ilman ystäväni ja edellisenä päivänä saapuneen tyttäreni ohjeita en olisi löytänyt metroasemaa.
Ateenassa en halunnut kiivetä uudelleen Akropolis-kukkulalle ja vierailla temppelissä, vaikka se upea paikka onkin. Sen sijaan tutustuttiin kaupunkiin rakennettuun uuteen arkeologiseen museoon, ja siellä saatiin kulumaan melkein kokonainen päivä. Kerrassaan upea museo.
Lesboksen saaremme emme lähteneet lentäen, vaan laivalla. Edullinen matka ja ikkunallinen hytti, mikäpä sen parempaa! Suosittelen!
Saarella meitä vastassa oli ystäväni ja hänen vaimonsa. He auttoivat löytämään kaiken tarpeellisen, ja niinpä heti tervetuliaisten jälkeen lähdimme pian vuokraamallani autolla tutustumaan saareen.
Monta nähtävyyttä ja rantaa ja merta…
Miljoonia vuosia vanhoja puita
Upeita vanhoja kirkkoja
Antiikin ajan mosaiikkilattioita Mytilinin musseossa.
Häitä vietettiin peräti kolme päivää. Totesin, ettei kreikkalaisilla ole samoja sääntöjä kirkossa kuin Suomen ortodokseilla, vaikka myös Suomen ortodoksikirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkkaan; ystäväni totesi saman kuunnellessaan minun kertomustani Suomesta. Hääseremonia kirkossa oli pitkä ja siihen osallistuivat myös vanhemmat ja sisarukset.
Olen saanut nimenomaisen luvan kaikkien kuvien julkaisuun.
Varsinainen hääjuhla oli suuri ja komea. Paljon herkullista kreikkalaista ruokaa ja ohjelmaa ja ennen kaikkea tanssia. Juhlapaikan omistaja valmistaa myös viiniä ja hän esitteli meille valmistuksen. Rypäleet kasvavat kaikki omalla saarella.
Juhla jatkui perheen ja ystävien kesken seuraavana päivänä ja vieläpä seuraavanakin. Tutustuimme perheeseen ja kreikkalaisiin ystäviin, juttelimme pitkät tovit ranskaksi pitkään Algeriassa asuneiden sukulaisten kanssa. Yleensäkin ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta. Tuntui, että kreikkalaiset tiesivät enemmän Suomesta kuin saksalaiset. Sekin tiedettiin, että Suomi on maailman onnellisin maa ja myös miksi. Kaikki kreikkalaiset tuntuvat osaavan englantia, englannilla selviää joka paikassa - kuten Suomessakin. Vaan ehkä tapasin vain koulutettuja ihmisiä… tai ehkä koulutustaso on maassa korkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti