Ernest Hemingway on joskus sanonut: “Tykkään kuunnella. Olen oppinut paljon kuuntelemalla huolellisesti. Useimmat ihmiset eivät ikinä kuuntele.”
Valitettavasti hän oli – ja on yhä – oikeassa: ihmiset eivät kuuntele. Kyllä he kuulevat, mutta eivät kuuntele. Tätä tapahtuu tavallisesti, kun joku kertoo meille jotain: me kuuntelemme omaa sisäistä ääntämme. Me joko muistamme, että jotain samanlaista on meillekin tapahtunut, tai me alamme muotoilla päässämme vastausta, joka liittyy omaan tarinaamme, tai me pitkästymme ja alamme ajatella ihan jotain muuta, tai me muistamme jotain mitä piti tehdä ja alamme huolehtia siitä, tai … Emme juuri koskaan ole sataprosenttisesti läsnä, emme keskity toisen sanoihin ja energiaan, joka tulee siitä mitä puhutaan.
Kuunteleminen on oleellista, että ymmärrämme toisia ja saamme heihin yhteyden. Ja ymmärtäminen ja yhteyden luominen ovat oleellisia, että vieraita kieliä puhuessamme ja tai ulkomaalaisena saamme menestymisen ja ilon kokemuksia. Seuraavan kerran, kun keskustelet, kokeile tätä: keskity kokonaan toiseen ihmiseen, ja joka kerran kun huomaat että ajatuksesi alkavat harhailla, hae ne takaisin. Mitä kuulet? Mitä huomioit? Ja mitä kuulet rivien välistä?
Kuunteleminen tarkoittaa myös, että kuulet mitä ei sanota sanoin. Se on sen kuulemista, mikä on tuolle toiselle ihmiselle tärkeää, mikä saa hänet iloitsemaan, mikä huolettaa häntä. Jos oikeasti yrität kuunnella jotakin seuraavalla kerralla, tulet hämmästymään, miten paljon opit tästä ihmisestä.
Vieraan kielen oppiminen käy käsi kädessä kuuntelemisen kanssa. Jokainen kieli tuo mukanaan tietyn määrän vuorovaikutusta – ja taas, kuunnellessasi, opit ja sen lisäksi että saat yhteyden toiseen ihmiseen, saat myös yhteyden kieleen.
http://globalcoachcenter.wordpress.com/2010/08/25/a-to-z-of-successful-expatriation%E2%84%A2-l-is-for-listening-and-language/
"It was the best of times, it was the worst of times…"
Millainen oli kokemuksesi, kun asuit ulkomailla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti